Miten päästä eroon antipsykooteista?

ja sitä paitsi lääkräi ei kovin herkästi usko, että olisis aika lopettaa lääkitys. Tuppaa olemaan niin, että kun on saanut mielenterveysdiagnoosin niin siitä ei parranut ihan helpolla, Sitäpaitsi jos kertoo että voi hyvin eikä enää tarvitse lääkitystä niin lääkräi ja hoitaja ajattelee sen tottakai johtuvan lääkityksestä. Lääkitystä ei mielenterveyspuolella mitenkään helpolla pureta. Parempi vointi johtuu aina heidän mielestä lääkityksestä ja sitä ajatellen lääkityksen poistaminen veisi potilaan taaksepäin, kuten yleensä käykin

Itkevä Siili kirjoitti:

ja sitä paitsi lääkräi ei kovin herkästi usko, että olisis aika lopettaa lääkitys. Tuppaa olemaan niin, että kun on saanut mielenterveysdiagnoosin niin siitä ei parranut ihan helpolla, Sitäpaitsi jos kertoo että voi hyvin eikä enää tarvitse lääkitystä niin lääkräi ja hoitaja ajattelee sen tottakai johtuvan lääkityksestä. Lääkitystä ei mielenterveyspuolella mitenkään helpolla pureta. Parempi vointi johtuu aina heidän mielestä lääkityksestä ja sitä ajatellen lääkityksen poistaminen veisi potilaan taaksepäin, kuten yleensä käykin

Niin kai sitten mutta mulla ei koskaan ole ollut varsinaista psykoosia, lieviä harhaluuloja vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieleni sanoa, että täällä hullut neuvovat yhtä hullua, miten lääkkeet lopetetaan, mutta en sano sittenkään, sillä se olisi kovin loukkaavaa puhetta. Mutta vastuuttomia kyllä olette, kun rupeatte tyrkyttämään omia epäluulojanne alaikäiselle ihmiselle.  

 

Mitä epäluuloja? Kukaan ei ole epäluuloja tyrkyttänyt.

Luitkohan keskusteluketjun ihan kokonaan. Minusta tämä on omien epäluulojen tyrkyttämistä, ja vielä ilman minkäänlaista perustelua: 

"Noi lääkkeet ovat hanurista ja juurikin nuo."

Ja tämä:

” Lääkärit pelottelee että niitä ei saa lopettaa mutta saavat vain bonuksia lääketehtailta kun määräävät myrkkyjä ihmisille. Eli heitä roskiin vaan lääkkeet sillä niistä eroon pääse. Lääkärit ja lääketehtaat on itse saatanan palveluksessa.”

Tämäkin:

”Et mene enää piikille. So simple.”

Ja tämä:

”Piikki on häpäisevää.”

Ihan liikaa aikuisten omia epäluuloja lääkkeitä ja lääkäreitä kohtaan, kun muistetaan, että ap on vasta 16-vuotias, siis lapsi vielä, alaikäinen, jonka looginen ajattelukyky on vasta kypsymässä ihan normaaliin murrosikään kuuluvan aivojenkehityksen keskeneräisyyden vuoksi. 

Täällä jo joku järkevämpi ihminen jo kertoikin, että ellei ap hoida sairauttaan (= syö lääkkeensä säännöllisesti) hän voi unohtaa toiveet toipumisesta ja saa varautua sairautensa kroonistumiseseen ja sairaseläkkeelle jäämiseen. 16-vuotias on ihan liian nuori kroonistumaan ja eläkkeelle. Sentään koko elämä edessä, kunhan hoitaa itsensä kuntoon. 

Lääkkeillä kroonistuu.

Mistä tällaista olet saanut päähäsi? Tämä on täysin päinvastaista kuin yleinen länsimaalaisen lääketieteen käsitys: sairauden oireita pitää lievittää välittömästi mahdollisimman hyvin, jotta sairaus ei pääse kroonistumaan. 

Otetaan nyt vaikka kipupotilas. Kuvitellaan, että olet venäyttänyt jonkin selkälihaksen niin pahasti, että kaikenlainen liikkuminen tekee kipeää. Normaalisti tällaisissa tilanteissa syödään Buranaa ja jos kipu ei lievity muutamassa päivässä, mennään lääkäriin, joka määrää vahvempia kipulääkkeitä, jotta liikkuminen ei tekisi kipeää ja sitten sinä toivut tästä lihasvenähdyksestä sanotaan nyt vaikka viikossa. 

Kuvitellaan vielä lisää. Sinulla on kipeä lihasvenähdys selässäsi, mutta et usko lääkäreiden kykyyn auttaa sinua etkä mene terveyskeskukseen vaan jääräpäisesti popsit päiväkaupalla Buranaa, joka ei kuitenkaan poista kipua. Koska inhoat kivuntunnetta, rupeat välttelemään liikkumista. Ja silloin kun liikut, teet sen eri tavalla kuin normaalisti. Jännität selkälihaksia ja kohta kivun tunne tuntuu muissakin paikoissa selässäsi kuin siinä alkuperäisessä venäyttämässäsi selkälihaksessa. Mitä enemmän varot selän kipua, sitä epäterveempiin asentoihin rupeat ja kipu selässäsi sen kuin pahenee. Lopulta uskot sittenkin, että tarvitset Buranaa voimakkaampaa lääkettä ja menet lääkäriin. Selkäkipusi on kuitenkin voimistunut entisestään alkuperäisestä kivusta ja nyt toipumisesi kestää paljon pitempään. Enää viikko ei riitäkään  siihen vaan joudut syömään kipulääkkeitä sanotaan nyt vaikka kaksi tai kolme viikkoa, eikä kipu ole vielä silloinkaan väistynyt ja jatkat lihasten jännittämistä ja väärässä asennossa kävelemistä, mikä lisää entisestään selkäkipua.

Tämä on vain pieni ja vahvasti yksinkertaistettu esimerkki, yleensä kipupotilaiden kiputilat ovat huomattavasti vakavampia, mutta toivottavasti kuitenkin ymmärrät esimerkkini avulla, millainen mekanismi aiheuttaa sairauksien kroonistumisen. 

Skitsofrenian kaltainen vakava mielen sairaus vaikuttaa aivojen toimintaan, mikä näkyy potilaan käytöksessä erilaisina oireina.  Nykylääketieteen käsityksen mukaan skitsofrenia kroonistuu ilman lääkehoitoa, 

Duodekimin Skitsofrenia-artikkelissa sanotaan mm. näin: 

"Osalla skitsofreniaan sairastuneista henkilöistä on todettu toiminnallisesti merkittäviä muutoksia erityisesti aivojen otsa- ja ohimolohkojen hienorakenteessa ja toiminnassa. "

Ja nämä muutokset aiheuttavat potilaalla erilaisia oireita. Ihan kaikille skitsofreenikoille ei tule aivojen muutoksia, mutta koska edeltäkäsin ei voi tietää varmasti, kuka välttyy aivojen vaurioitumiselta, mielestäni olisi viisasta syödä lääkkeet lääkärin antaman ohjeen mukaan. Samassa artikkelissa kerrotaan siitäkin, että yleensä lääkitys auttaa potilaita, mutta on niitäkin potilaita, joille oikeanlaista lääkitystä ei ole. En kuitenkaan löytänyt minkäänlaisia merkintöjä siitä, että lääkitys kroonistaisi skitsofreniaa. 

Lue tappava psykiatria ja lääkinnän harha niin ei tarvi kuvitella. Tyhmää edes vertailla fyysisiä sairauksia psyykkisiin.

Luetunymmärtäminen olisi nyt paikallaan. Psyykkiset sairaudet johtuvat aivotoiminnasta. Piste. Tiedäthän, että aivot on se iso mötikkä pääkuoresi sisällä, ja sieltä ohjelmoidaan ihmisen käyttäytymistä. Jos aivoissa on jotakin häikkää, se näkyy ihan varmasti jossakin muualla ihmisen ruumiissa. Minä en ole keksinyt tätä omasta päästäni vaan netistä löytyviin skitsofreniaa käsitteleviin artikkeleihin, joita löytyy pilvin pimein, jos vain jaksaa googlata.

Joten:  ei todellakaan ole tyhmää verrata fyysisiä sairauksia psyykkisiin. 

Aivojen tutkimuksen ja erityisesti kuvantamismenetelmien viime vuosien nopea kehitys on luonut realistisia mahdollisuuksia skitsofreniaan liittyvien merkittävien biologisten osatekijöiden löytymiselle. On käymässä yhä selvemmäksi, että huomattavalla osalla skitsofreniapotilaista esiintyy aivoissa rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, jotka liittyvät mm. otsa- ja ohimolohkon kuorikerroksen organisoitumiseen, aivojen vähentyneeseen epäsymmetriaan ja laajentuneeseen aivokammmiosysteemiin. Muutosten syntymekanismit ovat vielä tuntemattomia, mutta ainakin osan häiriöistä oletetaan liittyvän aivojen poikkeavaan kehitykseen. Vilkkaan tutkimuksen kohteena on aivomuutosten suhde potilaan oireistoon, hoitovasteeseen ja ennusteeseen. Koska osa aivomuutoksista näyttäisi olevan olemassa jo ennen sairastumista, tullaan selvittämään, voidaanko aivojen kuvantamistutkimuksia hyödyntää mahdollisissa ehkäisevissä tutkimuksissa. Toiminnalliset kuvantamismenetelmät antavat tulevaisuudessa lisää tietoa spesifisten hermovälittäjäaineiden häiriöistä skitsofreniassa, mikä avaa mahdollisuuksia uusien ja nykyisiä parempien lääkehoitojen kehittelylle.

https://www.duodecimlehti.fi/duo70574

Lääkärit tietävät itsekin, ettei ihan kaikkea tiedetä vielä skitsofreniasta, ja sen vuoksi sitä tutkitaan hyvin paljon. Ja hyvä, että tutkitaan. 

Minusta olisi hyvä, että muutkin kuin lääkärit olisivat paremmin tietoisia erilaisten mielensairauksien taustoista enemmän. Ei ole kauankaan, 1980-luvulla, kun esimerkiksi autismin kirjon piirteitä (autismi, Aspergerin oireyhtymä) pidettiin mielenterveyden ongelmana, joka johtui äidin kylmästä suhtautumista autistiseen lapseensa. Puhuttiinkin jääkaappiäideistä, jotka muka omalla torjuvalla, kylmäkiskoisella käyttäytymisellään sairastutti lapsensa autistiksi. Nykyään tiedetään asian oikea laita paremmin: autismin kirjo (autismi, Asperger) ja ADHD sekä muut neuropsykiatriset oireyhtymät johtuvat aivotoiminnasta. Aivoissa piuhat on ennen syntymää yhdistyneet hieman eri tavalla kuin niin sanotuilla normaaleilla ihmisillä. 

 

Nyt tosiaan näyttää siltä, ainakin tämän artikkelin mukaan, että myös skitsofrenian taustalta löytyy aivojen synnynnäisiä rakenteellisia poikkeamia. Aivojen rakenteellisen poikkeaman lisäksi tarvitaan myös erilaisia ympäristötekijöitä,  jotka aiheuttavat skitsofrenian puhkeamisen. Näitä on useita, kannattaa lukea Duodecimin terveyskirjastoa. Sieltä löytyy uusinta tutkimustietoa monesta sairaudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ovat varmasti hurjia lääkkeitä. Suositellaanko noita edes alaikäisille? 

(En lukenut ketjua.)

Ihmelääke klotsapiinin haitat paljastuivat Suomessa

https://sic.fimea.fi/arkisto/2015/2_2015/laakehaittojen-hallinta/ihmela…

Vaarallinen ihmelääke

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/05/vaarallinen-ihmelaake-kasikirj…

Mitä haluat kertoa kommentillasi? Miksi laitoit linkit artikkeleihin, joissa kerrotaan, miten ilmeisesti median ihmelääkkeeksi nimeämien lääkkeiden haittavaikutusista, jotka on löydetty vuosikymmeniä sitten ja tämän vuoksi potilaiden verenkuvaa seurataan tiiviisti, jotta vastaavanlaisia haittavaikutuksien aikaansaamia kuolemantapauksia ei enää sattuisi? 

On todella ikävää, että 70-luvulla Suomessa otettiin Leponex käyttöön niin kiireesti ja isoille potilasryhmille, että valitettavia kuolemantapauksia pääsi tapahtumaan täällä. Tämähän on mielestäni hoitovirhe, jota ei pitäisi koskaan tapahtua.

Yhä yleisemmin tiedetään, että kaikki lääkkeet eivät sovi ihan kaikille, sillä ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä. Myös minulle tutumpi masennuslääkkeiden tarpeellisuus on kyseenalaistettu useaan otteeseen. Mm. MOT on uutisoinut, että masennuslääkkeet ovat tehottomia, eikä niitä pitäisi syödä.

Pari vuotta sitten huomasimme siskoni kanssa, että meille molemmille oli määrätty samaa masennuslääkettä. Minulle lääke sopi niin hyvin, että sen haittavaikutukset olivat vähäisempiä kuin lääkkeiden hyödyt, mm. sain toimintakykyni ja elämänhaluni takaisin  lääkkeiden (ja terapian) avulla.

Siskolleni sama lääke ei kuitenkaan sopinut  ollenkaan vaikka masennusoireemme olivat hyvin samankaltaisia - ja meillä on sentään samat vanhemmat, joten geeniperimänkin pitäisi olla hyvin samankaltainen. Hänen lääkkeistä saamansa haittavaikutukset olivat niin isoja, että hänen piti lopettaa lääkkeen syöminen ja sittemmin lääkäri vaihtoi ne toiseen merkkiin. 

Arvelen, että myös tämä kommentoija, joka kertoi omasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään ja lääkityksestään, tietää lääkkeensä sivuvaikutuksista paljon ja on huomannut, että sen hyödyt ovat isommat kuin haitat. 

Ja vielä yksi asia: olisi tosi hienoa, ettei ihmisiä pidettäisi hulluina ihan sen vuoksi, että heillä on jokin mielen sairaus. Fyysinen vamma tai sairaus ei ole omassa arvoasteikossa sen korkeammalla kuin mt-sairaus. Olisi aika lopettaa mt-potilaiden leimaaminen ja syrjiminen. Tasa-arvoa ja kunnioitusta meille kaikille sairaudesta riippumatta! Se on vakaa tavoitteeni. <3

Vierailija kirjoitti:

Itkevä Siili kirjoitti:

ja sitä paitsi lääkräi ei kovin herkästi usko, että olisis aika lopettaa lääkitys. Tuppaa olemaan niin, että kun on saanut mielenterveysdiagnoosin niin siitä ei parranut ihan helpolla, Sitäpaitsi jos kertoo että voi hyvin eikä enää tarvitse lääkitystä niin lääkräi ja hoitaja ajattelee sen tottakai johtuvan lääkityksestä. Lääkitystä ei mielenterveyspuolella mitenkään helpolla pureta. Parempi vointi johtuu aina heidän mielestä lääkityksestä ja sitä ajatellen lääkityksen poistaminen veisi potilaan taaksepäin, kuten yleensä käykin

Niin kai sitten mutta mulla ei koskaan ole ollut varsinaista psykoosia, lieviä harhaluuloja vaan

Ap (luulen, että olet ap),

oletko kysynyt lääkäriltäsi, onko sinulla paremmat mahdollisuudet toipua omasta skitsofreniasta kuin niillä, jotka ovat olleet psykoosissa? Olen viime päivinä oppinut senkin, että kaikki skitsofreenikot eivät päädy psykoosiin. En ole ihan varma tästä, mutta juolahti mieleeni sellainenkin mahdollisuus, että sait ammattiapua ajoissa, ennen kuin olisit joutunut psykoosiin. <3

Mietin tässä nimittäin omaa sukulaistani ja sitä, millainen hänen tilanteensa olisi, jos olisimme huomanneet hänen oirehtimisensa ajoissa ennen kuin hän päätyi psykoottiseen tilaan. Mietin, olisiko hänen aivoissaan tapahtuneet muutokset vähäisempiä silloin, kuin ne ovat nyt. Tiedän kyllä, että tällainen jossittelu on ajanhukkaa ja että on parempi keskittyä nykyisyyteen ja todellisuuteen ja siihen, että sukulaiseni saisi parhaan mahdollisen avun ja hän voisi toipua parempaan kuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassua on puhua hulluudesta, kun nykyään mielenterveydellisiä ongelmia pidetään lähinnä aivojen toiminnassa olevana häiriönä. Niin on myös skitsofrenian laita. Skitsofrenia on aivojen toiminnanhäiriö, siis aivojen biologinen ominaisuus. Tämä on pystytty todentamaan erilaisilla aivojen kuvantamismenetelmillä,

Ja skitsofrenian yksi oireista on deluusio, mutta hulluksi en sanoisi ketään. 

Ja koska se on aivojen biologinen ominaisuus joka aiheuttaa toiminnallisen häiriön, ei siitä voi parantua ellei aivoille tapahdu jotain kummallista/vaarallista, joten ap:n kannattaa jatkaa lääkkeidensä syömistä ja puhua lääkärille jos löytyisi lääkeyhdistelmä jolla olisi vähemmän rankkoja sivuoireita. Jos ne sivuoireet olivat se ongelma hänellä. Omin päin ei kannata lopettaa.

Niin ja tosiaan suljetulle osastolle ei "pääse" ihan pikkuongelmilla. Pitää alaikäisellä olla itsetuhoisuutta tai niin hurjat harhat etteivät vanhemmat pärjää/uskalla jättää teiniä yksin.

Syön itse Ketipinoria (olemassa myös brändinimellä Seroquel) osana lääkitystäni kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, tosin paljon pienemmällä annostuksella kuin sitä psykoosin estämiseksi joutuisi syömään. Minulle se sivuoireväsymys sopii oikein hyvin kun se auttaa nukkumaan. Todennäköisesti syön lääkkeitäni loppuikäni, koska kaksisuuntainen on myös aivojen toiminnallinen häiriö joka ei parane koskaan, mutta lääkityksellä ei tule niitä "hulluja kausia", niin pystyy elämään normaalisti.

Selitä mun tilanne sit? Mulla oli vaan harhoja siitä et vanhemmat haluaa tappaa ja jouduin osastolle kiireellisellä lähetteellä.

-ap

En ole tuo ylempänä kommentoinut enkä tiedä kovin paljon kaksisuuntaisesta enkä skitsofreniasta. Sen kuitenkin tiedän, että kaikilla skitsofreenikoilla ei ole psykoottisia oireita, mutta muita skitsofreniaan luokiteltuja oireita löytyy niin paljon, että diagnoosikriteerit täyttyvät. 

Jos sinulla ei ole selkeitä mielialavaihteluita masennuksen ja manian tai hypomanian (lievän manian) välillä, sinulla ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Käsittääkseni sitten tarkastellaan, millaisia oireita sinulla on. 

Skitsofrenian oiretyypit jaotellaan seuraavanlaisesti: 

1. Harhaluulot

2. Aistiharhat

3. Hajanainen puhe (esimerkiksi toistuva selvä puheen syrjähtely tai epäyhtenäisyys)

4. Pahasti hajanainen tai outo käytös tai selvä motorinen jäykkyys tai kiihtyneisyys (katatonia)

5. Ns. negatiiviset eli puutosoireet (tunneilmaisujen selvä latistuminen, puheen selvä köyhtyminen tai tahdottomuus).

Näiden oireiden lisäksi skitsofrenian diagnoosin edellytyksenä on, että sairastuneen sosiaalinen toimintakyky on merkittävästi heikentynyt ja että tämä toimintakyvyn heikentyminen on kestänyt yhtäjaksoisesti muutaman kuukauden ajan.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

Sinä olet kertonut, että sinulla on ollut vanhempiisi liittyviä harhaluuloja. Muistatko, millainen olit ennen näiden harhaluulojen ilmaantumista? Pystytkö vertailemaan aikaisempaa itseäsi ja käytöstäsi nykyiseen sinuun ja käytökseesi? Tuliko sinusta passiivisempi? Oliko sinulla vaikeaa olla muiden ihmisten seurassa? Rupesitko käyttäytymään eri tavalla kuin aikaisemmin? Muistatko miten muulla tavoin käytöksesi muuttui? Oletan nimittäin, että  pitkään kestäviä muutoksia käytöksessäsi on pitänyt olla harhojen lisäksi, koska sait skitsofrenia-diagnoosin. 

Tietysti voi olla, että et osaa vertailla käytöstäsi millainen se on ollut aikaisemmin ja millainen se on nyt. Voitko kysyä sitä vanhemmiltasi? He varmaan osaisivat kertoa, koska jostakin sinussa olevasta käytöksestä he ovat huolestuneet niin paljon, että hakivat sinulle ammattiapua. 

Olisi hyvä, että voisit keskustella näistä ja muistakin ajatuksistasi lääkärisi ja omahoitajasi kanssa. Varsinkin omahoitaja on ihan sitä varten, että hän kuuntelee sinua ja myös vastaa kysymyksiisi. Ja jos hän ei osaa vastata ihan heti kysymyksiisi, hän varmaankin etsii vastaukset seuravaksi tapaamiskerraksi. 

Vierailija kirjoitti:

Itkevä Siili kirjoitti:

ja sitä paitsi lääkräi ei kovin herkästi usko, että olisis aika lopettaa lääkitys. Tuppaa olemaan niin, että kun on saanut mielenterveysdiagnoosin niin siitä ei parranut ihan helpolla, Sitäpaitsi jos kertoo että voi hyvin eikä enää tarvitse lääkitystä niin lääkräi ja hoitaja ajattelee sen tottakai johtuvan lääkityksestä. Lääkitystä ei mielenterveyspuolella mitenkään helpolla pureta. Parempi vointi johtuu aina heidän mielestä lääkityksestä ja sitä ajatellen lääkityksen poistaminen veisi potilaan taaksepäin, kuten yleensä käykin

Niin kai sitten mutta mulla ei koskaan ole ollut varsinaista psykoosia, lieviä harhaluuloja vaan

Ap, miksi pidät harhaluulojasi lievinä? Oletko keskustellut lääkärin kanssa, miten vakavina tai lievinä hän pitää harhaluulojasi? Kannattaisi keskustella.

Ymmärsin jostakin toisesta kommentistasi, että harhaluulosi ovat liittyneet vanhempiisi ja olet todennäköisesti pelännyt, että vanhempasi haluavat vahingoittaa sinua. Olenko ymmärtänyt sinut oikein? Onko kuitenkin ollut, että vanhempasi eivät ole tosiasiassa halunneet vahingoittaa sinua vaan ovat halunneet olla turvanasi? Ovatko he halunneet pitää sinusta hyvää huolta? 

Jos näin on, että harhaluulosi vuoksi olet luullut, että vanhempasi vahingoittavat sinua, ne ovat olleet vakavia. Tavallisesti lapset luottavat vanhempiinsa ja odottavat heiltä huolenpitoa ja turvallisuutta. Jos lapsi luulee ilman syytä, että vanhempi haluaa vahingoittaa häntä, kyse on vakavasta harhaluulosta.

Sinun aivosi ovat menneet jollakin tavalla niin "rikki", että olet ruvennut luulemaan vanhempiasi vaarallisiksi, tarvitset ammattiapua, jotta pääset harhaluuloistasi eroon. Tarvitset siihen ainakin lääkitystä ja keskusteluapua ja ehkä muutakin apua, josta en tiedä. Tarvitset tätä apua niin kauan, että harhasi eivät tule takaisin. Joten lääkkeitä pitää syödä melko kauan. Lääkärin kanssa kannattaa jutella ja kysellä hänen arviotaan, miten kauan kestää, että olet toipunut parempaan kuntoon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että skitsofreniaan liittyvät oireet ovat kadonneet, eikä ole enää vaaraa, että oireet uusiutuisivat. 

Itkevä Siili kirjoitti:

ja sitä paitsi lääkräi ei kovin herkästi usko, että olisis aika lopettaa lääkitys. Tuppaa olemaan niin, että kun on saanut mielenterveysdiagnoosin niin siitä ei parranut ihan helpolla, Sitäpaitsi jos kertoo että voi hyvin eikä enää tarvitse lääkitystä niin lääkräi ja hoitaja ajattelee sen tottakai johtuvan lääkityksestä. Lääkitystä ei mielenterveyspuolella mitenkään helpolla pureta. Parempi vointi johtuu aina heidän mielestä lääkityksestä ja sitä ajatellen lääkityksen poistaminen veisi potilaan taaksepäin, kuten yleensä käykin

Vähän tällaista olenkin epäillyt, etteivät lääkärit kovin helposti usko potilaita. Varmaan tähän on olemassa ihan oikeakin syy, miksi he suhtautuvat potilaiden puheisiin epäluuloisesti. Esimerkiksi, jos potilaalta puuttuu sairauden tunto, eli hän on sitä mieltä, ettei hän ole koskaan ollutkaan sairas eikä hän tunnista, millä tavalla hänen käytöksensä on muuttunut erilaiseksi kuin ennen sairautta, on ihan luonnollista, että lääkäri epäilee potilaan puheita tervehtymisestä. 

Olisi tärkeää, että potilas ymmärtäisi omat oireensa ja pystyisi hyväksymään ne. Tämän jälkeen olisi helpompi keskustella lääkärin kanssa lääkityksestä ja millaiset mahdollisuudet on lopettaa lääkitys. 

Lääkäri on ammattinsa velvoittama. Arvelen, että hän ei halua vaarantaa potilaansa hyvinvointia. On nimittäin aina olemassa se vaara, että lääkityksen lopettamisen jälkeen potilaan skitsofreniaoireet palaavat takaisin. Olen ymmärtänyt, että jos näin käy, että sairaus uusiutuu, sen hoitaminen on tällä kertaa paljon vaikeampaa kuin se oli aikaisemmalla kerralla. 

Mutta jotakin tälle pitäisi tehdä, tälle lääkäreiden ja potilaiden välillä vallitsevalle epäluuulolle. Ei ole hyvä asia, ettei potilas luota lääkäriinsä. Sekään ei ole hyvä, että lääkäri kohtelee potilastaan epäluuloisesti. Epäluuloisuus on huono lähtökohta luottamuksellisen potilas - lääkäri -suhteen luomiselle. 

Oletko muuten ottanut hoitoneuvonpitoihisi mukaan lähiomaisia tai ystäviäsi, jotka voisivat kertoa lääkärille ja hoitajalle, millainen sinun vointisi on heidän mielestään? He voisivat kertoa omia kokemuksiaan käytöksestäsi ja siitä, miten hyvin olet toipunut heidän käsityksensä mukaan. Olen ymmärtänyt, että läheisten sukulaisten, perheenjäsenten ja ystävien osallistuminen potilaan hoitoon on suorastaan suotavaa. Kaikki potilaan läheiset ihmiset otetaan hoitoneuvonpitoihin mukaan mielellään. Samalla turvataan potilaan toipumisen edistyminen, kun kaikki (potilas, lääkäri, hoitaja, omaiset, ystävät) ovat tietoisia toisistaan ja toistensa ajatuksista ja mielipiteistä. 

Surenkin tässä, että omaiseni ei ota minua mukaan omiin hoitoneuvonpitoihinsa, hän ei ole itsekään osannut selittää, miksi näin on. Hän kyllä tietää, että haluan hänen parastaan ja haluan tukea häntä kaikin tavoin. Omaiseni tietää senkin, että minua lääkäri ja hoitaja kuuntelevat vähemmän epäluuloisina kuin häntä ja voisin sillä tavalla saada hänen näkökantansa paremmin (uskottavammin?) esille. Vaikka hänestä ei koskaan tulisikaan se oma itsensä, joka hän oli ennen sairastumistaan, hän on kuitenkin minulle hyvin rakas ja tärkeä ihminen juuri sellaisenaan kuin hän on nyt ja tulevaisuudessa. <3 

Tsemppiä sinulle, Siili. Toivottavasti saat oikeanlaista hoitoa itsellesi. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkevä Siili kirjoitti:

ja sitä paitsi lääkräi ei kovin herkästi usko, että olisis aika lopettaa lääkitys. Tuppaa olemaan niin, että kun on saanut mielenterveysdiagnoosin niin siitä ei parranut ihan helpolla, Sitäpaitsi jos kertoo että voi hyvin eikä enää tarvitse lääkitystä niin lääkräi ja hoitaja ajattelee sen tottakai johtuvan lääkityksestä. Lääkitystä ei mielenterveyspuolella mitenkään helpolla pureta. Parempi vointi johtuu aina heidän mielestä lääkityksestä ja sitä ajatellen lääkityksen poistaminen veisi potilaan taaksepäin, kuten yleensä käykin

Niin kai sitten mutta mulla ei koskaan ole ollut varsinaista psykoosia, lieviä harhaluuloja vaan

Ap, miksi pidät harhaluulojasi lievinä? Oletko keskustellut lääkärin kanssa, miten vakavina tai lievinä hän pitää harhaluulojasi? Kannattaisi keskustella.

Ymmärsin jostakin toisesta kommentistasi, että harhaluulosi ovat liittyneet vanhempiisi ja olet todennäköisesti pelännyt, että vanhempasi haluavat vahingoittaa sinua. Olenko ymmärtänyt sinut oikein? Onko kuitenkin ollut, että vanhempasi eivät ole tosiasiassa halunneet vahingoittaa sinua vaan ovat halunneet olla turvanasi? Ovatko he halunneet pitää sinusta hyvää huolta? 

Jos näin on, että harhaluulosi vuoksi olet luullut, että vanhempasi vahingoittavat sinua, ne ovat olleet vakavia. Tavallisesti lapset luottavat vanhempiinsa ja odottavat heiltä huolenpitoa ja turvallisuutta. Jos lapsi luulee ilman syytä, että vanhempi haluaa vahingoittaa häntä, kyse on vakavasta harhaluulosta.

Sinun aivosi ovat menneet jollakin tavalla niin "rikki", että olet ruvennut luulemaan vanhempiasi vaarallisiksi, tarvitset ammattiapua, jotta pääset harhaluuloistasi eroon. Tarvitset siihen ainakin lääkitystä ja keskusteluapua ja ehkä muutakin apua, josta en tiedä. Tarvitset tätä apua niin kauan, että harhasi eivät tule takaisin. Joten lääkkeitä pitää syödä melko kauan. Lääkärin kanssa kannattaa jutella ja kysellä hänen arviotaan, miten kauan kestää, että olet toipunut parempaan kuntoon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että skitsofreniaan liittyvät oireet ovat kadonneet, eikä ole enää vaaraa, että oireet uusiutuisivat. 

Koska harhaluulot ei vaivaa mun elämää paljoa.

Ymmärsit oikein joo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieleni sanoa, että täällä hullut neuvovat yhtä hullua, miten lääkkeet lopetetaan, mutta en sano sittenkään, sillä se olisi kovin loukkaavaa puhetta. Mutta vastuuttomia kyllä olette, kun rupeatte tyrkyttämään omia epäluulojanne alaikäiselle ihmiselle.  

 

Mitä epäluuloja? Kukaan ei ole epäluuloja tyrkyttänyt.

Luitkohan keskusteluketjun ihan kokonaan. Minusta tämä on omien epäluulojen tyrkyttämistä, ja vielä ilman minkäänlaista perustelua: 

"Noi lääkkeet ovat hanurista ja juurikin nuo."

Ja tämä:

” Lääkärit pelottelee että niitä ei saa lopettaa mutta saavat vain bonuksia lääketehtailta kun määräävät myrkkyjä ihmisille. Eli heitä roskiin vaan lääkkeet sillä niistä eroon pääse. Lääkärit ja lääketehtaat on itse saatanan palveluksessa.”

Tämäkin:

”Et mene enää piikille. So simple.”

Ja tämä:

”Piikki on häpäisevää.”

Ihan liikaa aikuisten omia epäluuloja lääkkeitä ja lääkäreitä kohtaan, kun muistetaan, että ap on vasta 16-vuotias, siis lapsi vielä, alaikäinen, jonka looginen ajattelukyky on vasta kypsymässä ihan normaaliin murrosikään kuuluvan aivojenkehityksen keskeneräisyyden vuoksi. 

Täällä jo joku järkevämpi ihminen jo kertoikin, että ellei ap hoida sairauttaan (= syö lääkkeensä säännöllisesti) hän voi unohtaa toiveet toipumisesta ja saa varautua sairautensa kroonistumiseseen ja sairaseläkkeelle jäämiseen. 16-vuotias on ihan liian nuori kroonistumaan ja eläkkeelle. Sentään koko elämä edessä, kunhan hoitaa itsensä kuntoon. 

En usko kroonistumiseen. -ap

Valitettavasti kroonistuminen ei ole pelkästään uskonasia vaan täyttä totta. Jos ihmiset eivät hoida sairauksiaan mahdollisimman oireettomiksi, nämä oireet voivat kroonistua. 

Jos sinulla on kipuja, mutta et syö kipulääkkeitäsi, kipu kroonistuu, mikä tarkoittaa käytännössä kipujen pahenemiseen niin pahoiksi, etteivät voimakkaatkaan kipulääkkeet enää auta.

Jos kärsit unettomuudesta, sekin voi kroonistua, ellei unettomuuden syytä tutkita ja hoideta pois. 

Virtsatientulehduskin voi kroonistua, kroonistuneesta virtsatientulehduksesta minulla ei ole kokemusta, mutta "tavanomainenkin" tulehdus tuntuu ihan tarpeeksi ikävältä. Mieluummin syön antibioottikuurit loppuun, jos saan vielä sellaisen. 

Pääkipukin voi kroonistua, samoin masennus ja vaikkapa skitsofrenia. Suomessa on ihan liian paljon eläkeläisiä masennuksen kroonistumisen vuoksi. 

Just sanoin että mulla on skitsofrenia... otan kyllä lääkkeet lut tekis mieli olla ottamatta

Okei, hyvä juttu, että syöt lääkkeesi. Sittenhän on toivoa, että pidät itsestäsi hyvää huolta, syöt lääkkeesi ja kuntoudut vielä toimintakykyiseksi. :) <3

Olin kovin huolissani, että olet jo vakaasti päättänyt lopettaa niiden syömisen. Siitäkin huolestuin, kun täällä joissakin kommenteissa kannustettiin jättämään lääkkeet tietämättä mitään , missä kunnossa olet. 

Miksi muuten haluaisit lopettaa lääkityksesi? Saatko niistä vakavia sivuoireita?

Tuntuu vaan siltä että normaalit ihmiset eivät syö psyykenlääkkeitä. Siinä syy lopettamishalulleni

Jaa-a, kuka sitten on ihan oikeasti normaali? Miten normaalius määritellään. Yksi tuttu mt-kuntoutuja sanoi kerran, että normaalin ja mt-potilaan erottaa ainoastaan siitä, että mt-potilaalla on diagnoosi. "Normaalilta" sellainen puuttuu. 

Leikki leikkinä, vaikka varmaan siinä on paljon totta takana.

Tiedän hyvin tunteen, kun tekisi mieli olla kuten muutkin ja sitten tulee halu lopettaa lääkitys. Skitsofreniaa minulla ei ole, mutta niin usein uusiutuva masennus on, että todennäköisesti syön masennuslääkkeitäni koko elämäni ajan. Vaikka tiedän, että lääkkeitä syömällä pysyn toimintakykyisenä. Lääkkeiden avulla en juutu omaan sänkyyni niin huonossa kunnossa, että omien (paperi)asioiden hoitaminen tai vaikkapa niinkin yksinkertaiset asiat kuin suihkussa käyminen, kaupassa käyminen ja ruuanlaitto käyvät ylivoimaisiksi minulle. En myöskään jaksa pitää yhteyttä ystäviin enkä sukulaisiin masentuneena siitäkin huolimatta, että tunnen itseni hyvin yksinäiseksi ilman kontaktia muihin ihmisiin. 

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna pari vuotta sitten saamani "kuningasidea" lopettaa masennuslääkkeiden syöminen, koska halusin olla lääkkeetön, "normaali" ihminen. Tiedän tasan tarkkaan, että masennus uusiutuu, jos lopetan lääkityksen. Se uusiutuu silloinkin, kun lopetan lääkityksen varovaisesti, tällä kertaa puolen vuoden aikana. 

Tästä tuli minulle seurauksia: juuri kun olin saanut lääkitykseni vähennettyä niin, että päiväannokseni oli enää pieni murunen, tajusin, että masennukseni oli uusiutunut ja tällä kertaa paljon vakavampana kuin aikaisemmin. Aikaisemmin masennukseni oli keskivaikeaa tai lievää, mutta tämänkertainen masennukseni pamahti päälle niin vaikeana, että menetin haluni elää. Itseäni en halunnut vahingoittaa, mutta en jaksanut enää elää. Kun tämän tajusin, kävin kiireesti lääkärissä ja hain itselleni lähetteen psykiatriselle poliklinikalle. Lääkitykseni laitettiin kuntoon ja sain keskusteluapua, sillä seurauksella, että olen saanut toimintakykyni takaisin ja jaksan elää. Minä jopa nautin jälleen elämisestä, harrastuksistani ja ihmisistä, jotka kuuluvat lähipiiriini. 

Sain vakavan todistuksen siitä, että kaikkia päähänpistoja ei ole hyvä totetuttaa, vaikka ne sillä hetkellä tuntuisivatkin oikein hyviltä, sillä joillakin päähänpistoilla kuten lääkkeiden lopettamisella voi olla todella vakavat seuraukset. Olen paremmin hyväksynyt sen, että syön masennuslääkkeitä koko elämäni ajan. Olen hyväksynyt senkin, että toisinaan saatan vielä tarvita ammattiapuakin, jos masennukseni sittenkin uusiutuu lääkityksestäni huolimatta. 

Olisikohan tämä sinunkin halusi lopettaa lääkitys todella huono idea, jota sinun ei kannata nyt toteuttaa, ettei sairautesi oireet tule takaisin tai muutu entistä vaikeammiksi?

Mitä sinä arvelet?

Kannattaa jutella näistä ajatuksista vanhemmille ja omalle hoitajalle. Omahoitaja osaa ottaa kantaa ja perustella minua paremmin, miksi on huono idea lopettaa lääkitys juuri nyt tai hieman myöhemmin. (Yksi syy varmaankin on se, että toipumisesi on vielä pahasti kesken.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieleni sanoa, että täällä hullut neuvovat yhtä hullua, miten lääkkeet lopetetaan, mutta en sano sittenkään, sillä se olisi kovin loukkaavaa puhetta. Mutta vastuuttomia kyllä olette, kun rupeatte tyrkyttämään omia epäluulojanne alaikäiselle ihmiselle.  

 

Mitä epäluuloja? Kukaan ei ole epäluuloja tyrkyttänyt.

Luitkohan keskusteluketjun ihan kokonaan. Minusta tämä on omien epäluulojen tyrkyttämistä, ja vielä ilman minkäänlaista perustelua: 

"Noi lääkkeet ovat hanurista ja juurikin nuo."

Ja tämä:

” Lääkärit pelottelee että niitä ei saa lopettaa mutta saavat vain bonuksia lääketehtailta kun määräävät myrkkyjä ihmisille. Eli heitä roskiin vaan lääkkeet sillä niistä eroon pääse. Lääkärit ja lääketehtaat on itse saatanan palveluksessa.”

Tämäkin:

”Et mene enää piikille. So simple.”

Ja tämä:

”Piikki on häpäisevää.”

Ihan liikaa aikuisten omia epäluuloja lääkkeitä ja lääkäreitä kohtaan, kun muistetaan, että ap on vasta 16-vuotias, siis lapsi vielä, alaikäinen, jonka looginen ajattelukyky on vasta kypsymässä ihan normaaliin murrosikään kuuluvan aivojenkehityksen keskeneräisyyden vuoksi. 

Täällä jo joku järkevämpi ihminen jo kertoikin, että ellei ap hoida sairauttaan (= syö lääkkeensä säännöllisesti) hän voi unohtaa toiveet toipumisesta ja saa varautua sairautensa kroonistumiseseen ja sairaseläkkeelle jäämiseen. 16-vuotias on ihan liian nuori kroonistumaan ja eläkkeelle. Sentään koko elämä edessä, kunhan hoitaa itsensä kuntoon. 

En usko kroonistumiseen. -ap

Valitettavasti kroonistuminen ei ole pelkästään uskonasia vaan täyttä totta. Jos ihmiset eivät hoida sairauksiaan mahdollisimman oireettomiksi, nämä oireet voivat kroonistua. 

Jos sinulla on kipuja, mutta et syö kipulääkkeitäsi, kipu kroonistuu, mikä tarkoittaa käytännössä kipujen pahenemiseen niin pahoiksi, etteivät voimakkaatkaan kipulääkkeet enää auta.

Jos kärsit unettomuudesta, sekin voi kroonistua, ellei unettomuuden syytä tutkita ja hoideta pois. 

Virtsatientulehduskin voi kroonistua, kroonistuneesta virtsatientulehduksesta minulla ei ole kokemusta, mutta "tavanomainenkin" tulehdus tuntuu ihan tarpeeksi ikävältä. Mieluummin syön antibioottikuurit loppuun, jos saan vielä sellaisen. 

Pääkipukin voi kroonistua, samoin masennus ja vaikkapa skitsofrenia. Suomessa on ihan liian paljon eläkeläisiä masennuksen kroonistumisen vuoksi. 

Just sanoin että mulla on skitsofrenia... otan kyllä lääkkeet lut tekis mieli olla ottamatta

Okei, hyvä juttu, että syöt lääkkeesi. Sittenhän on toivoa, että pidät itsestäsi hyvää huolta, syöt lääkkeesi ja kuntoudut vielä toimintakykyiseksi. :) <3

Olin kovin huolissani, että olet jo vakaasti päättänyt lopettaa niiden syömisen. Siitäkin huolestuin, kun täällä joissakin kommenteissa kannustettiin jättämään lääkkeet tietämättä mitään , missä kunnossa olet. 

Miksi muuten haluaisit lopettaa lääkityksesi? Saatko niistä vakavia sivuoireita?

Tuntuu vaan siltä että normaalit ihmiset eivät syö psyykenlääkkeitä. Siinä syy lopettamishalulleni

Jaa-a, kuka sitten on ihan oikeasti normaali? Miten normaalius määritellään. Yksi tuttu mt-kuntoutuja sanoi kerran, että normaalin ja mt-potilaan erottaa ainoastaan siitä, että mt-potilaalla on diagnoosi. "Normaalilta" sellainen puuttuu. 

Leikki leikkinä, vaikka varmaan siinä on paljon totta takana.

Tiedän hyvin tunteen, kun tekisi mieli olla kuten muutkin ja sitten tulee halu lopettaa lääkitys. Skitsofreniaa minulla ei ole, mutta niin usein uusiutuva masennus on, että todennäköisesti syön masennuslääkkeitäni koko elämäni ajan. Vaikka tiedän, että lääkkeitä syömällä pysyn toimintakykyisenä. Lääkkeiden avulla en juutu omaan sänkyyni niin huonossa kunnossa, että omien (paperi)asioiden hoitaminen tai vaikkapa niinkin yksinkertaiset asiat kuin suihkussa käyminen, kaupassa käyminen ja ruuanlaitto käyvät ylivoimaisiksi minulle. En myöskään jaksa pitää yhteyttä ystäviin enkä sukulaisiin masentuneena siitäkin huolimatta, että tunnen itseni hyvin yksinäiseksi ilman kontaktia muihin ihmisiin. 

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna pari vuotta sitten saamani "kuningasidea" lopettaa masennuslääkkeiden syöminen, koska halusin olla lääkkeetön, "normaali" ihminen. Tiedän tasan tarkkaan, että masennus uusiutuu, jos lopetan lääkityksen. Se uusiutuu silloinkin, kun lopetan lääkityksen varovaisesti, tällä kertaa puolen vuoden aikana. 

Tästä tuli minulle seurauksia: juuri kun olin saanut lääkitykseni vähennettyä niin, että päiväannokseni oli enää pieni murunen, tajusin, että masennukseni oli uusiutunut ja tällä kertaa paljon vakavampana kuin aikaisemmin. Aikaisemmin masennukseni oli keskivaikeaa tai lievää, mutta tämänkertainen masennukseni pamahti päälle niin vaikeana, että menetin haluni elää. Itseäni en halunnut vahingoittaa, mutta en jaksanut enää elää. Kun tämän tajusin, kävin kiireesti lääkärissä ja hain itselleni lähetteen psykiatriselle poliklinikalle. Lääkitykseni laitettiin kuntoon ja sain keskusteluapua, sillä seurauksella, että olen saanut toimintakykyni takaisin ja jaksan elää. Minä jopa nautin jälleen elämisestä, harrastuksistani ja ihmisistä, jotka kuuluvat lähipiiriini. 

Sain vakavan todistuksen siitä, että kaikkia päähänpistoja ei ole hyvä totetuttaa, vaikka ne sillä hetkellä tuntuisivatkin oikein hyviltä, sillä joillakin päähänpistoilla kuten lääkkeiden lopettamisella voi olla todella vakavat seuraukset. Olen paremmin hyväksynyt sen, että syön masennuslääkkeitä koko elämäni ajan. Olen hyväksynyt senkin, että toisinaan saatan vielä tarvita ammattiapuakin, jos masennukseni sittenkin uusiutuu lääkityksestäni huolimatta. 

Olisikohan tämä sinunkin halusi lopettaa lääkitys todella huono idea, jota sinun ei kannata nyt toteuttaa, ettei sairautesi oireet tule takaisin tai muutu entistä vaikeammiksi?

Mitä sinä arvelet?

Kannattaa jutella näistä ajatuksista vanhemmille ja omalle hoitajalle. Omahoitaja osaa ottaa kantaa ja perustella minua paremmin, miksi on huono idea lopettaa lääkitys juuri nyt tai hieman myöhemmin. (Yksi syy varmaankin on se, että toipumisesi on vielä pahasti kesken.)

Pelkään äitiäni edelleen jonkun verran.

Omahoitajaa ei tällä hetkellä ole

Hirveää myrkkyähän noi lääkkeet on. Skitsofrenikot muuten kuolee 20 vuotta aikasemmin kun normaaliväestö. Mistä tämä sitten johtuu? No antipsykooteista. Kaikista hulluinta tässä on että neuroleptejä lääkärit on alkanut määrämään vähän joka vaivaan muunmuussa unettomuuteen, ahdistukseen ja masennukseen. Lobotomiahan korvattiin 1960 luvulla kun antipsykootit tuli markkinoille jota voisi kuvailla kemialliseksi lobotomian. Antipsykoottien pitkä aikainen käyttö pienentää aivoja 10% ja johtaa aivovaurioihin. Itse olen joskus testannut ketipinor nimistä lääkettä 25mg annoksella unettomuuten lääkäri määräs ja ihan hirveää lääkettä tuntuu kun oltais nuijalla lyöty päähän meni ihan taju kankaalle ja edes pystyssä pysyny. Siihen loppu niiden syönti. Ja jotku täällä sano tälle nuorelle että syö lääkkees niin pystyt elää normaalii elämää. Ei noiden lääkkeiden kanssa normaalia elämää kykene elämää esim skitsoille kirjotetaan jo nuorena lähes järestään eläkepaperit koska ei noiden lääkkeiden kanssa opiskelusta tai työnteosta mitään tule että se siitä normaalista elämästä. Ja oletteko miettiny mistä skitsojen outo habitus johtuu. Juurikin noista antipsykooteista esim monenlaisia pakkoliikkeitä ja muita nuo lääkkeet saattaa tehdä.

Itkevä Siili kirjoitti:

kun olet alaikäinen niin sinulla ei ole mahdollisuutta lääkityksen lopettamiseen. Tekevät vielä sellaisen päätöksen, että vievät suljetulle sairauden tunnottomana. Kun olet 18 niin tilanne muuttuu mutta silloinkin kannattaa olla hyvin varovainen.

Itselläni on käytössä xeplion injektio. Saan se kerran kuukaudessa. Olin keväällä kolme kk sitä käyttämättä. Jossain vaiheessa vasemman käteni nimetön ja pikkurilli menetti pintatunnon ja osa kämmenestä puutui. Mielenterveyteni ei järkkynyt heti vaan kolmen kk päästä. JOuduin sitten päivystykseen. Xeplion aloitettiin uudestaan ja käden tunto palasi.

Antipsykooteilla voi olla arvaamattomia seurauksia jos ne lopettaa seinään. Seurauksia voi tulla vaikka lopetus olisi hallittu. Niin paljon muuttavat aivokemiaa

Huoh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassua on puhua hulluudesta, kun nykyään mielenterveydellisiä ongelmia pidetään lähinnä aivojen toiminnassa olevana häiriönä. Niin on myös skitsofrenian laita. Skitsofrenia on aivojen toiminnanhäiriö, siis aivojen biologinen ominaisuus. Tämä on pystytty todentamaan erilaisilla aivojen kuvantamismenetelmillä,

Ja skitsofrenian yksi oireista on deluusio, mutta hulluksi en sanoisi ketään. 

Ja koska se on aivojen biologinen ominaisuus joka aiheuttaa toiminnallisen häiriön, ei siitä voi parantua ellei aivoille tapahdu jotain kummallista/vaarallista, joten ap:n kannattaa jatkaa lääkkeidensä syömistä ja puhua lääkärille jos löytyisi lääkeyhdistelmä jolla olisi vähemmän rankkoja sivuoireita. Jos ne sivuoireet olivat se ongelma hänellä. Omin päin ei kannata lopettaa.

Niin ja tosiaan suljetulle osastolle ei "pääse" ihan pikkuongelmilla. Pitää alaikäisellä olla itsetuhoisuutta tai niin hurjat harhat etteivät vanhemmat pärjää/uskalla jättää teiniä yksin.

Syön itse Ketipinoria (olemassa myös brändinimellä Seroquel) osana lääkitystäni kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, tosin paljon pienemmällä annostuksella kuin sitä psykoosin estämiseksi joutuisi syömään. Minulle se sivuoireväsymys sopii oikein hyvin kun se auttaa nukkumaan. Todennäköisesti syön lääkkeitäni loppuikäni, koska kaksisuuntainen on myös aivojen toiminnallinen häiriö joka ei parane koskaan, mutta lääkityksellä ei tule niitä "hulluja kausia", niin pystyy elämään normaalisti.

Selitä mun tilanne sit? Mulla oli vaan harhoja siitä et vanhemmat haluaa tappaa ja jouduin osastolle kiireellisellä lähetteellä.

-ap

En ole tuo ylempänä kommentoinut enkä tiedä kovin paljon kaksisuuntaisesta enkä skitsofreniasta. Sen kuitenkin tiedän, että kaikilla skitsofreenikoilla ei ole psykoottisia oireita, mutta muita skitsofreniaan luokiteltuja oireita löytyy niin paljon, että diagnoosikriteerit täyttyvät. 

Jos sinulla ei ole selkeitä mielialavaihteluita masennuksen ja manian tai hypomanian (lievän manian) välillä, sinulla ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Käsittääkseni sitten tarkastellaan, millaisia oireita sinulla on. 

Skitsofrenian oiretyypit jaotellaan seuraavanlaisesti: 

1. Harhaluulot

2. Aistiharhat

3. Hajanainen puhe (esimerkiksi toistuva selvä puheen syrjähtely tai epäyhtenäisyys)

4. Pahasti hajanainen tai outo käytös tai selvä motorinen jäykkyys tai kiihtyneisyys (katatonia)

5. Ns. negatiiviset eli puutosoireet (tunneilmaisujen selvä latistuminen, puheen selvä köyhtyminen tai tahdottomuus).

Näiden oireiden lisäksi skitsofrenian diagnoosin edellytyksenä on, että sairastuneen sosiaalinen toimintakyky on merkittävästi heikentynyt ja että tämä toimintakyvyn heikentyminen on kestänyt yhtäjaksoisesti muutaman kuukauden ajan.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

Sinä olet kertonut, että sinulla on ollut vanhempiisi liittyviä harhaluuloja. Muistatko, millainen olit ennen näiden harhaluulojen ilmaantumista? Pystytkö vertailemaan aikaisempaa itseäsi ja käytöstäsi nykyiseen sinuun ja käytökseesi? Tuliko sinusta passiivisempi? Oliko sinulla vaikeaa olla muiden ihmisten seurassa? Rupesitko käyttäytymään eri tavalla kuin aikaisemmin? Muistatko miten muulla tavoin käytöksesi muuttui? Oletan nimittäin, että  pitkään kestäviä muutoksia käytöksessäsi on pitänyt olla harhojen lisäksi, koska sait skitsofrenia-diagnoosin. 

Tietysti voi olla, että et osaa vertailla käytöstäsi millainen se on ollut aikaisemmin ja millainen se on nyt. Voitko kysyä sitä vanhemmiltasi? He varmaan osaisivat kertoa, koska jostakin sinussa olevasta käytöksestä he ovat huolestuneet niin paljon, että hakivat sinulle ammattiapua. 

Olisi hyvä, että voisit keskustella näistä ja muistakin ajatuksistasi lääkärisi ja omahoitajasi kanssa. Varsinkin omahoitaja on ihan sitä varten, että hän kuuntelee sinua ja myös vastaa kysymyksiisi. Ja jos hän ei osaa vastata ihan heti kysymyksiisi, hän varmaankin etsii vastaukset seuravaksi tapaamiskerraksi. 

Dickboi

Up

Itkevä Siili kirjoitti:

kun olet alaikäinen niin sinulla ei ole mahdollisuutta lääkityksen lopettamiseen. Tekevät vielä sellaisen päätöksen, että vievät suljetulle sairauden tunnottomana. Kun olet 18 niin tilanne muuttuu mutta silloinkin kannattaa olla hyvin varovainen.

Itselläni on käytössä xeplion injektio. Saan se kerran kuukaudessa. Olin keväällä kolme kk sitä käyttämättä. Jossain vaiheessa vasemman käteni nimetön ja pikkurilli menetti pintatunnon ja osa kämmenestä puutui. Mielenterveyteni ei järkkynyt heti vaan kolmen kk päästä. JOuduin sitten päivystykseen. Xeplion aloitettiin uudestaan ja käden tunto palasi.

Antipsykooteilla voi olla arvaamattomia seurauksia jos ne lopettaa seinään. Seurauksia voi tulla vaikka lopetus olisi hallittu. Niin paljon muuttavat aivokemiaa

Huoh

Itkevä Siili kirjoitti:

kun olet alaikäinen niin sinulla ei ole mahdollisuutta lääkityksen lopettamiseen. Tekevät vielä sellaisen päätöksen, että vievät suljetulle sairauden tunnottomana. Kun olet 18 niin tilanne muuttuu mutta silloinkin kannattaa olla hyvin varovainen.

Itselläni on käytössä xeplion injektio. Saan se kerran kuukaudessa. Olin keväällä kolme kk sitä käyttämättä. Jossain vaiheessa vasemman käteni nimetön ja pikkurilli menetti pintatunnon ja osa kämmenestä puutui. Mielenterveyteni ei järkkynyt heti vaan kolmen kk päästä. JOuduin sitten päivystykseen. Xeplion aloitettiin uudestaan ja käden tunto palasi.

Antipsykooteilla voi olla arvaamattomia seurauksia jos ne lopettaa seinään. Seurauksia voi tulla vaikka lopetus olisi hallittu. Niin paljon muuttavat aivokemiaa

Ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassua on puhua hulluudesta, kun nykyään mielenterveydellisiä ongelmia pidetään lähinnä aivojen toiminnassa olevana häiriönä. Niin on myös skitsofrenian laita. Skitsofrenia on aivojen toiminnanhäiriö, siis aivojen biologinen ominaisuus. Tämä on pystytty todentamaan erilaisilla aivojen kuvantamismenetelmillä,

Ja skitsofrenian yksi oireista on deluusio, mutta hulluksi en sanoisi ketään. 

Ja koska se on aivojen biologinen ominaisuus joka aiheuttaa toiminnallisen häiriön, ei siitä voi parantua ellei aivoille tapahdu jotain kummallista/vaarallista, joten ap:n kannattaa jatkaa lääkkeidensä syömistä ja puhua lääkärille jos löytyisi lääkeyhdistelmä jolla olisi vähemmän rankkoja sivuoireita. Jos ne sivuoireet olivat se ongelma hänellä. Omin päin ei kannata lopettaa.

Niin ja tosiaan suljetulle osastolle ei "pääse" ihan pikkuongelmilla. Pitää alaikäisellä olla itsetuhoisuutta tai niin hurjat harhat etteivät vanhemmat pärjää/uskalla jättää teiniä yksin.

Syön itse Ketipinoria (olemassa myös brändinimellä Seroquel) osana lääkitystäni kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, tosin paljon pienemmällä annostuksella kuin sitä psykoosin estämiseksi joutuisi syömään. Minulle se sivuoireväsymys sopii oikein hyvin kun se auttaa nukkumaan. Todennäköisesti syön lääkkeitäni loppuikäni, koska kaksisuuntainen on myös aivojen toiminnallinen häiriö joka ei parane koskaan, mutta lääkityksellä ei tule niitä "hulluja kausia", niin pystyy elämään normaalisti.

Selitä mun tilanne sit? Mulla oli vaan harhoja siitä et vanhemmat haluaa tappaa ja jouduin osastolle kiireellisellä lähetteellä.

-ap

Noniin, eli eipä ollut lievä harha tuo. Ihan aiheesta olit suljetulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkevä Siili kirjoitti:

ja sitä paitsi lääkräi ei kovin herkästi usko, että olisis aika lopettaa lääkitys. Tuppaa olemaan niin, että kun on saanut mielenterveysdiagnoosin niin siitä ei parranut ihan helpolla, Sitäpaitsi jos kertoo että voi hyvin eikä enää tarvitse lääkitystä niin lääkräi ja hoitaja ajattelee sen tottakai johtuvan lääkityksestä. Lääkitystä ei mielenterveyspuolella mitenkään helpolla pureta. Parempi vointi johtuu aina heidän mielestä lääkityksestä ja sitä ajatellen lääkityksen poistaminen veisi potilaan taaksepäin, kuten yleensä käykin

Niin kai sitten mutta mulla ei koskaan ole ollut varsinaista psykoosia, lieviä harhaluuloja vaan

Ap, miksi pidät harhaluulojasi lievinä? Oletko keskustellut lääkärin kanssa, miten vakavina tai lievinä hän pitää harhaluulojasi? Kannattaisi keskustella.

Ymmärsin jostakin toisesta kommentistasi, että harhaluulosi ovat liittyneet vanhempiisi ja olet todennäköisesti pelännyt, että vanhempasi haluavat vahingoittaa sinua. Olenko ymmärtänyt sinut oikein? Onko kuitenkin ollut, että vanhempasi eivät ole tosiasiassa halunneet vahingoittaa sinua vaan ovat halunneet olla turvanasi? Ovatko he halunneet pitää sinusta hyvää huolta? 

Jos näin on, että harhaluulosi vuoksi olet luullut, että vanhempasi vahingoittavat sinua, ne ovat olleet vakavia. Tavallisesti lapset luottavat vanhempiinsa ja odottavat heiltä huolenpitoa ja turvallisuutta. Jos lapsi luulee ilman syytä, että vanhempi haluaa vahingoittaa häntä, kyse on vakavasta harhaluulosta.

Sinun aivosi ovat menneet jollakin tavalla niin "rikki", että olet ruvennut luulemaan vanhempiasi vaarallisiksi, tarvitset ammattiapua, jotta pääset harhaluuloistasi eroon. Tarvitset siihen ainakin lääkitystä ja keskusteluapua ja ehkä muutakin apua, josta en tiedä. Tarvitset tätä apua niin kauan, että harhasi eivät tule takaisin. Joten lääkkeitä pitää syödä melko kauan. Lääkärin kanssa kannattaa jutella ja kysellä hänen arviotaan, miten kauan kestää, että olet toipunut parempaan kuntoon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että skitsofreniaan liittyvät oireet ovat kadonneet, eikä ole enää vaaraa, että oireet uusiutuisivat. 

Koska harhaluulot ei vaivaa mun elämää paljoa.

Ymmärsit oikein joo

Ymmärrätkö sinä että harhaluulojen lieventyminen on nimenomaan lääkityksen ansiota? Ilman lääkitystä kuntosi olisi paljon huonompi. Siksi et voi lopettaa lääkitystä.

Mielenkiintoinen ketju ja nyt ymmärrän miksi sain aikanaan väärän diagnoosin (en ole siis AP). Raja on näköjään aika väljä ja paljon riippuu lääkäristä. ja miten sosiaalisia kykyjä voi mitata osastolla jos pelkäät siellä oloa? Eikä ne muut potilaat yhtään helpota asiaa... Itsehän jouduin toisen potilaan ahdistelemaksi ja todistin miten eräs toinen potilas kusi tarkoituksella lattialle, koska luuli olevansa palomies tai jotain. Todistin turhankin monta vastaavaa tapausta kuin AP...