Lapseni luokka"kaverit"

Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kuin nälviminen ja vittuilu on kaikille vain leikkiä ja ihan ok, niin se myös on ihan ok.

Itse olen 20, ja edelleen kavereiden kanssa heitellään toisillemme 'vittu sä oot kyllä tyhmä blondi' jne. Niin kauan kuin molemmat tietävät ettei kumpikaan tarkoita pahaa, kaikki on mielestäni ok. Kaikkien kavereiden kanssa tätä ei voi harrastaa, eikä niiden kanssa sitten tätä tehdäkään.

Eihän 24/7 vittuilu ole normaalia 2,eihän?

Ihan normaaalia se on (ainakin nykyjään) ja kaikki tajuavat että se on läppää.

Oli ihan tavallista jo 90-luvulla..

Meillä poika syksyllä "oireili" samasta syystä ja pari muutakin rauhallisempaa poikaa. Näillä tuli tappelua keskenään ja alettiin vanhempien voimin selvittämään, että mitä on tapahtunut.. Opettaja puolestaan määräsi pojat kuraatorille, joka kerran kutakin kuunteli ja sitten laittoi wilma viestiä, yhdessä tuetaan näiden itsetuntoa!

kyllä varmasti, mutta kyllä suututti, että vikahan tietty rauhallisten lasten, joiden käytökseen ei päivittäinen homottelu ja huorittelu kuulu.

Laitoin pitkän viestin käytöstavoista, että ei vaan yksiökertaisesti ole sopivaa, että jatkuvasti joutuu kuulemaan haukkumista. Poika myöhästyi kerran tunnilta kolme minuuttia ja siitähän sitten vittuiltiin joka tunnin alku kaksi viikkoa, kunnes toinen mokas pahemmin.

Aivan järkyttävää, että opettajat sallivat tuon ilmapiirin. Ehkä he pääsevät aiinä muka helpommalla.

Anyway, opettaja pyysi, että laittaa sen mun kirjeen kaikille jakoon, lapsille ja vanhemmille. Nimettömänä.

Se sai paljon palautetta - nimetöntä. Monet lapset olivat kotona valittanut ilmapiiristä ja pakko olla ite raju, ettei jää itse jalkoihin. Kaikki miettivät käytöstään ja kiittelivät, että joku oli puhaltanut pelin poikki.

Joulukuusta lähtien on luokan ilmapiiri parantunut huomattavasti. Poikakin on taas omanlaisensa mussukka, niin ei tämäkään nyt aina ole se kiltein, mutta suurimmaksi osaksi. En edes pidä ns äidin kullannuppuna, osaa temppuja myös.

Satunnaista huutelua vielä on, mutta se kuulostaa jo ns. normaalilta.

Enkä ota kunniaa ja kiillota sädekehääni, edes oma poika ei tiedä kuka sen kirjeen kirjoitti.

Härkää sarvista ja toivotaan parempaa ilmapiiriä teillekin päin!

Sitä kutsutaan kevyeksi kenttävittuiluksi. Idea on siinä että oikeista virheistä ei aleta kiusaamaan eikä vain yhtä henkilöä vaan tuolla lauma-apinoinnilla pyritään saamaan se tarpeeksi kova nahka että kun pääsee miehen mittoihin niin ei itke vaikka kirveellä hakattaisiin.

Ja sitten kun ovat täysi-ikäisiä niin naiset on helisemässä kun mies näyttää niitä tunteitaan vain umpihumalassa...

Normaalia ja normaalia, yleistä ainakin, mutta ei mitenkään hyödyllistä tai järkevää. Hatunnosto sinulle joka sait katkaistua poikasi luokalta tuon tyhmyyden tiivistymisen.

Niistä luokka"kavereista" tulee isoina menestyjiä! Lapsestasi ehkä ei. Katso itse:

http://www.vauva.fi/keskustelu/3953388/ketju/surullista_lukea_vanhoista_koulukavereista

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 23:49"]

Niistä luokka"kavereista" tulee isoina menestyjiä! Lapsestasi ehkä ei. Katso itse:

http://www.vauva.fi/keskustelu/3953388/ketju/surullista_lukea_vanhoista_koulukavereista

[/quote]

Mutta tuleeko onnellisia? Väitän edelleen, että se on tärkeintä.

Itse hoin koko yläkoulun (silloisen yläasteen) ajan itselleni että kyllä täältä vielä pois päästään, ja minusta (ja kaikista) tulee vielä joskus vapaa aikuinen ja aikuisena ihmiset käyttäytyvät hyvin (hmm...) Onhan se kolme vuotta toki nuorelle ikuisuus.

Poikani mennessä 7. luokalle kiinnitin samaan asiaan huomiota. Poikani meni eri yläkouluun kuin suurin osa muista entisistä luokkalaisistaan. Uudessa koulussa oli arkipäiväistä jatkuvasti kutsua koulukavereita mm näin: vitun retardi, homo, vitun heikko, kullinimijä jne. Poikani oli ensin hämmentynyt ja pian jo ahdistunut, koska koki, että poikien käytös oli muuttunut kiusaamiseksi. Poikien keskinäisestä nahistelusta oli kehkeytynyt väkivaltaa erityisesti niitä poikia kohtaan, jotka eivät halunneet töniä ja potkiskella toisia.

Olin hyvin hämmentynyt luokanopettajan reaktiosta, kun otin asian puheeksi. Hänen mielestään kielenkäyttö oli normaalia, eikä väkivaltaakaan esiinny. Hän oli myös sitä mieltä, ettei koulukavereiden tarvitse olla kavereita keskenään, vaan jokainen vastaa vain itsessään. Se oli kummallinen koulu. Poikani on jo pidempään käynyt toista koulua. Peruskoulu on nyt loppusuoralla. Tässä uudessa koulussa ei juurikaan kiroilla, eikä ketään solvata saatikka pahoinpidellä päivittäin.

Jostain syystä nuorten keskustelu on nykyään tällaista kavereiden nälvimistä. Alkaa jo alaasteelta ja jatkuu lukioon asti. Itse olen nyt 23-vuotias ja ihmettelen suuresti työssäni lasten suhtautumista muihin. Yhtä nälvimistä ja mollausta kaikki keskustelut. Pojilla varsinkin. Omana aikanani ehkä lukiossa alkoi tämä leikillään nälviminen. Tuossa iässä ymmärtääkin sen olevan jo mitä on. Huomaan kyllä lasten- ja erityisnuorten kanssa, etteivät kaikki osaa sulattaa tällaista käytöstä. Olen monesti ihmetellyt asiaa kyllä.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 00:11"]Jostain syystä nuorten keskustelu on nykyään tällaista kavereiden nälvimistä. Alkaa jo alaasteelta ja jatkuu lukioon asti. Itse olen nyt 23-vuotias ja ihmettelen suuresti työssäni lasten suhtautumista muihin. Yhtä nälvimistä ja mollausta kaikki keskustelut. Pojilla varsinkin. Omana aikanani ehkä lukiossa alkoi tämä leikillään nälviminen. Tuossa iässä ymmärtääkin sen olevan jo mitä on. Huomaan kyllä lasten- ja erityisnuorten kanssa, etteivät kaikki osaa sulattaa tällaista käytöstä. Olen monesti ihmetellyt asiaa kyllä.

[/quote]

Jos nälvimistä, homottelua ja tönimistä pidetään normaalina, sillä on helppoa naamioida vakavakin kiusaaminen. Kaikki on vain 'läppää' ja kiusattu on 'outo/ yliherkkä/ sosiaalisesti lahjaton' kun ei kestä kevyttä kenttähuumoria. Tosiasiassa kenttähuumoriksi naamioitu kiusaaminen on hyvin julmaa, koska näin kiusatulta viedään mahdollisuus puolustautua. Jos joku sanoo, että häntä solvataan tai häntä potkaistiin tarkoituksellisen kovaa, hänet leimataan valehtelijaksi tai sosiaalisesti lahjattomaksi. Hänelle jää kaksi vaihtoehtoa: alistuminen tai kiusaajaan kohdistuva vielä ilkeämpi solvaus/kovempi potku. Jos kiusattu valitsee ensimmäisen, kiusaaminen jatkuu ja hän jää pahnan pohjimmaiseksi. Jos kiusattu valitsee jälkimmäisen, alkaa väkivallan noidankehä.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 00:11"]Jostain syystä nuorten keskustelu on nykyään tällaista kavereiden nälvimistä. Alkaa jo alaasteelta ja jatkuu lukioon asti. Itse olen nyt 23-vuotias ja ihmettelen suuresti työssäni lasten suhtautumista muihin. Yhtä nälvimistä ja mollausta kaikki keskustelut. Pojilla varsinkin. Omana aikanani ehkä lukiossa alkoi tämä leikillään nälviminen. Tuossa iässä ymmärtääkin sen olevan jo mitä on. Huomaan kyllä lasten- ja erityisnuorten kanssa, etteivät kaikki osaa sulattaa tällaista käytöstä. Olen monesti ihmetellyt asiaa kyllä.

[/quote]

Jos nälvimistä, homottelua ja tönimistä pidetään normaalina, sillä on helppoa naamioida vakavakin kiusaaminen. Kaikki on vain 'läppää' ja kiusattu on 'outo/ yliherkkä/ sosiaalisesti lahjaton' kun ei kestä kevyttä kenttähuumoria. Tosiasiassa kenttähuumoriksi naamioitu kiusaaminen on hyvin julmaa, koska näin kiusatulta viedään mahdollisuus puolustautua. Jos joku sanoo, että häntä solvataan tai häntä potkaistiin tarkoituksellisen kovaa, hänet leimataan valehtelijaksi tai sosiaalisesti lahjattomaksi. Hänelle jää kaksi vaihtoehtoa: alistuminen tai kiusaajaan kohdistuva vielä ilkeämpi solvaus/kovempi potku. Jos kiusattu valitsee ensimmäisen, kiusaaminen jatkuu ja hän jää pahnan pohjimmaiseksi. Jos kiusattu valitsee jälkimmäisen, alkaa väkivallan noidankehä.