Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada lapselle PIKAISTA psykiatrin apua?
31.05.2014 |
On siis psykiatrian poliklinikan seurannassa (n. 1-2x/v) adhd:n vuoksi ja tarvittaessa voin soittaa poliklinikan lääkärille, tai siis jättää soittopyynnön. Olen jättänyt soittopyynnön vähän yli viikko sitten ja soittanut sen jälkeenkin ja pyytänyt kiireistä yhteydenottoa, eipä ole vieläkään mitään kuulunut. Olen kertonut että lapseni mieliala on viime aikoina mennyt todella alas, on puhunut jopa kuolemantoiveista vaikkei suorastaan myönnäkään että aikoisi itselleen mitään tehdä. Olen todella huolissani.
Lapsi on 13v. Välillä hän vaan (esim. tänään) makaa sohvalla sohvatyynyjen alla ja haukkuu itseään, miten hän on surkea koulussa, sai surkean todistuksen (ei saanut oikeasti) ja kaikki inhoaa häntä. Koitan tietysti sanoa että ne asiat ei pidä paikkaansa, mutta ei sillä tunnu olevan mitään merkitystä mitä sanon.
Haluaisin hänet pikaisesti lastenpsykiatrin arvioon tuon ilmeisen masennuksen vuoksi, varsinkin kun se nyt on kestänyt lähes koko kevään koko ajan pahentuen. Aiemminkin olen siis ollut psyk. polille yhteydessä, silloin on sanottu vain että seurataan vielä vaikka itse silloin sanoin että mielestäni lapsi alkaa olla kohta jollekin osastolle valmis.
Tietääkö joku onko (Turussa) päivystäviä lastenpsykiatreja? Jos vain veisin hänet joku ilta päivystykseen kun on oikein huono päivä, saisiko sieltä jotain apua vai vain kehoituksen mennä kotiin ja soitella taas sinne polille? Tiedän että osastoille on todella pitkät ajat mihinkään tutkimusjaksoihin, en tiedä saako akuuttipaikkojakaan..
Kommentit (38)
Kiitos vastauksista. Lapsen (tai nuoren, pitäisi varmaan jo alkaa sanomaan) tilanne tosiaan on huonontunut koko kevään, mutta edelleen välillä tulee ihan ns. normaalejakin päiviä. Ehkä senkin takia on sieltä psykiatrian polilta vaan haluttu seurata tilannetta. Enemmän kuitenkin on nykyään jo huonoja, eikä ne hyvätkään päivät ole oikeastaan niin hyviä, ennemmin vain puuttuu se suurin itsensä haukkuminen ja itkeskely. Hän myös jatkuvasti kommentoi negatiivisesti sisarusten tekemisiä ja puuttuu jokaiseen riitaan/sanaharkkaan jotka muilla on käynnissä. Hän on muutaman kerran nyt kieltäytynyt lähtemästä kun on ollut menoa jonnekin jossa olisi ollut kavereita, ei ole mitään järkevää syytä tälle kertonut. Ennen olisi mennyt innoissaan.
Tuntuu todella pahalta katsoa miten toisella on huono olla eikä mikään tunnu auttavan. Joskus hänet saa hiukan rentoutumaan esim. hieromalla hartioita tms. mutta aika usein kieltäytyy kaikesta kosketuksesta.
Adhd-lääkitys hänellä nyt on, Concerta ja se auttaa levottomuuteen kyllä hyvin. Mielialaan ei kyllä ainakaan parantavasti. Itsetunto-ongelmia hänellä on aina ollut, ihan koulun alusta lähtien, sitä ennen ei niinkään. Koulussa on kuitenkin opillisesti aina ihan hyvin pärjännyt, pärjäisi kuitenkin vielä paljon paremmin jos jaksaisi tsempata. Erityisesti tänä keväänä on koenumerot laskeneet ja se näkyi sitten tietysti myös todistuksessa.
Mietin vielä että onko päivystykseen järkevämpää mennä päivällä vai illalla? Jos päivällä niin pitääkö mennä omaan tk:hon vai voiko mennä suoraan yhteispäivystykseen, olisiko siellä varmemmin esim. psykiatri tavattavissa? Illalla kaikki psykiatrit on varmaan kotona, käsittääkseni Turussa ainakin aikuisten puolella psyk. päivystys on lähinnä kotipäivystystä.
Jos lapsi/nuori väittää lääkärille ettei häntä mikään vaivaa niin uskovatko he minua jos kerron millainen hän kotona on? Hän ei haluaisi kuulemma minnekään lääkäriin mennä ja pelkään että väittää sitten kaiken olevan ok :(
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turussa ei saa julkiselta puolelta apua ellei ryhdy kysymään, kenelle lapsi kannattaa viedä yksityiselle puolelle. Silloin vasta miettivät, että totta, olisihan meillä joku aika joskus. Eli kysy, ketä yksityistä suosittelevat. Tapahtuu ihme ja lapsi saa apua julkiselta puolelta.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ainakaan itsellä asioiden purkaminen psykologille ei tuonut helpotusta päinvastoin. Ajan kanssa ainakin itsellä meni ohi, kun oppi ymmärtämään tätä elämää ja itseään oikein. Tsemppiä!
Concerta lääke voi joskus aiheuttaa itsetuhoajatuksia ja aggressiivisuutta ja se ei monesti sovi, jos on masennusta pohjalla. Keskittymiseen tietty auttaa.
Asia ei todellakaan ole näin! Lain mukaan psykiatrisen pakkohoidon kriteerit (seuranta-aika 72h) ovat täysin erit lapsille ja aikuisille. Paras tapa Turussa on juuri yhteispäivystyksekseen hakeutuminen, sitä kautta päivystyksellinen lastenpsykiatrin arvio (aina takapäivystäjänä) ja sitten tarvittaessa osastohoito. Olen lääkärinä päivystänyt todella usein yli 15 vuotta ja tällaiset tapaukset ovat meidän työssä varsin harvinaisia. Ja ne otetaan aina hyvin vakavasti. T. Lääkäri Turusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia ei todellakaan ole näin! Lain mukaan psykiatrisen pakkohoidon kriteerit (seuranta-aika 72h) ovat täysin erit lapsille ja aikuisille. Paras tapa Turussa on juuri yhteispäivystyksekseen hakeutuminen, sitä kautta päivystyksellinen lastenpsykiatrin arvio (aina takapäivystäjänä) ja sitten tarvittaessa osastohoito. Olen lääkärinä päivystänyt todella usein yli 15 vuotta ja tällaiset tapaukset ovat meidän työssä varsin harvinaisia. Ja ne otetaan aina hyvin vakavasti. T. Lääkäri Turusta
Kiitos lääkärillekin vastauksesta! Osaatko sanoa mitkä ovat tämän ikäisten pakkohoidon kriteerit? Riittääkö kuoleman halu vaikka ei varsinaisesti aikoisikaan asialle mitään tehdä tai ainakin siis väittää ettei aio tehdä? On kuitenkin kysellyt minulta "ohimennessään" mm. että kuinka monta buranaa pitäisi ottaa että kuolee. Olen sanonut ettei siihen kuole vaan tulee vaan vatsa kipeäksi kun pelkään että muuten kokeilisikin. Concertoista on kysynyt samaa ja ne onkin nyt piilossa ja annan sieltä aamuisin vaan sen yhden.
Ja tosiaan joskus saattaa olla ihan suht ok kuitenkin! Ei siis 24/7 makaa lattialla itkemässä.. Erityisesti tietokoneet kiinnostaa ja niillä pelatessa voi jopa nauraa joskus kun veljen kanssa pelaa. Meillä on kuitenkin peliajat enkä nyt muutenkaan voi aamusta iltaan antaa pelata siksi että silloin olisi parempi olo.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 21:24"]
En tiedä Turusta, mutta kotikunnassani jos on "tappamassa itseään", niin jo terveyskeskuslääkärille menemällä saa suoraan lähetteen psykiatrisen sairaalan päivystykseen. Sinne voi mennä suoraan, siellä jututetaan ja kysytään potilaalta itseltään, tunteeko hän tarvetta jäädä edes yhdeksi yöksi osastolle. Jos ei, niin sinne pyydetään käymään ainakin 1-3 kertaa viikossa pahimman hädän ajaksi.
[/quote]
Onpa hienosti järjestetty asiat sinun kunnassasi. Meillä ei ole tuollaisia palveluja.
ohis
[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 22:49"]
Kiitos lääkärillekin vastauksesta! Osaatko sanoa mitkä ovat tämän ikäisten pakkohoidon kriteerit? Riittääkö kuoleman halu vaikka ei varsinaisesti aikoisikaan asialle mitään tehdä tai ainakin siis väittää ettei aio tehdä? On kuitenkin kysellyt minulta "ohimennessään" mm. että kuinka monta buranaa pitäisi ottaa että kuolee. Olen sanonut ettei siihen kuole vaan tulee vaan vatsa kipeäksi kun pelkään että muuten kokeilisikin. Concertoista on kysynyt samaa ja ne onkin nyt piilossa ja annan sieltä aamuisin vaan sen yhden.
Ja tosiaan joskus saattaa olla ihan suht ok kuitenkin! Ei siis 24/7 makaa lattialla itkemässä.. Erityisesti tietokoneet kiinnostaa ja niillä pelatessa voi jopa nauraa joskus kun veljen kanssa pelaa. Meillä on kuitenkin peliajat enkä nyt muutenkaan voi aamusta iltaan antaa pelata siksi että silloin olisi parempi olo.
t. ap
[/quote]
Lisäkysymyksenä vielä että saako tk-lääkäri tehdä myös lapselle M1-lähetteen vai pitääkö alaikäisen kohdalla olla psykiatrin arvio? Ja anteeksi kun jankkaan näitä käytännön asioita, olen vain tässä vuosien saatossa huomannut sen että minun pitää äitinä itse tietää kaikki oikeudet ja mahdollisuudet jos haluaa jotain apua saada, tuon adhd:n ja sen liitännäisongelmien kanssa ollaan lääkäreillä kuitenkin ihan tarpeeksi ravattu. Ei kuitenkaan tällaisen asian suhteen, tai näin pahana olevan tilanteen kanssa. Minua alkaa myös herkästi itkettämään näissä tilanteissa ja olen huomannut ettei minua silloin oteta niin vakavasti, siksikin haluan tietää etukäteen mitä voin "vaatia" lapselleni.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tekstisi on aivan kuin minun kirjoittamaa. Mulla samanikäinen poika, joka oireilee aivan samanlailla ja diagnoosina tarkkaavaisuushäiriö. Pelaaminen ja tietokoneet kiinnostavat täälläkin, paljon muuta ei haluaisi tehdä. Meillä takana psykoterapiaa puoli vuotta, josta en tiedä oliko apua, poika ei ainakaan koskaan mielellään sinne mennyt. Concertaa tai vastaavaa tarvittaisiin keskittymiseen, mutta ei uskalleta aloittaa, kun pahentaa masennusta ja vaikuttaa mielialaan huonontavasti, jos itsetunto huono ja masennukseen taipumusta. Toisaalta taas numerot ovat nyt koulussa laskeneet, kun ei pysty keskittymään eikä ole voimia lukea kokeisiin ja huolehtia koulutöistä. Välillä kyllä ihan tavallisia päiviä ja uskon, että loma nyt helpottaa. Meillä pojalla 15 vuotias isoveli. Olisiko sulla anonyymiä sähköpostiosoitetta laittaa tänne, jos haluaisit jutella? Vertaistuki olisi tervetullutta tänne ainakin.
Ap tekstisi on aivan kuin minun kirjoittamaa. Mulla samanikäinen poika, joka oireilee aivan samanlailla ja diagnoosina tarkkaavaisuushäiriö. Pelaaminen ja tietokoneet kiinnostavat täälläkin, paljon muuta ei haluaisi tehdä. Meillä takana psykoterapiaa puoli vuotta, josta en tiedä oliko apua, poika ei ainakaan koskaan mielellään sinne mennyt. Concertaa tai vastaavaa tarvittaisiin keskittymiseen, mutta ei uskalleta aloittaa, kun pahentaa masennusta ja vaikuttaa mielialaan huonontavasti, jos itsetunto huono ja masennukseen taipumusta. Toisaalta taas numerot ovat nyt koulussa laskeneet, kun ei pysty keskittymään eikä ole voimia lukea kokeisiin ja huolehtia koulutöistä. Välillä kyllä ihan tavallisia päiviä ja uskon, että loma nyt helpottaa. Meillä pojalla 15 vuotias isoveli. Olisiko sulla anonyymiä sähköpostiosoitetta laittaa tänne, jos haluaisit jutella? Vertaistuki olisi tervetullutta tänne ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta lapsesi tarvitsee apua ja vaikka hän ohimennessään sinulta kysyy kuinka monta buranaa pitää ottaa, että henki lähtee, niin hänelle asia voi olla todella vakava. Itse äitinä en jäisi odottelemaan, vaan hakisin pikinmiten apua. Olen jotunut hakemaan apua jo täysi-ikäiselle Adhd lapselleni ja soittamaan poliisit paikalle avaamaan oven, kun hänellä oli itsetuhoiset puheet ja ambulanssilla sitten vietiin päivystykseen. Itse otan itsetuhoiset puheet aina vakavasti ja toimin heti! No, lapsi pääsi sitten pois päivystyksestä, kun sanoi lääkärille, ettei aio tappaa itseään sinä yönä ja minä otin kotiin seurantaan, vaikka asui omillaan. En todellakaan voinut jättää yksin.
T. aikuisen Adhd lapsen äiti
Kaikki julkisen puolen lääkärit voivat tehdä tarkkailuläheteen tahdosta riippumattomaan hoitoon (=M1). Lasten kohdalla riittää epäily vakavasta mielenterveyden häiriöstä. Sen lähetteen tekemisen jälkeen psykiatrin on arvioitava potilas ja voi ottaa tarkkailuun kolmeksi vuorokaudeksi ilman sen kummempaa diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 21:29"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 21:27"]
Päivystykseen menisin. Soitat ja sanot että lapsella itsrmurhauhka niin varmasti ottavat jo tänäiltana hoitoon
[/quote]
Niin, olen jo miettinyt että jos vaan väittäisin pokkana että lapsi valehtelee kun väittää ettei oikeasti aio koittaa mitään. Tai mistäs minä tiedän vaikka valehtelisikin..
t. ap
[/quote]
No jos on masennusta ja edes puhetta siitä että haluaisi kuolla, niin kyllä se on jo itsemurhariski. Ei siihen tarvita mitään rautalangasta väännettyä "minä aion tappaa itseni"- lausetta, vaan masennus+toive kuolemasta+kyseessä lapsi, on ihan riittävä combo hakeutumaan vaikka sinne päivystykseen ja äkkiä!
Todellakin lapsi tarvitsee apua. En vaan käsitä miksi psykiatrin mielestä ei selvästikään mikään kiire ole kun ei vastaa soittopyyntöihini. Olen kuitenkin kaikki ylläkertomani asiat kertonut hänelle jo aiemminkin, silloin sovittiin että seurataan vielä. Nyt olisin soittanut että ei enää seurata vaan pitää alkaa tehdäkin jo jotain. Lapsi siis on käynyt terapiassa jo kolmatta vuotta, aloitettiin huonon itsetunnon ja tunne-elämän ongelmien vuoksi (masennusta ei kuitenkaan ole ennen ollut, ainakaan sellaista että olisin huomannut). Terapiasta ei kyllä mielestäni ole varsinaista apua ollut, uskoisin että hän olisi kasvanut samalla tavalla ilman sitäkin. Toisaalta myös tämä masennus on nyt tullut päälle terapiasta huolimatta. Terapeutin kanssakin olen tästä asiasta keskustellut, hänen mielestään vaan pitää jatkaa terapiassa käymistä ja se auttaisi, itse en ole ihan samaa mieltä.
Loin nyt tätä varten anonyymin s.postiosoitteen, jos haluat kirjoitella vastaaja 32/33. Niinkin tyhmän kuin huolissaan@yahoo.com.
t. ap
Kokemuksesta voin sanoa, että noita psykiatrejakin on moneen lähtöön. Olen käyttänyt Adhd lastani eri psykiatreilla 13 vuoden ajan ja siihen on mahtunut, niin hyviä kuin huonojakin. Itse äitinä elät lapsesi kanssa arkea ja tiedät parhaiten, jos asiat eivät ole kunnossa. Kannattaa toimia.
Lastensuojelu menee psykologin lausunnon edelle. Psykologi on sitä mieltä, että itsetuhoisen 9-vuotiaan tyttäreni oikea hoitopaikka olisi helsingin lastenlinna. Lastensuojelu on sitä mieltä, että lapsi voi asua isänsä kanssa, vaikka lapsi pelkää isäänsä ja vahingoittaa itseään siellä. Minun luonani lapsi ei saa enää olla, koska puukotti minua 5 kertaa. Sain kädet eteen ja sain rystysiini haavoja. Nyt saan nähdä tyttöäni kerran viikossa tunnin ajan. Miten saisin tyttöni oikeaan hoitoon lastenlinnaan?
Alue: Aihe vapaa
Koita jaksaa, murrosikä on todella raju monella Adhd lapsella, kun niillä on tavallista suurempi päihdehakuisuus ja kuvioihin voi tulla päihteet ym. Itse olen helvetin käynyt läpi ja taistellut Adhd lapseni oikeuksista ja hoidosta ja vielä jatkuu, vaikka lapsi on jo aikuinen. Joten voimia ap, vaikka menikin vähän asian vierestä.