Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Äidin vaistot

Vierailija
02.06.2014 |

Olen tuore 1 kk vanhan lapsen äiti, vauva on esikoinen. Olen yllättynyt siitä, että miten vahvasti tunnen lapseen liittyvissä asioissa. Esimerkiksi jos joku muu pitää pitkään vauvaa sylissä, alan vähitellen ahdistua ja tekee mieli pyytää vauva takaisin. 

 

Hermostuin täysin, kun kävimme viikonloppuna juhlissa missä mies kantoi vauvan kopassa sisälle ja antoi vauvan sukulaisille heti ihmeteltäväksi, kun tulin perässä ja jäin ottamaan kenkiä pois ja jouduin onnitteluvyöryyn. Minuun iski aivan hirveä hätä kun en tiennyt missä huoneessa vauva oli, isä näkyi ottavan jo kakkua ja olin jonkinlaisen raivon ja mustasukkaisuuden vallassa kun löysin vauvan minulle vieraiden ihmisten paijattavana.

 

Mies ei ymmärrä ihan näitä tuntemuksiani, vaikka miten selitän. Minä taas en käsitä, miten hän voi juoda kahvia rauhassa reagoimatta mitenkään, vaikka lapsi valittaisi vatsavaivoja vieressä.

 

Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia. En pidä siis epänormaalina näitä tunteita vaan luonnollisena suojeluviettinä, mutta yllätyin että miten vahvoja tunteita koen. Onko kaikkien lasten kohdalla samanlaista vai onko esikoisen kanssa jotenkin erityisen herkkänä ja valppaana? Miksi mies voi antaa lapsen itkeä tai jättää noin vaan muiden syliin?

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
02.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

On varmasti normaalia. Itselläni oli samanlaiset äidinvaistot esikoisen kanssa. Minulla oli myös mustasukkaisuuden ja huolen tunteita, kun joku muu pitelimvauvaa. Saa nähdä, ovatko tunteet samat, kun toinen syntyy lähiaikoina.

 

Minun mieheni saattoi antaa vauvan sukulaisille, joilla tiesi olevan kokemusta vauvanhoidosta. Hänkään ei kyllä olisi antanut vauvan itkeä. Silti minusta tuntui, että mies kesti vauvan itkua paremmin kuin minä. Aluksi tuntui, että jouduin melkein paniikkiin vauvan itkiessä ja halusin saada mahdollisimman nopeasti selville, mikä on hätänä ja auttaa vauvaa. Myöhemmin opin tuntemaan esim. kiukkuitkun, joka johtui vain siitä, että vauva ei tykännyt pukemisesta. Hätäitku ja kyllästymisitku ja nälkäitku kuulostivat erilaiselta. Eri itkujen tunnistamiseen meni kyllä muutama kuukausi tai pari kuukautta aikaa muistaakseni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla