Äitini ei hyväksy miesystävääni

Toivon, että täältä kaikki äidit pystyisivät valaisemaan, mitä oman äitini päässä liikkuu. 

Eli tarina alkaa sillä, että olin 16-vuotias tytön tyllerö. Tapasin erään kaverini kautta nykyisen poikaystäväni, joka silloin oli 23-vuotias. Meistä tuli todella nopeasti tosi hyvät ystävykset. Joskus, kun meillä kävimme, oli mukavaa, että äiti tuli hyvin toimeen tämän ystäväni kanssa ja aina jälkikäteen totesi, että ompas mukava poika.

No, kun täytin 18 (mies täytti hiukan myöhemmin 25), niin pian sen jälkeen meillä molemmilla lämpeni tunteet ja aloimme seurustella parin vuoden todella hyvän ystävyyden jälkeen. Kerroin äidilleni tästä ja kuvittelin hänen olevan onnellinen puolestani. Kaikki menikin päin vastoin. Äiti alkoi raivota, että tiedänhän tarkalleen minkä asian perässä se poika on. Sanoi, että eroamme heti, kunhan mieheni on saanut tarpeeksi teinipillua...

No, olemme olleet nyt jo noin puolitoista vuotta yhdessä, eikä äitini siltikään hyväksy suhdettamme. On tilanne jo rauhoittunut ja vaikuttaa sille, että jossain vaiheessa hänkin voi olla onnellinen puolestamme, mutta silti sattuu ne kylmät mulkaisut.

Onko tämä vain jokin äitien ylisuojeleva asenne? Hassuinta on, että joskus ennen seurusteluamme, kuulin äidiltä muutaman kerran läppää "Siinähän sinulle hyvä halinalle!"

:( Tietenkin ymmärrän, että voi pelottaa ikäero ja mahdollinen hyväksikäyttö, mutta äitini kumminkin tunsi hänet. 

Suhde on kovin onnellinen ja muita varjopuolia äitini asenteen lisäksi en siitä löydä..