Tähän ketjuun ne, joiden lasten isovanhempia ei kiinnosta!

Ei tainnut olla muita?

Täällä sama, synttärit jää väliin ties millä tekosyyllä. Enää ei edes kutsuta. Harmi lapsille :(.

Sama. Äitini on käynyt meillä kerran, kun itse hain hänet. 40 km matkaa, junalla tai bussilla pääsisi kyllä ihan itsekin jos viitsisi. Haluaisi että kävisimme siellä jatkuvasti, mutta hänen mt-ongelmiensa vuoksi emme käy.

Exän vanhemmista mummu on nykyään sentään hiukan aktivoitunut. Esikoisen ollessa pieni pyysin kerran (!) häntä hoitamaan lasta kun minulla oli menoa, muutama tunti olisi lapsen pitänyt mummulla olla. Lupasi ensin, mutta sitten minun olisikin pitänyt hakea lapsi aikaisemmin jotta mummi ehtii hakemaan Elloksen paketin postista. En siis jättänyt kaksivuotiasta sinne. Kiitos tästäkin.

Vaari puhui kuukausia että koska saa viedä lapset (silloin 5 ja 3v, kuopus oli vauva joten häntä ei annettu mukaan) Ähtäriin. Me sitten kerran kesällä jätimme isommat lapset sinne yökylään, ja kun seuraavana iltana laitoimme viestiä että oliko reissu onnistunut, niin vastaus oli etteivät olleet viitsineetkään mennä, koska siellä joutuu kumminkin jonottamaan! Luvataan ja luvataan ja sitten keksitään tekosyitä ettei kuitenkaan tarvitsisi vaivautua. Vaarilla on nyt myös paikka maalla, josta lapset puhuvat mökkinään, ja tajusin juuri että ovat siellä käyneet viimeksi viime kesänä, kun juttelivat mustikan poimimisesta. Eipä heitä sinne paljon pyydetä tai kaivata :(

Yhden kerran vaari ja vaimonsa olivat meillä lapsia vahtimassa illalla ja me suunnittelimme jäävämme juhlien jälkeen kavereille yöksi, mutta kotiin piti palata koska vaari päättikin haluta nukkua omassa sängyssään.

Meillä ei siis ollut ikinä lapsetonta yötä, koska isovanhemmista ei kertakaikkiaan ole ollut apua. Hiukan kateellisena kuuntelen kuinka kaveri suunnittelee miehellensä ylläriviikonloppuja, käyvät jossain keikalla ja ovat hotellissa yötä. Aina on itsestäänselvää että lapsilla on isovanhemmilla paikka. On sillä parisuhteeseenkin vaikutusta kun hiukan saisi tukea isovanhemmilta.

Omia lapsiani en ikinä aio kohdella näin. Haluan olla lasteni apuna ja osoittaa lastenlapsilleni, että rakastan ja arvostan heitä. Omat lapseni ovat menettäneet tärkeitä ihmissuhteita surkeiden isovanhempien vuoksi. Onneksi uuden puolisoni vanhemmat edes yrittävät olla kuin oikeat isovanhemmat.

Minulla ei ole lapsenlapsia, miehelläni on. Miehen lapset ovat kiinnostuneet isästään ainoastaan silloin, kun tarvitsevat rahaa, lastenhoitajaa tai muuta apua. Miehelläni on päivystysluontoinen työ ja hän on paljon poissa kotoa, esim. viikonloppuisin. Juuri silloin nuo lapset tarvitsevat hoitajaa ja lapset tuodaan meille (mies asuu luonani minun talossani). No koska mies ei ole kotona, minä hoidan lapset. Se alkaa joskus ottamaan päästä. Raskaan työviikon jälkeen ei aina jaksaisi ottaa pieniä lapsia kahdeksi yöksi tai edes yhdeksi. En viitsi kieltääkään, koska siitä tulee sanomista ja sitä haluan välttää viimeiseen asti. En edes tunne miehen lapsia kovin hyvin, koska he ovat olleet jo omillaan kun me tapasimme. Jos omilla lapsillani olsi lapsia, heille kyllä sanoisin asiasta, jos toimisivat noin.

Eli ei se aina ole itsekkäiden isovanhempien syy, jos eivät halua pitää yhteyttä. Tai ainakin voisi katosa åppeiliin. Sitäpaitsi lapsia on niin erilasia. Toisia on kiva hoitaa, mutta niitä kaikesta valittavia ja rumasti puhuvia, aggressiivisia ei.

Meillä on miehen puolella isovanhemmat, joita ei kiinnosta. Ei ole kiinnostanut 9 vuoteen. Mummo on tervehtinyt lapsia sydämellisesti aian kun joku on näkemässä, mutta muuten ei ikinä edes soita perään kysyäkseen miten voivat tai miten koulussa on mennyt. Emme ole koskaan pyytäneet heitä lapsenvahdeiksi minuutiksikaan, koska pakolliset kahvittelutkin joskus harvoin sukujuhlissa ovat menneet vaivautuneeksi päänsilittelyksi.

Anoppi ei edes ole iäkäs, hän on ainostaan 18v vanhempi kuin mieheni.

Tunnevammaisia ihmisiä, joilla ei ole mielessä kuin raha ja kateus muiden rahoista.