Jos on joskus ollut alkoholisti, onko silloin aina alkoholisti?

Leima jää päälle. Niin kauan ollaan alkoholisti, kun toiset sen muistaa. Irtaantua voi, mutta se leima silti jää.

Hän on jo aika lailla matkalla alkoholin käyttäjäksi. Moni "kohtuukäyttäjä" kehittyy deekisainekseksi.

Moni päättäjämme ja julkkiksemme käy "myllyllä."

Kaikki eivät leuhki ryyppämisellään.  Jos silmäätekevät juopot menettäisivät työnsä/asemansa juopottelun takia, vapautuisi runsaasti hyviä titteleitä ja huippuvirkoja ja "juoppolistalla"  olisi tuttuja nimiä. Itse asiassa vain salailu/suojelu estää julkitulon.

Ihminen, joka ei käytä lainkaan alkoholia ei ole alkoholisti. Mikäli alkoholismista parantumiseen vaaditaan itsensä määrittelyä alkoholistiksi pysyvästi, niin siihen on jokaisella henkensä pelastamiseksi 100% oikeus. Omalla kohdallani en ole tätä määrittelyä sairaudestani parannuttuani tarvinnut. Siis sairastin aikanaan alkoholismia, mutta paranin siitä kun lakkasin käyttämästä alkoholia.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nama-ovat-maailman-viisi-addiktoivi…

"Nämä ovat maailman viisi addiktoivinta ainetta: Alkoholi ja tupakka samassa sarjassa kovien huumeiden kanssa."

Voimakkaan humalan tuhot aivoissa ovat liimojen ja tinnerin imppauksen luokkaa.

https://www.is.fi/terveys/art-2000007700851.html

"Alkoholi on hermomyrkky, joka tuhoaa aina aivosoluja"

Minä olen alkoholisti, takana parikymmentä vuotta erittäin intensiivistä juopottelua, välillä meni vuosia, etten töihinkään ehtinyt perehtyä.

Olin jo silloin sitä mieltä, että alkoholismi on sairaus, tosin itse en ollut sairas enkä alkoholisti, minähän pysryn lopettamaan vaikka huomenna, sen kunniaksi juon vielä tänään. Näitä huomisia tuli ja meni, ja rahaa paloi, tärkeintä oli saada alkoholia, uudet lenkkarit lapselle voi ostaa sitten ensi tilistä.

Jos joku väittää, että tällainen ajattelutapa voi olla kotoisin terveestä päästä, niin mikä sitten onkaan sairasta.

Joku voi juoda paljon viinaa olematta alkoholisti, hän juo huvikseen ja hän voi lopettaa tai vähentää alkoholin kulutustaan oman mielensä mukaan, alkoholisti ei siihen pysty, hän juo kaiken minkä irti saa, hän tietää olevansa tuhon tiellä, mutta kieltää sen itseltään ja loukkaantuu verisesti jos hänelle joku asiasta huomauttaa.

Kuten jo mainitsin, olen alkoholisti, kymmenen selvää vuotta takana, jokainen päivä kerrallaan, en ole tipattomia tammikuita noteerannut ennenkään, nyt ei tarvitse. Tippaakaan en uskalla alkoholia maistaa, en jouluna kotikaljaa enkä vappuna simaa, en tiedä lähtisikö uusi hulluus niin pienistä määristä, mutta en halua kokeillakaan.

Omalla kohdallani voin sanoa, että olen alkoholisti viimeiseen hengenvetooni saakka, muista en tiedä eikä kiinnostakaan. Minusta tämä on aihe, josta ei kannata kinata. Tarkoitan siis vain ja ainoastaan itseäni.

Itsestäni tiedän sen, että olen hautaan saakka alkoholisti. Joko raitis tai juova sellainen. Muiden puolesta mulla ei oo tarvetta sanoo mitään.

Mulla vaihtoehdot on joko täysi raittius tai puliakkana eläminen. Ei välimuotoja.

Alkoholistille yksi on likaa ja kymenen liian vähän!

Hauskaa että jotkut ovat vetäneet elämänsä aikana vaikka 10 kertaa kännit ja luulevat olevansa alkoholisteja ja oikein ylpeästi kertovat että he ovat parantuneet alkoholismista ja ei tee enää yhtään mieli ryypätä

Miten te entiset alkoholistit muuten pärjäätte? Olen ymmärtänyt ettei kyse ole pelkästä viinasta, vaan addiktiokäytöksestä, johon liittyy tunne-elämän ongelmia, elämänhallinta-ongelmia, itsekeskeisyyttä yms. Onko nämäkin parantuneet itsestään vain juomisen lopettamisella? Eikä tilalla ole mitään muuta addiktiota =addiktiokäytös jatkuu ja häiritsee edelleen esim aitojen, läheisten ihmissuhteiden muodostamista, läsnäoloa yms?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erimieltä kuin nämä viralliset jutut ovat.

Jos olet pystynyt olemaan vuosia juomatta ja jopa handlaat saunakaljat ilman repsahtamisia, niin kyllä olet parantunut.

Niin minäkin luulin, kunnes isäni repsahti uudelleen 11 vuoden juomattomuuden jälkeen ja lopulta kuoli. Alkoholismista ei parane koskaan, vaan keskushermosto on pysyvästi muuttunut, eikä mitkään "saunakaljat" onnistu enää. Luulee pystyvänsä hallitsemaan himonsa, mutta siitä ne määrät vain nousee ja nousee kunnes mopo taas lähtee käsistä.

Riippuu paljon siitä miten alkoholismi määritellään. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu paljon siitä miten alkoholismi määritellään. 

pakonomaista alkoholin käyttöä riippuvuuden takia.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erimieltä kuin nämä viralliset jutut ovat.

Jos olet pystynyt olemaan vuosia juomatta ja jopa handlaat saunakaljat ilman repsahtamisia, niin kyllä olet parantunut.

Sinulle ei ole jäänyt mitään piilotapoja? Esim. pitää sihautella vastaava määrä vissytölkkejä kuin ennen kaljaa?

Mä en nyt ymmärtänyt. :D Vissyä juon, kuten aina, mutta isoista pulloista. Tölkkeihin - minkäälaisiin en ole koskenut.

Nyt tajusin... niin ajattelit, että mä olen alkoholisti. En ole.

Teen holistien kanssa töitä ja siten huomannut, että miten se leima on toisinaan todella raskas kantaa. Jos nuoruudessas olet sairastunut alkoholismiin, mutta paranet. Parikymppisenä kun sairastut, niin ei kaikkien tarvii enää 30 vuoden päästä olla alkoholisti. Osa paranee tästä riippuvuudesta täysin henkisen kasvun myötä.

Alkoholismi on tekaistu sairaudeksi, jotta lääkäreille saisi potilaita ja vaikutusvaltaa.  Alkoholin käytön seuraukset  voivat olla sairaus.

Itseasiassa suomessa se ei ole virallisesti sairaus. Lähes kaikissa muissa länsimaissa se on sairaus. Tämä johtuu todennäköisesti rahasta, mikäli se olisi sairaus, niin se olisi Kelan korvauksien piirissä. Suomessa kun on laskutavasta riippuen n. 300 000 alkoholistia.

Joku kommentoi että alkoholismi on oma valinta?! Kukaan ei halua alkoholistiksi, juomalla alkoholia mahdollisuus alkoholismille kasvaa. Kun raja lopulta ylittyy, niin juominen ei ole itsekurista kiinni, vaan se on pakonomaista. Alkoholismiin liittyy oman tilansa kieltäminen, kyllähän mä sit huomenna lopetan jne.. sitä huomista ei vain koskaan tule, juominen lisääntyy ja johtaa lopulta ennenaikaiseen kuolemaan. Suomesta löytyy pätevää hoitoa, kunhan ihminen on vain valmis ottamaan sitä vastaan, kaikki eivät ole.

Alkoholismista voi toipua olemalla raitis, siitä ei voi parantua.

Päivä kerrallaan❤️

Miksi alkoholismi on sairaus? Mielestäni se on riippuvuus. Ei kukaan sano huumeiden käyttäjääkään huume sairaaksi. Molemmat ovat riippuvuuksia jotka iskevät ihmisiin eri tavalla. Itseäni pidän alkoholistina. Yksi olut on liikaa, mutta kymmenen liian vähän. Kun taas pilveä voin polttaa sen yhden sätkän yhden tai kaksi kertaa vuodessa eikä enempää tee mieli. Ihmiset ovat kaikki erilaisia ja jokaiselle löytyy varmasti oikea tie jos vain itse haluaa/pystyy

On.

Kyllä minä tiesin oikein hyvin että olen alkoholisti,en kieltänyt sitä koskaan,sanoin sen itselleni joka aamu.

Se viina oli vain ainoa keino saada aivot rauhottuun hetkeksi ja ajatus kulkemaan paremmin.

noh,nyt on eri meno eikä tartte ryypätä kun on   oikea lääkitys jarruttaan aivoja.