Lue keskustelun säännöt.
Köyhän ystävän rahallinen auttaminen
29.12.2020 |
Kaipailisin vinkkejä pienituloisten ystävien rahalliseen auttamiseen. Rahan tarjoaminen tuntuisi kuitenkin hyvin kiusalliselta, enkä oikein tiedä miten lähestyä aihetta.
Hieman taustaa tilanteeseen: Olen muutama vuosi sitten hyväpalkkaiselle alalle valmistunut ja pääsin heti valmistumisen jälkeen oman alani töihin ja saan myös ihan hyvää palkkaa (4 300 brutto ja vähän päälle 3000 netto). Olen nuori eikä minulla ole aikomuksia hankkia lapsia ja kuukausittaiset menoni ovat pienet, ei ole autoa eikä lainoja, ainoastaan vuokra ja muut asumismenot joihin menee 650€/kk. Tämän lisäksi säästän ja sijoitan, mutta käyttörahaa jää silti reippaasti käteen kaikkien menojen jälkeen. En ole kuitenkaan mikään "rikas", mutta hyvätuloinen.
Kaikki ystäväni eivät kuitenkaan ole samassa tilanteessa. Muutama on "ikuisuusopiskelija", elävät tukien varassa, yksi kaveri sai parikymppisenä lapset ja on yh ja tällä hetkellä työtön, yksi on pitkällä hoitovapaalla jne. En ole koskaan ajatellut että ystävissäni olisi köyhiä, sillä opiskeluaikoina kaikki olivat yhtälailla persaukisia, juotiin halpaa kaljaa yksiöissä jne.
Tänä jouluna olen lahjoittanut jouluruoat muutamalle vähävaraiselle perheelle fb-ryhmän kautta ja kun tämä tuli puheeksi tuon yh-kaverini kanssa huokaili hän, että voi miten hienoa, hänen pitäisi liittyä johonkin sellaiseen apuryhmään, sillä ei ollut ollut varaa ostaa tänä jouluna joulukinkkua. Olin todella hämmästynyt, en ollut tajunnut että hänen rahatilanteensa on noin huono. Teki mieleni siinä hetkessä sanoa, että käyn hakemassa sulle kauppakassillisen ruokaa, mutta jotenkin se tuntui aivan liian kiusalliselta. Tuntuu typerältä, että kuitenkin vieraille ihmisille pystyin ruokakassin lahjoittamaan.
Kysynkin, olisiko teidän mielestä kiusallista tarjota pienituloisille ystäville rahallista apua? Ihan suoraan rahana tai vaikka ruoka-apuna. Minulle esim. 50€ on tässä elämäntilanteessa pieni raha, mutta osalle ystävistäni se on paljon. Ei pelkästään tälle yh-ystävälle, vaan myös muutamalle lapsettomalle ystävälleni, jotka tuntuvat nyhjäävän aina vaan kotona(no nyt tietysti kaikki nyhjäävät) kun ei ole varaa ikinä tehdä mitään. Voisin ihan hyvin tarjota vaikka ravintolaillan, teatterin jne. illan ystävilleni, mutta pelkään että he näkisivät senkin "almuina".
En haluaisi asettaa itseäni mitenkään ylempään asemaan ystäviini nähden, mutta tuntuu tyhmältä että minulla olisi varaa auttaa heitä, mutta se ei jotenkin silti tunnu sopivalta.
Joten, jos jollain on antaa vinkkejä mitä tällaisessa tilanteessa tekisi, niin kertokaa!
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Sosioekonomisten luokkien välinen ystävyys on yllättävän vaikeaa, joten ole todella hienovarainen asian kanssa! Minulla on harmillisesti osa ystävyyssuhteista päättynyt tuloeroihin. Huomasin, että pienituloisten ystävieni oli vaikea myöntää omaa köyhyyttään ylpeytensä takia, eivätkä enää tulleet mukaan rientoihin kuten yhteisille mökkireissuille, ravintoloihin tai lomamatkoille. Eivät myöskään kelpuuttaneet, jos yritin tarjota, että minä maksan
Hyvin kirjoitettu. Minultakin on katkennut yksi ystävyyssuhde näin. Lopetin yhteydenpidon enkä mennyt enää mukaan. Minä siis se tavallinen duunari ja ystävä erittäin yläluokkaisesta suvusta, sai asunnon ja kaiken jo nuorena. Yllättävän suuri merkitys, vaikka hän ihana ihminen onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole antanut ystävilleni koskaan käteistä rahaa vaan esim. synttäri-/joululahjaksi leffalippuja, lahjakortteja tai lahjakorin, jossa on luomutuotteita (kosmetiikkaa tai syötävää/herkkuja). Olen saattanut antaa myös Iittalan, Pentikin, Marimerkon tms. tuotteita, joista tiedän ystäväni pitävän ja ilahtuvan.
Olen saattanut antaa ystäväni lapselle synttäri- tai joululahjan ja vienyt tuliaisia, jos on kutsuttu kahville tai on tavattu sopivasti. Äitini opetti, että kylään ei saa koskaan mennä kahta kättä heilutellen. Tätä neuvoa noudatan itsekin.
Olen myös toisinaan sanonut saaneeni lippuja ja pyytänyt ystävääni mukaan teatteriin/konserttiin.
En osaa sanoa mikä on saanut minut sepittämään, että sain liput. Ehkä olisi outoa/noloa sanoa ostaneensa kaksi lippua. Ystävä voisi luulla, että joku toinen ei päässytkään ja pyydän häntä säälistä tms.
Raha-asioiden kanssa on toisinaan vaikeaa.
Itsellä on eräs sukulainen, joka on AINA rahan tarpeessa ja pyytää sitä ihan suoraan. Olen huomannut, että mikään rahasumma maailmassa ei häntä auttaisi eikä hän koskaan/ikinä tee mitään muiden hyväksi tai maksa lainaamiaan/saamiaan rahoja takaisin. Hänen vain kuuluu saada kaikki! Ärsyttää todella paljon.
Itse olen köyhä, mutta en missään nimessä ikinä ottaisi varakkailta ystäviltäni rahaa vastaan. Arvostan ystävyyttämme ja tällainen olisi noloa ja söisi omanarvontuntoani.
Ainoat, keneltä voin ottaa rahaa vastaan tai lainaksi, ovat omat vanhempani.
Ajattelen, ettei ystävien tehtävä ole minua auttaa. En oleta sitä.
Mä olen joskus tiputtanut postiluukusta rahaa. Ja kerran ostin yhden perheen lapsille joululahjat. Ostin nettikaupasta, merkkasin lahja ja varmistin ettei näy lähettäjää.
Raha voi pilata ystävyyden. Siksi vältän rahajuttuja ja lainaamista ja lainaksi ottamista.
Ehkäpä ostaisin sen kinkun sille ensi jouluna. Mistä voit tietää mihin käyttää oikeasti rahat?
Siis itse ottaisin mieluiten (lahjakortin ruokakauppaan), wc-papereita, oman puun omenoita jotka jäi yli, sairaana vain välttämättömän kaupasta tavaran tuontia
Sekä
muuttoapua, joskus kuskailuja (maksan tietty jotain bensasta), arvostan sitä kun käyttää omaa aikaansa mikä on arvokkaampaa kuin raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita postiluukusta kirjekuori joka on pullollaan rahaa.
Minä olen köyhä ja voin vastata omalta osaltani.
Köytyyteni syy on parantumaton neurologinen sairaus, joka on vuosien varrella ensin vähentänyt työkykyäni, sitten käytännössä vienyt sen. Minulla on korkeakoulututkinto ja kaipaan kovasi työelämässä olemista, suren sitä monelta kantilta, niistä köyhyys on vain yksi. Yksi on julmuus, mitä moni tuntee köyhiä kohtaan.
Olen itse aiemmin ollut hyvätuloinen, aika samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Silloin kysyin muutamalta, jonka tiesin erilaisista syistä kamppailevan rahan kanssa, että saisinko auttaa pienellä stipendillä ikäänkuin. Tarjosin muutamaa satasta ja sanoin, ettei se olisi laina enkä kysele mihin sen käytät, en tule koskaan tarvitsemaan rahaa takaisin vaikka köyhytisin jälleen, mutta nyt käytännössä annan sen summan vaikka punaiselle ristille, joten voisin antaa sen suoraan sinulle. En halua ostaa ystävyyttäsi eli en odota mitään vastineeksi. Muutama halusi miettiä hetken, pari sanoi kiitollisena heti, että kyllä ottaa vastaan. Summa oli jotain kaksisataa viiva viissataa eli ei sillä muuteta elämää, mutta sillä sai akuutit laskut maksettua tai itseä vähän hemmoteltua ja joskus joku satanen voi ratkaista sen, että luottotiedot eivät mene.
Minä en haluaisi ystäviltäni oikeastaan rahaa. Selviän tiukasti budjetoiden itse enkä ole kenellekä.n velkaa, se on todella tärkeä asia itsetunnolleni ja sille, etten ole kiitollsiduudenvelassa ketään kohtaan minkäänasteisesti, paisti jonkin verran veronmaksajai, joihin itsekin kuulun, sillä köyhäkij maksaa veroja ja erityisesti ennen maksoin. Nyt lapsi heräsi itkemään, jatkan ja palaan asiaan myöhemmin...