Genreä vaihtaneita muusikoita/bändejä

Vierailija kirjoitti:

Fleetwood Mac

Jefferson Airplane-Starship.

Vierailija kirjoitti:

Fleetwood Mac

Tämä!!

Vierailija kirjoitti:

Sweet, alun purkkakaudesta glam rockiin

The Osmonds siirtyi Grazy Horsella melkein heviin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien aor-bändien kantaisä Foreignerin perusti Spooky Tooth -bluesyhtyeen Mick Jones.

Judas Priest on versioinut viimeksi mainittua.

Jos viittaat aorilla niihin pariin hittiballadiin, annat bändistä aika rajoitetun kuvan. Foreigner on pääasiassa ihan rouhea rockbändi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkalla oli 80-luvulla heavy-kausi. Ei ollut kuin pari vuotta.

Kirka aloitti poprockarina. Vielä 70-luvulla versioi ansiokkaasti varhaista Stevie Wonderia.

Hän olisi jatkanut 80-luvun rocklinjaa jos levy-yhtiö ei olisi joutunut konkurssiin.

Itseasiassa nuo Kirkan rocklevyt olivat yllättävän hyviä. Hänen äänenstä oli todella tiukka. Harmi kun joutui siirtymään iskelmään, mutta pääsipähän veloistaan irti.

Nykyään niissä pistää iskelmäsovitus korvaan, mutta olivat aikoinaan yllättävän hyvin tehtyjä.

Vastaavasti Surun pyyhit silmistäni on sovitettu pop/klubihitiksi, eikä yhtään huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gary Moore vaihtoi hard rockista bluesiin.

Itse asiassa, toisin päin.

Hän oli bluesmuusikko, joka teki heviä ja hard rockia henkensä pitimiksi.

Sanoi noin itse muistaakseni, mutta oli typerä lausunto koska nuo hard rock-levyt ovat erittäin hyviä ja sen aikakauden tuotannon faneja on paljon. Myös huippukitaristeissa.

Genremuutos vai ei? Kai Pink Floydin koko tuotantoa voi nimittää progressiiviseksi rockiksi, jollei sitten alkupäätä psykedeliaksi, mutta melko erityylistä musiikkia on alku- vs loppupää.

Genesis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkalla oli 80-luvulla heavy-kausi. Ei ollut kuin pari vuotta.

Kirka aloitti poprockarina. Vielä 70-luvulla versioi ansiokkaasti varhaista Stevie Wonderia.

Hän olisi jatkanut 80-luvun rocklinjaa jos levy-yhtiö ei olisi joutunut konkurssiin.

Itseasiassa nuo Kirkan rocklevyt olivat yllättävän hyviä. Hänen äänenstä oli todella tiukka. Harmi kun joutui siirtymään iskelmään, mutta pääsipähän veloistaan irti.

Nykyään niissä pistää iskelmäsovitus korvaan, mutta olivat aikoinaan yllättävän hyvin tehtyjä.

Vastaavasti Surun pyyhit silmistäni on sovitettu pop/klubihitiksi, eikä yhtään huonosti.

No ei niiden Kirkan rock-levyjen hyvyydessä mitään yllättävää ole jos miettii ketkä on ollut taustalla. Mm. Kassu Halonen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien aor-bändien kantaisä Foreignerin perusti Spooky Tooth -bluesyhtyeen Mick Jones.

Judas Priest on versioinut viimeksi mainittua.

Jos viittaat aorilla niihin pariin hittiballadiin, annat bändistä aika rajoitetun kuvan. Foreigner on pääasiassa ihan rouhea rockbändi.

Njoo, sellaista katulenkkarimusaa, ihan hyvässä mielessä.

Fleetwood Mac.

Ensin ne oli niin n€€keriä, että ei olisi valkoiseksi heitä uskonut.

Sitten tuli irtottoja perinne-bluesista, kuten hard rock- kappale Green Manalishi ja slovarien slovari Albatross...

Myöhemmin bändi on muuttunut joksikin vallan muuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sweet, alun purkkakaudesta glam rockiin

The Osmonds siirtyi Grazy Horsella melkein heviin.

Mutta oliko kyseessä vain yksi irtorypistys? Ettei tyyli kuitenkaan pysyvämmin muuttunut. Toinen reipas veto on Down by the lazy river.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gary Moore vaihtoi hard rockista bluesiin.

Itse asiassa, toisin päin.

Hän oli bluesmuusikko, joka teki heviä ja hard rockia henkensä pitimiksi.

Sanoi noin itse muistaakseni, mutta oli typerä lausunto koska nuo hard rock-levyt ovat erittäin hyviä ja sen aikakauden tuotannon faneja on paljon. Myös huippukitaristeissa.

Olihan ne, mutta ei kai arvostanut itse. Tuohon aikaan oli kova linjanveto kaupallisen ja indie-osaston välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sweet, alun purkkakaudesta glam rockiin

The Osmonds siirtyi Grazy Horsella melkein heviin.

Mutta oliko kyseessä vain yksi irtorypistys? Ettei tyyli kuitenkaan pysyvämmin muuttunut. Toinen reipas veto on Down by the lazy river.

Vastasivat kai muodikkaasti jytä-huutoon.

Metallica eli alkuvaiheen hyvin melodisesta metallista viimevuosien itseääntoistavaan ränttätänttämetalliin. 

Vierailija kirjoitti:

Ritchie Blackmore, Deep Purplesta ja Rainbowsta Blackmore's Nightiin

Blackmore itse mainostaa nykytyyliään renessanssimusiikkina, ei tee muka rockia...

Minusta Blsckmore's Nightin genre on renessanssi/keskiaikavaikutteista folkrock/poppia.

Vierailija kirjoitti:

Metallica eli alkuvaiheen hyvin melodisesta metallista viimevuosien itseääntoistavaan ränttätänttämetalliin. 

Kill'em all hyvin melodista?

Vierailija kirjoitti:

Linkin Park (R.I.P. Chester) aloitti nu metal -bändinä. Bändin myöhempi musiikki oli metallista kaukana.

Sama tuli ekana itselläni mieleen.

Ekaksi oli punkkia

Sitten melodista rokkia

Ja juuri ennen Chesterin kuolemaa tyyli oli poppia.

Muse

Laulu tyyliltään ei ole muuttunut, mutta musiikillisesti on. Vertakaa vaikkapa alku ja nyky tuotantoa. Syntetisaattoria lisätty.

Sakari Kuosmanen. Pari-kolme ekaa sooloalbumia 1980-luvulla oli kuitenkin jonkinlaisia rokkilevyjä. Lisäksi hän oli välillä mukana ainakin Sleepy Sleepersissä ja vähän aikaa myös Juice Leskinen Grand Slamissa. 1990-luvulla  oli jo siirtynyt selkeästi iskelmän puolelle.

Saara Aalto on vaihtanut iskelmämusiikista kiinankieliseen poppiin ja englanninkielisen popin kautta suomenkielisiin joululauluihin.