Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti

Jos on kiire tienaamaan edes vähän, ei ole aikaa tuhrata leikkikoulutuksissa. Koulutus on työn saannin keinotekoinen este. Koulutus kuuluisi irroittaa julkisesta sektorista. Verovaroin toteutettuna koulutus on hidasta ja tehotonta, jolle vain herroilla ja herrojen vesoilla on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis haluaisit minun ostavan kalliita juttuja sinulle, samalla kun en itsekään tuhlaa tuolla lailla? Varakas kaveri saattaa olla varakas sen takia, kun ei ota jokaista viihdepalvelua jonka vain näkee, käy kirjastossa, ostaa ruoat alesta, ja valitsee juuri sen halpistötterön (40 snt) eikä ylihintaista ökyjätskiä (4 eur). Taskusta saattaa löytyä parin vuoden ikäinen halpisandroid eikä uusinta iphonea kuten varmaan teillä.

Helpoin tapa pysyä varakkaana on nuukuus. Ja kuka ihme nyt tuosta vain ostaisi joulukinkun ystävälle? Ystävät ovat ystäviä, eikä mitään

Joo jos tuhlailet aitoihin sun muihin kaikki rahat, niin et koskaan vaurastu. Mutta kyllä sitä tulopuoltakin pitäisi jostain saada jos haluaa vaurastua. Ei jäätelötötterön vaihtaminen pirkka jätskiin oikein riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen tekemään omasta elämästä niin mukavaa ja kiinnostavaa, ettet enää jaksa miettiä muiden asioita.

Itse olen toiminut juuri näin. Jos joku köyhä tuttava valittaa rahojensa vähyyttä, vaihdan puheenaihetta.

Asia ei kuulu minulle, enkä toivo, että minulle kerrotaan tällaisista asioista. Ne nyt vaan ovat aika henkilökohtaisia.

Jokainen käyttäkööt rahansa vaikka ässäarpoihin tai heittäköön tuleen, ei kuulu minulle.

Mä jaksan kyllä kuunnella vähävaraisten ystävieni valitusta rahapulastaan, mutta vain jonkin aikaa ja sitten vaihdan puheenaihetta. Sama tilanne kuin silloin, kun eräs kaverini valitti jatkuvasti miehensä toistuvasta uskottomuudesta, mutta ei halunnut kuitenkaan erota. Kuuntelin vähän aikaa ja sitten vaihdoin puheenaihetta. 

Millaisia juttuja jaksat sitten kuunnella, kun et kerran kavereidesi huolia ainakaan? Olisko joku seuraavista vaikka kiinnostava puheenaihe:

"Mikä näistä merkkilaukuista olisi hienoin?"

"Mulla on ollut kauheasti ilmavaivoja viime aikoina.,"

"Meidän Petteri-Severiina saa vaan hyviä numeroita koulussa ja on erityisherkkä parsakaalin suhteen."

"Näitkö naapurin Maijan uuden takin, siis IHAN HIRVEE! Haukutaanko vähän muitakin naisia?"

"Minne ootte menossa kesälomalla? Kerro teidän lomasuunnitelmista, kiinniostaa kauheesti."

"Mikä pesuaine on mielestäsi paras? Minusta ehkä Omo tai sitten Bioluvil."

"Minun mieheni Pentti saa kohta ylennyksen, kerro vähän sinun miehesi työkuvioista."

"Kumman kaa olisit mieluummin, Peter Franzenin vai Aku Louhimiehen?"

"Vaihdellaanko reseptejä?"

Olisko nämä sitten parempia puheenaiheita?

Puheenaiheitahan on vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi juuri nyt voisi vaikka pohtia, miten kuntavaalit tullaan järjestämään pandemian aikana ja vaikuttaako hallituksen pandemian hoito puolueiden kannatukseen ja jos, niin miten ja miksi. 

Kiinnostaako sinua kuulla lainkaan toisen henkilökohtaisia kuulumisia, vai haluatko vaan pohtia muita asioita? Mietin, että jos henkilökohtaiset asiat eivät niin kiinnosta, ja sitten jos toinen taas kaiåaa ystävyydeltä enemmän juuri henkilökohtaisempaa tuntemista, silloin ehkä teidän pitää molempia etsiä uutta seuraa. Kummassakaan puheenaiheessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos toinen halua miettiä politiikkaa ja toinen jutella omista asioistaan, silloin haette ehkä ystävyydeltä hyvin erilaisia asioita.

Tottakai voidaan puhua myös omista asioistakin. Pointtini oli, että voin kuunnella ystävieni valitusta rahapulastaan, mutta en pitkään ja toistuvasti. Varsinkaan, jos asianomainen ei edes halua tehdä ongelmalleen yhtään mitään.  Kirjoitin jo kaverini uskottomasta miehestä ja sitäkään valitusta en jaksa kuunnella kauaa. Kun molemmat tietävät, ettei mies vaimonsa valittamisella muutu uskolliseksi vaan menee taas jonkin aikaa ja narahtaa uudelleen pettämisestä. Sitten taas itketään,  kun mies jäi kiinni pettämisestä, vaikka asiassa ei ole mitään yllättävää. Eikä ole mitään yllättävää siinäkään, ettei tämäkään kerta jää viimeiseksi. Mitään ei kuitenkaan haluta tehdä, jotta ei tarvitsisi enää itkeä miehen uskottomuuden vuoksi. 

No eipä tuollaisen uskottomuusongelman ratkaisu sormia napsauttamalla tapahdu. Ihan kuin et tajuaisi ihmisen psykologiasta mitään. Useinhan se menee juuri niin, että ihminen ensin jauhaa jotain asiaa aikansa samalla prosessoiden sitä, ja voi hyvinkin olla, että hän olisi hakenut sinusta jonkinlaista tukea ensin omille loukatuksi tulemisen tunteilleen ja sitä kautta eropäätökselleen - mutta sinä tyrmäsit hänet ja hän jäi yksin asiansa kanssa. 

No, on toki myös ihmisiä, jotka eivät pääse ongelmissaan eteenpäin ja rypevät niissä loputtomiin. Voihan olla, että hän oli sellainenkin. Mutta usein ihmiset voivat jonkin aikaa myös toistaa itseään, ennen kuin tilanne muuttuu. Ja jos rahapula on krooninen, niin silloin myös siitä johtuvat ongelmat ovat pitkäaikaisia. Joskus ihmisiä auttaa, kun saavat sanoa ääneen jollekin, että asia ottaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos "persaukinen" , niin kuin jotkut armollisesti toisia kutsuu, jättää netflixin ja ostaa sillä rahalla kinkun, niin sitten valitetaan kun ja ne laittaa rahat kinkkuun, kun voisi ostaa linssejä. Joku mainitsi, että pitää olla kunnon köyhä. Köyhä ei saa aukaista suutaan, muuta kuin hernekeitolle.

Näinhän siinä käy. Ja sitten kun ostaa joululaatikot valmiina, tullaan päsmäröimään, että tulisi halvemmaksi tehdä itse - mikä ei välttämättä edes pidä paikkaansa, kun laatikoita varten joutuu ostamaan sellaisia ainesosia, joita ei muuten ostaisi, ja kun valmiinakin ovat halpoja.

Nyt alkoi kiinnostamaan. Mitä sellaisia ainesosia joutuu ostamaan joululaatikoihin, joille ei ole muuten käyttöä? Siirappia, korppujauhoja? Työttömällä luulisi olevan myös aikaa valmistella nämä laatikot.

Oma isoäitini olisi todennut, että “keittiö vuotaa”. Nykyajan ihmisillä ei tunnu olevan mitään käsitystä järkevästä taloudenpidosta. Sen yhden eineslaatikon hinnalla saat tehtyä paljon enemmän ruokaa, mutta mielummin ostetaan valmiina kuin tehdään itse.

Tämä ei suoraan pidä paikkaansa.

Nostan tähän yhden toisen esimerkin samaan syssyyn. Kun sinulla on 1,7 e taskussa, niin saat sillä paketin pinaattilettuja. Jos taas ostat maidon, munat, voin, pinaatin ja vehnäjauhot, niin niitä ei saa tuolla 1,7 eurolla, vaikka määrällisesti tarvikkeista enemmän pinaattilettuja tulisikin.

Kun opiskelin, niin en koskaan syönyt yliopiston ruokalassa. Tämä siksi, että kotona tekemällä sain ruokaa myös aamulla ja illalla. Kouluun otin eväät.

Niitä kotiin ostettavia tarvikkeita ei vain voi rajattomasti hankkia kotiin, mikäli on tarkka budjetti.  Eli siinä mielessä eväät voi olla aika köyhät, vaikka koko kuudaudeksi syömistä riittääkin. Lyhytaikaisesti ok, mutta pitkän ajan kuluessa tulee puutoksia.

Jos on tarkka budjetti, niin perustarvikkeita kannattaa aina olla kotona ja ostaa tarjouksesta, jos sellaiseen törmää. Esim. Jauhot ei happane, kananmunia voi käyttää vielä pitkään vkp:n jälkeen jos ne säilyttää viileässä. Voi, margariini tai öljy on perusasia, jota löytyy joka kodista, jos yhtään laitetaan ruokaa tai voidellaan voileipiä. Jos on perusasiat kotona kaapissa, niin pinaattiletut maksavat käytännössä 0,39 e, mikä on 150g pakastepinaattipussin hinta ja siihen päälle maitolitra 0,8 e. Jostain kumman syystä köyhä tai vähävarainen ei tiedä yhtään mitä elintarvikkeet maksaa, eikä hänellä myöskään koskaan ole yhtikäs mitään kotonaan, vaan kaikki ruoanlaittoon tarvittavat asiat pitäisi kerralla ostaa paistinpannua, veistä ja haarukkaa myöten joka ruokalajiin, jonka kotona voi tehdä. Tässä taas nähdään se lyhytjänteisyys, ei tajuta, että jos nyt tarvitsee vain desin jauhoja, niin kyllähän se loppu 2 kg käy johonkin muuhun. Köyhä ei näköjään osaa hahmottaa kokonaisuuksia.

Köyhillä ei edelleenkään ole taikakaappia johon ilmestyy näitä palstakuuluja "peruselintarvikkeita" ostamatta.

Kiva, että teillä rikkailla tuollaisia kaappeja on. Köyhä sinne joutuu ostamaan jokaisen voipaketin ja öljypullon ihan itse.

P.S. Ostetaan talo itsetäyttyvällä ruokakomerolla.

Hahhahhaa, ihan kuin ei rikkaampi joutuisi ihan itse suunnittelemaan ostoksiaan ja ostamaan peruselintarvikkeita. Oletko jotenkin vajaa? Ei luulisi köyhänkään budjettia kaatavan, että jättää vaikka kuukauden netflixit ostamatta ja sillä saa jo aika kattavan peruspaketin jauhoja, rasvoja, mausteita, ryynejä ynnä muuta pitkään säilyvää. Ei hele, miten saa vääntää yksinkertaista asiaa. Kun ostat vaikka tänään jauhoja 2kg hintaan euron, niin jos käytät kokkailuun tällä viikolla siitä 2 dl, niin sinulla on siellä varmaan 20 dl jäljellä tuleville viikoille. Eikai ne sieltä löyhäpään kaapista itsekseen katoa? Vai heitättekö aina roskiin kaiken ylijäämän?

Kaikki köyhät eivät käytä aikaansa elokuvien tai tv-sarjojen katseluun. Ne jauhot, munat ja voit tuppaavat todellakin LOPPUMAAN kun niitä käyttää, miksi et sitä ymmärrä? Jos teet kaiken itse, niin 2 kilon jauhopaketti ei riitä moneenkaan leipään. Sitten kaappisi on TYHJÄ ja joudut ostamaan sinne KAIKKI tarvikkeet. Menikö nyt sinulle kaaliin?

Mihin te niitä käytätte, kun niitä ei koskaan ole kaapissa, jos pitäisi itse tehdä jotain ja on moneen kertaan jo todisteltu, että on halvempi ostaa aina valmista? Aina pitää muka ostaa kaikki kerralla, niin ettei voi pinaattilettujakaan itse tehdä ja niihin sentään tarvitaan vain 2 dl jauhoja ja yksi muna. Mutta tämä on taas tätä köyhän änkyröintiä, milloin se tai tämä tai tuo puuttuu, mutta koskaan ei voi tehdä itse tai hankkia jotain. Montako kertaa tämä sama kuvio toistuu?

Jännä pinaattiletun ohje sinulla. Minun ohjeessani on myös PINAATTIA, maitoa, suolaa ja paistovoita. Kiva, että teillä rikkailla pinaattiletutkin valmistuvat ilman pinaattia :)

En tiedä Prisman tai Lidlin hintoja, mutta ainakin Citymarketista saa pussillisen pakastepinaattia alle eurolla. Ja pinaattiletut voi tehdä kyllä ilman maitoakin, jos ei muuten maitoa käytä. Aika erikoista, jos jollain ei ole taloudessa lainkaan suolaa.. Tarkoittaa siis, ettei ole mitään muitakaan mausteita. Citymarketista, joka on siis yksi kalleimkista kaupoista, saa kilon suolaa 79 sentillä. Ja se riittää lähes vuodeksi. Paistovoi? Ei yarvita mitään paistovoita, Ihan käy ruokaöljy, margariini tai millä nyt yleensäkään paistat jotain. 

Ihanaa, mistä kaupasta saa margariinia tai ruokaöljyä ilmaiseksi? Kiva, ettei sitä tarvitse maksaa toisin kuin paistovoita!

Nyt on ihan pakko kysyä, että mitä sinä ja perheesi oikein syötte? Ette koskaan paista yhtään mitään? Syötte vain keitettyä, höyrytettyä tai uunissa haudutettuja ruokia? Ettekä koskaan laita leivänkään päälle mitään rasvaa?  

No oiskohan se pointti se, että ne voit, margariinit, mausteet ym. on aina välillä loppu, jos niitä käyttää. Ja joskus ne on loppu juuri silloin, kun sulla ei ole rahaa niitä ostaa.

Niitä ei löydy aina kaapista, ellei niitä välillä osta! Ja yleensä ne maksaa, kun niitä ostaa!

Tottakai kuuluu, mutta kun itse tekemällä säästät ruokakuluissa niin sinulla on rahaa ostaa niitä lisää ja siten säästää lisää rahaa. Ei ne perusteli tarvikkeet ole ylimääräinen kulu vaan niiden avulla se säästö syntyy.

Ostan pullon oliiviöljyä lokakuun 1. päivä, hinta 4 euroa.

29. lokakuuta öljy on loppu ja minulla on rahaa 2 euroa.

1. marraskuuta saan lisää rahaa ja ostan 4 eurolla uuden öljypullon.

30. ja 31. lokakuuta minulla siis ei ole kaapissa (eikä missään muuallakaan) oliivöljyä eikä myöskään rahaa sitä ostaa.

Oliko tässä riittävästi rautalankaa?

Vierailija kirjoitti:

Aina morkataan että parempituloiset elää jossain kuplassa eikä ymmärrä tavallista elämää... Mä vähän epäilen että se lupla on myös siellä köyhillä, ei heillä ole mitään käsitystä miten niukkaa ja priorisointia vaativaa on myös tavallisen keskituloisen palkansaajan elämä. Sen lisäksi siltä palkansaajalta puuttuu aikaa.

Pääsin kipuamaan toiseksi ylimpään tulodesiiliin, ja jos lasketaan perhe ja miehen tulot mukaan, niin tipunkin pari pykälää alemmas, siihen keskituloista keskituloisempaan. Me syödään kioskijäätelöä kahdesti vuodessa, eka kerta toukokuun ekana lämpimänä vapaapäivänä ja toisen kerran kesälomalla. Muun ajan teen jäätelöt itse.

Ilmaiset ne on jäätelöaineksetkin ja saa moninkertaisen määrän verrattuna kaupan jäätelöön. Jäätelökoneita jaetaan ilmaiseksi joka kevät jäätelökonejonossa.

Vierailija kirjoitti:

"No Oisko han se pointti se, että ne voit, margariinit, mausteet ym. on aina välillä loppu, jos niitä käyttää. Ja joskus ne on loppu juuri silloin, kun sulla ei ole rahaa niitä ostaa.

Niitä ei löydy aina kaapista, ellei niitä välillä osta! Ja yleensä ne maksaa, kun niitä ostaa!"

Joku kirjoitti näin ja pakko kyllä sanoa, että tässä taas paistaa se sama suunnittelemattomuus, mikä jokaisen rahattoman viestistä käy ilmi. Eletään hetken huumassa ja kun mieleen juolahtaa, että nyt pitäs vähän hemmotella itseä, niin viimesetkin pennit menee johonkin soijalatteen, että pääsee elämään kuvitteellista rikkaan elämää, joka kestää tasan puoliväliin sitä soijalattea, kun se jo jäähtyy. Se ero näillä köyhillä on, että he elävät lapsenomaisesti mielihalujen vietävinä päivästä toiseen ja joka päivä tulee se '"eihän se maksa kun neljä euroa lattehetki" niin kyllähän se viikon päästä tuet onkin kulutettu kahvilaan, baariin, tupakkaan ja siihen ah niin ihanaan hemmotteluun tai elämykseen. Sitten satukupla puhkeaa ja todellisuus jossa ei ole rahaa edes jauhopussiin palaa, vaikka rahat olisivat riittäneet koko kuukaudeksi, jos olisi vähän miettinyt ensin mitä niillä pitäisi saada. Se ruokakomeron täyttö ei ihan oikeasti maksa paljon, sillä 4 eurolla saa jo perustarpeet esim. sen kuuluisan jauhopussin ja rasvan, mutta kun rahattoman mielestä koko ajan / päivittäin, pitäisi olla jotain hemmotteluhetkeä ja elämystä, jolla perustellaan itselle niitä hölmöjä hankinta, joihin kaikki pennit menee.  Myöskään mitään ei tehdä oman elintason kohottamiseksi omin voimin, esim. työhaluja tai kiinnostusta opiskeluun ei tahdo löytyä, koska se tietäisi vaivannäköä. Joku kirjoitti tuolla aiemmin, että on lastensuojelun puolesta nähnyt paljon rahattomien koteja ja sieltä löytyy järjestään kalliit poppivehkeet ja seinän peittävä tv. Kaikki tällaiset toki on hommattu osamaksuilla ja sitten niiden lasten huoltoon ei jääkään enää rahaa ja ollaan lastensuojelun piirissä, kun piltti tulee likaisin vaattein ja nälkää kiljuen tarhaan tai kouluun. Äidillä kuitenkin on hemmotteluhetkien tuloksena rakennekynnet, tekoripset ja huulitäytettä unohtamatta microblading tai kestopigmentoituja kulmia.

Naurettavaa yleistämistä. Tunnen lukemattomia köyhiä, eikä yksikään ole tuollainen.

Ap[/quote]

Miksei ap lue itseään vaikka lääkäriksi tai diplomi-insinööriksi? Esim meillä kaksi väitellyttä (tekniikka + lääketiede) ja tulot yhteensä joku 150-200 ke/vuodessa. Kolmekymppisiä ollaan.[/quote]

Olette opiskelleet ihan vääriä aloja, jos yhteensäkään ette tuon parempiin tuloihin yllä.

Tyttären mies on it-alalla ja tienaa yksin 250.000 euroa vuodessa. Eikä ole tarvinnut tuhlata yhteiskunnan varoja edes väitöskirjan tekoon vielä.

Tämä oli nyt pakko tulla kertomaan, kun ottaa niin päähän tuollaiset tuloillaan ja titteleillään kerskujat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kannattaa koluta kirpputorit, tehdä kotiruokaa, leipoa sämpylät itse jne. voi kutoa kudelmilla sukkia, lapasia, kaulaliinoja jne, 

Onko tämä kutominen nyt joku säästövinkki taas? Kuulostaa ihan kivalta. Mistä kannattaisi ostaa lankoja, ja minkä hintaisia ovat - esim. mikä tulee yhden sukkaparin hinnaksi? Mietin, että voisin verrata UFFin hintoihin samalla...

Lankoja lahjoitetaan aika paljon Facebookin avustusryhmissä. Eikä maksa mitään. Mullakin olisi täällä Novitan 7 veljestä lankaa varmaan ainakin sellaiset 5 kiloa ja voisin lahjoittaa nekin pois, koska sormeni eivät nivelreuman vuoksi enää tykkää neulomisesta. 

Otan mielellään jos paikkakunta osuu, missä?

-eri

Vantaalla. Jos sua oikeasti kiinnostaa, voisin pyhien aikana kaivella ne ja katsoa, paljonko niitä on. 

Jotain Vantaalaista voi kiinnostaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ällöttää tämä vähävaraisten mollaaminen. Pienituloisia pidetään tyhminä ja tuhlaavaisina, vaikka se ei ole edes mahdollista. Pelko siitä, että itsellekin voi käydä huonosti, vaikka tekisi kaiken oikein kai tätä aiheuttaa. Uskotellaan itselle, että kaikki on itsestä kiinni ja köyhyys omaa syytä, aina. Tunnen paljon pienituloisia ja esim. oman asuinympäristöni pienituloisista vain kahdella kahdeksasta on päihdeongelma, kun päihteet nyt yleensä aina mainitaan köyhyydestä puhuttaessa. Kyllä ne köyhyyden syyt ovat usein muualla.

Aivan. Syy on tyhmyys. Sitä ettei itse leivota ja valmisteta ruokaa selitellään sillä ettei ole varaa ostaa perustarvikkeita kaappiin ja ettei ole varaa ostaa niitä lisää kaappiin kun entinen jauhopussi loppuu. Jumalauta kyllähän näillä olisi varaa ostaa niitä euron jauhopusseja vaikka kuinka monta, kun ensin on SÄÄSTETTY RAHAA tekemällä itse. Miten järkevänä sinä pidät sitä että maksetaan monesta suoratoistopalveluja ja sitten ei ole rahaa yksinkertaiseen jouluruokaan? Kukaan ei kuole vaikkei ole kokoajan maksullista viihdettä käytettävissä.

Et sinäkään kovin fiksu ole, kun tarraat joihinkin suoratoistopalveluihin ja jauhopusseihin. Nuo eivät kovin olennaisia asioita ole, jos puhutaan köyhyydestä.

Ja aika moni ottaa niitä suoratoistopalveluja vain silloin tällöin. En minäkään ota niitä kuin parina kolmena kuukautena vuodessa, ja vain yhtä kerrallaan. Mutta noin kaiken kaikkiaan aika halpaa huvia ne kuitenkin ovat, vaikka ottaisi joka kuukausi jonkun. Jos siis vertaa vaikka siihen, että menisi leffaan, teatteriin, ulos ravintolaan syömään tms.

Luuletko sinä, että keskituloisetkaan pystyy menemään leffaan, teatteriin tai ravintoloihin syömään silloin kun päähän pälkähtää? Kyllä ne on sitä ylellisyyttä, josta on helppo menojaan karsia. Kyllä se on olennaista miten sitä jokapäiväistä elämäänsä pyörittää. Vanhemmat ikäpolvet ovat tottuneet säästäväiseen elämäntapaan ja ovat tyytyväisiä elämänlaatuunsa kun vaan terveyttä riittää. Ennen ihmiset olivat ylpeitä siitä, että pärjäävät omillaan, nykyisin porukka on kokoajan käsi ojossa mankumassa lisää.

Netflixin kuukausimaksulla ei käydä yhtä ainoaa kertaa leffassa, siitä teatterista tai ravintolassa syömisestä puhumattakaan. Eli sinun puheesi siitä, että "mitä päähän pälkähtää" tai "miten jokapäiväistä elämäänsä pyörittää", on täysin pimeitä.

Pointti onkin se, ettei myöskään maksullinen suoratoisto ole välttämätön. Löytyy ilmaisia palveluita myös.

Eikä ollut. Ja näytä mulle yksikin keskiluokkaan kuuluva ihminen, joka ei ikinä käytä yhtään maksullista palvelua. Helpommin löydät varmaan yksisarvisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos "persaukinen" , niin kuin jotkut armollisesti toisia kutsuu, jättää netflixin ja ostaa sillä rahalla kinkun, niin sitten valitetaan kun ja ne laittaa rahat kinkkuun, kun voisi ostaa linssejä. Joku mainitsi, että pitää olla kunnon köyhä. Köyhä ei saa aukaista suutaan, muuta kuin hernekeitolle.

Näinhän siinä käy. Ja sitten kun ostaa joululaatikot valmiina, tullaan päsmäröimään, että tulisi halvemmaksi tehdä itse - mikä ei välttämättä edes pidä paikkaansa, kun laatikoita varten joutuu ostamaan sellaisia ainesosia, joita ei muuten ostaisi, ja kun valmiinakin ovat halpoja.

Nyt alkoi kiinnostamaan. Mitä sellaisia ainesosia joutuu ostamaan joululaatikoihin, joille ei ole muuten käyttöä? Siirappia, korppujauhoja? Työttömällä luulisi olevan myös aikaa valmistella nämä laatikot.

Oma isoäitini olisi todennut, että “keittiö vuotaa”. Nykyajan ihmisillä ei tunnu olevan mitään käsitystä järkevästä taloudenpidosta. Sen yhden eineslaatikon hinnalla saat tehtyä paljon enemmän ruokaa, mutta mielummin ostetaan valmiina kuin tehdään itse.

Tämä ei suoraan pidä paikkaansa.

Nostan tähän yhden toisen esimerkin samaan syssyyn. Kun sinulla on 1,7 e taskussa, niin saat sillä paketin pinaattilettuja. Jos taas ostat maidon, munat, voin, pinaatin ja vehnäjauhot, niin niitä ei saa tuolla 1,7 eurolla, vaikka määrällisesti tarvikkeista enemmän pinaattilettuja tulisikin.

Kun opiskelin, niin en koskaan syönyt yliopiston ruokalassa. Tämä siksi, että kotona tekemällä sain ruokaa myös aamulla ja illalla. Kouluun otin eväät.

Niitä kotiin ostettavia tarvikkeita ei vain voi rajattomasti hankkia kotiin, mikäli on tarkka budjetti.  Eli siinä mielessä eväät voi olla aika köyhät, vaikka koko kuudaudeksi syömistä riittääkin. Lyhytaikaisesti ok, mutta pitkän ajan kuluessa tulee puutoksia.

Jos on tarkka budjetti, niin perustarvikkeita kannattaa aina olla kotona ja ostaa tarjouksesta, jos sellaiseen törmää. Esim. Jauhot ei happane, kananmunia voi käyttää vielä pitkään vkp:n jälkeen jos ne säilyttää viileässä. Voi, margariini tai öljy on perusasia, jota löytyy joka kodista, jos yhtään laitetaan ruokaa tai voidellaan voileipiä. Jos on perusasiat kotona kaapissa, niin pinaattiletut maksavat käytännössä 0,39 e, mikä on 150g pakastepinaattipussin hinta ja siihen päälle maitolitra 0,8 e. Jostain kumman syystä köyhä tai vähävarainen ei tiedä yhtään mitä elintarvikkeet maksaa, eikä hänellä myöskään koskaan ole yhtikäs mitään kotonaan, vaan kaikki ruoanlaittoon tarvittavat asiat pitäisi kerralla ostaa paistinpannua, veistä ja haarukkaa myöten joka ruokalajiin, jonka kotona voi tehdä. Tässä taas nähdään se lyhytjänteisyys, ei tajuta, että jos nyt tarvitsee vain desin jauhoja, niin kyllähän se loppu 2 kg käy johonkin muuhun. Köyhä ei näköjään osaa hahmottaa kokonaisuuksia.

Köyhillä ei edelleenkään ole taikakaappia johon ilmestyy näitä palstakuuluja "peruselintarvikkeita" ostamatta.

Kiva, että teillä rikkailla tuollaisia kaappeja on. Köyhä sinne joutuu ostamaan jokaisen voipaketin ja öljypullon ihan itse.

P.S. Ostetaan talo itsetäyttyvällä ruokakomerolla.

Hahhahhaa, ihan kuin ei rikkaampi joutuisi ihan itse suunnittelemaan ostoksiaan ja ostamaan peruselintarvikkeita. Oletko jotenkin vajaa? Ei luulisi köyhänkään budjettia kaatavan, että jättää vaikka kuukauden netflixit ostamatta ja sillä saa jo aika kattavan peruspaketin jauhoja, rasvoja, mausteita, ryynejä ynnä muuta pitkään säilyvää. Ei hele, miten saa vääntää yksinkertaista asiaa. Kun ostat vaikka tänään jauhoja 2kg hintaan euron, niin jos käytät kokkailuun tällä viikolla siitä 2 dl, niin sinulla on siellä varmaan 20 dl jäljellä tuleville viikoille. Eikai ne sieltä löyhäpään kaapista itsekseen katoa? Vai heitättekö aina roskiin kaiken ylijäämän?

Kaikki köyhät eivät käytä aikaansa elokuvien tai tv-sarjojen katseluun. Ne jauhot, munat ja voit tuppaavat todellakin LOPPUMAAN kun niitä käyttää, miksi et sitä ymmärrä? Jos teet kaiken itse, niin 2 kilon jauhopaketti ei riitä moneenkaan leipään. Sitten kaappisi on TYHJÄ ja joudut ostamaan sinne KAIKKI tarvikkeet. Menikö nyt sinulle kaaliin?

Mihin te niitä käytätte, kun niitä ei koskaan ole kaapissa, jos pitäisi itse tehdä jotain ja on moneen kertaan jo todisteltu, että on halvempi ostaa aina valmista? Aina pitää muka ostaa kaikki kerralla, niin ettei voi pinaattilettujakaan itse tehdä ja niihin sentään tarvitaan vain 2 dl jauhoja ja yksi muna. Mutta tämä on taas tätä köyhän änkyröintiä, milloin se tai tämä tai tuo puuttuu, mutta koskaan ei voi tehdä itse tai hankkia jotain. Montako kertaa tämä sama kuvio toistuu?

Jännä pinaattiletun ohje sinulla. Minun ohjeessani on myös PINAATTIA, maitoa, suolaa ja paistovoita. Kiva, että teillä rikkailla pinaattiletutkin valmistuvat ilman pinaattia :)

En tiedä Prisman tai Lidlin hintoja, mutta ainakin Citymarketista saa pussillisen pakastepinaattia alle eurolla. Ja pinaattiletut voi tehdä kyllä ilman maitoakin, jos ei muuten maitoa käytä. Aika erikoista, jos jollain ei ole taloudessa lainkaan suolaa.. Tarkoittaa siis, ettei ole mitään muitakaan mausteita. Citymarketista, joka on siis yksi kalleimkista kaupoista, saa kilon suolaa 79 sentillä. Ja se riittää lähes vuodeksi. Paistovoi? Ei yarvita mitään paistovoita, Ihan käy ruokaöljy, margariini tai millä nyt yleensäkään paistat jotain. 

Ihanaa, mistä kaupasta saa margariinia tai ruokaöljyä ilmaiseksi? Kiva, ettei sitä tarvitse maksaa toisin kuin paistovoita!

Nyt on ihan pakko kysyä, että mitä sinä ja perheesi oikein syötte? Ette koskaan paista yhtään mitään? Syötte vain keitettyä, höyrytettyä tai uunissa haudutettuja ruokia? Ettekä koskaan laita leivänkään päälle mitään rasvaa?  

No oiskohan se pointti se, että ne voit, margariinit, mausteet ym. on aina välillä loppu, jos niitä käyttää. Ja joskus ne on loppu juuri silloin, kun sulla ei ole rahaa niitä ostaa.

Niitä ei löydy aina kaapista, ellei niitä välillä osta! Ja yleensä ne maksaa, kun niitä ostaa!

Tottakai kuuluu, mutta kun itse tekemällä säästät ruokakuluissa niin sinulla on rahaa ostaa niitä lisää ja siten säästää lisää rahaa. Ei ne perusteli tarvikkeet ole ylimääräinen kulu vaan niiden avulla se säästö syntyy.

Ostan pullon oliiviöljyä lokakuun 1. päivä, hinta 4 euroa.

29. lokakuuta öljy on loppu ja minulla on rahaa 2 euroa.

1. marraskuuta saan lisää rahaa ja ostan 4 eurolla uuden öljypullon.

30. ja 31. lokakuuta minulla siis ei ole kaapissa (eikä missään muuallakaan) oliivöljyä eikä myöskään rahaa sitä ostaa.

Oliko tässä riittävästi rautalankaa?

Jos on noin vähän rahaa, niin osta rypsiöljyä. Se on halvempaa.

Mulla on yksi ap;n kaltainen tuttavapariskunta yläasteen ajoilta. Mies polttaa säännöllisesti, nainen satunnaisesti (kännipolttaja). Alkoholiin kuluu myös rahaa, sekä kotona että baareissa. Kun baariviikonloppu, lapset mummolassa. Pleikat ja pelit on, samoin iso älytv. Maksukanavista en ole varma, mahdollisesti on. Puhelimet viimeisen päälle osamaksulla, myös ekaluokkalaisella, "ettei vaan erotu joukosta". Asuvat jumalan selän takana ja asumiskulut siten varmaan edulliset. Mutta huono homma on, että kun ovat päättäneet jäädä asumaan pikkupaikkakunnalle, jossa ei ole työpaikkoja, ovat kroonisesti työttömiä. Naista työkkäri painostanut mm opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi, nainen taas pamahti raskaaksi niin välttyi siltä suunnalta. Mies ramppaa lääkäreillä valittaen "issiasta", ikää 32v. Ollut lähinnä joissain kunnan tukityöllistämistöissä, niissäkin saikuttanut. Ihan mukavia ihmisiä ovat mutta käsittämättömän vastuuttomia ja tyhmiä. Monessa muussa maassa olisivat kuolleet jo nälkään. Lisäksi eivät tajua edes olla kiitollisia miten hyvää huolta valtio on heistä pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Ap

Miksei ap lue itseään vaikka lääkäriksi tai diplomi-insinööriksi? Esim meillä kaksi väitellyttä (tekniikka + lääketiede) ja tulot yhteensä joku 150-200 ke/vuodessa. Kolmekymppisiä ollaan.

Olette opiskelleet ihan vääriä aloja, jos yhteensäkään ette tuon parempiin tuloihin yllä.

Tyttären mies on it-alalla ja tienaa yksin 250.000 euroa vuodessa. Eikä ole tarvinnut tuhlata yhteiskunnan varoja edes väitöskirjan tekoon vielä.

Tämä oli nyt pakko tulla kertomaan, kun ottaa niin päähän tuollaiset tuloillaan ja titteleillään kerskujat.

Entäs se tytär... :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ällöttää tämä vähävaraisten mollaaminen. Pienituloisia pidetään tyhminä ja tuhlaavaisina, vaikka se ei ole edes mahdollista. Pelko siitä, että itsellekin voi käydä huonosti, vaikka tekisi kaiken oikein kai tätä aiheuttaa. Uskotellaan itselle, että kaikki on itsestä kiinni ja köyhyys omaa syytä, aina. Tunnen paljon pienituloisia ja esim. oman asuinympäristöni pienituloisista vain kahdella kahdeksasta on päihdeongelma, kun päihteet nyt yleensä aina mainitaan köyhyydestä puhuttaessa. Kyllä ne köyhyyden syyt ovat usein muualla.

Aivan. Syy on tyhmyys. Sitä ettei itse leivota ja valmisteta ruokaa selitellään sillä ettei ole varaa ostaa perustarvikkeita kaappiin ja ettei ole varaa ostaa niitä lisää kaappiin kun entinen jauhopussi loppuu. Jumalauta kyllähän näillä olisi varaa ostaa niitä euron jauhopusseja vaikka kuinka monta, kun ensin on SÄÄSTETTY RAHAA tekemällä itse. Miten järkevänä sinä pidät sitä että maksetaan monesta suoratoistopalveluja ja sitten ei ole rahaa yksinkertaiseen jouluruokaan? Kukaan ei kuole vaikkei ole kokoajan maksullista viihdettä käytettävissä.

Et sinäkään kovin fiksu ole, kun tarraat joihinkin suoratoistopalveluihin ja jauhopusseihin. Nuo eivät kovin olennaisia asioita ole, jos puhutaan köyhyydestä.

Ja aika moni ottaa niitä suoratoistopalveluja vain silloin tällöin. En minäkään ota niitä kuin parina kolmena kuukautena vuodessa, ja vain yhtä kerrallaan. Mutta noin kaiken kaikkiaan aika halpaa huvia ne kuitenkin ovat, vaikka ottaisi joka kuukausi jonkun. Jos siis vertaa vaikka siihen, että menisi leffaan, teatteriin, ulos ravintolaan syömään tms.

Luuletko sinä, että keskituloisetkaan pystyy menemään leffaan, teatteriin tai ravintoloihin syömään silloin kun päähän pälkähtää? Kyllä ne on sitä ylellisyyttä, josta on helppo menojaan karsia. Kyllä se on olennaista miten sitä jokapäiväistä elämäänsä pyörittää. Vanhemmat ikäpolvet ovat tottuneet säästäväiseen elämäntapaan ja ovat tyytyväisiä elämänlaatuunsa kun vaan terveyttä riittää. Ennen ihmiset olivat ylpeitä siitä, että pärjäävät omillaan, nykyisin porukka on kokoajan käsi ojossa mankumassa lisää.

Netflixin kuukausimaksulla ei käydä yhtä ainoaa kertaa leffassa, siitä teatterista tai ravintolassa syömisestä puhumattakaan. Eli sinun puheesi siitä, että "mitä päähän pälkähtää" tai "miten jokapäiväistä elämäänsä pyörittää", on täysin pimeitä.

Pointti onkin se, ettei myöskään maksullinen suoratoisto ole välttämätön. Löytyy ilmaisia palveluita myös.

Eikä ollut. Ja näytä mulle yksikin keskiluokkaan kuuluva ihminen, joka ei ikinä käytä yhtään maksullista palvelua. Helpommin löydät varmaan yksisarvisen.

Täällä!

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta voisi saada jopa jotain irti, jos ihmisllä olisi hallussa edes psykologian alkeet.

Esimerkiksi minä olen teoriassa erittäin taitava rahankäyttäjä, mutta käytännössä en läheskään aina.

Vaikka periaatteessa tietää ja osaa, se ei välttämättä toteudu käytännön elämässä/manifestoidu todellisuuteen. Miksi ei? No, siitä keskusteleminen voisi olla ainakin kiinnostavampaa kuin tyhjänpäiväinen päteminen ja loputon jauhaminen jätskeistä, pakastimista, lantuista tai älyvapaista köyhistä.

Töissä oleva tuttuni kävi vieraisilla siihen aikaan kun olin köyhä. Hän sanoi, että ei väliä missä kaupassa käymme ja luetteli mitä tarvitsee. Hankin hänelle 21 euron säästön kierrättämällä hänet useammassa eri kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Aina morkataan että parempituloiset elää jossain kuplassa eikä ymmärrä tavallista elämää... Mä vähän epäilen että se lupla on myös siellä köyhillä, ei heillä ole mitään käsitystä miten niukkaa ja priorisointia vaativaa on myös tavallisen keskituloisen palkansaajan elämä. Sen lisäksi siltä palkansaajalta puuttuu aikaa.

Pääsin kipuamaan toiseksi ylimpään tulodesiiliin, ja jos lasketaan perhe ja miehen tulot mukaan, niin tipunkin pari pykälää alemmas, siihen keskituloista keskituloisempaan. Me syödään kioskijäätelöä kahdesti vuodessa, eka kerta toukokuun ekana lämpimänä vapaapäivänä ja toisen kerran kesälomalla. Muun ajan teen jäätelöt itse.

Millä lailla jäätelön tekeminen itse tulee muuten halvemmaksi?

Ja tarkoitatko, ettei teillä ole varaa syödä jäätelöä kuin pari kertaa vuodessa? Vai ettekö vaan halua syödä useammin? Nimittäin jos varaa ei ole, se johtuu siitä, että laitatte rahan jonnekin muualle. Olen itse pienituloinen ja voisin kyllä syödä jäätelöä viikoittain, joskaan en halua.

Kerropa nyt konkreettisesti, millä lailla keskituloisen elämä on "niukkaa ja priorisointia vaativaa"? Mitä asioita joudutte priorisoimaan - onko se enemmän sitä, että ottaisko HBO:n ja Netflixin tai haluaisiko lapsi harrastaa viulun vai kitaran soittamista, vai onko se sitä, että jättää omat rintaliivit ostamatta, kun pitää ostaa lapselle talvitakki, tai että syödään muutama päivä makaronipainotteisesti, jotta pystytään ostamaan lapsen kaverisynttäreille täytekakkuainekset, karkkia ja mehua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen tekemään omasta elämästä niin mukavaa ja kiinnostavaa, ettet enää jaksa miettiä muiden asioita.

Itse olen toiminut juuri näin. Jos joku köyhä tuttava valittaa rahojensa vähyyttä, vaihdan puheenaihetta.

Asia ei kuulu minulle, enkä toivo, että minulle kerrotaan tällaisista asioista. Ne nyt vaan ovat aika henkilökohtaisia.

Jokainen käyttäkööt rahansa vaikka ässäarpoihin tai heittäköön tuleen, ei kuulu minulle.

Mä jaksan kyllä kuunnella vähävaraisten ystävieni valitusta rahapulastaan, mutta vain jonkin aikaa ja sitten vaihdan puheenaihetta. Sama tilanne kuin silloin, kun eräs kaverini valitti jatkuvasti miehensä toistuvasta uskottomuudesta, mutta ei halunnut kuitenkaan erota. Kuuntelin vähän aikaa ja sitten vaihdoin puheenaihetta. 

Millaisia juttuja jaksat sitten kuunnella, kun et kerran kavereidesi huolia ainakaan? Olisko joku seuraavista vaikka kiinnostava puheenaihe:

"Mikä näistä merkkilaukuista olisi hienoin?"

"Mulla on ollut kauheasti ilmavaivoja viime aikoina.,"

"Meidän Petteri-Severiina saa vaan hyviä numeroita koulussa ja on erityisherkkä parsakaalin suhteen."

"Näitkö naapurin Maijan uuden takin, siis IHAN HIRVEE! Haukutaanko vähän muitakin naisia?"

"Minne ootte menossa kesälomalla? Kerro teidän lomasuunnitelmista, kiinniostaa kauheesti."

"Mikä pesuaine on mielestäsi paras? Minusta ehkä Omo tai sitten Bioluvil."

"Minun mieheni Pentti saa kohta ylennyksen, kerro vähän sinun miehesi työkuvioista."

"Kumman kaa olisit mieluummin, Peter Franzenin vai Aku Louhimiehen?"

"Vaihdellaanko reseptejä?"

Olisko nämä sitten parempia puheenaiheita?

Puheenaiheitahan on vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi juuri nyt voisi vaikka pohtia, miten kuntavaalit tullaan järjestämään pandemian aikana ja vaikuttaako hallituksen pandemian hoito puolueiden kannatukseen ja jos, niin miten ja miksi. 

Kiinnostaako sinua kuulla lainkaan toisen henkilökohtaisia kuulumisia, vai haluatko vaan pohtia muita asioita? Mietin, että jos henkilökohtaiset asiat eivät niin kiinnosta, ja sitten jos toinen taas kaiåaa ystävyydeltä enemmän juuri henkilökohtaisempaa tuntemista, silloin ehkä teidän pitää molempia etsiä uutta seuraa. Kummassakaan puheenaiheessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos toinen halua miettiä politiikkaa ja toinen jutella omista asioistaan, silloin haette ehkä ystävyydeltä hyvin erilaisia asioita.

Tottakai voidaan puhua myös omista asioistakin. Pointtini oli, että voin kuunnella ystävieni valitusta rahapulastaan, mutta en pitkään ja toistuvasti. Varsinkaan, jos asianomainen ei edes halua tehdä ongelmalleen yhtään mitään.  Kirjoitin jo kaverini uskottomasta miehestä ja sitäkään valitusta en jaksa kuunnella kauaa. Kun molemmat tietävät, ettei mies vaimonsa valittamisella muutu uskolliseksi vaan menee taas jonkin aikaa ja narahtaa uudelleen pettämisestä. Sitten taas itketään,  kun mies jäi kiinni pettämisestä, vaikka asiassa ei ole mitään yllättävää. Eikä ole mitään yllättävää siinäkään, ettei tämäkään kerta jää viimeiseksi. Mitään ei kuitenkaan haluta tehdä, jotta ei tarvitsisi enää itkeä miehen uskottomuuden vuoksi. 

No eipä tuollaisen uskottomuusongelman ratkaisu sormia napsauttamalla tapahdu. Ihan kuin et tajuaisi ihmisen psykologiasta mitään. Useinhan se menee juuri niin, että ihminen ensin jauhaa jotain asiaa aikansa samalla prosessoiden sitä, ja voi hyvinkin olla, että hän olisi hakenut sinusta jonkinlaista tukea ensin omille loukatuksi tulemisen tunteilleen ja sitä kautta eropäätökselleen - mutta sinä tyrmäsit hänet ja hän jäi yksin asiansa kanssa. 

No, on toki myös ihmisiä, jotka eivät pääse ongelmissaan eteenpäin ja rypevät niissä loputtomiin. Voihan olla, että hän oli sellainenkin. Mutta usein ihmiset voivat jonkin aikaa myös toistaa itseään, ennen kuin tilanne muuttuu. Ja jos rahapula on krooninen, niin silloin myös siitä johtuvat ongelmat ovat pitkäaikaisia. Joskus ihmisiä auttaa, kun saavat sanoa ääneen jollekin, että asia ottaa päähän.

Nimenomaan hän on sellainen, joka ei pääse ongelmissaan eteenpäin. Tilannetta on kestänyt jo 11 vuotta. Edelleenkin kuuntelen hetken aikaa, kun mies on taas pettänyt, mutta sen jälkeen vaihdan jo puheenaihetta. Kun tämä kaverini soittaa klo 22-23 välisenä aikana, tiedän jo ennen vastaamista, mistä on taas jälleen kerran kyse. Aina en viitsi edes vastata. 

Piiloveroista ja veron kaltaisista pakkomaksuista muodostuu pienituloisen menotaakka, ne ovat yleensä samansuuruisia tuloista riippumatta.  Ansiotuloverossa on progressiota, mutta se on vähitellen keventynyt:

ansiotuloveron keventäminen lisää tuloeroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin lenkillä. Kesätennareilla, kun ainoat talvikengät vuotavat. En tiedä milloin mulla on varaa uusiin. Sellaista se välillä saattaa varattomalla olla. Kirpparit ei houkuttele, eikä bussilla matkustaminen, koska en halua koronaa. Olen ainoa aikuinen taloudessa. Toivottavasti lunta ei tule enempää.

Jos kirpparit ei houkuttele niin mitenkäs nettikirpparit? Tai yhteys aikuissosiaalityöhön ja tiedustelet, voitko saada harkinnanvaraista toimeentulotukea talvikenkiin, edellyttäen ettei sinulla ihan oikeasti ole mistään muualta taholta rahaa.

Taas toi perus köyhän: ei viitsi, ei jaksa, ei houkuta, nöyryytetään vaan. Sit tarvot menemään niissä käytetyissä kesäkengissä tai ostat tori.fi:stä postitettuna. Ihan samalla tavalla se parempi tuloisenkin perse ja suu joutuu liikkumaan jos jotain haluaa saada.

Torista ostetuissa ei ole palautusoikeutta ja mulla ei ole varaa vikaostoksiin, kai sen ymmärrät? Jos mulla olisi rahaa, niin olisin jo käynyt marketista uudet, siinähän se koko pointti on. Toimeentulotukea en saa, koska tulot ovat pari kymppiä päälle normin, näin ollen ei myöskään mahdollisuutta harkinnanvaraiseen. Näinpä olen näppärästi väliinputoaja.

Ilmeisesti vain toinen "väliinputoaja" tajuaa tuon. Ei ole varaa vikaostokseen, eikä ostaa tavaraa joka menee rikki. Varsinkin jos siihen kuuluu asennus. Joku sanoi, että muutto on halpa, kun ottaa 10-50€ maksavan pakettiauton. Muuttoon menee helposti 4h ja auton haku ja vienti päälle. 5 h, niin tuolla halvalla se on 50€ ja kalliilla 250€. Ja ihan niin kuin siihen olisi varaa noin vain. Ja harva omatoiminen muutto menee neljässä tunnissa. Kaverien pitää ajaa uudelle paikkakunnalle kantamaa tavaroista. Avaimet pitää hakea ennen muuttoa. Ei kannata muuttohinnalla niitä hakea. Kavereille pitää piffata pitsat, ei ihan pelkällä hyvällä kaveruudrlla voi kaikkia olettaa. Teoriassa on niin helppo heittää joitain, ja käytännössä se ei toimi. Köyhällä ei ole varaa kokeilla. Mennä turhaan hakemaan sopimattomia kenkiä jostain kauempaa yms yms.

Tää on niin parasta. Aina löytyy se jänkkääjä, jonka mielestä köyhän ei kannata tehdä mitään, koska vaivalloista, maksaa, ei käy mulle, ei kiinnosta, en jaksa, ei viiti, ei huvita, miksi mun pitäis tehdä ite kun joku muukaan ei tee, koska haluan vain parasta niin en edes yritä mitään muuta. Ei kelpaa kirpparit, ei kelpaa halvempi vaihtoehto, ei kelpaa käytetty.  Tuossakin pitkä litania asioita mitkä myös parempituloisen pitää ihan itse tehdä, pitää hakea avaimet, pitää piffata muuttajille jotain ruokaa. Onko tullut mieleen, että esim hernekeitto riittäisi muuttopäivän ruoaksi? Pizzankin voi tehdä itse, jolloin maksaa murto-osan jostain kotipizzan lätystä. Ainiiin, mutta kun pitäisi nähdä vaivaa.

Köyhän ongelma on nimenomaan tuo ikuinen aikaansaamattomuus ja henkinen köyhyys. Kaikki pitäisi kantaa naamaneteen kun weetee ei osaa itse suunnitella tai tehdä mitään.

Köyhä jos kuka joutuu suunnittelemaan, laskemaan, järjestelemään, odottamaan jne. melkein ihan joka asian. Olen monta kertaa sanonut, että varakkaat ei tajua lainkaan kuinka paljon köyhä joutuu ihan joka asiassa miettimään ja pähkäilemään. Ettei juuri tee virhehankintaa. Köyhän järjen tulee olla terävä kuin partaveitsi, että pärjää niillä pienillä rahoilla.

Köyhä ei ole saamaton, köyhä joutuu monen asian eteen tekemään enemmän työtä kuin varakas.

Onhan se nyt herranjestas itsestään selvää, että jos lähtee hakemaan toiselta paikkakunnalta esimerkiksi käytettyjä kenkiä.

Ei ole autoa, joko bussilla tai kaverin kyydillä, maksaa sekin. Sitten ne kengät joko ei sovi tai on kuitenkin jatkossa epäsopivat.

Ne kympinkäytetyt talvikengät tulivat maksamaan ehkä kyytien kanssa parikymppinen ja sitten eivät olleet sopivat. Tai on turha reissu, kyyti maksoi, kautta kengät jäivät sinne.

Tämä tarkoittaa juuri, että ei kannata lähteä summamutikassa hakemaan jotain ja vielä maksaa siitä ylimääräistä kyydin muodossa. Ja sitten se raha menikin hukkaan.

Samoin on aina sattuman kauppaa lähteekö joku kaveri kyytiin ja onko ne kengät siellä enää kun kaverille sopii kyyditä.

Ei niitä turhia reissuja tai ostoksia pysty montaa kuukaudessa tekemään varakaskaan saati köyhä.

Köyhän tosiaan pitää useaan kertaan miettiä kun yrittää kaikin tavoin välttää vääriä valintoja. Kun käyttövara on niin pientä niin virheitä ei pidä tulla.

Työtön ei tajua sitä, että töissäkäyvä joutuu usein heräämään aamulla kukonlaulun aikaan ja raahaamaan lapsensa tarhaan ja menemään töihin usein pitkänkin matkan päähän. Tämä maksaa ja vie aikaa n. 0,5 -1,5 tuntia. Sen päälle hän tekee stressaavaa työtä 8 tuntia, jossa joutuu käyttämään aikaa, vaivaa ja hoksottimia erilaisiin työtehtäviin ja paluumatkalla, 0,5-1,5 tunnin aikana hakee väsyneenä lapsensa tarhasta, käy kaupassa 0,5-1 h ja helpoimmillaan menee kotiin, laittaa muksuille ruokaa, tekee kotityöt, pyykkää, hoitaa ja viihdyttää lapsiaan, laittaa lapset yöpuulle ja kun itse hetkeksi pääsee sinne netflixin äärelle, kello onkin jo ehkä n. 22, jaksaa valvoa ehkä sen puolisen tuntia ja pakko mennä nukkumaan, että pääsee aloittamaan saman rumban uusiksi. Sen lisäksi pitää miettiä mistä ruoat, mitä kaupasta, lasten vaatteet, onko puhdasta. Siihen päälle ehkä lasten harrastukset ja työt jotka seurasivat kotiin.  Samaan aikaan työtön heräilee aamulla rauhassa omaan tahtiin, vie lapset tarhaan, palaa kotiin, nukkuu ja syö, katsoo puolipukeissa netflixiä jne. ja voivottelee kovaa kohtaloaan. 365 päivää samaa lösöilyä vuodessa. Työssäkäyvällä hyvä jos viikonloppuna on "omaa aikaa'"  ja tuolloinkin jos ehtii tavata kavereitaa, niin ne märisee siitä, miten se raha kuuluisikin heille. Että kehtaatte.

Hyvä kuvaus. Lisäisin vielä, että sitten on vielä meitäkin työssäkäyviä, jotka kaiken tämän lisäksi opiskelevat kehittääksern itseään ja pysyäkseen työn ja työelämän muutoksissa mukana. Se aika on se puolen tunnin oma aika arkisisin ja kun se ei riitä, niin nipistetään sitten yöunista. Viikonloput menee samalla tavalla.

Ai että on ihailtavaa älykkyyttä ja virheetön muisti. Moni opiskelija kun joutuu opiskelemaan yöt läpeensä ja tuskin ehtii siltikään tarpeeksi tenttiin lukea ja saada tehtävät valmiiksi. Plastan yli-ihmismamma taas hoitaa kodin, miehen, muksun ja työt ja vartissa pari gradua <3

Että ihan yöt läpeensä eikä silti ehdi lukea tarpeeksi tai saada tehtäviä valmiiksi :D. Et kai ole tosissasi? Ei ne kurssit mitään mahdottomia ole. Kunhan jonkun esseentapaisen palauttaa niin aina saa opintopisteet.

Jo lukiolaisilla voi olla koeviikolla kokeiden lisäksi 3-4 6000 merkin esseetä. Ihan hyvin selviävät. Saavat hyvää harjoitusta jatkoa varten

heh heh, juokse suolle :p 18 -sivuisissa esseissä ei taida olla sitten muuta kuin copypastea :D

Niissä nyt ei vaadita kuin vähän vaivannäköä edes kirjoittaa se essee sen iänikuisen puhelimen räpeltämisen ja netissä roikkumisen sijaan. Netflixistä nyt puhumattakaan.

Opiskelija kirjoittaa keskimäärin

Tekstin tyyli ja tehtävän vaativuus Opiskelija kirjoittaa 10 tunnissa

Yleisteksti, vaatii vain vähän työstöä (esim. 

käytännönläheinen harjoitteluraportti)7 sivua

Vaativa teksti, vaatii vain vähän työstöä (esim. tiivistelmä)4 sivua

Yleisteksti, vaatii paljon työstöä (esim. oppimispäiväkirja)4 sivua

Vaativa teksti, vaatii paljon työstöä (esim. tutkimusraportti, opinnäytetyö)2 sivua

https://teaching.helsinki.fi/ohjeet/artikkeli/opiskelijan-tyomaaran-mit…

Näillä ohjeilla ei ole mitään tekemistä lukiolaisten "esseiden" kanssa. Eikä kukaan voi olla oikeasti niin hidas, että käyttäisi yliopistotasoisen oppimispäiväkirjan kirjoittamiseen 10 tuntia neljään sivuun. Tai saahan sen menemään, jos tekee sivussa kaikkea muuta, mikä ei edes liity asiaan. Kyse on vain viitseliäisyydestä ja keskittymisestä.

Yliopistotasoisessa oppimispäiväkiejassa pitää olla paljon tutkimustietoa. Ei se ole mikään teinipäiväkirja, eikä musta tuntuu -päiväkirja. Esim. oikeustieteellisen oppimispäiväkirjaan täytyy kaivella oikeustapauksia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta voisi saada jopa jotain irti, jos ihmisllä olisi hallussa edes psykologian alkeet.

Esimerkiksi minä olen teoriassa erittäin taitava rahankäyttäjä, mutta käytännössä en läheskään aina.

Vaikka periaatteessa tietää ja osaa, se ei välttämättä toteudu käytännön elämässä/manifestoidu todellisuuteen. Miksi ei? No, siitä keskusteleminen voisi olla ainakin kiinnostavampaa kuin tyhjänpäiväinen päteminen ja loputon jauhaminen jätskeistä, pakastimista, lantuista tai älyvapaista köyhistä.

Töissä oleva tuttuni kävi vieraisilla siihen aikaan kun olin köyhä. Hän sanoi, että ei väliä missä kaupassa käymme ja luetteli mitä tarvitsee. Hankin hänelle 21 euron säästön kierrättämällä hänet useammassa eri kaupassa.

Valitettavasti suurimmalla osalla ei ole aikaa käyttää koko päivää kaupoissa kiertelyyn, kun on perheet, työt, lasten läksyt ja harrastukset, kodinhoito ja ehkä oma jaksaminenkin. Itse saatoin vielä ennen lapsia kiertää kilme eri kauppaa, mutta kyllähän siihen niin paljon aikaa meni, että nykyisin lapsiperheellisenä hyödynnän tarjouspäivät ja muuten käyn siinä pääsääntöisesti halvimmakssa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen tekemään omasta elämästä niin mukavaa ja kiinnostavaa, ettet enää jaksa miettiä muiden asioita.

Itse olen toiminut juuri näin. Jos joku köyhä tuttava valittaa rahojensa vähyyttä, vaihdan puheenaihetta.

Asia ei kuulu minulle, enkä toivo, että minulle kerrotaan tällaisista asioista. Ne nyt vaan ovat aika henkilökohtaisia.

Jokainen käyttäkööt rahansa vaikka ässäarpoihin tai heittäköön tuleen, ei kuulu minulle.

Mä jaksan kyllä kuunnella vähävaraisten ystävieni valitusta rahapulastaan, mutta vain jonkin aikaa ja sitten vaihdan puheenaihetta. Sama tilanne kuin silloin, kun eräs kaverini valitti jatkuvasti miehensä toistuvasta uskottomuudesta, mutta ei halunnut kuitenkaan erota. Kuuntelin vähän aikaa ja sitten vaihdoin puheenaihetta. 

Millaisia juttuja jaksat sitten kuunnella, kun et kerran kavereidesi huolia ainakaan? Olisko joku seuraavista vaikka kiinnostava puheenaihe:

"Mikä näistä merkkilaukuista olisi hienoin?"

"Mulla on ollut kauheasti ilmavaivoja viime aikoina.,"

"Meidän Petteri-Severiina saa vaan hyviä numeroita koulussa ja on erityisherkkä parsakaalin suhteen."

"Näitkö naapurin Maijan uuden takin, siis IHAN HIRVEE! Haukutaanko vähän muitakin naisia?"

"Minne ootte menossa kesälomalla? Kerro teidän lomasuunnitelmista, kiinniostaa kauheesti."

"Mikä pesuaine on mielestäsi paras? Minusta ehkä Omo tai sitten Bioluvil."

"Minun mieheni Pentti saa kohta ylennyksen, kerro vähän sinun miehesi työkuvioista."

"Kumman kaa olisit mieluummin, Peter Franzenin vai Aku Louhimiehen?"

"Vaihdellaanko reseptejä?"

Olisko nämä sitten parempia puheenaiheita?

Puheenaiheitahan on vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi juuri nyt voisi vaikka pohtia, miten kuntavaalit tullaan järjestämään pandemian aikana ja vaikuttaako hallituksen pandemian hoito puolueiden kannatukseen ja jos, niin miten ja miksi. 

Kiinnostaako sinua kuulla lainkaan toisen henkilökohtaisia kuulumisia, vai haluatko vaan pohtia muita asioita? Mietin, että jos henkilökohtaiset asiat eivät niin kiinnosta, ja sitten jos toinen taas kaiåaa ystävyydeltä enemmän juuri henkilökohtaisempaa tuntemista, silloin ehkä teidän pitää molempia etsiä uutta seuraa. Kummassakaan puheenaiheessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos toinen halua miettiä politiikkaa ja toinen jutella omista asioistaan, silloin haette ehkä ystävyydeltä hyvin erilaisia asioita.

Tottakai voidaan puhua myös omista asioistakin. Pointtini oli, että voin kuunnella ystävieni valitusta rahapulastaan, mutta en pitkään ja toistuvasti. Varsinkaan, jos asianomainen ei edes halua tehdä ongelmalleen yhtään mitään.  Kirjoitin jo kaverini uskottomasta miehestä ja sitäkään valitusta en jaksa kuunnella kauaa. Kun molemmat tietävät, ettei mies vaimonsa valittamisella muutu uskolliseksi vaan menee taas jonkin aikaa ja narahtaa uudelleen pettämisestä. Sitten taas itketään,  kun mies jäi kiinni pettämisestä, vaikka asiassa ei ole mitään yllättävää. Eikä ole mitään yllättävää siinäkään, ettei tämäkään kerta jää viimeiseksi. Mitään ei kuitenkaan haluta tehdä, jotta ei tarvitsisi enää itkeä miehen uskottomuuden vuoksi. 

No eipä tuollaisen uskottomuusongelman ratkaisu sormia napsauttamalla tapahdu. Ihan kuin et tajuaisi ihmisen psykologiasta mitään. Useinhan se menee juuri niin, että ihminen ensin jauhaa jotain asiaa aikansa samalla prosessoiden sitä, ja voi hyvinkin olla, että hän olisi hakenut sinusta jonkinlaista tukea ensin omille loukatuksi tulemisen tunteilleen ja sitä kautta eropäätökselleen - mutta sinä tyrmäsit hänet ja hän jäi yksin asiansa kanssa. 

No, on toki myös ihmisiä, jotka eivät pääse ongelmissaan eteenpäin ja rypevät niissä loputtomiin. Voihan olla, että hän oli sellainenkin. Mutta usein ihmiset voivat jonkin aikaa myös toistaa itseään, ennen kuin tilanne muuttuu. Ja jos rahapula on krooninen, niin silloin myös siitä johtuvat ongelmat ovat pitkäaikaisia. Joskus ihmisiä auttaa, kun saavat sanoa ääneen jollekin, että asia ottaa päähän.

Nimenomaan hän on sellainen, joka ei pääse ongelmissaan eteenpäin. Tilannetta on kestänyt jo 11 vuotta. Edelleenkin kuuntelen hetken aikaa, kun mies on taas pettänyt, mutta sen jälkeen vaihdan jo puheenaihetta. Kun tämä kaverini soittaa klo 22-23 välisenä aikana, tiedän jo ennen vastaamista, mistä on taas jälleen kerran kyse. Aina en viitsi edes vastata. 

Okei, ilmeisesti tuttusi on sitten vaan rasittava ihminen. Mutta hän ei ehkä ole sitten hyvä esimerkki tähän ketjuun, koska eihän hänen ongelmanaan ole huonosta suunnittelusta johtuva köyhyys, jos hän kerran jumittuu kaikkiin muihinkin asioihin. Eikä hän ole mikään hyvä esimerkki köyhästä ihmisestä yleensä. Sinulla on vaan rasittava kaveri, joka ärsyttää.