Olen lähes sairaalloisen ylipainoinen ja masentunut, en tiedä jaksanko enää.

Älä taistele yksin, hae apua. Voimia. ❤️

Mulla oli ahmimishäiriö, mikä johti isoon ylipainoon. Isoimmillaan painoin 100 kg ja olen siis nainen. Päälle olin masentunut. Olin eristäytynyt kotiin ja ainoa lohtu oli syöminen. Mutta niin vaan pääsin tuosta suosta pois.

Se lähti mun tapauksessa sen masennuksen hoitamisesta. Terapiaan hakeuduin. Kävin myös ravitsemusterapeutilla.

Syöminen normalisoitui kun elämään tuli muutakin ja pääsin masennuksesta.

Suurin oivallus syömisen suhteen oli se, että vaikka olin syönyt paljon, kärsin puutostiloista. Söin niin kehnoa ruokaa. Olin kokeillut dietata liian tiukasti ja se vaan pahensi ahmimishäiriötä. Kun opin ruokarytmin mukaan syömisen ja syömään ravintorikasta ruokaa, ahmiminen alkoi hävitä. Kun opin syömään oikein, paino putosi itsestään. 

Pystyisitkö vaihtamaan osa-aikatöihin? Pysyy jonkinlainen rytmi elämässä, mutta on enemmän aikaa itsensä hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Älä taistele yksin, hae apua. Voimia. ❤️

Kiitos. Olen kyllä hakenut apua eikä se auttanut (keskustelin sairaanhoitajan kanssa, mikä ei hyödyttänyt mitään, ja sain tehottoman lääkityksen jonka muutaman kuukauden jälkeen lopetin). Pitäisi jaksaa hakea uudestaan, mutta siihenkään ei tunnu olevan voimia, kun usko koko "avun" ideaan tuntuu sen ensimmäisen kerran jälkeen kadonneen.

Mun suurin ongelmani on varmasti masennus eikä paino, mutta toisaalta tuntuu että ruokariippuvuus (tai ahmimishäiriö?) hallitsee elämää sen verran voimakkaasti, että sekin on kytkeytynyt tilanteeseen. Vain liikaa syötyäni mulla on henkistä energiaa tehdä asioita ja olla niistä kiinnostunut. Tärkeintä elämässä tuntuu olevan mukavuus, mikä on näin melkein 30-vuotiaana aika masentavaa, tuntuu että olen jäänyt ihan teinin asteelle monessa asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Pystyisitkö vaihtamaan osa-aikatöihin? Pysyy jonkinlainen rytmi elämässä, mutta on enemmän aikaa itsensä hoitamiseen.

Ainakaan tässä nykyisessä en oikein. Alalla sinänsä saattaisi onnistua, mutta kun työtilanne on mitä on, niin työpaikan vaihtaminen näillä spekseillä olisi haastavaa.

Miksi lääkäri tahtoo että keskeytät työt, saisitko jotain tukia? On hyvä kun on joku kehys elämässä. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ahmimishäiriö, mikä johti isoon ylipainoon. Isoimmillaan painoin 100 kg ja olen siis nainen. Päälle olin masentunut. Olin eristäytynyt kotiin ja ainoa lohtu oli syöminen. Mutta niin vaan pääsin tuosta suosta pois.

Se lähti mun tapauksessa sen masennuksen hoitamisesta. Terapiaan hakeuduin. Kävin myös ravitsemusterapeutilla.

Syöminen normalisoitui kun elämään tuli muutakin ja pääsin masennuksesta.

Suurin oivallus syömisen suhteen oli se, että vaikka olin syönyt paljon, kärsin puutostiloista. Söin niin kehnoa ruokaa. Olin kokeillut dietata liian tiukasti ja se vaan pahensi ahmimishäiriötä. Kun opin ruokarytmin mukaan syömisen ja syömään ravintorikasta ruokaa, ahmiminen alkoi hävitä. Kun opin syömään oikein, paino putosi itsestään. 

Itsekin olen nainen ja painoa on yli sata kiloa. Vähän tällaisia viestejä toivoinkin saavani, mukavaa nähdä että en ole ihan yksin tällaisten ongelmien kanssa ja että muutkin ovat pystyneet pääsemään tästä eteenpäin. Kiitos!

Hakekaa apua,elimustö pettää,sairastuu.Ylipaino masentaa.Itse olin pulska paino alle 100kg,oliko joku joulu joku 104kg..Kun painoin 98kg,lääkäri keskusteli,ja aloin liikkua,pikku hiljaa enempu enempi,aamuaikasee..iltamyöhään.Alota pienestä muutama 50m-100m ..ruokavalion alotin vähensin ensin määriä..pihviin siirryin,puolet salaattia.Pihvi piti nälän poissa..verensok.tasaisena.Pois peruna,riisi,makaroni hiilarit.leivät.ja viljat ei mulle sovi. Ruisleipä kuitenkin vaikka 6palaa päivä..söin aiemmin kun painonvart.olin.Rahkaa tein ison kulhon.Punasalaatti,sipulit pirkku jutut niillä sotkuilla nälkään..paino viimein 68kg koko s.Liikuntaa tuli 7p.varmaan 100km viikko.Pyöräilyä kävelyy...Laihdutus on helppoa oikeestaan hiilareita kandee seurailla vähentää .Onnistuu varmaan.Olin huolissani jaloistani oheneeko ne.Kyllä .Jossain vaihees paino junnaa älä mittää silloin vaan jatka suunnitelmaa...Kas tippunut montakin kiloa.Se on lannistuksen kohde monelle.Vettä juo litra.Ei suositusten yli.Iho tykkää..Aineenvaihdunta tarvitsee vettä.Kahvia saa juoda,teetä..

Painosta riippumatta, huonossa ruuassa ei ole ravinteita joita aivotkin tarvii. Jos et voi korvata herkkuja hedelmillä, ota vitamiinit niiden lisäksi.

Tai kokeile seuraavaa: pari kiloa mandariineja,kuori kulhoon valmiiksi. Sekaan voi lisätä viinirypäleitä. Pidä sitä isoa kulhoa käsillä ja popsit niitä hedelmiä. Välillä voi tehdä popkorneja, johon ei paistoöljyn lisäksi laita mitään suolaa tai rasvaa. Niin ja kuumaa vettä voi juoda joka välissä, vaikka yrttiteetä tai vaikka hopeateetä eli kuuman veden lisäksi maitoa. Voit myös heilutella käsiä ja jalkoja vaikka maatessasi.

Hieno saavutus! 🙂 Ohjeesi ovat myös hyviä, noilla tulee myös veriarvot kuntoon mm. verensokeri.

Vierailija kirjoitti:

Hieno saavut. us! 🙂 Ohjeesi ovat myös hyviä, noilla tulee myös veriarvot kuntoon mm. verensokeri.

-viesti no 8 siis-

1. Ota yhteyttä työterveyteen tai muuhun tahoon ja kerro tilanteestasi rehellisesti.

2. Yritä olla itsellesi lempeä. Sinussa on hyviä puolia. Mieti mitkä asiat elämässäsi ovat hyvin? Ne voivat olla pieniäkin asioita.

3. Yritä sisäistää, että ajatuksesi ja tilanteesi on vain tällä hetkellä synkkä ja vaikka tämä olisi jatkunut pitkäänkin, se ei tarkoita etteikö jo huominen voisi olla parempi päivä. Ihmisellä on paha tapa kuvitella, että nykyhetki jatkuu tällaisenaan ikuisuuteen.

4. Keksi mielekästä tekemistä. Mitä tahansa. Leffat, sarjat, käsityöt, pelaaminen, luonto, valokuvat, palapelit, mikä ikinä tuntuukaan hyvältä.

5. Älä luovuta.

Olen itse painanut 140kg vielä kolme vuotta sitten. Tiedän kuinka ahdistava tilanne voi olla. En olisi ikinä uskonut, että pystyn laihduttamaan ja onnistumaan. Niin kuitenkin onnistuin, ilman leikkauksia. Olen koko ikäni yrittänyt laihduttaa tuloksetta. Jos minä onnistun, niin onnistut sinäkin.

Mitä teet työksesi? Voitko kävellä/pyöräillä/juosta työmatkat tai ottaa liikuntaa työpäivään mukaan? Rutiineista on vaikeaa päästä irti, vaikka ne olisivat meille haitallisia. Kannattaa katsoa eri vaihtoehtoja eikä tehdä muutoksia kertarysäyksellä vaan pikku hiljaa. Ihmettelen, että sinulle ei ole suositeltu ravintoneuvontaa tai vastaavaa. Voisi olla helpompaa tehdä muutos, kun joku tukeaa sinua. Harkitsisin ammattilaiseen yhteyden ottamista. Asettaisin myös realistiset tavoitteet ja suosittelisin tutkimaan, mikä sinulle oikeasti on tärkeää. 

Tuntuu, että terveydenhuollosta saa tosi huonosti apua ahmimishäiriöön/ruokariippuvuuteen.

Minulla ahmiminen ja lihominen aikaansai masennusta ja itsevihaa, ja toisaalta masennus aikaansai ahmimista. Se oli paha kierre.

Ravitsemusterapiaa suosittelen kuitenkin. Siellä käydään läpi se mitä syöt, ja tehdään suunnitelma miten kannattaisi syödä (terveys huomioiden). Ravitsemusterapeutti ei laittanut sinne mun päivään mitään pelkkää pupunruokaa, vaan yritti lisätä pieniä terveellisiä ratkaisuja arjessa ja korosti säännöllisen syömisen merkitystä että ei pääse niitä ahmimisia syntymään.  Otti myös huomioon sen, että olen laiska laittamaan ruokaa.

Syö vähemmän ja liiku enemmän niin psyykkinen olokin paranee.

Olin vuosi sitten sun tilanteessa. Tein työtä, joka imi kaikki mehut. Painoin 100 kg. Sitten menin keuhkoputkentulehduksen vuoksi lääkäriin, hän kehotti laihtumaan edes 5 kg. Ja syömään rautatabletteja.

Kevään mittaan piristyin. Lokakuuhun mennessä painoa oli lähtenyt 25 kg, 10 kg haluaisin vielä pudottaa. Aloitin ihan lyhyistä kävelylenkeistä, kesällä uin. Syksyn lopulla kävelin jo 12 000 askelta/päivä. Hain opiskelemaan uutta alaa ja pääsin!

Tämä aika vuodesta hankalin aloittaa, kun koko ajan pimeä eikä etelässä ole edes lunta. Tee siis ihan pieniä kävelylenkkejä ensin, edes 5-10 min. Hankinaskelmittari, aseta tavoitteita. Muuta syömystottumuksia vähitellen. Herkut pikku hiljaa pois, lisäät kasviksia ja hedelmiä.

Jos mä pystyn siihen, kuka vaan pystyy.

Olen myös ollut ylipainoinen. Onnistuin laihduttamaan, ja jo pelkästään se oikeasti nosti minut masennuksesta ja ahdistuksesta. Peilikuva miellytti toki, mutta myös energia- ja vireystaso kasvoi. Kunto nousi ja liikunta toi mukavia elämyksiä.

Vaikeinta on tosiaan aina päästä alkuun. Itsellä toimi se että söin mitä halusin, mutta liikuin enemmän päivittäin ja harjoitin pätkäpaastoa.

Olen n. 130kg (yli 100kg olen ollut jo yli 10v). Kilometrin kävelykin tuntuu raskaalta ja joudun pysähtelemään usein.

Teen "toimistotyötä" etänä ja nykyään ei juuri mikään kiinnosta. Vietän tuntikausia sohvalla erinäisten ruutujen äärellä päivittäin vapaa-ajalla.

Syön 5-6 kertaa päivässä. Annoskoot ovat isot ja olen suosinut vuosikausia eineksiä/pikaruokaa.

Koronavuosi on ankkuroinut minut kotiini yhä tiukemmin. Masentaa ja ahdistaa. Päätä särkee usein aamuisin. Energiaa ei ole yhtään mihinkään.

Yritän jotenkin päästä tästä mustasta aukosta pois.

Vierailija kirjoitti:

Olen n. 130kg (yli 100kg olen ollut jo yli 10v). Kilometrin kävelykin tuntuu raskaalta ja joudun pysähtelemään usein.

Teen "toimistotyötä" etänä ja nykyään ei juuri mikään kiinnosta. Vietän tuntikausia sohvalla erinäisten ruutujen äärellä päivittäin vapaa-ajalla.

Syön 5-6 kertaa päivässä. Annoskoot ovat isot ja olen suosinut vuosikausia eineksiä/pikaruokaa.

Koronavuosi on ankkuroinut minut kotiini yhä tiukemmin. Masentaa ja ahdistaa. Päätä särkee usein aamuisin. Energiaa ei ole yhtään mihinkään.

Yritän jotenkin päästä tästä mustasta aukosta pois.

Kyllä sä pääset. Aloita ihan pienestä. Päätä, että ennen kuin istut siihen ruudun ääreen, kävelet ulkona 5 min. Siihen pystyt. Tulee edes mentyä ulos.

Viikon päästä 10 min kävely, sitten 15 min jne. Alat nousta edes yhden kerroksen verran portaita päivässä. Siitä se lähtee.

Harkitse vielä uudelleen työterveyteen menemistä ja sairaslomalle jäämistä, edes hetkeksi. Tuolla menolla saatat vielä masennuksen lisäksi uuvuttaa itsesi työssä. Nimim. kokemusta on!

Sairaslomalla voisit hakeutua ravitsemusterapiaan, jossa voisit miettiä tavoitteitasi syömisen ja painon suhteen. Tärkeintä olisi kuitenkin sun tapauksessa ensin masennuksen hoitaminen, lääkityksen aloittaminen ja ennen kaikkea terapia.

Masennuslääkkeitä on olemassa monenlaisia, joten älä anna yhden huonon kokemuksen lannistaa. Kokeilemalla varmasti löytyy sinulle sopiva.