Mitä "kotiäiti" tekee loppuelämällään sen jälkeen kun lapset on jo aikuisia ja muuttaneet pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kotiäitinä olla vain siihen saakka, kun pienin täyttää 3v? Jos se jatkuu sen jälkeen, niin sitä voisi kutsua nimellä lokkeilu. Voi niitä miesparkoja, jotka tuollasen saa puolisoksi.

Jos äiti on äitiyslomalla tai perhevapaalla, niin hän on vapaalla työelämästä.

Kotiäitejä ovat ne, joiden kotonaolo aika ei ole sidottu lapsen ikään ja tukiin, vaan perhe itse kustantaa ja mahdollistaa kotiäitiyden.

Ei, vaan isä kustantaa ja mahdollistaa äidin kotona olemisen.

Itseelliset kustantaa omat menonsa. Voithan säkin ruveta kotifaijaksi. Pääset nauttimaan vanhempainvapaan ihanuudesta.

Eikö nappaa?

Vierailija kirjoitti:

Katkeran uraputkiäidin aloitus?

Miksi uraputkiäiti olisi katkera?

Mä kerkesin opiskelemaan ravintola-alalle ja olemaan töissäkin muutamia vuosia ennen kotiäityyttä. Yläasteikäisenä olin ekassa raflassa duunissa, että aina oon ollut touhukas.

Yhteensä olin kotona 17 vuotta. Nopeesti työllistyin. Eipä sitä CV-aukkoa ihmettelemällä ihmetellyt. Mut palkannut nainen piti sitä vaan plussana, että mulla on kaaoksen hallinta kykyjä. Siinä olin puolitoista vuotta ja sitten hain toisiin hommiin esimieheksi.

Jos olisin jäänyt kotiin vielä pidemmäksikin aikaa, niin varmaan puuhastelisin kaikenlaista. Pihalla rehottaisi isompi hyötypuutarha, kellari naukuisi säilykkeistä - kotona olisi moni toisella tavoin toteutettu.

Mies mouruaa toisinaan, että voisinko aloittaa taas kotona olemisen. Hän kun on joutunut ottamaan vastuuta enemmän kotitöistä nyt. Palkkasi siivoojan, joka tuntuu aivan ylettömältä luksukselta tämmöisestä keittiötyöntekjästä. En kehtaa asiasta töissä mainita. ;)

Vierailija kirjoitti:

Viinitonkka per päivä ehkä parit siiderit. Hömppäviihdettä ja av kirjoittelua.

Jos tiedät tuollaisen (alaikäisten) vanhemman, tee siitä lasu. Tuohan on juoppo!

Vierailija kirjoitti:

Yrittää loppuikänsä työntää nokkaansa ja kontrolloida aikuisten lapsiensa elämää.

t. kotiäidin lapsi

Älä unta nää.

T: Kotiäiti

Vierailija kirjoitti:

Elän mukavaa luksuselämää. Harrastan mitä milloinkin huvittaa, käyn erilaisia kursseja, teen omaksi ilokseni kuvataidetta ja käsitöitä, järkkään tuttavapiirille bileitä mökillämme ja kotonamme. Yleensä myös matkustelen paljon mutta korona-aikana en ole käynyt ulkomailla.

Rahaa minun ei tarvitse miettiä, mies tienaa todella hyvin ja viime vuonna lisäksi perin vanhempani joilla oli hyvin varoja osakkeissa ja kiinteistöissä. Isälläni kun oli aikanaan Nokialle alihankintaa tehnyt teollisuusyritys jonka myi hyvään aikaan ennen Nokian alamäkeä.

Särähti vähän korvaan tuo, että sinun ei tarvitse murehtia rahasta koska miehesi tienaa hyvin.

Mukavaa että miehelläsi on rahaa, mutta jos sinulla ei ole omia tuloja niin olet tyhjän päällä ja täysin riippuvainen hänestä.

Ristiriitainen keskustelu.

Todellisuudessa suurin osa on pakko käydä työssä, elättääkseen itsensä ja perheensä vaikka ei työstä tykkäisi ja odottaa kuumeisesti viikonloppu vapaita, lomia, vuorotteluvapaita tai eläkkeelle pääsyä.

Ja vastaavasti kotiäidit nähdään jotenkin ressukoina, jolloin ei ole mitään elämän sisältöä, eläketurvaa, koulutusta ja elämän iloa ja onnellisuutta.

Itse en ole kotiäiti, mutta irtisanouduin työelämästä ja oravanpyörästä pois 48v vapaaehtoisesti ja nyt olen elänyt tätä elämää kohta 10v ja tämä aika on ollut parasta elämässä ja päivät kuluvat nopeasti harrastusten ja muiden menojen parissa. Eikä mieskään löytänyt nuorempaa ja kauniimpaa naista vaan valitsi saman elämäntavsn 5v sitten. Ja molemmat eletään säästöillä ja pääomatuloilla, kun muutama sijoitusasunto ja metsää ja molemmilla vapaaehtoinen eläkevakuutus. Ja ollaan tyytyväisiä elämään ja sitä elämään eletään vain kerran, eikä toista mahdollisuutta anneta. Eikä kumpikaan kaipaa työelämään piiruakaan. Syötellään vain lintuja ja purjehditaan kesällä.

Vierailija kirjoitti:

Yrittää loppuikänsä työntää nokkaansa ja kontrolloida aikuisten lapsiensa elämää.

t. kotiäidin lapsi

:D

Joo, työssäkäyvät äidithän ei näin tee. Ei etenkään nyt seesteistä elämää viettävät uraäidit, joilla on ura ja elämä balanssissa, niin voi elää lastensa kautta elämää, joka jäi uraa luodessa elämättä.

Harvase päivä, kun äitini puhelimessa jankuttaa, marisee ja vaatii... jos mä en vastaa, niin soittaa sille jollekin lapsista. Jos eivät hekään vastaa, niin illalla on vähintään äidin kuski pihassa ihmettelemässä.

Uraohjuksen tytär

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

Mikset mene töihin? Muiden elättämänä on niin kivaa olla ja matkustella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kotiäitinä olla vain siihen saakka, kun pienin täyttää 3v? Jos se jatkuu sen jälkeen, niin sitä voisi kutsua nimellä lokkeilu. Voi niitä miesparkoja, jotka tuollasen saa puolisoksi.

Jos äiti on äitiyslomalla tai perhevapaalla, niin hän on vapaalla työelämästä.

Kotiäitejä ovat ne, joiden kotonaolo aika ei ole sidottu lapsen ikään ja tukiin, vaan perhe itse kustantaa ja mahdollistaa kotiäitiyden.

Ei, vaan isä kustantaa ja mahdollistaa äidin kotona olemisen.

Suurin osa äideistä pärjää kyllä omillaan äitiysloman aikana tai perhevapailla, jos lapsi on miehen kanssa yhteinen ja lapsen isä kantaa oman osuutensa maksamalla puolet äidin ansion menetyksestä, onhan lapsi yhteinen projekti ja valtio maksaa loput äitiyspäivärahana ja kotihoidontukena.

Vai ajattelitko, ettei lapsen isän tarvitse maksaa äidin ansiomenetystä, vaikka nainen on synnyttänyt ja hoitaa vauvaa kotona ja lapsen isä voi porkuttaa, kuin lasta ei olisikaan. Sama se on toisinpäin, jos isä jää kotiin hoitamaan lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän mukavaa luksuselämää. Harrastan mitä milloinkin huvittaa, käyn erilaisia kursseja, teen omaksi ilokseni kuvataidetta ja käsitöitä, järkkään tuttavapiirille bileitä mökillämme ja kotonamme. Yleensä myös matkustelen paljon mutta korona-aikana en ole käynyt ulkomailla.

Rahaa minun ei tarvitse miettiä, mies tienaa todella hyvin ja viime vuonna lisäksi perin vanhempani joilla oli hyvin varoja osakkeissa ja kiinteistöissä. Isälläni kun oli aikanaan Nokialle alihankintaa tehnyt teollisuusyritys jonka myi hyvään aikaan ennen Nokian alamäkeä.

Kyllähän kaikkien aikuisten tarvii miettiä rahaa. Tulevaan pitää varautua, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja milloin. Toivottavasti sä olet laittanut nuo rahasi poikimaan ja miehesi maksamaan sulle eläkettä tms?

Vaikkapa miehesi sairastuu ja on pitkään pois työelämästä. Pystytkö sä hoitamaan teidän raha-asiat sillä ajalta? Onhan sulla rahaa tuollaisten yli pääsemiseen? Säästöjä? Sijoituksia?

T. 17v kotiäitinä

Olin yli 20v kotiäitinä. Sen jälkeen muutin harrastuksen työksi jossa tienaan yli kv palkansaajan. Ihan täysillä en töitä tee, vaan n 30h vko oman aikatauluni mukaisesti. Minusta oli kiva olla lasten kanssa kotosalla ja välillä haikeudella kaipaan niitä aikoja. 

Menee avustajaksi töihin päiväkotiin, vanhainkotiin tai peruskouluun tai keittiölle.

Näin siis niissä tapauksissa, joissa nainen on ollut pelkästään kotiäitinä esim. 20-30 vuotta ja menee viiskymppisenä työelämään.

Odottaa isoäidiksi tulemista. Ei kiinnostu jälkikasvunsa elämästä muuten kuin heidän parisuhteidensa ja lastenlastensa kautta. Poikalapsilleen tosin toivoo hyvää RAHAKASTA duunariammattia.

Elättääkin vain itsensä, pesee vain omat vaatteensa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kotiäitinä olla vain siihen saakka, kun pienin täyttää 3v? Jos se jatkuu sen jälkeen, niin sitä voisi kutsua nimellä lokkeilu. Voi niitä miesparkoja, jotka tuollasen saa puolisoksi.

Jos äiti on äitiyslomalla tai perhevapaalla, niin hän on vapaalla työelämästä.

Kotiäitejä ovat ne, joiden kotonaolo aika ei ole sidottu lapsen ikään ja tukiin, vaan perhe itse kustantaa ja mahdollistaa kotiäitiyden.

Ei, vaan isä kustantaa ja mahdollistaa äidin kotona olemisen.

Suurin osa äideistä pärjää kyllä omillaan äitiysloman aikana tai perhevapailla, jos lapsi on miehen kanssa yhteinen ja lapsen isä kantaa oman osuutensa maksamalla puolet äidin ansion menetyksestä, onhan lapsi yhteinen projekti ja valtio maksaa loput äitiyspäivärahana ja kotihoidontukena.

Vai ajattelitko, ettei lapsen isän tarvitse maksaa äidin ansiomenetystä, vaikka nainen on synnyttänyt ja hoitaa vauvaa kotona ja lapsen isä voi porkuttaa, kuin lasta ei olisikaan. Sama se on toisinpäin, jos isä jää kotiin hoitamaan lasta.

Suomalaiset isät eivät jää kotiin hoitamaan lasta. Käy itsetunnon päälle ja onhan se palkkakin useimmiten parempi kuin naisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee viisikymppisenä amikseen hankkimaan uutta tutkintoa, ja istuu siellä teinien ja parikymppisten kanssa.

Tämmöstähän ei enää ole. Aikuisen ei tarvitse istua teinien kanssa samoissa luokissa. Nykyään opiskelu on paljon henkilökohtaisempaa ja otetaan paremmin huomioon elämän tuomat opit yms.

Kotiäiti, kaksi korkeakoulututkintoa laiskotellessa suorittanut lisäisi vielä tähän, että onkohan tämä teiniopiskelusta fantasioiva kuullut jatkuvasta oppimisesta? Se kun on harvojen herkkua nykyisin, että ei elämän varrella opiskella vaan ihan työputkea painetaan. Minä nyt pidänkin opiskelusta, niin ihan sinun asenteesi vuoksi puhun herkusta, mutta tervetuloa ihan just vuoteen 2021.

Vierailija kirjoitti:

Menee avustajaksi töihin päiväkotiin, vanhainkotiin tai peruskouluun tai keittiölle.

Näin siis niissä tapauksissa, joissa nainen on ollut pelkästään kotiäitinä esim. 20-30 vuotta ja menee viiskymppisenä työelämään.

Ei varmasti palkata muuhun kuin kuntouttavaan työtoimintaan. Siis "palkata".

Voihan sitä tehdä vaikka mitä. Opiskella ja työllistyä. Harrastaa, matkustaa, taiteilla, alkaa yrittäjäksi, tehdä vapaaehtoistyötä, hoitaa lastenlapsia, mikä nyt kiinnostaa.

Jos vaan terveyttä riittää niin taivas on vaan rajana.

Itse keskittyisin sisustusprojekteihin, kaikkeen käsillä tekemiseen, valokuvaamiseen. Ei taatusti olisi tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

Mikset mene töihin? Muiden elättämänä on niin kivaa olla ja matkustella?

Olen eri, mutta miksi kehotat menemään kotiäitiä töihin?

Jos ajatellaan yhteiskunnan yhteisen hyvän puolesta, niin eikö ole moraalisesti oikein, niiden joiden työssäkäynti ei ole rahallisesti välttämätöntä, antaa työpaikkansa niille jotka sitä taloudellisesti tarvitsevat. Suomessa nytkin on yli 400.000 työtöntä.

Itse annoin ilomielin työpaikkani 48v ja jäi kotiin, kun pystyin elämään taloudellisesti ja paikan sai nuorimies, jolla oli isot asuntovelat niskassa ja muutoin hänen työsuhteensa olisi päättynyt irtisanomisiin.

Minusta kotiäidit mahdollistavat muille töitä ja lisäävät omalla ratkaisullaan työllisyyttä.