Vauva tuntuu vankilalle

Kiitos kaikille tsempistä. Kai se tuntuu siltä että kun on saanut tämän lahjan, ei saisi valittaa. En kehtaa kavereille puhua. Heistä moni haluaisi lapsen, muttei ole saanut. Toisilla taas tulossa -ap

älä toimi vauvan pillin mukaan vaan sen kanssa. eli teet mitä haluat ja otat vauvan mukaan. Sitten kun vauva syö niin keskeytät homman siksi hetkeksi. Rakennat nyt itsellesi sitä vankilaa koska sinulla on ollut jotain odotuksia äitiydelle ja kotiäitiydelle. Olet äidin lisäksi yhä oma itsesi kiinnostuksenkohteinesi.

Ei sinussa ole mitään vikaa. Tiedän, että minustakin vauva tuntuisi vankilalta. Olen paljon mieluummin lapseton ja keskityn omiin ja puolisoni asioihin. Lähinnä ihmettelen, miten noinkin moni jaksaa hengailla vauvan kanssa, oli se oma tai ei.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:37"]

Aivan kauheeta lukea tommosta. Olisko pitäny jättää tekemättä ja elää itekseen. Vauva Vasta! 2kk ja nyt jo riittäis.. Huoh..

[/quote]

Aivan normaali reaktio siihen, miten vauvan tulo muuttaa elämää ja sitoo äidin joksikin aikaa neljän seinän sisälle. Ap, olet ihan normaali ja nuo sun ajatukset on tuttuja miljoonille muillekin äideille.

Jos vauvasi suostuu imemään pullosta, pumppaa tai anna korviketta ja mene välillä vaikka ulos kävelylle tai kauppaan ja jätä lapsi isälleen hetkeksi. Lyhytkin piipahdus ulkona voi rentouttaa mieltäsi. Ellei vauva huoli muuta kuin rintaa, poistuminen on hieman hankalampaa, mutta silloinkin lyhyet happihyppelyt onnistuu. Voit myös mennä vaunulenkeille, jos tiedät vauvan nukkuvan tietyn ajan rauhassa. Tiheän imun kausina suosittelen sohvaan linnottautumista vaikka elokuvien katsellen ja imettäen. 

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:39"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:33"]

Vauva tuntuu vankilaLTA, ei lle

[/quote]

Ei ole, aisti- ja tunneverbeissä on kaksi vaihtoehtoista rektiota, ablatiivi ja allatiivi. Siis tuntuu, näyttää, maistuu, haisee hyvälle tai hyvältä. Älkää antako ohjeita, jos tietämys on tuota tasoa.

[/quote] Olet vääräsä.

T. Äikänope

Kiitos kaikille! *Kyyneleet silmissä liikutuksesta* -ap

Kyllä sä täällä voit valittaa, jätä omaan arvoonsa nuo ilkkujat. mutta niistä todellakin voi tuntua pahalta jotka haluaisivat lapsen mutta eivät saa. Tarkoitan, että hienotunteisuus saattaa olla se juttu heitä kohtaan! Äideille sitten voi valittaa väsymystään.

Muistan tuon ajan todella hyvin, kun oli joku koko ajan kiinni ja riippuvainen. Itsenäiselle naiselle oli kova paikka opetella sietämään sitä! Mutta nyt, kun esikoinen on jo 7v, tuo aika oli ainutlaatuista! Ei ollut muita lapsia joille piti jakaa huomiota, saatoin nukkua vauvan nukkuessa, ihmetellä pieniä sormia jne..

Yksi asia mitä muuten tulee kaivattua on ajatteleminen. En pysty suunnittelemaan ja ajattelemaan normaalisti. Ja se ketuttaa. Inspiroitumista esimerkiksi ei tapahdu vauva-arkena minulla ollenkaan. -ap

Ihan samat oli tuntemukset ekan lapsen kanssa. Sitten siihen vaan pikkuhiljaa tottuu/turtuu. Onneksi ne myös kasvaa ja joskus kuusivuotiaan kanssa saa jo nukkua aamullakin pitkään (lapsesta riippuen).

Mua harmitti suomalainen lapsikielteinen kulttuuri jossain vaiheessa vauva-aikaa. Tuntui, että vauvan kanssa ei olis saanu liikkua muualla kuin vauvakahviloissa ja Prismassa. Lapset ei Suomessa kulje luontevasti vanhempien mukana kaikkialla. Meillä ei esimerkiksi ole luontevaa juhlia selvinpäin tanssien ja nauraen niin, että vauvat ovat mukana. Ja sitten oli vielä ne julkisen imetyksen paheksujat, jotka muistivat kyllä aina kertoa kuinka he eivät ainakaan imettäisi lasta julkisesti, jos lapsen hankkisivat.

Tulee myös vähän väkisin usein pakollinen kaveripiirin muutos, koska ne lapsettomat kaverit ei tajua sitä, että vuorokausirytmisi on muuttunut (valvot yöt, heräät aikaisin ja haluat koko valveillaoloaikasi vain päiväunille, hyvä jos kympin uutiset jaksaa katsoa). He viettäisivät mieluusti iltaa seurustellen, mutta itse ei jaksa tai pysty (=ilta-itkijä-vauva). Päivällä he käyvät töissä ja töiden jälkeen harrastavat mielenkiintoisia juttuja ja itsellä taas ei ole yhtään omaa aikaa. Sitä vähitellen etääntyy ystävistään, kun ei ole aikaa niille ja toisaalta tietää ettei niitä ystäviä kiinnosta pätkääkään kuulla millainen päivä sinulla ja vauvalla on ollut kotona. Uusia ystäviä löytyy sitten mammaporukasta. Muita, jotka ovat samassa veneessä tai olleet ja jotka tajuavat millaiseksi elämäsi on muuttunut.

Itse olen nyt 35 ja nuorin lapseni on 3. Laskeskelin juuri, että voin alkaa elää taas itseäni varten suurinpiirtein viisikymppisenä (ja lopullisesti rupsahtaneena, huomaa: kolmenkympin kriisi tähänsaumaan). Vasta siellä tulee mahdollisesti vapaus (ja sitten hetken päästä ne lastenlapset, joten se siitä).

Mutta tsemppiä. Ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolen ja tähänkin ketjuun ilmestyy varmasti niitä ihmisiä joiden mielestä lasten saaminen on maailman suurin onni, koska eivät ole itse lasta saaneet halustaan huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:46"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:39"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:33"]

Vauva tuntuu vankilaLTA, ei lle

[/quote]

Ei ole, aisti- ja tunneverbeissä on kaksi vaihtoehtoista rektiota, ablatiivi ja allatiivi. Siis tuntuu, näyttää, maistuu, haisee hyvälle tai hyvältä. Älkää antako ohjeita, jos tietämys on tuota tasoa.

[/quote] Olet vääräsä.

T. Äikänope

[/quote]

Joko sä olet ollut kotimaisen kirjallisuuden pääaineopiskelija, joka on nukkunut kaikki suomen kielen opinnot läpi, tai sitten olet sellainen palstaäidinkielenope, joka on hankkinut pätevyytensä kirjoittamalla tarpeeksi monta kertaa "T: Äikänope". 

"Maistuu hyvälle ja maistuu hyvältä

Kumpikin muoto on oikein yleiskielessä, vaikka oma kielikorva pitäisikin mahdollisena vain toista. Vaihtelulla on murretausta. Yleensä länsisuomalaisen korvaan kuulostaa oikealta maistuu hyvältä ja itäsuomalaisen maistuu hyvälle. 

Muidenkin aistihavaintoa ilmaisevien verbien yhteydessä ovat mahdollisia sekä länsimurteiden mukainen ablatiivi (hyvältä) että itämurteinen allatiivi (hyvälle): näyttää, kuulostaa, tuoksua, tuntua,vaikuttaa hyvältä tai hyvälle."

http://www.kotus.fi/index.phtml?i=727&s=2612#faq_727

Itse tunsin samalla tavalla, jälkeenpäin ymmärsin että oikeasti olin masentunut vaikken sitä myöntänyt ja ulospäin olin reipas ja iloinen (ulkopuolisille).

Kun vauva oli 3 kk helpotti. Ja se, että lähdin ovesta ulos! Kynnys tuntuu korkealta mutta mitä useammin lähdet, sen matalammaksi se muuttuu. Usko! :)

Yksi on varmaa: lapsen kanssa on erilaista eri aikoina. Älä jumitu mihinkään tuntemuksiin, niitä tulee ja menee. Nauti hyvistä hetkistä ja hoida lastasi ja itseäsi. Hanki rintareppu, ole luova vauvan hoidossa niin, ettet tee siitä itsellesi hankalampaa kuin se onkaan. Minulla on monta lasta, ja jokainen heistä on ollut hankalimmillaan vauvana. Ketään en antaisi pois. Ole ylpeä siitä, että selviydyt ja hoidat lastasi. Se palkitaan jatkossa.

Voit sopeutua elämään lapsen kanssa, mutta aikaisempi elämäsi on nyt iäksi mennyttä. Samaa vapautta, huolettomuutta ja itsenäisyyttä et tule saamaan enää koskaan takaisin.

Voimia sinulle arkeesi. On helppo osoitella sormella toista, niin kuin joistakin viesteistä näkee kuin ymmärtää. Ei kuitenkaan kukaan äiti ole sen kummempi kuin muutkaan. Moni ajattelee samalla tavalla sinun kans, kyllähän pieni lapsi mullistaa ja pysäyttää oman maailman ainakin joksikin aikaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää!

Voi että mua rasittaa tuollaiset "itse rakennat vankilaa, mene vaan ja tee mitä haluat vauva mukana"! Se, joka tällästä ehdottaa ei tajua vauvoista mitään, tai välitä muista ihmisistä. Mä esimerkiksi rakastin ennen käydä kirppareilla mutta en todellakaan halua olla niin törkeä kanssaihmisille, että muuttuisin yhdeksi niistä inhoamistani mammoista, jotka tukkii vaunuilla käytävät ja huudattaa vauvaa siellä. Samaten on mahdotonta mennä matkoille entiseen tapaan, tai pyöräillä, tai mennä vesijuoksemaan, vain omia harrastuksiani luetellakseni. Jopa leipominen kotona on aika hankalaa, kun vauva ei viihdy sitterissä kovin kauan, eikä kantoliinassa hetkeäkään. Niin että kyllä se vauva oikeasti rajoittaa, ja se joka muuta väittää, ei välitä vauvansa eikä muiden ihmisten mukavuudesta mitään.

t 3kk tytön äiti joka ei enää edes muista, miltä tuntui ajatella järkeviä ja puhua päivisin muutakin kuin "kukkuu!"

AP, tapaa ystäviä, muita ihmisiä, yksin ja vauvan kanssa. Muista rakastaa itseäsi ja olla itsekäs. Tietysti niin, että vauva on koko ajan hyvässä hoivassa ja turvassa.

Ajatuksesi tosiaan ovat täysin normaaleja. Puhu niistä, sano äöneen, sinulla on oikeus tuntea ja kokea mitä vaan. Nuokaan ajatukset eivät pois sulje sitä, että

a) rakastat lastasi

b) olet nyt ja tulet olemaan paras äiti lapsellesi

Muista olla armollinen itsellesi ja ajatuksillesi. Jos ajatukset alkavat vaivata enemmän, tai vointisi tuosta huononee, ota yhteyttä äimä ry: hyn. Synnytyksen jälkeinen masennus ei suinkaan ole perinteistä masennusta, vaan nimenomaan pakkoajatuksia, irrationaalisia pelkoja, häpeää ja syyllisyyttä.

Muista, olet myös itse rakastettu ja turvassa.

Nauti elämästä, tee siitä juuri omannäköisesi.

AP, tapaa ystäviä, muita ihmisiä, yksin ja vauvan kanssa. Muista rakastaa itseäsi ja olla itsekäs. Tietysti niin, että vauva on koko ajan hyvässä hoivassa ja turvassa.

Ajatuksesi tosiaan ovat täysin normaaleja. Puhu niistä, sano äöneen, sinulla on oikeus tuntea ja kokea mitä vaan. Nuokaan ajatukset eivät pois sulje sitä, että

a) rakastat lastasi

b) olet nyt ja tulet olemaan paras äiti lapsellesi

Muista olla armollinen itsellesi ja ajatuksillesi. Jos ajatukset alkavat vaivata enemmän, tai vointisi tuosta huononee, ota yhteyttä äimä ry: hyn. Synnytyksen jälkeinen masennus ei suinkaan ole perinteistä masennusta, vaan nimenomaan pakkoajatuksia, irrationaalisia pelkoja, häpeää ja syyllisyyttä.

Muista, olet myös itse rakastettu ja turvassa.

Nauti elämästä, tee siitä juuri omannäköisesi.

Ei tuntunut yhtään vankilalta, asennoiduin niin että tämä on nyt tätä aikaa jota olen halunnut. Vauva nukkuukin niin voi tehdä omia juttuja. Vauva aika menee nopeasti. Kannattaa nauttia siitä ajasta.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 17:51"]

Yksi asia mitä muuten tulee kaivattua on ajatteleminen. En pysty suunnittelemaan ja ajattelemaan normaalisti. Ja se ketuttaa. Inspiroitumista esimerkiksi ei tapahdu vauva-arkena minulla ollenkaan. -ap

[/quote]jätä inspiraatiot sikseen, vauva aika on ainutlaatuista aikaa ja keskity siihen.

Sain alapeukut kun sanoin että mulle vauva-aika oli helppo ja teini-ikä vaikein.miksi?

Ollaan kaikki erilaisia, mulla meni vauvan kanssa tosi helposti kun teinipoikaa on mun vaikeampi jaksaa.