Miksi naisten metatyötä ei arvosteta?

”Metatyö on osaltaan paljon raskaampaa kuin itse fyysinen toteuttaminen.”

on, kyllä... menossa jo kolmas punaviinilasi, kun tässä suunnittelen, menenkö portaat ja kuinka monta porrasta, vai tilaanko hissin ja menen hissillä alakertaan... Ei juma, tartten neljännen lasin.

”Itse olen tänään mm. listannut, että mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta”

Kurkkasin jääkaappiin ja lähdin kävelemään kauppaan, siinä kävellessä mietin, mitä kaikkea tarvitsen kaupasta ostaa.

”koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi (tänä talvena jo?)”

Millasita matemaattista kaavaa käytit? En ole vielä ratkaissut tätä ongelmaa! Viides punkkulasi siis ja annetaan metatyön jatkua...

”kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä,”

Punnitsin kanssa paketin ja laskin minuutteja, koska se loppuu... sen sijaan, että ostaisin sen kaupasta siinä vaiheessa, kun alkaa loppumaan.

”kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna, ”

Ruoka loppuu maailmasta? Mietitkö, miten paljon hamstraat lisää?

”koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa”

Mietin kanssa, näyttääkö tuo polttopuupino vajaalta. Toisaalta harkitsin laskevani paljonko yhdellä puulla saa lämpöenergiaa, ja vähentäisinkö ilmalämpöpumpun käyttöä.

”mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa”

Mietin kanssa, mitäpä jos kysyisi siltä siskolta, onko jotain tarvetta - toisaalta ajattelin ottaa kuudennen lasin punkkua ja jatkaa mietiskelyä.

”onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin”

En tietenkään osta mitään etukäteen - tutkin viimeisen 20v kuukautiskiertoni ja tein todennäköisyyslaskelmia siitä, mikä on todennäköisim ajankohta.

”koska vaihdetaan verhot ja mitkä, sopiiko verhojen vaihto pesurytmiin jne jne jne.”

Minäkin juuri mietin, että jos vaihdan villasukat nyt, niin sopiiko se illalla käyttämääni essuun ja nakkipaistoihin vai paistaisinko ensin ne nakit ja sitten vaihtaisin uudet villasukat. seitsemäs punkkulasi ja jatketaan metailua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pesuainetta ei osaa ostaa ilman tuntien suunnittelua niin ehkä kannattaisi muuttaa palvelutaloon.

Kumpi parempi:

Nainen suunnittelee tunnin pesuaineen ostoa, ostaa sen ja tadaa puhdasta pyykkiä on taas.

vai

mies ei uhraa ajatustakaan koko pesuaineen olemassaololle, ainetta ei  ole, ei myöskään puhdasta pyykkiä.

Minä naisena muuttaisin mielellään tuonne mainitsemaasi palvelutaloon. Mut kas vain, se on tuo mies joka jo asuu sellaisessa!

Unohdit vaihtoehdon c)

Mies huomaa pesuaineen olevan vähissä ja tekee mentaalin noten ostaa sitä ensi kerralla kaupasta (max 10 sek) ja ostaa sen seuralla kauppareissulla.

Ja taas on pesuainetta ja pyykit saa puhtaaksi.

Mies ostaa sitä halvinta ja eniten hajustettua koska ei muista, että lapsen iho ei sitä kestä. Nainen saa hoitaa lapsen kutinat kuriin ja lohduttaa yöllä itkevää lasta.

Halpa pesuaine ja lapsen itkuntuhruiset silmät =D ei helvetti näitä marttyyreiden juttuja 

Helppo on siellä huudella, kun ei vastaavassa tilanteessa ole ollut. Jos sinulla on norsunnahka, niin ole kiitollinen.

Ainakin minä osaan valita ilman tuntien pohdintaan IHAN SAMANLAISEN PAKETIN KUIN SE TYHJENTYVÄ. Jos se sitten on "väärää merkkiä" ja kuun asento ja nousuveden korkeus vaikuttaa tähän pesuainevalintaan niin sitten se on kyllä aika outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miksi sitä ruokalistaa pitää joka viikko niin kauheasti miettiä? Itselläni on joku vajaa parikymmentä valmista viikon ruokalistaa mietittynä ja näistä verkkokauppaan ostoskorit tallennettuna. Kaikki on ajatuksella tehty niin että ravintoarvot ovat kohdillaan. Tarvitse miettiä muuta kuin minkä setin valitsee ja parilla klikkauksella tulee viikon tarpeet kotiovelle.

Eli olethan sinäkin sitten miettinyt, suunnitellut, tallentanut ja tehnyt metatöitä.

Meillä ruokalistaan vaikuttaa suuresti esim keliakia ja ihan se että kuka milloinkin suö mitä aterioita kotona. Esim onko koululaiset lähinä vai etänä.

Jos syöcät koulussa, pitää tarkistaa ne koulujen ruokalistat ennen kuin miettii mitä kotona laittaa.

Ruokatoimituksoa en halua. Puuduttavan yksitotista elää pelkästään niillä.

Yhdellä viikolla on keliakia ja seuraavalla ei, vai miten siitä ylimääräistä työtä tulee?

No jos yhdellä viikolla lounasta ei laiteta gluteenittomana, toisena laitetaan ja kaikilla viikoilla pitää miettiä, mitä muita aterioita kukakin syö niin kyllä se ruokalista pitää suunnitella.

Mitä kohtaa et tajua?

1. tehdään aina gluteenittomana jos tarpeen ja kaikki syövät samoja aterioita. Problem solved. Enää ei tuohon sinun käyttää aikaasi.

Ah, joku toinenkin oli sitä mieltä, että tuo oli turhan monimutkaista. Myös meillä kaikki kotona tehty on gluteenitonta, se käy kaikille.

Gluteenittomat jauhot ja pasta on paljon kalliimpia kuin tavalliset. Ihan turha niitä on ei-keliaakikoille syöttää.

Meillä ei kulu kauheasti leipää tai pastaa, joten hinnalla ei ole merkitystä. Luontaisesti gluteenittomalla pärjää hyvin pitkälle.

Meillä on kolme teiniä. Ei todellakaan ole pikkuraha jos hekin mättää isän keliakiaruokia.

Mikä on luontaisesti gluteeniton?

-kaura

-kesäkurpitsa

-peruna

-porkkanat

-sipuli

-jauheliha

-kana

-kananmuna

-kala

-paprika

-manteli

-maissi

-kurkku

-salaatti

-suklaa

.....

Tuossa nyt muutamia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miksi sitä ruokalistaa pitää joka viikko niin kauheasti miettiä? Itselläni on joku vajaa parikymmentä valmista viikon ruokalistaa mietittynä ja näistä verkkokauppaan ostoskorit tallennettuna. Kaikki on ajatuksella tehty niin että ravintoarvot ovat kohdillaan. Tarvitse miettiä muuta kuin minkä setin valitsee ja parilla klikkauksella tulee viikon tarpeet kotiovelle.

Eli olethan sinäkin sitten miettinyt, suunnitellut, tallentanut ja tehnyt metatöitä.

Meillä ruokalistaan vaikuttaa suuresti esim keliakia ja ihan se että kuka milloinkin suö mitä aterioita kotona. Esim onko koululaiset lähinä vai etänä.

Jos syöcät koulussa, pitää tarkistaa ne koulujen ruokalistat ennen kuin miettii mitä kotona laittaa.

Ruokatoimituksoa en halua. Puuduttavan yksitotista elää pelkästään niillä.

Yhdellä viikolla on keliakia ja seuraavalla ei, vai miten siitä ylimääräistä työtä tulee?

No jos yhdellä viikolla lounasta ei laiteta gluteenittomana, toisena laitetaan ja kaikilla viikoilla pitää miettiä, mitä muita aterioita kukakin syö niin kyllä se ruokalista pitää suunnitella.

Mitä kohtaa et tajua?

1. tehdään aina gluteenittomana jos tarpeen ja kaikki syövät samoja aterioita. Problem solved. Enää ei tuohon sinun käyttää aikaasi.

Ah, joku toinenkin oli sitä mieltä, että tuo oli turhan monimutkaista. Myös meillä kaikki kotona tehty on gluteenitonta, se käy kaikille.

Gluteenittomat jauhot ja pasta on paljon kalliimpia kuin tavalliset. Ihan turha niitä on ei-keliaakikoille syöttää.

Meillä ei kulu kauheasti leipää tai pastaa, joten hinnalla ei ole merkitystä. Luontaisesti gluteenittomalla pärjää hyvin pitkälle.

Meillä on kolme teiniä. Ei todellakaan ole pikkuraha jos hekin mättää isän keliakiaruokia.

Mikä on luontaisesti gluteeniton?

-kaura

-kesäkurpitsa

-peruna

-porkkanat

-sipuli

-jauheliha

-kana

-kananmuna

-kala

-paprika

-manteli

-maissi

-kurkku

-salaatti

-suklaa

.....

Tuossa nyt muutamia.

Luontaisesti gluteeniton on vanhentunut termi eikä sitä käytetä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miksi sitä ruokalistaa pitää joka viikko niin kauheasti miettiä? Itselläni on joku vajaa parikymmentä valmista viikon ruokalistaa mietittynä ja näistä verkkokauppaan ostoskorit tallennettuna. Kaikki on ajatuksella tehty niin että ravintoarvot ovat kohdillaan. Tarvitse miettiä muuta kuin minkä setin valitsee ja parilla klikkauksella tulee viikon tarpeet kotiovelle.

Eli olethan sinäkin sitten miettinyt, suunnitellut, tallentanut ja tehnyt metatöitä.

Meillä ruokalistaan vaikuttaa suuresti esim keliakia ja ihan se että kuka milloinkin suö mitä aterioita kotona. Esim onko koululaiset lähinä vai etänä.

Jos syöcät koulussa, pitää tarkistaa ne koulujen ruokalistat ennen kuin miettii mitä kotona laittaa.

Ruokatoimituksoa en halua. Puuduttavan yksitotista elää pelkästään niillä.

Yhdellä viikolla on keliakia ja seuraavalla ei, vai miten siitä ylimääräistä työtä tulee?

No jos yhdellä viikolla lounasta ei laiteta gluteenittomana, toisena laitetaan ja kaikilla viikoilla pitää miettiä, mitä muita aterioita kukakin syö niin kyllä se ruokalista pitää suunnitella.

Mitä kohtaa et tajua?

1. tehdään aina gluteenittomana jos tarpeen ja kaikki syövät samoja aterioita. Problem solved. Enää ei tuohon sinun käyttää aikaasi.

Ah, joku toinenkin oli sitä mieltä, että tuo oli turhan monimutkaista. Myös meillä kaikki kotona tehty on gluteenitonta, se käy kaikille.

Gluteenittomat jauhot ja pasta on paljon kalliimpia kuin tavalliset. Ihan turha niitä on ei-keliaakikoille syöttää.

Meillä ei kulu kauheasti leipää tai pastaa, joten hinnalla ei ole merkitystä. Luontaisesti gluteenittomalla pärjää hyvin pitkälle.

Meillä on kolme teiniä. Ei todellakaan ole pikkuraha jos hekin mättää isän keliakiaruokia.

Mikä on luontaisesti gluteeniton?

-kaura

-kesäkurpitsa

-peruna

-porkkanat

-sipuli

-jauheliha

-kana

-kananmuna

-kala

-paprika

-manteli

-maissi

-kurkku

-salaatti

-suklaa

.....

Tuossa nyt muutamia.

Luontaisesti gluteeniton on vanhentunut termi eikä sitä käytetä enää.

et siis ymmärrä sanojen merkityksiä jos niitä ei ole erikseen määritelty termiksi jonkun ukko ylijumalan toimesta?

Minä kyllä ymmärrän tuon sanayhdistelmän merkityksen VAIKKA sitä ei terminä enää käytettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miksi sitä ruokalistaa pitää joka viikko niin kauheasti miettiä? Itselläni on joku vajaa parikymmentä valmista viikon ruokalistaa mietittynä ja näistä verkkokauppaan ostoskorit tallennettuna. Kaikki on ajatuksella tehty niin että ravintoarvot ovat kohdillaan. Tarvitse miettiä muuta kuin minkä setin valitsee ja parilla klikkauksella tulee viikon tarpeet kotiovelle.

Eli olethan sinäkin sitten miettinyt, suunnitellut, tallentanut ja tehnyt metatöitä.

Meillä ruokalistaan vaikuttaa suuresti esim keliakia ja ihan se että kuka milloinkin suö mitä aterioita kotona. Esim onko koululaiset lähinä vai etänä.

Jos syöcät koulussa, pitää tarkistaa ne koulujen ruokalistat ennen kuin miettii mitä kotona laittaa.

Ruokatoimituksoa en halua. Puuduttavan yksitotista elää pelkästään niillä.

Yhdellä viikolla on keliakia ja seuraavalla ei, vai miten siitä ylimääräistä työtä tulee?

No jos yhdellä viikolla lounasta ei laiteta gluteenittomana, toisena laitetaan ja kaikilla viikoilla pitää miettiä, mitä muita aterioita kukakin syö niin kyllä se ruokalista pitää suunnitella.

Mitä kohtaa et tajua?

1. tehdään aina gluteenittomana jos tarpeen ja kaikki syövät samoja aterioita. Problem solved. Enää ei tuohon sinun käyttää aikaasi.

Ah, joku toinenkin oli sitä mieltä, että tuo oli turhan monimutkaista. Myös meillä kaikki kotona tehty on gluteenitonta, se käy kaikille.

Gluteenittomat jauhot ja pasta on paljon kalliimpia kuin tavalliset. Ihan turha niitä on ei-keliaakikoille syöttää.

Meillä ei kulu kauheasti leipää tai pastaa, joten hinnalla ei ole merkitystä. Luontaisesti gluteenittomalla pärjää hyvin pitkälle.

Meillä on kolme teiniä. Ei todellakaan ole pikkuraha jos hekin mättää isän keliakiaruokia.

Mikä on luontaisesti gluteeniton?

-kaura

-kesäkurpitsa

-peruna

-porkkanat

-sipuli

-jauheliha

-kana

-kananmuna

-kala

-paprika

-manteli

-maissi

-kurkku

-salaatti

-suklaa

.....

Tuossa nyt muutamia.

Luontaisesti gluteeniton on vanhentunut termi eikä sitä käytetä enää.

et siis ymmärrä sanojen merkityksiä jos niitä ei ole erikseen määritelty termiksi jonkun ukko ylijumalan toimesta?

Minä kyllä ymmärrän tuon sanayhdistelmän merkityksen VAIKKA sitä ei terminä enää käytettäisi.

Et ymmärrä. 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elllu kirjoitti:

Provohan tuo aloitus oli, olihan? Tuona aikana jos ja kun asioita pähkäile, on iso osa hommista jo tehty. Normi kotitöitä ja OMAN elämän hallintaa, joka todin tuntuu olevan monelta nyky-pirkalta kadoksissa.

Se on tätä nykyaikaa. Naiset tekevät vähemmän työtunteja, mutta sama palkka pitäisi saada. Nyt sitten kotiaskareet ja tavallinen elämänhallintakin brändätään työksi, josta pitäisi saada jotain erityistunnustusta. Miksi miehet eivät ole vinkumassa lisää ja lisää ja lisää joka asiassa?

Jos kotiaskareet on miehille noin helppoa, miksi ne sitten yleensä aina kuitenkin ovat naisen vastuulla? Ennen, kun naiset oli kotirouvia niin ne kotiaskareet tosiaan miellettiin työksi ja miehet ja muut naiset arvostivat ahkeraa vaimoa. Nykyään nykyään kun naiset on palkkatöissä niin ne samat hommat pitäisi hoitaa, mutta ilman mitään kiitosta ikinä.

Koska mies ei jaksa paneutua niihin lukemattomiin yksityiskohtiin, jota nainen odottaa siivomaiselta. Me teemme tarvittavan ja se riittää.

Niin, ennen naisia arvostettiin siitä että pitivät kodin hyvänä, nykyäänkin miehet arvostaisivat sitä mutta naisten feministinen maailmankuva ei sellaista enää salli, naiset itse sylkevät niiden naisten päälle jotka jäävät kotiin.

Nykymiehet itkevät jo siitä, jos nainen haluaa miehen maksavan enemmän perheen menoista kun nainen hoitaa lapsia kotona. Hirveää loisimista! Kaikki pitäisi maksaa tasan puoliksi aina, vaikka toisen ainoat tulot olisi 400e kotihoidontuki. Aika harvassa on ne miehet, jotka olisi valmiita elättämään naisen kokonaan. Mitä lukemattomia yksityiskohtia naiset odottaa siivoamiselta? Ai että joskus pitäisi myös pyyhkiä pölyt ja pestä lattiakaivo jo ennen kuin se menee tukkoon ja lakanatkin olisi hyvä vaihtaa aina toisinaan? Vai jotain muuta? On varmaan joitain siivousfriikkejä jotka siivoaa turhaankin, tunnen yhden ja hän on mies.

Minä olen sitten kai vanhaa koulukuntaa, kun ajattelen että jos perheenä ollaan niin silloin on oikeastaan kaikki raha yhteistä.

En tarkoittanut tuollaisia siivouksen perusasioita, vaan ehkä enemmän sitä tapaa jolla ne pitää naisen mielestä tehdä. Siinä on jotain mystiikkaa, jonka johdosta sama asia meihen tekemänä ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.

- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.

- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu

- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle

- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle

- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin

- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin

- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle

- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?

Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.

Että pitää oikein tehdä havainto ja katsoa kaapista ja sellaista. On se kyllä varmaan yhtä helvettiä, miten te jaksatte?

Voihan sen jättää tekemättäkin. Sitten ei ehkä ole lapselle isompaa takkia kun tarve tulee. Kuten sanottua, ei mikään yksittäinen homma ole vaikea tai raskas, juuri tuommoisia siinä sivussa hoidettavia pikkujuttuja ne on josta se metatyö koostuu, mutta työltä se alkaa tuntua vasta kun niitä pikkujuttuja kerääntyy yhden ihmisen muistettavaksi paljon. Ongelma siitä tulee, kun vastuu ei perheessä jakaudu tasapuolisesti vaan kaikki muistaminen jää yhden vastuulle, pahimmillaan jopa sen aikuisen puolisonkin asiat.

Minä en vaan miehenä saa kiinni että mikä kohta tuossa on mitään sellaista, jota kehtaisi työksi kutsua. Jos huomaan että lapselle on takki käymässä pieneksi, sanon lapselle että hyppää autoon, lähdetään ostamaan uusi. Miten tästä saa jonkun myyttisen sankaritarinan väännettyä?

Kolme lasta ja juokset joka vaatekappleen aina erikseen?

En. Esimerkissä puhuttiin nyt vain yhdestä takista mutta toki tilanteen mukaan. Poinntina se, ettei se ole mikään ylimaallinen suoritus hankkia lapsille vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä metatyön rasittavuus riippuu varmasti osittain myös talouden rahatilanteesta. Esimerkiksi ruokaostosten suunnitteleminen käy ihan erilaisesta työstä, jos ruokiin on käytettävissä vain tarkka budjetti, millä joutuu ruokkimaan perheen.

Muistan itse, miten raivostuttavaa oli yksin vastata itseni ja miehen ruokahuollosta ja taloudesta, kun mies oli kuntoutustuella. Silloin joutui oikeasti pohtimaan, miten sillä budjetilla syötiin jollain lailla monipuolisesti. Rahaa piti tottakai jäädä myös pesuaineisiin, vessapaperiin, kissanruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne...

Ja mies tottakai piti itsestäänselvyytenä, että aina löytyi leivinpaperia, mausteita, konetiskitabletteja, pölypusseja, paristoja jne jne. Ja jos miehen laittoi ostoslistan kanssa kauppaan, toi kaikkea ihan liian kallista. Hän ei edes yrittänyt ostaa edullisempia vaihtoehtoja mistään. Ja sitten valitti, miten kallista meidän elämä oli, kun kyllähän viikon pärjäisi vaikka 20 eurolla: Sillähän saa jo monta jauhelihapakettia!

Täähän vaan todistaa siitä että sinä koit valtavana työtaakkana asian jonka mies ratkaisi viidessä sekunnissa. Jauhelihaa syömällä muita juttuja ei tarvitse miettiä ja rahat riittää. Älykästä.

Eihän mies ratkaissut mitä ruokia tehdään niin, että ne ovat ravintoarvoiltaan hyvät ja terveelliset. Säilyvyyttäkin täytyy miettiä, jos ostaa vaikka viikon ruuat kerralla. Ei vaimolta kulu sen kauempaa sen jauhelihapaketin keksimiseen, mutta tarvitsee vähän muitakin ideoita, että ne jalostuvat eteen valmiiksi ruuaksi.

Kerro toki 5s mietinnällä, miten 20€ saa viikoksi kahdelle hengelle terveellistä ruokaa jauhelihasta ja voimme täällä AV:llä tunnustaa ylivertaisuutesi. Laita se viikon ruokalista tähän ketjuun. Ruokalistan tulee olla monipuolinen ja terveellinen. Esim. korkeintaan 3 pastaruokaa ja silloinkin kasvisten on näyteltävä osaa ateriasta.

Miksi sitä ruokalistaa pitää joka viikko niin kauheasti miettiä? Itselläni on joku vajaa parikymmentä valmista viikon ruokalistaa mietittynä ja näistä verkkokauppaan ostoskorit tallennettuna. Kaikki on ajatuksella tehty niin että ravintoarvot ovat kohdillaan. Tarvitse miettiä muuta kuin minkä setin valitsee ja parilla klikkauksella tulee viikon tarpeet kotiovelle.

Eli olethan sinäkin sitten miettinyt, suunnitellut, tallentanut ja tehnyt metatöitä.

Meillä ruokalistaan vaikuttaa suuresti esim keliakia ja ihan se että kuka milloinkin suö mitä aterioita kotona. Esim onko koululaiset lähinä vai etänä.

Jos syöcät koulussa, pitää tarkistaa ne koulujen ruokalistat ennen kuin miettii mitä kotona laittaa.

Ruokatoimituksoa en halua. Puuduttavan yksitotista elää pelkästään niillä.

Yhdellä viikolla on keliakia ja seuraavalla ei, vai miten siitä ylimääräistä työtä tulee?

No jos yhdellä viikolla lounasta ei laiteta gluteenittomana, toisena laitetaan ja kaikilla viikoilla pitää miettiä, mitä muita aterioita kukakin syö niin kyllä se ruokalista pitää suunnitella.

Mitä kohtaa et tajua?

1. tehdään aina gluteenittomana jos tarpeen ja kaikki syövät samoja aterioita. Problem solved. Enää ei tuohon sinun käyttää aikaasi.

Ah, joku toinenkin oli sitä mieltä, että tuo oli turhan monimutkaista. Myös meillä kaikki kotona tehty on gluteenitonta, se käy kaikille.

Gluteenittomat jauhot ja pasta on paljon kalliimpia kuin tavalliset. Ihan turha niitä on ei-keliaakikoille syöttää.

Meillä ei kulu kauheasti leipää tai pastaa, joten hinnalla ei ole merkitystä. Luontaisesti gluteenittomalla pärjää hyvin pitkälle.

Meillä on kolme teiniä. Ei todellakaan ole pikkuraha jos hekin mättää isän keliakiaruokia.

Mikä on luontaisesti gluteeniton?

-kaura

-kesäkurpitsa

-peruna

-porkkanat

-sipuli

-jauheliha

-kana

-kananmuna

-kala

-paprika

-manteli

-maissi

-kurkku

-salaatti

-suklaa

.....

Tuossa nyt muutamia.

Luontaisesti gluteeniton on vanhentunut termi eikä sitä käytetä enää.

et siis ymmärrä sanojen merkityksiä jos niitä ei ole erikseen määritelty termiksi jonkun ukko ylijumalan toimesta?

Minä kyllä ymmärrän tuon sanayhdistelmän merkityksen VAIKKA sitä ei terminä enää käytettäisi.

Jos kyse on keliakiasta, diabeteksesta, allergioista jne, termit ovat ensisijaisen tärkeitä. Niiden pitää olla oikeita, ajantasaisia ja yksiselitteisiä. Muuten käy niin, että jokainen kaltaisesi valopää "ymmärtää" - muttei ymmärrä ja siinä sitten terveys vaarantuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessakohan perheessä oikeasti lapset olisi asianmukaisesti puettu budjettiin sopivilla vaatteilla, jos tämä olisi isien vastuulla 🧐

Suurimmassa osassa.

Tämä on jälleen esimerkki siitä miehen osallistumisen väheksymisestä, joka johtaa siihen, että mies ei halua osallistua ja nainen kerää itselleen liian suuren taakan.

Heh. Minulla on lähes täydellinen aviomies, mutta haluaisin nähdä sen, että hän ostaa molemmille lapsille ajoissa uudet kengät ja vaatteet. Tähän mennessä hän on nimittäin ollut ihan ulapalla siitä, että milloin pitää olla uudet jo valmiina, sekä mitä ominaisuuksia näissä pitää olla. Ja kun hän pukee lapset ulos, haalarin kaulukset esim. jätetään auki ja kauluriakaan ei laiteta. Mies on valitettavasti jäänyt työttömäksi, niin nyt on päässyt opettelemaan.

Mikä on se tarkka päivä, kun uusien vaatteiden pitää olla valmiina ja vanhat muuttuvat tomuksi? Onko se kolmas maaliskuuta vai yhdeksäs syyskuuta, vai mikä?

Ennen kuin niitä tarvitsee. Toppahaalari tarvitsisi olla ennen kuin on lunta ja pakkasta, kumisaappaat ennen kuin sataa kaatamalla vettä. Sepä olisikin näppärää, jos olisi tiedossa joku tarkka päivä milloin toppakamppeita tarvitsee, silloin voisikin jättää ostokset viime tippaan.

Onneksi ihminen ei kasva niin nopeasti, että tilanne dramaattisesti muuttuisi yhdessä yössä tai edes kuukaudessa, vaikka menisi vähän pienelläkin jonkun aikaa. Ihan rennosti vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.

- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.

- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu

- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle

- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle

- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin

- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin

- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle

- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?

Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.

Että pitää oikein tehdä havainto ja katsoa kaapista ja sellaista. On se kyllä varmaan yhtä helvettiä, miten te jaksatte?

Voihan sen jättää tekemättäkin. Sitten ei ehkä ole lapselle isompaa takkia kun tarve tulee. Kuten sanottua, ei mikään yksittäinen homma ole vaikea tai raskas, juuri tuommoisia siinä sivussa hoidettavia pikkujuttuja ne on josta se metatyö koostuu, mutta työltä se alkaa tuntua vasta kun niitä pikkujuttuja kerääntyy yhden ihmisen muistettavaksi paljon. Ongelma siitä tulee, kun vastuu ei perheessä jakaudu tasapuolisesti vaan kaikki muistaminen jää yhden vastuulle, pahimmillaan jopa sen aikuisen puolisonkin asiat.

Minä en vaan miehenä saa kiinni että mikä kohta tuossa on mitään sellaista, jota kehtaisi työksi kutsua. Jos huomaan että lapselle on takki käymässä pieneksi, sanon lapselle että hyppää autoon, lähdetään ostamaan uusi. Miten tästä saa jonkun myyttisen sankaritarinan väännettyä?

Kolme lasta ja juokset joka vaatekappleen aina erikseen?

En. Esimerkissä puhuttiin nyt vain yhdestä takista mutta toki tilanteen mukaan. Poinntina se, ettei se ole mikään ylimaallinen suoritus hankkia lapsille vaatteita.

Ei kukaan ole sellaista väittänyt, mutta sinun tyylilläsi siitä ei tule mitään. Ja kyllä se työtä vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessakohan perheessä oikeasti lapset olisi asianmukaisesti puettu budjettiin sopivilla vaatteilla, jos tämä olisi isien vastuulla 🧐

Suurimmassa osassa.

Tämä on jälleen esimerkki siitä miehen osallistumisen väheksymisestä, joka johtaa siihen, että mies ei halua osallistua ja nainen kerää itselleen liian suuren taakan.

Heh. Minulla on lähes täydellinen aviomies, mutta haluaisin nähdä sen, että hän ostaa molemmille lapsille ajoissa uudet kengät ja vaatteet. Tähän mennessä hän on nimittäin ollut ihan ulapalla siitä, että milloin pitää olla uudet jo valmiina, sekä mitä ominaisuuksia näissä pitää olla. Ja kun hän pukee lapset ulos, haalarin kaulukset esim. jätetään auki ja kauluriakaan ei laiteta. Mies on valitettavasti jäänyt työttömäksi, niin nyt on päässyt opettelemaan.

Mikä on se tarkka päivä, kun uusien vaatteiden pitää olla valmiina ja vanhat muuttuvat tomuksi? Onko se kolmas maaliskuuta vai yhdeksäs syyskuuta, vai mikä?

Ennen kuin niitä tarvitsee. Toppahaalari tarvitsisi olla ennen kuin on lunta ja pakkasta, kumisaappaat ennen kuin sataa kaatamalla vettä. Sepä olisikin näppärää, jos olisi tiedossa joku tarkka päivä milloin toppakamppeita tarvitsee, silloin voisikin jättää ostokset viime tippaan.

Onneksi ihminen ei kasva niin nopeasti, että tilanne dramaattisesti muuttuisi yhdessä yössä tai edes kuukaudessa, vaikka menisi vähän pienelläkin jonkun aikaa. Ihan rennosti vaan.

Lapset kasvavat todella nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.

- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.

- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu

- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle

- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle

- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin

- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin

- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle

- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?

Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.

Että pitää oikein tehdä havainto ja katsoa kaapista ja sellaista. On se kyllä varmaan yhtä helvettiä, miten te jaksatte?

Voihan sen jättää tekemättäkin. Sitten ei ehkä ole lapselle isompaa takkia kun tarve tulee. Kuten sanottua, ei mikään yksittäinen homma ole vaikea tai raskas, juuri tuommoisia siinä sivussa hoidettavia pikkujuttuja ne on josta se metatyö koostuu, mutta työltä se alkaa tuntua vasta kun niitä pikkujuttuja kerääntyy yhden ihmisen muistettavaksi paljon. Ongelma siitä tulee, kun vastuu ei perheessä jakaudu tasapuolisesti vaan kaikki muistaminen jää yhden vastuulle, pahimmillaan jopa sen aikuisen puolisonkin asiat.

Minä en vaan miehenä saa kiinni että mikä kohta tuossa on mitään sellaista, jota kehtaisi työksi kutsua. Jos huomaan että lapselle on takki käymässä pieneksi, sanon lapselle että hyppää autoon, lähdetään ostamaan uusi. Miten tästä saa jonkun myyttisen sankaritarinan väännettyä?

Juu, kuulostaa helpolta ajatuksena, että lähdetään sitten vaan ostamaan lapselle takki. Ja seuraavana päivänä housut ja kolmantena päivänä toiselle lapselle takki. Kumpi olisi helpompaa, miettiä etukäteen mitä tarvitaan ja ostaa kaikki kerralla, vai ajaa kauppaan ostamaan jokainen vaate erikseen? Ja ei, kukaan ei ole väittänyt että takin ostaminen olisi mikään myyttinen sankaritarina tai yhtään mikään muukaan, ne on normaaleita arjen askareita, pikkujuttuja, joista kertyy isompi määrä huomioitavia juttuja ja ne kaikki yhteensä vie aikaa ja energiaa. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta?

No tokihan siinä samalla voi sitten tsekata muidenkin vaatteiden tilanteen ennen lähtöä. Ja jos nyt ei kaikkea saa kerralla niin siihenkään ei kuole. Taitaa kaikesta päätellen kuitenkin olla kaikkein vaarallisinta tuo hermoromahduksen partaalle vievä pähkäily ja suunnittelu ja etukäteen veivaaminen.

En käsitä tätä vaatteiden ostamisen vaikeutta, kun kuitenkin av-mammat luuhaa siellä ostareilla kerran viikossa. Tai vähintään prismassa tai cittarissa, jotka pursuaa vaatetta.

Mutta nämä on taas niitä kun pitää olla sitä merkkivaatetta lapsellekin, että saadaan naapurin Yenniina kateelliseksi. Se on se tärkein metatyö naisilla. 

Niin, tuntuu että siellä marketeissa ja muissa kaupoissa luuhataan melkein joka päivä, mutta silti vaatteiden ostaminen on niin valtavan suuri urakka.

Katohan, nyt miesten mielestä perheen ruokaostosten tekeminen on marketeissa luuhaamista ja siinä työpäivän jälkeen näppärästi nainen ostaa lapsille samalla reissulla vaatteet ja kaiken muun tarpeellisen. Äkkiäkös nuo hoitaa ennen kuin pitää kiirehtiä kotiin ruuanlaittoon, jotkut jopa päiväkodin kautta. Pääasia, että mies ei rasitu.

Eihän tässä miehen rasittumisesta ole kyse, pysytään aiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en koskaan suunnittele ap:n listasta kuin ruokalistan :D Ja olen nainen, on lapsia (ja se mies). Jos joku on vähissä niin sitä ostetaan. Jos vaate on pieni tai rikki sitä päälle pukiessa niin ostetaan uusi (lähinnä suunnittelen mikä päivä mennään vaateostoksille). Hyvin ollaan pärjätty ja harvoin mikään loppuu yllättäen kesken tai elämä joutuu kaaokseen verhojen pesurytmin horjuessa.

Mitä, etkö murenekaan palasiksi vaatteidenhankkimisprojektin valtavan metatyörasituksen alla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en koskaan suunnittele ap:n listasta kuin ruokalistan :D Ja olen nainen, on lapsia (ja se mies). Jos joku on vähissä niin sitä ostetaan. Jos vaate on pieni tai rikki sitä päälle pukiessa niin ostetaan uusi (lähinnä suunnittelen mikä päivä mennään vaateostoksille). Hyvin ollaan pärjätty ja harvoin mikään loppuu yllättäen kesken tai elämä joutuu kaaokseen verhojen pesurytmin horjuessa.

'

 Mitä teet siinä välissä kun yhdeltä lapselta puuttuu luistimet, toisella on luistimet mutta terottamatta, yhdellä ei ole talvikenkiä, toisen talvitakista on vetskari rikki ja seuraava vapaa ostoshetki on viikon päästä torstaina, jolloin sulla on hammaslääkäri.

Nää jutut siitä, miten monen lapsen kanssa sujuvasti muka vaan aina haetaan just jotain ja kaikki on taas hyvin ei uppoa minuun ollenkaan.

Uskooko joku, että jollain oikeasti olisi noin kiire koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosia olen koittanut vähentää metatyön määrää vakioimalla kotitalouden prosesseja. Ei kelpaa vaimolle, vissiin hän vaan nauttii siitä että saa joka kerta pohdiskella kaikki rutiiniluonteiset detaljit uudestaan ja uudestaan. Tällaisen turhan työn tekemistä en arvosta.

Ymmärrän pointtisi ja sehän on vähän sarkastisen ivallinen. Vastaan silti tosikkona.

Vaimosi ei nauti vaan kärsii. Hän ei kuitenkaan kykene suhtautumaan kriittisesti ja objektiivisesti itseensä, ajatuksiinsa ja toimintaansa. Vaimosi on kotitöiden uhrimarttyyrina kuin vaikkapa riippuvuusongelmainen. Päihde- tai peliriippuvainen ei pääse omista tunteistaan ja impulsseistaan yli, eikä hahmota kokonaisuuksia metatasolla (heh). Addikti huomaa kyllä, että asiat menevät huonosti ja rahat loppuvat aina kesken, mutta hänen vinoutunut kognitiivinen ja aivokemiallinen tilansa kääntää asiat nurin niskoin. Hän paikkaa huonoa oloaan tekemällä lisää sitä, mikä on todellinen alkusyy huonoon tilanteeseen. Hän siis juo lisää tai pelaa lisää, koska saa siitä hetkellistä (valheellista) hyvän olon tunnetta palkitsemismekanismien kautta. Nousuhumala antaa hetkeksi voimakkaan euforian tai ainakin poistaa pahimman ahdistuksen. Samalla lailla metatyönarkki saa hetkellistä palkitsevuuden tunnetta siitä, että saa taas kerran jonkun mieltään vaivanneen askareen huolella suunnitelluksi ja organisoiduksi, vaikka se syökin samalla resursseja ja uuvuttaa pidemmällä aikavälillä, jolloin elämänlaatu ei oleellisesti kohene vaan kierre jatkuu ja vahvistuu.

Metatyöhön takertuva vaimo on mielestään uhri ja loppujen lopuksi huono olo muiden aiheuttamaa. Hänen ainut lohtunsa on käyttää lisää sitä samaa koukuttavaa päihdettä. Hän pakenee metatyön marttyyriuden hurmokseen ja kokemus paremmuudesta ihmisenä ja kotitalouden vastuunkantajana on se hetkellinen mielihyväpurske, mikä saa kierteen jatkumaan ja estää isojen linjojen korjaamisen pysyvästi. 

Metatyökoukusta eroon pääsemisen ensimmäinen ja kriittinen askel on tunnustaa olevansa addikti: "Hei, olen Marjatta-Ursula ja olen metatyöriippuvainen. Ensimmäiset metatyökokeiluni tein jo yläkouluikäisenä, kun murehdin päivät pääksytysten siitä, kuinka kerkeän ratsastustuntien ja balettituntien välissä tehdä kotiläksyt matematiikan vapaaehtoisine lisätehtävineen samalla kun autan äitiä tiskien kanssa ja huolehdin, että en vaan näytä lihavalta ja pohdin, puhkeaako huomenna finni ja murehdin sitäkin, saako pikkuveikka nyt mummolta lahjaksi ne uudet sukset"

Vierailija kirjoitti:

Metatyö on juuri niiden rutiinien ja hyvien käytäntöjen muodostamista aika pitkälti arkiaskareissa. Kertaluontoisissa töissä metatyö on työn suunnittelua, jota ei voi tai kannata välttää, mutta toistuvassa työssä se tarvitsee tehdä vain kerran, jos se hoidetaan fiksusti. Metatyö (oikein tehtynä) vähentää työtä.

Minusta vaikuttaa, että metatyön valittajat ovat sellaisia konkreettiseen ja välittömään keskittyviä tunneihmisiä, joilla ei ole kykyä tai halua yleistävään käsitteelliseen ajatteluun ja asioiden rationaaliseen jäsentelyyn. Kotitalouden normaaleja prosesseja ei nähdä toistuvina kaavoina, joille voidaan kehittää yleiset säännöt ja periaatteet, vaan joka ikinen tapaus kohdataan uutena ja ainutlaatuisena ja aloitetaan aina ikäänkuin tyhjältä pöydältä. 

Nämä viestit, joita epäilen saman kirjoittajan lähettämiksi, ovat ehkä älykkäintä tekstiä mitä kuunaan olen av:lla lukenut. Bravo, ja kiitokset!

Pyh, mitään muuta kuin perusarjen glorifiointia kun ei ilmeisesti ole saatu tarpeeksi huomiota muuten elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe on aina yhtä ristiriitainen ja surullista luettavaa. Loppujen lopuksi kyse on siitä, mitä kukin kokee raskaaksi. Joku suunnittelee ajaessaan autoa eikä edes huomaa, että teki siinä jotain "työtä", toinen istuu sunnuntai-iltana alas kynän ja kalenterin äärelle ja suunnittelee koko viikon asiat minuuttiaikataululla. Helppo on kummankin arvostella sitä toista ja ylistää omaa tapaansa.

Olen tällä palstalla toistuvasti miettinyt, miten ihmiset selviävät niin nopeasti päivän kotitöistä kuten pyykinpesusta ja astioiden pesusta. Vihaan noita molempia hommia ja omasta mielestäni siihen menee tolkuttomasti aikaa. Palstalla taas on yksimielisesti todettu, että kumpaankin menee viisi minuuttia päivässä, jos on normaali ihminen.

No, minä en ole normaali ihminen, olen todennut sen ihan kellon kanssa: pyykin lajittelu koneeseen (tummat ja vaaleat erilleen, pyyhkeet ja alusvaatteet erilleen muusta pyykistä), pesuaineiden mittaus ja koneen käynnistäminen 1-2 minuuttia; märän pyykin ripustaminen kuivumaan 10 minuuttia; kuivan pyykin viikkaus ja vienti kaappeihin toinen 10 minuuttia, jos on silitettävää niin vähintään vielä 10 minuuttia. Päivittäiseen pyykinpesuun menee minulta 20-30 minuuttia. Astioiden peseminen vaikka minulla on kone, vie lähes yhtä kauan. Likaiset koneeseen 5-15 minuuttia (riippuu siitä, miten paljon pitää esipestä esim. kattiloita tms), puhtaat hyllyille 10 minuuttia ja niiden astioiden pesu, joita ei voi syystä tai toisesta laittaa koneeseen noin 5 minuuttia. Yhteensä siis käytän näihin toimiin tunnin päivässä, kun taas lukemattomat ihmiset käyttävät enintään 5 minuuttia ja moni vielä paljon vähemmän. Joku ei täytä konetta lainkaan, koska astiat laitetaan sinne suoraan käytön jälkeen (ilmeisesti padat ja pannut vain lentävät koneeseen hellalta), jonkun tyhjentäminen ei vie minuuttia kauempaa ja kuulemma pyykkikin vain nakataan puhtaana kaappiin ilman sen kummempaa lajittelua, viikkausta tai kantamista.

Meillä ei vielä ole sellaisia laitteita, jotka eivät vaatisi konkreettisia toimenpiteitä ja siksi teen inhoamaani työtä jopa tunnin päivässä! Aivan samalla tavalla joku suunnittelee lasten uusien vaatteiden ostamisen hyvissä ajoin,, jotta lapset eivät joudu asiasta kärsimään ja joku toinen toteaa päiväkotipäivän päätteeksi, että lapsi on litimärkä, taitaa olla saappaissa reikä ja haalarit puhki, käydäänpä klikkaamassa uudet vaatteet. Tosin tämä jälkimmäinen antaa lapsensa vielä olla muutaman päivän niissä pienissä/rikkinäisissä/sopimattomissa vaatteissa palelemassa odottaessaa sitä pakettia tai vaihtoehtoisesti rynnii päiväkotipäivän jälkeen kauppaan hankkimaan uusia jättäen välistä lapsen muskarin, isomman lapsen jalkapallotreenit ja oman jumpan sekä mahdollisesti muutamat kotityöt esim. seuraavan päivän eväiden valmistamisen tai pyykkien viikkaamisen tms.

Täytyy olla jossain vikaa ihmisessä, jos astioiden laittaminen koneesta kaappiin vie 10 minuuttia! Ja miksi tuherrat jonkun esipesujen kanssa? Jos koneeseen ei heti saa astioita, niin laita se likainen vuoka ruokailun jälkeen lavuaariin pesuaineeseen. Sitten ei tarvi esipestä ennen koneeseen laittoa kun mitään ei ehdi pinttyä. Enkä edes kommentoi tuota päivittäistä pyykkäämiseen tuhraamaasi aikaa.

Taitaa olla niin, että osa ihmisistä on ihan toistaitoisia, eipä ihmekään että arkiaskareet tuntuvat työltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pesuainetta ei osaa ostaa ilman tuntien suunnittelua niin ehkä kannattaisi muuttaa palvelutaloon.

Kumpi parempi:

Nainen suunnittelee tunnin pesuaineen ostoa, ostaa sen ja tadaa puhdasta pyykkiä on taas.

vai

mies ei uhraa ajatustakaan koko pesuaineen olemassaololle, ainetta ei  ole, ei myöskään puhdasta pyykkiä.

Minä naisena muuttaisin mielellään tuonne mainitsemaasi palvelutaloon. Mut kas vain, se on tuo mies joka jo asuu sellaisessa!

Unohdit vaihtoehdon c)

Mies huomaa pesuaineen olevan vähissä ja tekee mentaalin noten ostaa sitä ensi kerralla kaupasta (max 10 sek) ja ostaa sen seuralla kauppareissulla.

Ja taas on pesuainetta ja pyykit saa puhtaaksi.

Mies ostaa sitä halvinta ja eniten hajustettua koska ei muista, että lapsen iho ei sitä kestä. Nainen saa hoitaa lapsen kutinat kuriin ja lohduttaa yöllä itkevää lasta.

Jos nainen tietää jo että minkälaista ainetta pitää ostaa, mihin sitä kaikkea suunnittelua tarvitaan?

Yksin asuvana naurattaa tämän tyyppiset aloitukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haiskahtaa provolta, mutta metätyölle ei annet arvoa koska useimmiten se on turhaa työtä.

Minä lukisin metatyöhön erilaiset pikkuaskareet, kuten vessapaperirullan vaihtaminen, jääkaapin siistiminen, saippuapullojen täyttäminen ym. Ne eivät ole turhia hommia, mutta ainakin meillä jäävät useimmiten minulle.

Samaa mieltä. Meillä vissiin tyypit luulee, että saippuapullo (täytettävä) on loputon.

Ja tähän vielä mikron pyyhkiminen, sen kuvun pesu, leivänpaahtimen alaosan tyhjennnys, käsipyyhkeiden vaihto, pahvien vienti, pesukoneen nukkasihdin tyhjennys, tyhjien shamppoopullojen vienti roskiin jne..

Siis näitä on oikeasti ihan loputtomiin jos alkaa miettimään. Meillä ei esim teinillä tulisi mielenkään leivänpaahtimen alaosaa joskus tyhjentää. Ei varmaan edes tiedä, että sellainen on olemassa. Tai, että mies pesisi mikrokuvun.

Onko kukaan koskaan kertonut näitä asioita heille? Okei, onhan se tuskastuttavaa jos aikuinen ei tiedä että tällaisia juttuja on tehtävä, mutta lapselle/teinille ne pitää joskus selittää ensimmäisen kerran. Ehkä mieskään ei tiedä, kun vanhemmat eivät koskaan lapsuudenkodissa suoraan kertoneet, vaan tyytyivät taivastelemaan, että on se kumma kun tuo poikakaan ei yhtään ymmärrä mikron putsauksen päälle. Luonto voi nostaa tikanpojan puuhun monissa asioissa, mutta ei kukaan luonnostaan tiedä, millaisia sopukoita modernissa kodissa on puhdistettava. Nohevimmat katsovat mallia (varmaan monilla naisilla on juuri tämä), toiset oppivat eri tavalla.

Eihän kyse ole näiden tehtävien TEKEMISESTÄ  vaan MIETTIMISESTÄ että tekiskö vaiko eikö teikisi, ja milloin tekisi... Tämä turhuuksien miettiminen ja jahkaaminen on "metatyötä" ja täysin tarpeetonta eikä edistä itse asian kuntoon tuloa mitenkään. Senkun vain tekee. Meillä on kaikissa pesuaineissa käytössä 2 bin system käytössä. Ei tarvitse miettiä. Varastossa vain yksi pesuaine/saippua/shampoo/hoitoaine/younameit tyhjälle paikalle ostetaan uusi. Kun käytössä oleva loppuu varastosta otetaan uusi käyttöön.

Ei tarvitse mitään metatyötä ja suunnittelua, ainoastaan toteuttamista. Sen saippuapullon voi varastosta täyttää kuka vain (meillä myös lapset) kun pesuaine on loppumaisillaan.

Kuvaat ihan itse juurikin systeemejä jotka joku on miettinyt. Eli tehnyt metatyötä.

Meillä on yksi sekaihoinen, yksi atoopikko, yksi psoriasis-lapsi ja yksi kuivaihoinen.

Kenellekään ei käy toisen tuotteet😂

Niin, siihen on joskus se 30 sekuntia mennyt kun on päättänyt hoitaa asian tuolla tavalla. Ei siis tarvitse loppuelämän jatkuvaa vatulointia se. Ellei ole joku pölvästi.