Vauva tuntuu vankilalle

Meillä oli eka puol vuotta yhtä helvettiä vauvan kanssa, olin todella alakuloinen ja mietin vsilla mitä kamalaa. Yksi kaunis päivä vauva muuttui kuin taikaiskusta ihanaksi pikkukaveriksi ja tuntuu kuin elämäni olisi ihanaa unta <3 poika nytv8kk. äkkiä ne ajatukset muuttuu paremmiksi kun helpottaa. Muista oman ajan otto, itse en sitä muistanut, siksikin ahdisti niin paljon. Lähdet vaikka väkisin jonnekin pikkuhetkiksi. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:10"]

Sain alapeukut kun sanoin että mulle vauva-aika oli helppo ja teini-ikä vaikein.miksi?

Ollaan kaikki erilaisia, mulla meni vauvan kanssa tosi helposti kun teinipoikaa on mun vaikeampi jaksaa.

[/quote]

Meillä esim. oli erittäin vaativa vauva koliikkeineen, allergioineen ja muine unihäiriöineen. Nyt teininä on kuin Naantalin aurinko ja keskustellakin voi niinkuin ihmisten kanssa yleensäkin, järkevästi. Tämä se vasta ihanaa aikaa on!

ymmärrän hyvin. siskollani on saman ikäinen lapsi, esikoinen myöskin. oltiin ennen paljon ulkon ja tehtiin paljon kaikenlaista. nykyään se kökkii kotona imettämässä ja tuijottaa netflixistä samoja leffoja päivästä toiseen. eli näin ulkopuolisesta katsottuna tilanne näyttää juurikin tuolta. Voimia sinulle ap!

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:38"]

Vauva-aika on loppujen lopuksi lyhyt. Yritä ajatella, että 2-3 vuotiaana on jo paljon helpompaa

[/quote]sitten on uhmaikä

Minusta taas vauva-aika on ihan mahtavaa. Vauvahan nukkuukin enimmäkseen, eikä vielä tarvitse vahtia kummemmin. Sitten kun tyyppi saa jalat alleen, joutuu käppäilemään koko ajan perässä katsomassa, mitä se touhuaa ja ettei joudu vaaroihin. Jos menet vessaan ovi kiinni, sillä välinkin ehtii tapahtua vaikka mitä...

Koin vauva-ajan helpoksi. Mulla oli ikääkin enemmän mitä av mammat sallisi, reippaasti yli 40. Hyvin antoisaa aikaa ja haikeena oon muistellut monia kertoja myös leikkiaikaa, kouluaikaa ja nyt viimeinen lukiovuosi. Mukavasti on mennyt ja vain yksi lapsi. Kiitollinen olen.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:02"]

Voit sopeutua elämään lapsen kanssa, mutta aikaisempi elämäsi on nyt iäksi mennyttä. Samaa vapautta, huolettomuutta ja itsenäisyyttä et tule saamaan enää koskaan takaisin.

[/quote]18 v kun täyttää niin monella helpottaa, täysi-ikäinen näes.

Sellaista se on ekat kuukaudet. Päivä kerrallaan, koeta kestää. Tapaa kavereita. Toivottavasti pystyt julki-imettämään, koska muuten vauvasta tosiaan tulee vankila.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:10"]

Sain alapeukut kun sanoin että mulle vauva-aika oli helppo ja teini-ikä vaikein.miksi?

Ollaan kaikki erilaisia, mulla meni vauvan kanssa tosi helposti kun teinipoikaa on mun vaikeampi jaksaa.

[/quote]ei ollut vaikea teini mun poika ja vauva-aikakin meni mukavasti. Miehen kanssa sai taistella. SE oli rasite.

Minäkään en siedä paikkojen tukkimista vaunuilla joten käytän rintareppua kun olen terve ihminen joka jaksaa pitää vauvaa repussa. Sen kanssa on käyty kirpparilla ja nukkuva vauva ei varmasti ketään häirinnyt. Mutta vauvat on erilaisia.

Inspiroituminen palaa parempien yöunien ja vähentyvän maidontuotannon myötä. Se on hormonaalinen tekijä. Estänee äitiä inspiroitumasta niin että vauva unohtuisi matkasta ja nääntyisi sitten nälkään.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:19"]

ymmärrän hyvin. siskollani on saman ikäinen lapsi, esikoinen myöskin. oltiin ennen paljon ulkon ja tehtiin paljon kaikenlaista. nykyään se kökkii kotona imettämässä ja tuijottaa netflixistä samoja leffoja päivästä toiseen. eli näin ulkopuolisesta katsottuna tilanne näyttää juurikin tuolta. Voimia sinulle ap!

[/quote]sen ei tarvitse olla noin tylsää kun siskosi elämä.

Meillä on viisi lasta ja he ovat syntyneet meidän perheeseen ja heitä hoidetaan mutta jotenkin se että tässä muuttuu joksikin mitä ei ole on kummallista.

Ehkä elämäsi ennen lapsen saamista on niin erilaista ettet tunne että voisit tehdä samoja asioita mutta entä jos koittaisit?

Raskausaika ja nyt tämä muutama kuukausi äitinä on saattanut olla sinulle aikaa kun et ole elänyt mikä ja kuka sinä olet.

Miten olet määritellyt äitiyden? Mitä äitiys sinulle on? Entä jos et mahdu siihen "haavekuvaan" entä jos et saa unelmien kotia tai työpaikkaa? Mitä jos miehesi kuolee huomenna?

Kannattaa muistaa että sinä elät kokoajan omaa elämääsi ja sinulla on kenties kumppani vauvan lisäksi mutta mitä jos antaisit itsellesi omaakin aikaa. Minä en voi sanoa mistä sinä saat arkeen onnea mutta itsellä se on perheen lisäksi siis koti, pihani, ystävät, lukeminen, käsityöt ja liikunta. Miehen kanssa käydään välillä syömässä ja harrastamassa sulkkista. Mistä sinä tykkäisit?

Aloita pienissä erissä: mies vahtii vauvaa, mummo päästää teidät välillä syömään tai kummi tai joku ystäväsi?

Mutta ei vauva saa olla vankila, omatkin ajatukset on joskus sitä sanoneet mutta oikeasti siinä kyökkipsykologiani mukaan tarkoittaa että olet tylsistynyt, kaipaat jotain vaihtelua yms.

Jos lapsi on vaativassa iässä niin tartteehan sitä joustaa mutta myös voi pyytää vaikka miestään käyttää lasta vaunukävelyllä kun tulee töistä tai mummoa tunniksi pariksi niin ehdit tehdä vähän jotain siivottavaa putkeen.

Ja voihan sitä tehdä jonkun aloitusketjun mikä helpottaa tuoreen äidin arkea. Miten nopeuttaa asioita. ;)

Mutta anna itsellesi löysää. Sinä olet itsesi pahin vihollinen.

Täysin asian ohi,mutta roikkuuko äikänopet täällä kyttäämässä,että milloin pääsevät pätemään?

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:28"]

Minäkään en siedä paikkojen tukkimista vaunuilla joten käytän rintareppua kun olen terve ihminen joka jaksaa pitää vauvaa repussa. Sen kanssa on käyty kirpparilla ja nukkuva vauva ei varmasti ketään häirinnyt. Mutta vauvat on erilaisia.

Inspiroituminen palaa parempien yöunien ja vähentyvän maidontuotannon myötä. Se on hormonaalinen tekijä. Estänee äitiä inspiroitumasta niin että vauva unohtuisi matkasta ja nääntyisi sitten nälkään.

[/quote]

Meinasin kirjoittaa ihan samoin! Olen molempien lasten kanssa huomannut tuon imetyksen vaikutuksen myös. Muutamassa viikossa imetyksen loppumisen jälkeen on tuntunut kuin olisin saanut itseni takaisin. Eikä kyse ollut siitä, että vauva on fyysisesti niin kiinni itsessä (sitä tavallaan ihan kaipaankin) vaan ihan hormoneista. 

Kantoreppua tai -liinaa suosittelen myös. Aluksi voi olla hankalaa eikä vauva heti välttämättä tykkää. Vähän kerrallaan kokeillen ja opetellen vauva saattaa kuitenkin alkaa viihtyä mikä helpottaa liikkumista ahtaissa paikoissa, busseissa ym.

Tsemppiä ap! 

t. kuopus n. 7kk

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 18:44"]

Täysin asian ohi,mutta roikkuuko äikänopet täällä kyttäämässä,että milloin pääsevät pätemään?

[/quote]

Kesälomalla on ilmeisesti aikaa :)

Mulla oli vähän sama esikoisen kanssa. Ei oikein käyty missään (muualla kuin vaunulenkeillä) ensimmäiseen puoleen vuoteen. Sitten helpotti, kun löydettiin ja "uskaltauduttiin" muiden äitien joukkoon (kerhoihin, vauvamuskareihin ym.). Varmasti olin yksinäinen ja vei oman aikansa sopeutua äidin rooliin ja uudenlaiseen elämäntyyliin.

Nyt kolme lasta ja ikinä ei tunnu kyllä yksinäiseltä.. Omaa aikaa toki kaipaisi, mutta siihenkin on tottunut ettei sitä juurikaan ole. Vauva-aika on kieltämättä aika tylsää, mutta paljon helpottaa kun on isompia lapsia pitämässä seuraa.

Täällä 1 kk 1 vkon ikäisen vauvan äiti. Ei olla yksin näiden tuntemusten kanssa. Mulla tosin ei ole ihan vankilaoloa, vaan ajoittaista ei ole totta se haluaa vieläkin tissiä -ihmettelyä. Kun ei ole tottunut tähän, niin turhauttaa kun ajatteli yksinkertaisia kotitöitä että ehtii tehdä kolme asiaa, ja ehtiikin hätäisesti yhden melkein kokonaan. Ja se unen puute.

Nyt pitää kai vain ottaa rennosti, vauvan kanssa asia kerrallaan ja alkaa katsella vauvan kanssa maailmaa. Mitä lie tarkoitit inspiroitumisella, mutta itse jaksan vielä tarkastella lastani lumoutuneena. Mä olen ottanut lähes joka päivä valokuvan, taiteellisempia virityksiä vauvasta, kokeile sinäkin?

Aivot ei joo toimi. Mies joutuu selittämään vitsejään, kun ennen käkätin hänen jutuille heti ja olin hyvin juonessa kiinni. Sanatkin katoavat ja tulevat väärin, harsovaippa=varsahaippo jne.

Kiitos kommenteista ja tsempistä! Hyviä ajatuksia täällä!

Tuli muutama kysymys. Vastaan niihin:

a) Minulla on mies, ja hän hoitaa vauvaa myös aina välillä. Olen tästä kiitollinen.

b) Miten olet määritellyt äitiyden? Mitä äitiys sinulle on? Entä jos et mahdu siihen "haavekuvaan" entä jos et saa unelmien kotia tai työpaikkaa? Mitä jos miehesi kuolee huomenna?

<- Hyviä kysymyksiä. Ehkä en ole koskaan ajatellut olevani hyvä vauvan äiti. Koen että minulla on enemmän annettavaa juuri leikeissä, lauluissa ja keskusteluissa. En pidä jatkuvista rutiineista vaan tykkään keksiä uusia asioita ja ehkä siksi tilanne tuntuu vaikealle. Koen että olen hyvä äiti kun voin alkaa kommunikoida hänen kanssaan. En koe vauvaani katsoessani sitä suurta rakkautta ja lempeyttä mitä muut tuntuu kokevan. Ehkä se tuntuu oudolle, sillä olen muuten ollut kovin tunneihminen. Itse asiassa kun tarkemmin mietin, tunteet on ehkä piiloutuneet väsymyksen taakse...

-ap

Puhu asiasta neuvolassa...

Kun tajuat jonain päivänä kuinka onnekas olet, koska olet saanut vauvan, ihanimman lahjan mitä elämältä voi saada, tulet tuntemaan syyllisyyttä aivan varmasti vielä rankemmin.

Voi, tiedän tuon tunteen. Mut se on ohi menevää usko pois. Nyt mä haikailen sitä aikaa ku esikoinen oli vauva :(. Mä ihan oikeesti kaipaan tuota aikaa, elämä oli niin helppoa. Mutta täytyy muistaa myös ,että " aika kultaa muistot".