Olen tässä kahden aiheilla. Kannattaako ryhtyä suhteeseen tapailemani naisen kanssa. Hänellä on kaksi lasta entisen miehensä kanssa.

Ei kannata, jos joudut asiaa täällä kyselemään.

Jos rakastat naista aidosti, et emmi, vaan haluat hänen kanssaan suhteeseen, vaikka lapsia olisi kymmenkaupalla ja jokainen eri isälle.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan oikeasti rakastunut ei moisia mieti. Jos on rakastunut, haluaa olla yhdessä, vaikka toisella olisi kymmenen adhd-lasta viidelle psykohullulle miehelle. Eri juttu sitten, kun rakastumisvaihe on ohitse....

Kyllä miettii. Jos ei ajattele, kannattaisi kuitenkin ajatella. Rakkaus ei voita kaikkia ongelmia, se voi jopa kuolla ongelmien alla, ellei niistä keskustella. Seksikään ei liimaa pariskuntia yhteen, jos ongelmia on ihan liikaa mukana. Mielestäni parisuhteita solmitaan turhan vähäisillä perusteilla.  Ongelmista ja huolista ei keskustella. Ei sovita käytännön asioista vaan ajelehditaan jonkinlaisessa epämääräisessä tilassa, jossa oikeudet, vastuu ja velvollisuudet on jäänyt määrittelemättä. Varsinkin kun mukana on alaikäisiä lapsia, on tärkeää määritellä kummankin aikuisen tila, paikka, tilanne yhdessä sen toisen aikuisen osapuolen kanssa. 

Keskustelkaa hyvät ihmiset keskenänne.  Jos pelotaa joutua yhtäkkiä kymmenen ylivilkkaan lapsen toiseksi vanhemmaksi, mukana tulee hyvin paljon erilaisia vastuita ja velvollisuuksia. (Tosin adhd-lapset osaavat olla aivan ihaniakin. Toisinaan ihastelen oman adhd-muksuni kekseliäisyyttä ja luovuutta. Hänellä ei ole koskaan tylsää, sillä hänellä on aina tekemistä ja ajattelemista.)

Myös ne mahdolliset viisi "psykohullua" isääkin tuovat ihan varmasti omat jännitteensä uuteen parisuhteeseen. Vähintäänkin siitä on hyvä keskustella oman seurustelukumppaninsa kanssa ja mielellään myös lasten isien kanssa, jotta lasten isät vakuuttuisivat siitä, olet ihan oikeasti oikein hyvä tyyppi etkä ole viemässä isiltä heidän lapsiaan. 

Ei tarvitse, eikä edes kannata ruveta isäksi oikean isän tilalle varsinkin, jos lasten isät ovat elossa ja mukana lasten elämässä, sillä siinä on vähintäänkin kolme häviäjää: sinä, lapsi sekä hänen äitinsä ja isänsä. Parempi on olla äidin uusi miesystävä ihan ensin alkuun. Siitä on hyvä alkaa lähempi tuttavuus lapsiinkin. 

Minulla ei ole enää alaikäisiä lapsia, mutta en pitäisi siitä, että miesystäväni rupeaisi leikkimään isähahmoa lapsilleni. Lapsilla on nimittäin isä, vaikka ei kovin aktiivisesti olekaan pyrkinyt olemaan isänä avioeron jälkeen. Pidän siitä, että miesystäväni on ihan vaan kaverillinen kaveri heille, lähinnä asiallinen mutta ystävällinen. Hän myös näyttää kiinnostuksensa lasteni elämään, mutta ei rupea tunkeilevan tuttavalliseksi. Hän ei myöskään nipota pienistä, vaikka on melko tarkka joissakin itseensä liittyvissä asioissa. Eikä hän ole lapsilleni mustasukkainen vaan ymmärtää, että toisinaan lapseni tarvitsevat minua äitinä ilman hänen seuraansa. 

M_39 kirjoitti:

Ei kannata, jos joudut asiaa täällä kyselemään.

Jos rakastat naista aidosti, et emmi, vaan haluat hänen kanssaan suhteeseen, vaikka lapsia olisi kymmenkaupalla ja jokainen eri isälle.

Äh, olipa vanhakantainen asenne sinulle. Ymmärrän oikein hyvin sen, että ap kyselee täällä asioista, jotka ovat hänelle entuudestaan tuntemattomia. Voihan nimittäin olla, että hän ei ole aikaisemmin joutunut vastaavanlaiseen tilanteeseen. Silloin on hyvä vähän kysellä toisten mielipiteitä.

Täällä tulee testattua omat ajatuskuviot, kuinka realistisia ja käyttökelpoisia ne ovat. Keskustelun aikana voi selvitä hänelle sellaisiakin asioita, joita hän ei ole tullut ajatelleeksi. Niin kuin vaikka se, että todennäköisesti hän ei ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että naiselle voi tosiaankin kertoa omista ajatuksistaan ja askarruttavista asioista.

Hän voi myös kysyä naiselta asioita, joita hän on tähän asti luullut, niin kuin vaikka sen, joutuuko hän automaattisesti naisen ja lasten elättäjäksi, kun hän seurustelee (yh-?)äidin kanssa.

Ei joudu.

Jos kuitenkin sellainen vaara ilmaantuu heti seurustelusuhteen alussa, tiedät, ettei nainen ole sinua varten. Itsenäiset naiset kantavat itse vastuun lasten ja itsensa elatuksesta eivätkä vähällä halua luopua omasta itsenäisyydestään. En minä ainakaan, jos olisin vastaavanlaisessa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Laita kuva naisestasi, niin tiedetään kertoa ))

Onpa pintapuolinen, esineellistävä asenne naisia kohtaan.

Ihan niin kuin naisen ulkonäkö on tärkeämpi kuin se, mitä naiselta löytyy korvien välistä. 

Pystyisikö sinun kanssasi juttelemaan mistään tärkeästä, syvällisemmästä asiasta vai pyöriikö ajatusmaailmasi pelkästään ulkonäköön liittyvissä asioissa? Jos näin on, ehkä vielä löydät jonkun itsellesi sopivan tarpeeksi tyhjäpäisen naisen, jonka kanssa voitte kilpailla siitä, kumpi on kauniimpi ja tyhjäpäisempi. :P :D 

Vierailija kirjoitti:

No ei pidä koskaan lapsia itsellään. Vähän rasittavaa sekin. Ja ei maksa yhtään kuluja. Saako tälläistä edes ajatella?

Kuka ei pidä lapsia itsellään? Isä vai äiti? 

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Ei ole omaa kokemusta, mutta sanoisin, että uusioperhettä kannattaa välttää. Ne ovat todella harvoin toimivia kokonaisuuksia.

Alaspeukkuja kaikilta uusioperhemammoilta odotellessa....

No minä uusioperhemamma alapeukutin. Tasapainoinen aikuinen pystyy rakastamaan perheensä lapsia, oli geenit mitä tahansa. Vai väittääkö joku, että adoptiovanhemmat eivät rakasta lapsiaan?

Itsellä kokemusta uusioperheestä niin pitkältä ajalta, että lapset on olleet jo vuosia omillaan. Onneksi epäröinti ei käynyt mielessäkään, kun mieheni kertoi, että hänellä on lapsia jo edellisestä liitosta. Olisin jäänyt paljosta paitsi.

Kysymyksiä. 1. Onko nainen "se oikea" vai ei. 2. Et voi ryhtyä isäksi lapsille, heillä on jo oma isä. 3. Saa olla eri asunnot, lapsille omaa tila ja päättävät äidin kanssa itse elämästään. 4. Siitä voi keskustella naisen kanssa puolin toisin, että huomasit ettei lasten isä tue lapsia rahallisesti ja miten se vaikuttaa. 5. Olisiko suhde pitkäaikainen vai seurusteluversio josta tulee kuitenkin ero. Tunnetko toisen hyvin.

Ap, joko sinä teit päätöksesi? Mihin lopputulokseen päädyit? Jatkatko edelleen sinkkuna vai pyritkö luomaan naisesi kanssa keskustelevan parisuhteen, jossa on tilaa myös naisesi lapsille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tapailla yhtä naista jolla oli vastaavasti 2 lasta. Exä kävi siellä naisen asunnolla kuin kotonaan. Oli niin vaivaannuttavaa hommaa, että ei siitä mitään tullut. Liian kiinni oli exässään edelleen. Ihmettelin miksi ovat edes eronneet kun exä kulki edelleen kuin omassa talossaan.

Keskustelitko sinä sen naisen kanssa? Kysyitkö, miksi ex kulkee hänen asunnossaan kuin omassa talossaan? Kerroitko, millaisia huolia sinulla on seurustelukuvioidenne vuoksi? Vai lähditkö vaan suhteesta ja sanoit mennessäsi, että ei tästä tule mitään tai jotakin muuta yhtä ympäripyöreätä?

Ilmoitin ettei toimi tämä homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kannata alkaa kasvattaa toisen miehen lapsia. On naisen oma vika, jos on tehny lapsia sellaisen miehen kanssa, joka ei kykene niitä elättämään ja myös kärsiköön itse seurauksensa. On beta-miehen käytöstä käyttää aikaa ja rahaa toisen miehen tuotoksiin, en suosittele. Kyllä sun pitää siittää omat lapset tai oot muuten vaan säälittävä beta-mies.

Tämä on ihan paskapuhetta ja säälittävä "matcho-asenne", joka jättää huomiotta sen faktan, että myös tämä "beta-mieheksi" haukuttu voi saada jotain suhteestaan lapsiin (toisen miehen siittämiin, KYLLÄ!!).

Olen sama tyyppi, joka kirjoitti jo ylemmäs, että niihin vieraisiin lapsiin voi myös kiintyä. Olen nainen, kyllä, mutta omassa tapauksessani nämä lapset ovat samalla tavalla "vieraan naisen synnyttämiä". He ovat kuitenkin ihan oikeita ihmisiä, upeita, ajattelevia pieniä olentoja, joilla on jotain annettavaa myös minulle. Kun nämä pienet tyypit tulevat halaamaan minua tai ryömivät viereen kuuntelemaan iltasatua, en todellakaan ajattele, että "tässä ne toisen naisen munasolusta ja oman mieheni siittiöistä aikaansaadut tuotokset yrittävät hyötyä minusta", vaan, että "olenpa onnekas, kun olen saanut nämä pienet ihmeet elämääni." Ennen näiden lapsien kohtaamista en olisi voinut kuvitellakaan, kuinka syvällisiä ja hienoja ajatuksia jo niinkin pieni mieli voi tuottaa. Kuinka kumpikin lapsi on ihan oma persoonansa - toinen hiljainen, luova ja pohdiskeleva, toinen rohkea, sanavalmis ja voimakastahtoinen. Olen oppinut niin monta asiaa ihmisyydestä ja lapsista, että kyllä ei paljon paina se, kenen munasolusta kaikki on lähtöisin.

Kunnioitan asennettasi, mutta olet nainen. Harvempi mies kykenee tuntemaan noin ylevästi aiheesta.

Nyt herää kysymys, mistä tiedät elatuskuvioista. Provohan tämä on, jolla yritetään huudattaa naisia. 

 On muuten omituisesti ilmaistu, että ex ei elätä lapsiaan. Mitä väliä sillä on, kun äitihän saa kuitenkin elarit sitten kelalta ja ne voivat olla täsmälleen samansuuruiset, oli isä kuvioissa tai ei. Eikö merkityksellisempää ole se, että isä ei tapaa lapsiaan. 

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi elättää toisen miehen lapsia. 

Et elätä edes itseäsi. Pelkkä ajatuskin siitä, että elättäisit jotain toista, on koominen.

Vierailija kirjoitti:

No ei pidä koskaan lapsia itsellään. Vähän rasittavaa sekin. Ja ei maksa yhtään kuluja. Saako tälläistä edes ajatella?

Onko tämä siis ap? Eli jos lapset eivät tapaa isäänsä eikä isä maksa kuluja, sinäkö ajattelit, että hän ei maksa elareita? 

Ei kannata muuttaa yhteen ennen kuin lapset ovat muuttaneet omilleen.

Jos on valmis toisen miehen lasten elättäjäksi, niin sitten kannattaa, muussa tapauksessa ei. Itse en olisi moiseen valmis. Koska niin siinä tulee lopuksi käymään, kun loppuviimein yhteen muutetaan, niin silloin sinulta aletaan vaatia ja odottaa ”yhteisiin kustannuksiin osallistumista”, johon kuuluu lasten ruokkiminen, asumisen kustannukset, yhteisten lomamatkojen maksaminen, lasten vaatteet ja harrastevälineet, lääkärimaksut....... lista on loputon, ja nainen perustelee sen sillä, että sinä olet valinnut olla hänen kanssaan yhdessä, ja siihen kuuluvat myös ne lapset. Punnitse tarkkaan, mikä sinusta tuntuu oikealta.

Vierailija kirjoitti:

Jos on valmis toisen miehen lasten elättäjäksi, niin sitten kannattaa, muussa tapauksessa ei. Itse en olisi moiseen valmis. Koska niin siinä tulee lopuksi käymään, kun loppuviimein yhteen muutetaan, niin silloin sinulta aletaan vaatia ja odottaa ”yhteisiin kustannuksiin osallistumista”, johon kuuluu lasten ruokkiminen, asumisen kustannukset, yhteisten lomamatkojen maksaminen, lasten vaatteet ja harrastevälineet, lääkärimaksut....... lista on loputon, ja nainen perustelee sen sillä, että sinä olet valinnut olla hänen kanssaan yhdessä, ja siihen kuuluvat myös ne lapset. Punnitse tarkkaan, mikä sinusta tuntuu oikealta.

Jotenkin nurinkurista ja lapsellista ajatella pelkästään kustannuksiin osallistumista ja elättämistä ikään kuin se olisi ainoa ja tärkein asia, mitä tuossa tilanteessa odotetaan. Todellakaan tällaisten ihmisten ei kannata ryhtyä suhteeseen, jos ainoastaan kiinnostaa, kuka maksaa lomamatkat eikä uhrata ajatustakaan sille, että ne lapset tosiaan tulevat ihan jokaiselle lomalle mukaan eikä siellä riekuta baareissa tai lakanoissa koko lomaa. Teillä on vielä paljon opittavaa elämästä eikä tuolla ymmärryksen tasolla kannata mitään lapsia ottaa vastuulleen.