Lue keskustelun säännöt.
MÄ VIHAAN MUN ÄITIÄ!
31.05.2014 |
Se on niin omahyväinen ihminen, etten kestä. Äitini on 'humble brag' -käsitteen ruumiillistuma.
Tulee niin paha olo joka kerta kun näen sitä. Joka ikinen kerta se onnistuu tuhoamaan mun yrityksen olla tyytyväinen itseeni.
Äitini on tohtori. Hyvässä työpaikassa, pian eläkkeellä. Arvostettu ihminen, menestynyt urallaan. Saanut uran ja neljä lasta, joista kolme on onnistunut kasvattamaan akateemisille urille. Minua ei. Minä tollo sain hädin tuskin peruutuspaikan ammattikorkeakoulusta (äitini mukaan leikkikoulu), jonka rävelsin läpi. Teen nyt työtä, jolla saan hyvän elannon lapsilleni. Olen löytänyt hyvän miehen, joka thank god on maisteri. Ei siis luuseri.
Olen pyrkinyt yliopistoon sata kertaa. Mitkään ovet ei aukene. Olen tyhmä. Olen arvoton. Minussa on jotain vikaa. Kyllähän kaikki fiksut nyt hankkivat kunnon koulutuksen.
Milloin aiot mennä opiskelemaan? Lause, jota kuulen jatkuvasti. Minulla on jo korkeakoulututkinto, vaikka se onkin rävelletty läpi ja leikkikoulusta saatu.
Mä en jaksa enää.
Kommentit (32)
Oletko hakenut yliopistoon sata kertaa pelkästään miellyttääksesi äitiäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tähän pitäisi muka sanoa? Kokoomus?
Jos työsi ja perheesi ovat itsellesi mieluisia, ei sinulla ole mitään hävettävää ja olet arvokas ihminen.
Kysy ensi kerralla äidiltäsi milloin aikoo alkaa elää omaa elämäänsä ja lopettaa muiden painostamisen ja mollaamisen.
Ootko puhunut äitisi kanssa? Ehkä hän luulee että on sinun oma toiveesi tuo yliopisto?
Ei sinussa mitään vikaa ole. Toisen arvostaminen ja rakastaminen saavutusten perusteella ei ole arvostamista ja rakkautta ensinkään. Äidin ja isän rakkaus lapseen ja yleensäkkin toisen ihmisen arvostaminen on pyyteetöntä.
Ole sinä erilainen. Rakasta äitiäsi kaikesta huolimatta. Ja jos sulla oin hyvä mies, joka rakastaa sinua omana itsenäsi, niin sulla on asiat hyvin. Hyväksyntä ja rakkaus on sellaisia asioita, että niitä ei tarvi ansaita.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan kutosta akateemisesti lahjakkaille on vaikea tajuta, että joku voisi olla onnellinen ilman "älyllistä haastetta". Tiedän, koska oon itse sellainen ja vaikka kokemus on muuta todistanut, niin en vieläkään sitä ihan tajua... :D
Olen puhunut äitini kanssa. Olen syntynyt väärään sukuun. Kaikki 1900-luvun puolella syntyneet (ja pian kaikki 2000-luvullakin) ovat ylioppilaita, miehet maistereita, 60-luvulta lähtien huomattavan paljon tohtoreita ja lisensiaatteja. Akateemisuus on verissä. Pyhä kolminaisuus, oikislääkiskauppis, on yliarvostettu triangeli tässä elämän kappaleessa.
Kukaan ei ymmärrä, miksi joku menisi (huom, menee, ei pyri) ammattikorkeakouluun, kun korkeampaa koulutusta on tarjolla. Miksi joku haluaa sairaanhoitajaksi, kun voi ruveta (huom, ruveta, ei pyrkiä ja opiskella ja päästä vaikeasti) lääkäriksi. Miksi alkaa sosionomiksi, kun voi opiskella opettajaksi? Laiskuutta? Tyhmyyttä?
Minulla on luonnolliseti suurin osa ystävistäni maistereita, koska olen elänyt koko elämäni akateemisissa piireissä. Kaikki kaverini vanhemmat ovat myös maistereita ja tohtoreita.
Jotenkin tämä maisterius on joku ihmisyyden mitta siinä maailmassa, jossa elän. En osaa itsekään arvostaa itseäni, jos kaikki ympärilläni katsovat leikkikoulututkintoani kieroon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita välit poikki. Ei ole kärsittävä ihmissuhteesta joka on huono vain siksi että Se on sun äitis. Itse katkaisin välit äitiini kolme vuotta sitten, enkä ole,päivääkään katunut. Paljon helpompaa elämäni nyt.
Vaikka äitisi olisi kuinkakin fiksu, niin ei sillä ainakaan tunneälyä tunnu olevan pätkän vertaa. Ehkä olisi parempi vähentää noita näkemiskertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos sanoisit äidillesi suorat sanat? Vai oletko vielä henkisesti riippuvainen äitisi ajatuksista? Ehkä se on suurin paha.
-Mies 29v-
Minusta äitisi kuullostaa lähinnä säälittävältä tapaukselta. Isäni oli samanlainen: joka akateemisuus tai täysi luuseri. Ihan vitun sama, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ei niitä vanhoja höperöitä kannata ottaa tosissaan ;) vaikutat kirjoituksesi perusteella fiksulta tyypiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 jatkaa. Älä vihaa, se katkeroittaa ja myrkyttää sinut sisältä. ehkä kannattaisi käydä juttelemassa näistä jutuista jonkun psykologin tms. kanssa. Voisi helpottaa.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 20:58"]
Jos työsi ja perheesi ovat itsellesi mieluisia, ei sinulla ole mitään hävettävää ja olet arvokas ihminen.
Kysy ensi kerralla äidiltäsi milloin aikoo alkaa elää omaa elämäänsä ja lopettaa muiden painostamisen ja mollaamisen.
[/quote]
Äiti ei varsinaisesti painosta, vaan ponnekkaasti kannustaa opiskelemaan. Koska kaikki fiksut niin tekevät, etteivät aivot jää käyttämättä. Näin ilmeisesti käy ammattikorkeakoulussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaise tuo kierre, älä siirrä sitä lapsillesi.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 21:25"]
Katkaise tuo kierre, älä siirrä sitä lapsillesi.
[/quote]
Tämä tuli tänään mieleeni juuri tästä siirtämisestä. Äitini oli lasten kevätjuhlissa koulussa ja laskeskeli siinä lasten kanssa jäljellä olevia kouluvuosia. Yläasteelle siirtyvä tyttäreni laski, että koulua on jäljellä vielä 6 vuotta, on siis puolivälissä. Lukio on itsestäänselvyys. Mummu korjasi, että koulua on vielä varmasti ainakin 11 vuotta vielä edessä. Lukion jälkeen yliopistossa menee ainakin viisi vuotta, lääkäriksi opiskellessa menee helposti jopa 10 vuotta..
ap
[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 21:22"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 20:58"]
Jos työsi ja perheesi ovat itsellesi mieluisia, ei sinulla ole mitään hävettävää ja olet arvokas ihminen.
Kysy ensi kerralla äidiltäsi milloin aikoo alkaa elää omaa elämäänsä ja lopettaa muiden painostamisen ja mollaamisen.
[/quote]
Äiti ei varsinaisesti painosta, vaan ponnekkaasti kannustaa opiskelemaan. Koska kaikki fiksut niin tekevät, etteivät aivot jää käyttämättä. Näin ilmeisesti käy ammattikorkeakoulussa.
ap
[/quote]
Tuollaisen maailmankuvan pakottaminen toisen päähän on mielestäni jo painostamista. Älä yritä miellyttää äitiäsi, vaan elä niin kuin itse haluat. Jos oikeasti haluat yliopistoon opiskelemaan, yritä uudestaan. Jos et, jätä hakematta ja keskity tekemään asioita joista oikeasti nautit. Et elä äitiäsi varten.
Äitisihän vaikuttaa jo ihan pakkomielteiseltä ton koulutuksensa kanssa. Ok, koulutus on hyvä asia, muttei ketään saa painostaa ja pakottaa. Muutkin ammatit ovat ihan hyviä, ei kaikkien ole pakko olla akateemisia.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 20:52"]
Kaikki ovat siis äitini kanssa samaa mieltä?
ap
[/quote]
Külla!
Ihan paskoja tuollaiset "katkaise välit" ohjeet. Itse pääsin yli samasta ja annoin olla kun ymmärsin mikä oli tuon käyttäytymisen/painostamisen takana. Älä nyt ainakaan välejä katkaise: lapsillasi on hyvä olla mummo ja toisinpäin. Tuolle sukupolvelle on tyypillistä, että palvotaan akateemisuutta. Tai on niin h-vetin tärkeää tuo koulutus.
Kaikki ovat siis äitini kanssa samaa mieltä?
ap