Lue keskustelun säännöt.
Tekisittekö lapsen 38-vuotiaana?
01.08.2006 |
Tai eihän lapsia tehdä, vaan saadaan. Olen aina halunnut kaksi lasta, ja ne mulla ja miehelläni onkin. Mutta elämä ei ole yksinkertaista, meidän toinen lapsemme kuoli kohta 4 vuotta sitten ja sen jälkeen elämä onkin ollut monella tapaa todellista helvettiä. Nyt, kohta 38-vuotiaana tuntuu, että elämä alkaa taas selkiämään ja asettumaan uomiinsa ja jossain takaraivossa kiertelee taas ajatus lapsesta. Mutta toisaalta tulee mieleen, että olenkohan jo toivottoman vanha, etenkin kun mulla on vielä perussairautena verenpaine. Mielipiteitä, kokemuksia?
Kommentit (34)
jos saisi.
T: Kaksi vuotta lasta yrittänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain esikoisen 28-vuotiaana, kuopuksen (viidennen lapsemme) 42-vuotiaana. En huomannut mitään eroa raskausajan vaivoissa - siis niitä ei ollut yhdessäkään, synnytyksissä, vauva-ajoissa, uhmaikäisen kanssa pärjäämisessä. Itse asiassa, taidan leikkipuistossakin olla ainoa äiti, joka jaksaa touhuta lapsensa kanssa. Uskon, että kuopuksen murrosikäkin menee sitä samaa rataa kuin muittenkin kanssa. Ja täällä jotkut valittavat, että ovat jo kolmekymppisinä liian vanhoja saamaan lapsia. Mitä ihmettä sellaiset ihmiset tekevät työkseen tai millaista elämää viettävät, kun niin nuorina ovat toinen jalka haudassa?
tiedä vaikka sitten vasta 38v tärppäis. Mut mulle tuo 38 alkaa olemaan jo " takaraja" . Yli 40v en enää yrittäis. Mut se on MUN oma " takaraja" .
Minua ärsyttää tuo sanonta, joka on suunnilleen kaikissa näissäkin viesteissä. Lapsia ei tosiaankaan tekemällä tehdä, ne ovat lahjoja, joita saadaan, jos saadaan.
-lapseton, vaikkei haluaisi olla-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kuin mitä vaan muutakin asiaa
pysyy itsekin nuorekkaampana pidempään. Lapset pitää liikkeessä ja
virkeänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jo kaksi lasta (12-vuotias ja 6-vuotias). Ei kiinnosta aloittaa enää mitään vaipparumbaa ja valvomisia.
Itselläni on nyt ikää 34-vuotta.
Ei tietysti pidä lähteä vannomaan mutta, melko varmasti en tekisi!
Meillä yksi lapsi 4v, joka sai alkunsa tosi helposti. Nyt olen 36v ja haluaisin toista -mies vaan on jo vuoden järjestelmällisesti kieltäytynyt toisesta. Eihän sitä edes tietäisi, saako toista? Olen yrittänyt puhua riskeistä ym. mutta hän " ei halua toista, ainakaan nyt" . Niinpä se on miehen helppo puhua :(
Jos jostakin syystä nyt raskautuisin, olisin 37v lapsen syntyessä. Hirvittää... Ennen ajattelin takarajaksi 35v, nyt olen siirtänyt sen 40:een. Se on kyllä sitten ehdoton takaraja, mutta olisi mukava saada esikoiselle sisarus.
T. Kohtalotovereita siis on, rohkeasti vaan hankkiutumaan raskaaksi :) Vauvat on ihania...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin muuten tekeehän monet esikoisensa vasta 40 ja toisen sitten yli 40 vuotysna. joten eikait sillä ole mitään väliä onko 20 vai 40 jos lapsen tahtoo ja sen saa ja jaksaa vielä rakastaakkin tasapuolisesti niin siittä vaan.
-6xäippä
Minulla ei ole ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, ei ainakaan aikaisemmin, tiedä nyt sitten. Esikoisen sain 34-vuotiaana. Toinen lapseni syntyi 4kk sitten, mutta valitettavasti menehtyi. Menehtymisen syy ei ollut millään lailla tekemisissä ikäni kanssa.
Itse olen ainakin niin nuorekas(minua luullaan yli 10 vuotta nuoremmaksi) ja pirteä, etten epäile jaksamista, mutta eikö jokainen äiti väsy yövalvomisiin?? Lisäksi olen täysin terve, normaalipainoinen ja hyväkuntoinen. Tietysti ikä tuo tullessaan riskejä.
Minusta ei ole mitään oikeaa aikaa tehdä lapsia. Omalla kohdallani lasten saanti on jäänyt näin " myöhäiseksi" siksi etten nuorempana tavannut ketään, jonka kanssa olisin halunnut lapsia. Oma on valintani. Jos emme kolmatta lasta saa, olen elämään tyytyväinen näinkin, onhan minulla yksi ihana terve lapsi kotona ja toinen yhtä rakastettu enkelinä odottamassa.
Pidän sinulle ap peukkuja, me kaipaamme vauvaonnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta niinpä vaan yllätysvauva lähetettiin vielä kun olin jo 43 täyttänyt. Jos olisin kuunnellut AV:n viisauksia niin abortti olisi pitänyt tehdä aivan ehdottomasti (näin minua ihan oikeasti neuvottiin tällä palstalla, kun kyselin muiden iäkkäämpien äitien tuntemuksia!). Lähisuvussa on kuitenkin myös lapsen kuolema, enkä voinut ottaa tunnolleni tappaa omaa lastani. Lapsen tuleminen tähän maailmaan ei ollut kuitenkaan mikään katastrofi ja itseäänhän saa syyttää iäkkäämmistä vanhemmista.
Raskausajan voin mainiosti, viimeiseen asti olin töissäkin. Nyt hieman väsyttää, mutta niin väsytti kun esikoinenkin syntyi yli 10 vuotta sitten. Paljon vähemmän kuitenkin yövalvominen nyt rasittaa kuin keskimmäisen, meidän vaativan lapsen, synnyttyä. Ja vauva on mitä suloisin, valloitti koko muun perheen.
Eli olisin tehnyt jos olisin saanut.
Toivon vain, että saan lapsen, ennen kuin se on biologisesti mahdotonta. Niin kauan kuin voi luonnollisesti tulla raskaaksi, ei mielestäni ole syytä miettiä mitään ikätekijöitä.