Lue keskustelun säännöt.
Ns vaativa rotu ekana koirana
29.12.2020 |
Meillä oli näin. Koirasta kasvoi oikein ihana tyyppi, rauhallinen ja tasainen luonne. Itsepäinen ja itsenäinen se oli, ei varmaan sovi ihmiselle joka haluaa koiralta täydellistä tottelevaisuutta vaikka tokoilun parissa mutta sellaista emme odottaneet emmekä edes halunneet. Kiva kaveri se oli lenkeillä ja pyöri aina mukana piha/metsähommissa siellä missä mekin. Ihmisystävällinen ja toisia koiria kohtaan myös ystävällinen.
Mutta näinkin voi olla, joskus näitä mammapalstan koiraketjuja kun lukee, niin niiden perusteellahan koirastamme olisi pitänyt tulla luonnevikainen ja ympäristölleen vaarallinen koska meillä ei ollut aikaisempaa kokemusta koiran kasvattamisesta. Kamalan kärjistettyjä ovat aina keskustelut tästä koira-aiheesta.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Mää oon aina sanonut, että en ota akkoo enkä koiroo. Samalla tavalla haukkuvat, kun mennee kottiin.
Sinähän haaska oot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se koiran omistaminen mitään rakettitiedettä ole, vaikka koiraihmiset mielellään niin kuvittelevatkin. Nykyään koiriin ja lapsiin pätee vähän sama juttu, niiden kanssa pitää harrastaa kaikkea kilpailutasoisesti, että olisi kunnollinen vanhempi/koiranomistaja. Joka rodun ympärille on muodostunut omanlaisensa kultti. Tämä hämmentää itseä koiran hankkimista harkitsevana. Lapsuudessani koirat vain olivat, niitä ruokittiin ja ulkoilutettiin. Jotkut harvat rodut erikseen, mutta nykyään kaikkia rotuja pidetään vaativina. Omistajan pitää keksiä niille puuhaa aamusta iltaan, jotta ne eivät turhaudu. Silloinhan koira pyörittää koko laumaa, mikä vaikuttaa oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Ei se koiran omistaminen mitään rakettitiedettä ole, vaikka koiraihmiset mielellään niin kuvittelevatkin. Nykyään koiriin ja lapsiin pätee vähän sama juttu, niiden kanssa pitää harrastaa kaikkea kilpailutasoisesti, että olisi kunnollinen vanhempi/koiranomistaja. Joka rodun ympärille on muodostunut omanlaisensa kultti. Tämä hämmentää itseä koiran hankkimista harkitsevana. Lapsuudessani koirat vain olivat, niitä ruokittiin ja ulkoilutettiin. Jotkut harvat rodut erikseen, mutta nykyään kaikkia rotuja pidetään vaativina. Omistajan pitää keksiä niille puuhaa aamusta iltaan, jotta ne eivät turhaudu. Silloinhan koira pyörittää koko laumaa, mikä vaikuttaa oudolta.
Meidän saksanpaimenkoira ihan tyytyväisenä nytkin repii tyhjää maitotölkkiä silpuiksi, ja samalla seurailee, mitä muu perhe puuhaa. Välillä torkahtelee.
Kyllä sitä on koulutettu, mutta on vielä nuori ja työn tulos näkyy kunnolla sitten joskus. Tällä hetkellä keskitytään kontaktin ottoon ja pitämiseen. Kuulostaa hienolta, mutta on vain sitä, että koiran täytyy katsoa minua kun käsken, oli tilanne mikä tahansa.
En aio opettaa tassun antamista, enkä viedä koirapuistoon vaikka sellainen on aika lähellä. Ihmiset siellä on olleet niin luotaantyöntäviä, että ei kiitos.
En aio ruokkia tähtitieteellisesti hinnoitellulla koiran ruoalla, enkä mene sen kanssa koirakouluunkaan.
Tunnen välillä olevani ihan eri planeetalta periaatteideni kanssa. Että en heti aloittanut tokoilua kun koira meille tuli, vaan ihan rauhassa asia kerrallaan. Ei minulla ole muuta tavoitetta, kuin hyvä vointinen ja tottelevainen koira, jonka oma luonne saa näkyä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se koiran omistaminen mitään rakettitiedettä ole, vaikka koiraihmiset mielellään niin kuvittelevatkin. Nykyään koiriin ja lapsiin pätee vähän sama juttu, niiden kanssa pitää harrastaa kaikkea kilpailutasoisesti, että olisi kunnollinen vanhempi/koiranomistaja. Joka rodun ympärille on muodostunut omanlaisensa kultti. Tämä hämmentää itseä koiran hankkimista harkitsevana. Lapsuudessani koirat vain olivat, niitä ruokittiin ja ulkoilutettiin. Jotkut harvat rodut erikseen, mutta nykyään kaikkia rotuja pidetään vaativina. Omistajan pitää keksiä niille puuhaa aamusta iltaan, jotta ne eivät turhaudu. Silloinhan koira pyörittää koko laumaa, mikä vaikuttaa oudolta.
Meidän saksanpaimenkoira ihan tyytyväisenä nytkin repii tyhjää maitotölkkiä silpuiksi, ja samalla seurailee, mitä muu perhe puuhaa. Välillä torkahtelee.
Kyllä sitä on koulutettu, mutta on vielä nuori ja työn tulos näkyy kunnolla sitten joskus. Tällä hetkellä keskitytään kontaktin ottoon ja pitämiseen. Kuulostaa hienolta, mutta on vain sitä, että koiran täytyy katsoa minua kun käsken, oli tilanne mikä tahansa.
En aio opettaa tassun antamista, enkä viedä koirapuistoon vaikka sellainen on aika lähellä. Ihmiset siellä on olleet niin luotaantyöntäviä, että ei kiitos.
En aio ruokkia tähtitieteellisesti hinnoitellulla koiran ruoalla, enkä mene sen kanssa koirakouluunkaan.
Tunnen välillä olevani ihan eri planeetalta periaatteideni kanssa. Että en heti aloittanut tokoilua kun koira meille tuli, vaan ihan rauhassa asia kerrallaan. Ei minulla ole muuta tavoitetta, kuin hyvä vointinen ja tottelevainen koira, jonka oma luonne saa näkyä myös.
Nuo kaikki koirakoulut ovat bisnestä, ja ihmiset tuntuvat nykyään kuvittelevan niiden olevan pakollisia.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottakaas, mikä voisi olla ensikoira rottweileriin rakastuneelle. "Asiallinen", ei hössöttävä luonne, kaveriksi lenkkeilyyn ja harrastamiseen. Tutun rotikan kanssa on ollut mahtavaa touhuta, kun sen saa helposti vuorovaikutukseen. Tai miten sen sanoisi,se on tosi motivoitunut tekemään yhdessä ja yrittää kovasti. Mikä muu koira voisi olla samaa tyyliä?
Staffi? Hössöttääkö liikaa? Joku muu pienehkö terrieri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo. Mulla on ollut koiria aina. Vaativampaa rotua ja helpompaa. Muutama kodinvaihtaja. Useat on tullut just kun ei olla ymmärretty paljonko palveluskoira vaatii. Se voi olla hienon näköistä, että iso musta sakemanni kävelee sun vieressä ja tottelee kuiskauksesta, mutta siihen vaaditaan työtä ja sen koiran täytyy saada tehdä työtä, jotta se pysyy hanskassa ja saat siihen hyvän suhteen. Mulla on nyt ns. Helppo rotu (tuli kodinvaihtajana), mutta tässä on onnistuttu yhdistää kyl kaikki potku mitä tuossa rodussa on niin yhteen koiraan ja entinen omistaja vielä ruokkinut huonoja tapoja. Rotu varmasti on helppo ja voisi suositella aloittelijalle, mutta tätä yksilöä ei. Yksilöissä on eroja, mutta kyl yleisesti voidaan todeta onko joku vaativa vai ei.
On muuten sit aivan eri asia, että joku pärjää jossain korvessa aloittelijana vaativan koiran kanssa, kun se että se olis hallinnassa. Siellähän riittää, että koira on kiva omalle perheelle, jos siellä ei edes ketään muita liiku. Tai jos 2 kertaa vuodessa näkee jonku liikkuvan ja koira haukkuu sille, niin eipä sillä niin suurta väliä.
Mulla on koirat kisanneet aika korkealla eri lajeissa. En ole opettanut antamaan tassua, eikä ne ole käynyt koirapuistossa. Mutta liikuntaa ja pääpuuhaa ne on saanut, koska ovat sitä kaivanneet. Nykyään, kun ihmiset pitää jo ihmeenä sitä, että kävelevät viisi kilometriä, niin kai se on ihan hyvä, että koirilla on paikkoja mis juosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaalla ystävälläni on saksanpainenkoira. On hänen ensimmäinen koiransa, ja pärjää minusta aivan loistavasti.
Mutta ystäväni onkin jämpti tyyppi, itsekin periksi antamaton ja sellainen rauhallinen johtaja luonne. Naurattaa kertoa tämä, mutta mulla on ystäväni seurassa turvallinen olo vaikka hänen vahtikoiransa ei olisi paikalla 😅