MÄ VIHAAN MUN ÄITIÄ!
Se on niin omahyväinen ihminen, etten kestä. Äitini on 'humble brag' -käsitteen ruumiillistuma.
Tulee niin paha olo joka kerta kun näen sitä. Joka ikinen kerta se onnistuu tuhoamaan mun yrityksen olla tyytyväinen itseeni.
Äitini on tohtori. Hyvässä työpaikassa, pian eläkkeellä. Arvostettu ihminen, menestynyt urallaan. Saanut uran ja neljä lasta, joista kolme on onnistunut kasvattamaan akateemisille urille. Minua ei. Minä tollo sain hädin tuskin peruutuspaikan ammattikorkeakoulusta (äitini mukaan leikkikoulu), jonka rävelsin läpi. Teen nyt työtä, jolla saan hyvän elannon lapsilleni. Olen löytänyt hyvän miehen, joka thank god on maisteri. Ei siis luuseri.
Olen pyrkinyt yliopistoon sata kertaa. Mitkään ovet ei aukene. Olen tyhmä. Olen arvoton. Minussa on jotain vikaa. Kyllähän kaikki fiksut nyt hankkivat kunnon koulutuksen.
Milloin aiot mennä opiskelemaan? Lause, jota kuulen jatkuvasti. Minulla on jo korkeakoulututkinto, vaikka se onkin rävelletty läpi ja leikkikoulusta saatu.
Mä en jaksa enää.
Kommentit (32)
No ammattikorkeahan ON leikkikoulu, ei siitä mihinkään pääse. Surullista, että älykäs äiti on saanut vähemmän älykkään lapsen, kyllä se varmasti harmittaa ja ehkä hävettääkin häntä. Mutta pääasia että olet itse tyytyväinen elämääsi (sitä kuvaa ei tekstistäsi kyllä saa, valitettavasti).
[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 21:55"]
No ammattikorkeahan ON leikkikoulu, ei siitä mihinkään pääse. Surullista, että älykäs äiti on saanut vähemmän älykkään lapsen, kyllä se varmasti harmittaa ja ehkä hävettääkin häntä. Mutta pääasia että olet itse tyytyväinen elämääsi (sitä kuvaa ei tekstistäsi kyllä saa, valitettavasti).
[/quote]
Aivan. Tällaiset tekstit panevat minut aina miettimään, onko äiti oikeasti oikeassa. Ammattikorkeakoulu on ihan huuhaata, on vain haluttu kaikenlaiset jämäopistopuljut yhtenäistettyä joksikin tietyntasoiseksi oppilaitokseksi ja sitten menty rinnastamaan korkeakoulututkintoon. Näin äiti sanoo.
Haluaisin olla ylpeä itsestäni, mutta tämä koulutus vai risoo ja paljon. Vaikka olisin roskakuski, mutta maisteri, se olisi parempi kuin hyvä ja arvostettu työpaikka lukiopohjalta.
ap
[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 21:55"]
No ammattikorkeahan ON leikkikoulu, ei siitä mihinkään pääse. Surullista, että älykäs äiti on saanut vähemmän älykkään lapsen, kyllä se varmasti harmittaa ja ehkä hävettääkin häntä. Mutta pääasia että olet itse tyytyväinen elämääsi (sitä kuvaa ei tekstistäsi kyllä saa, valitettavasti).
[/quote]
Surullista tässä on ainoastaan se, että fakki-idiootti pakkomielteinen äiti on saanut noinkin normaalin lapsen, eikä tytär vaan osaa pitää puoliaan ja irrottautua.
Se käytti jotain aineita kun odotti sua jos kerran samoilla perintötekijöillä on saatu yliopistoon päässeitä. Tai eri isä; huora joka tapauksessa.
Löysinpäs vanhan ketjun kahden vuoden takaa. Pääsin yliopistoon opiskelemaan, eli minustakin tulee maisteri.
Sain tietää tästä heinäkuussa 2014, eli olen kohta jo kaksi vuotta opiskellut.
Arvatkaapa, onko äiti ylpeä!
ap
Samalla logiikalla sun täytyy olla iloinen lapsesi amikseen tai kansanopistoon pääsystä.Muista sitten olla ahdistelematta muualle.
Tulee päivä, jolloin tajuat ettei äitisi mielipiteillä ole mitään merkitystä. Pääasia, että olet itse tyytyväinen. Oivallus voi iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta tai tulla vähitellen. Onnea elämääsi!
Toivoisin, ettet käyttäisi sanaa räveltää. Se on vastenmielinen.
Katkaise jo se napanuora. Rupea elämään omaa elämääsi, se on loppujenlopuksi niin lyhyt. Ole onnellinen perheestäsi,he arvostavat sinua sellaisena kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ovat siis äitini kanssa samaa mieltä?
ap
Ketkä "kaikki"? Ehkä kannattais vaihtaa tuttavapiiriä, vaikuttaa siltä että noissa ympyröissä et tule koskaan olemaan onnellinen...
Säälittävää että joidenkin mielestä ihmisen arvo tuntuu perustuvan koulutukseen ja uraan.
Sano sille että haistaa paskan ja alat ennustajaksi. Tai menet reiki-kurssille ja rupeat tekemään jotain ihme energiahoitoja, siitä se varmaan saisi slaagin.