Kuinka tytöt voivat olla niin erilaisia kuin pojat. Kolmas tyttö on aina liikaa..

tytöillä yleensä yksi paraskaveri. Kokemusta kolme tytön kaveriporukasta on ja yleensä aina joku on jäänyt ulkopuoliseksi.

Tytöt myös suuttuvat ja juoruavat helpommin joten ystävyyssuhteet on koetuksella. Tytöt helposti ovat myös kateellisia toisilleen.

Ja kateellinen nainen on usein aika katala. Harmittaa naisten puolesta.

Niin ja vielä pelkkien naisten työpaikassakin. Kaikissa toiminut hyvin.



Ja tiedän tälläkin hetkellä monta tyttölasta, jotka leikkivät ihan sujuvasti keskenään isommassa ryhmässä.

Minun tyttäreni (joita on 3, mutta heistä vain 2 " isompia" ) liikkuvat " parvissa" . 10-vuotiaan " lauma" on 2-6 tyttöä, isomman, 17-vuotiaan, " lauma" on sitten taasen vähän muunnellen: perusporukka on 4 tyttöä, isossa porukassa liikkuu sekaporukassa, jossa on venyvä määrä tyttöjä ja poikia.



Sama on mielestäni ollut aina. Eivät heidän ikäisensä harrasta " ooksä mun kanssa" juttuja, ainakaan meillä päin, kummallakaan ei ole ollut sellaisia kausia.



Enemmän itse asiassa täällä meillä päin pikkupojilla on tuota kaksi rulettaa asennetta. Isommat laumautuvat samoin kuin tytöt.

Olin aivan ihmeissäni, kun huomasin oman leikki-ikäiseni kehittelevän tarhassa kolmiodraamoja jo alle 3-vuotiaana! Eikä varmasti ole kotona oppinut syrjimään toisia. Pojalla (7v.) ei mitään samanlaisia ongelmia kaveriensa kanssa.

tytöt käyttää ilkeää kieltä ja parjaavia puheita, näinhän se perinteisesti menee jos yleistää mustavalkoisesti

Sama toistuu ympäri maailman ja halki kulttuurien.

kolmen seura huono seura. Niin se tytöillä menee. On joo ikävää ne kolmen porukat. Aina siellä on kaksi parasta kaveria ja se kolmas on kolmas pyörä.



Naapurin täti sanoi kuulleensa kun tyttönsä 5v sanoi kaverilleen, että sä olet mun paras kaveri, johon toinen että niin sinäkin minun. Se kolmas oli siinä sitten allapäin. Täti kyllä torui tyttöään tästä.

Ne kai harjoittelee muiden kanssa toimeentulemista suuremmissa joukoissa. (Aiemmin siis porukoissa metsästivät, sotivat jne. Naiset taas yrittivät pitää parisuhteen ja perheen kasassa. Noilta ajoilta ehkä periytyy tuo tapa, joka tosiaankin on yleinen kaikkialla.)

tytön ystävyyssuhdeasiat. Ovat hankalia ja sekavia. Pojilla olisi paljon helpompaa.

ovat vain lapsia. Aikuisissa naisissa en moista havaitse. Ainakaan omassa tuttavapiirissäni/työyhteisössäni.

monessa maahanmuuttajakulttuurissa ihan eri meininki, tytötkin liikkuu suuremmissa ryhmissä jne.

kaveri -kuviot. Täytyy pitää asemaansa yllä. Muistan itsellänikin olleen harmittavaa, kun oli aina oltava vaan sen parhaan kanssa kimpassa. Muuten olisi voinut hänet menettää tai muuten sotkea asiansa. Ihan kuin kahleessa olisi ollut. Olisin ollut mieluummin suuremmassa ryhmässä, mutten voinut ruveta sooloilemaan, kun kaikilla oli tiukasti se paras kaveri.

kun täytyy orjallisesti löytää se paras ja saattaa tulla kamalaa kilpailua, kun valinnanvaraa on rajattu määrä luokassa ja jos on pariton tyttömäärä, yksi jää ilman. Ihan surkeaa.



Esim joutuu se sama pariton aina olemaan yksin tai sitten heittopussina, jos joku on pois. Siis esim voikkatunnilla tai parijonossa aina sama yksin.

tuohon paras kaveri -härdelliin. Siis laittaa sekaisin parijonoihin ja voimistelupareiksi. Opettajat hyväksyvät ikävää syrjimistä.

ilmeisesti ainoana en tunnista itseäni enkä mitään kokemuksiani tästä " paras kaveri-kolmas pyörä " -härdellistä. Meillä ainakin ala-asteella vaihtui kaverit tosi tiuhaan tahtiin, siis yhtenä päivänä leikittiin yhden kanssa, toisena toisen ja usein myös kolmistaan-isommalla porukalla. Eikä siihen siis liittynyt mitään " me ei olla sun kaa" -meininkiä, vaan se vaan emni luonnostaan niin. Kaikki oli vähän kaikkien kanssa.



Ylä-asteella meitä oli 6:n tytön kimppa, jossa hengailtiin. Ja siitä eteenpäin tietysti mitä erilaisimmissa kokonaisuuksissa.