Lue keskustelun säännöt.
Lasten joululoma, ja kotiorjalla mitta täysi
28.12.2020 |
Olenko ainoa, joka on jo aivan kyllästynyt lasten lomailuun? Passaamista 24/7. Mieskään ei tee kotona mitään. Huomenna pääsen onnekseni muutamaksi tunniksi kampaamoon yksin. Sitten tätä onnea ja iloa, eli kotiorjana olemista, jatkuu loppiaiseen asti. Joku päivä saan varmaan vielä tarpeekseni ja lähden tuosta ovesta ulos. Tai ainakin haaveilen siitä.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin vuoroviikkovanhemmuus olisi automaatio erossa. Harva mies haluaa lapset 50/50.
Ap on itse asettanut itsensä ansaan, kun on ottanut kaiken houdettavakseen. Montako lasta, onko ap töissä? Kylmästi kotiöiden jako, jos molemmat käy töissä.
Itse olen aina nauttinut kodin- ja lastenhoidosta. Tiedän toki ettei kaikki ole samanlaisia
Ero kuitenkin tarkoittaa, että on yksi iso lapsi vähemmän hoidettavana ja äiti saa aina vapaata, kun lapset käyvät isällään.
No se on kyllä iso asia, että sotkeva, laiska puoliso on poissa elämästä. Valitettavasti vätysisät ei lapsia välttämättä luokseen ota. Tiedän heti useita tallaisia isiä. Omien lasteni isä mukaan lukien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on taas aah, niin ihanaa. Tykkään kun työn vastapainoksi saa puuhailla kotona, laitella ruokaa, ulkoilla ja puuhailla lasten kanssaja ilman mitään kiirettä.
Etkö voisi sanoa miehellesi että lapset ja koti on nyt huomisen hänen vastuullaan. Lähde vaikka yöksi kylpylähotelliin? Jos minua kyllästyttää, sanon vain että lähden hetkeksi muualle ja se on miehelle ok.
Välillä teenkin jotain vastaavaa. Nyt tuo ei onnistu miehen töiden takia. Hänellä epäsäännöllinen työ, ja nyt tämän joululoman aikana suurin piirtein asuu töissä. No kestettävä on sinne loppiaiseen asti, ja sitten helpottaa. -ap
Mies töissä ja sinä...? Kotona?
Käytkö lainkaan töissä vai palaatko sinäkin töihin loppiaisen jälkeen?
Kouluun palaan loppiaisen jälkeen. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin vuoroviikkovanhemmuus olisi automaatio erossa. Harva mies haluaa lapset 50/50.
Ap on itse asettanut itsensä ansaan, kun on ottanut kaiken houdettavakseen. Montako lasta, onko ap töissä? Kylmästi kotiöiden jako, jos molemmat käy töissä.
Itse olen aina nauttinut kodin- ja lastenhoidosta. Tiedän toki ettei kaikki ole samanlaisia
Ero kuitenkin tarkoittaa, että on yksi iso lapsi vähemmän hoidettavana ja äiti saa aina vapaata, kun lapset käyvät isällään.
No se on kyllä iso asia, että sotkeva, laiska puoliso on poissa elämästä. Valitettavasti vätysisät ei lapsia välttämättä luokseen ota. Tiedän heti useita tallaisia isiä. Omien lasteni isä mukaan lukien.
Suurempi syy erota, jos ei edes erotessa lapsia haluaisi nähdä.
Mitä ihmettä? Eikös loma ole sitä varten että vietetään aikaa yhdessä? Lapset hommiin myös, pienikin osaa jo vaikka mitä.
Meillä ainakin touhutaan päivä, ruoka tehdään jossain vaiheessa, lapset auttaa minkä osaa. Illalla menee puolisen tuntia kun päivän sotkut siivoaa ja laittelee pyykit yms.
Mitä tekemistä muka koko ajan on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin vuoroviikkovanhemmuus olisi automaatio erossa. Harva mies haluaa lapset 50/50.
Ap on itse asettanut itsensä ansaan, kun on ottanut kaiken houdettavakseen. Montako lasta, onko ap töissä? Kylmästi kotiöiden jako, jos molemmat käy töissä.
Itse olen aina nauttinut kodin- ja lastenhoidosta. Tiedän toki ettei kaikki ole samanlaisia
Ero kuitenkin tarkoittaa, että on yksi iso lapsi vähemmän hoidettavana ja äiti saa aina vapaata, kun lapset käyvät isällään.
No se on kyllä iso asia, että sotkeva, laiska puoliso on poissa elämästä. Valitettavasti vätysisät ei lapsia välttämättä luokseen ota. Tiedän heti useita tallaisia isiä. Omien lasteni isä mukaan lukien.
Suurempi syy erota, jos ei edes erotessa lapsia haluaisi nähdä.
Eihän sitä etukäteen tiedä miten toinen on mukana lasten elämässä. En minäkään voinut uskoa, että lasteni noin vain lopetti isänä olemisen eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisitkohan äitini? Ainakin marttyyrifibat on samanlaiset ja kotiorja-sana taipuu yhtä vikkelästi käyttöön... mutta kun se on oma valinta. Äidille ei myöskään käy jos isä tai me lapset siivotaan, kun tehdään se hieman eri tavalla kuin hän. Aina on jotain huomautettavaa ja näin se kuuluisi oikeasti tehdä jne. Kun hän tulee kylään minun ja mieheni luo, muuten siistiin taloon, alkaa kokeilla joka pintaa sormella ja oikeasti etsimällä etsii sen jutun mikä ei ole tiptop (viimeksi liesituuletin...) ja alkaa sitten puunata sitä. Saattaa jopa samalla valittaa että tähän tämä vierailu taas meni, samalla kun itse pyörittelen silmiä ja sanon että täällä olisi nämä kahvit katettuna, kukaan ei taaskaan pyytänyt alkaa kotitarkastusta tai siivoamista. Jos haluaa itse heittäytyä siihen kotiorjan rooliin, niin minun puolesta saa, mutta en ole kyllä tuntemassa asiasta minkäänlaista syyllisyyttä.
En ole äitisi. Meillä ei tarvitse olla putipuhdasta. Valitettavasti tilanne meni meillä lasten jälkeen sellaiseksi, että mies väsyi yhdistelmään vuorotyö + vaativa arki erityislapsen kanssa, ja jätti käytännössä kokonaan kotityöt minulle. Olin pitkään kotona lasten kanssa. Tästä asetelmasta on ollut hyvin vaikea päästä eroon. Nyt taas ”lomalla” tämä asetelma korostuu, kun tämä kotiorja ei pääse mihinkään tätä vastuuta ja hoitamista pakoon. Perseestä on. Aina ei tarvise muuten syyllistää naisia, että ”Olet roolisi valinnut”. Kyllä se mies on meidänkin perheessä se, jonka pitäisi ensisijaisesti muuttua ja ottaa aikuinen rooli. Ja ei, erokaan ei aina ole kaikkeen patenttiratkaisu. Kunhan nyt olen purnannut tänne vähän, jotta en karjuisi lapsille, kun potuttaa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin vuoroviikkovanhemmuus olisi automaatio erossa. Harva mies haluaa lapset 50/50.
Ap on itse asettanut itsensä ansaan, kun on ottanut kaiken houdettavakseen. Montako lasta, onko ap töissä? Kylmästi kotiöiden jako, jos molemmat käy töissä.
Itse olen aina nauttinut kodin- ja lastenhoidosta. Tiedän toki ettei kaikki ole samanlaisia
Ero kuitenkin tarkoittaa, että on yksi iso lapsi vähemmän hoidettavana ja äiti saa aina vapaata, kun lapset käyvät isällään.
No se on kyllä iso asia, että sotkeva, laiska puoliso on poissa elämästä. Valitettavasti vätysisät ei lapsia välttämättä luokseen ota. Tiedän heti useita tallaisia isiä. Omien lasteni isä mukaan lukien.
Suurempi syy erota, jos ei edes erotessa lapsia haluaisi nähdä.
Eihän sitä etukäteen tiedä miten toinen on mukana lasten elämässä. En minäkään voinut uskoa, että lasteni noin vain lopetti isänä olemisen eron jälkeen.
Siis lasteni isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppohan se on heitellä, että laita mies ja lapset töihin.
Mitä yhtään olen tuttavaperheittenkin arkea nähnyt, niin aika monessa perheessä miesten ja etenkin lasten osallistuminen mihinkään kotitöihin lähentelee nollaa.
Nykyään teini-ikäiset lapsethan eivät käy edes ruokakaupassa tekemässä perheen ruoka-ostoksia ja siitäkin olisi jo kotiorjalle iso apu.
No, mitäs jos ne lapset olisivat etäkoulussa, ap?
Ja sinä ja mies etätöissä kotona.
Siinä koko perhe kotona, jatkuvasti 7/24 kuukausikaupalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsen vika jos isä on saamaton vätys. Selvä työnjako!
Vierailija kirjoitti:
No, mitäs jos ne lapset olisivat etäkoulussa, ap?
Ja sinä ja mies etätöissä kotona.
Siinä koko perhe kotona, jatkuvasti 7/24 kuukausikaupalla.
Ei ainakaan se 3 v ole koulussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ilmotin teineille tänää että meijän talossa on pyykkitupa,jos pitää joka päivä raahata koko vaate kaappi pyykkiin niin pojat saavat varata pyykkituvan koneet ja pestä ne siel ja laittaa kuivuu. Tuskin montaa kertaa jaksaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitkohan äitini? Ainakin marttyyrifibat on samanlaiset ja kotiorja-sana taipuu yhtä vikkelästi käyttöön... mutta kun se on oma valinta. Äidille ei myöskään käy jos isä tai me lapset siivotaan, kun tehdään se hieman eri tavalla kuin hän. Aina on jotain huomautettavaa ja näin se kuuluisi oikeasti tehdä jne. Kun hän tulee kylään minun ja mieheni luo, muuten siistiin taloon, alkaa kokeilla joka pintaa sormella ja oikeasti etsimällä etsii sen jutun mikä ei ole tiptop (viimeksi liesituuletin...) ja alkaa sitten puunata sitä. Saattaa jopa samalla valittaa että tähän tämä vierailu taas meni, samalla kun itse pyörittelen silmiä ja sanon että täällä olisi nämä kahvit katettuna, kukaan ei taaskaan pyytänyt alkaa kotitarkastusta tai siivoamista. Jos haluaa itse heittäytyä siihen kotiorjan rooliin, niin minun puolesta saa, mutta en ole kyllä tuntemassa asiasta minkäänlaista syyllisyyttä.
En ole äitisi. Meillä ei tarvitse olla putipuhdasta. Valitettavasti tilanne meni meillä lasten jälkeen sellaiseksi, että mies väsyi yhdistelmään vuorotyö + vaativa arki erityislapsen kanssa, ja jätti käytännössä kokonaan kotityöt minulle. Olin pitkään kotona lasten kanssa. Tästä asetelmasta on ollut hyvin vaikea päästä eroon. Nyt taas ”lomalla” tämä asetelma korostuu, kun tämä kotiorja ei pääse mihinkään tätä vastuuta ja hoitamista pakoon. Perseestä on. Aina ei tarvise muuten syyllistää naisia, että ”Olet roolisi valinnut”. Kyllä se mies on meidänkin perheessä se, jonka pitäisi ensisijaisesti muuttua ja ottaa aikuinen rooli. Ja ei, erokaan ei aina ole kaikkeen patenttiratkaisu. Kunhan nyt olen purnannut tänne vähän, jotta en karjuisi lapsille, kun potuttaa. -ap
niin mies käy nytkin töissä ja sinä makaat kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se on heitellä, että laita mies ja lapset töihin.
Mitä yhtään olen tuttavaperheittenkin arkea nähnyt, niin aika monessa perheessä miesten ja etenkin lasten osallistuminen mihinkään kotitöihin lähentelee nollaa.
Nykyään teini-ikäiset lapsethan eivät käy edes ruokakaupassa tekemässä perheen ruoka-ostoksia ja siitäkin olisi jo kotiorjalle iso apu.
sinä olet siellä päivystämässä kotitöiden tekoa? niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitkohan äitini? Ainakin marttyyrifibat on samanlaiset ja kotiorja-sana taipuu yhtä vikkelästi käyttöön... mutta kun se on oma valinta. Äidille ei myöskään käy jos isä tai me lapset siivotaan, kun tehdään se hieman eri tavalla kuin hän. Aina on jotain huomautettavaa ja näin se kuuluisi oikeasti tehdä jne. Kun hän tulee kylään minun ja mieheni luo, muuten siistiin taloon, alkaa kokeilla joka pintaa sormella ja oikeasti etsimällä etsii sen jutun mikä ei ole tiptop (viimeksi liesituuletin...) ja alkaa sitten puunata sitä. Saattaa jopa samalla valittaa että tähän tämä vierailu taas meni, samalla kun itse pyörittelen silmiä ja sanon että täällä olisi nämä kahvit katettuna, kukaan ei taaskaan pyytänyt alkaa kotitarkastusta tai siivoamista. Jos haluaa itse heittäytyä siihen kotiorjan rooliin, niin minun puolesta saa, mutta en ole kyllä tuntemassa asiasta minkäänlaista syyllisyyttä.
En ole äitisi. Meillä ei tarvitse olla putipuhdasta. Valitettavasti tilanne meni meillä lasten jälkeen sellaiseksi, että mies väsyi yhdistelmään vuorotyö + vaativa arki erityislapsen kanssa, ja jätti käytännössä kokonaan kotityöt minulle. Olin pitkään kotona lasten kanssa. Tästä asetelmasta on ollut hyvin vaikea päästä eroon. Nyt taas ”lomalla” tämä asetelma korostuu, kun tämä kotiorja ei pääse mihinkään tätä vastuuta ja hoitamista pakoon. Perseestä on. Aina ei tarvise muuten syyllistää naisia, että ”Olet roolisi valinnut”. Kyllä se mies on meidänkin perheessä se, jonka pitäisi ensisijaisesti muuttua ja ottaa aikuinen rooli. Ja ei, erokaan ei aina ole kaikkeen patenttiratkaisu. Kunhan nyt olen purnannut tänne vähän, jotta en karjuisi lapsille, kun potuttaa. -ap
niin mies käy nytkin töissä ja sinä makaat kotona?
Mies on tällä hetkellä riennoissa. Lähti töiden jälkeen. Kiitos kysymästä. Minä tosiaan täällä vaan makoilen. Jätän lapset ruokkimatta ja hoitamatta. En vastaa, kun huutelevat äitiä milloin mihinkin asiaan. -ap
mitä kotitöitä te teette aamusta iltaan? palstalla makaaminen ei ole kotityö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitkohan äitini? Ainakin marttyyrifibat on samanlaiset ja kotiorja-sana taipuu yhtä vikkelästi käyttöön... mutta kun se on oma valinta. Äidille ei myöskään käy jos isä tai me lapset siivotaan, kun tehdään se hieman eri tavalla kuin hän. Aina on jotain huomautettavaa ja näin se kuuluisi oikeasti tehdä jne. Kun hän tulee kylään minun ja mieheni luo, muuten siistiin taloon, alkaa kokeilla joka pintaa sormella ja oikeasti etsimällä etsii sen jutun mikä ei ole tiptop (viimeksi liesituuletin...) ja alkaa sitten puunata sitä. Saattaa jopa samalla valittaa että tähän tämä vierailu taas meni, samalla kun itse pyörittelen silmiä ja sanon että täällä olisi nämä kahvit katettuna, kukaan ei taaskaan pyytänyt alkaa kotitarkastusta tai siivoamista. Jos haluaa itse heittäytyä siihen kotiorjan rooliin, niin minun puolesta saa, mutta en ole kyllä tuntemassa asiasta minkäänlaista syyllisyyttä.
En ole äitisi. Meillä ei tarvitse olla putipuhdasta. Valitettavasti tilanne meni meillä lasten jälkeen sellaiseksi, että mies väsyi yhdistelmään vuorotyö + vaativa arki erityislapsen kanssa, ja jätti käytännössä kokonaan kotityöt minulle. Olin pitkään kotona lasten kanssa. Tästä asetelmasta on ollut hyvin vaikea päästä eroon. Nyt taas ”lomalla” tämä asetelma korostuu, kun tämä kotiorja ei pääse mihinkään tätä vastuuta ja hoitamista pakoon. Perseestä on. Aina ei tarvise muuten syyllistää naisia, että ”Olet roolisi valinnut”. Kyllä se mies on meidänkin perheessä se, jonka pitäisi ensisijaisesti muuttua ja ottaa aikuinen rooli. Ja ei, erokaan ei aina ole kaikkeen patenttiratkaisu. Kunhan nyt olen purnannut tänne vähän, jotta en karjuisi lapsille, kun potuttaa. -ap
niin mies käy nytkin töissä ja sinä makaat kotona?
Mies on tällä hetkellä riennoissa. Lähti töiden jälkeen. Kiitos kysymästä. Minä tosiaan täällä vaan makoilen. Jätän lapset ruokkimatta ja hoitamatta. En vastaa, kun huutelevat äitiä milloin mihinkin asiaan. -ap
tuskin teet mitään, kun kärppänä olet vastaamassa.
vastaapa siihen miehen työ-kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
mitä kotitöitä te teette aamusta iltaan? palstalla makaaminen ei ole kotityö
Onko sinulla pieniä lapsia ollenkaan, saati erityislapsia? Kyse ei ole vain kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitkohan äitini? Ainakin marttyyrifibat on samanlaiset ja kotiorja-sana taipuu yhtä vikkelästi käyttöön... mutta kun se on oma valinta. Äidille ei myöskään käy jos isä tai me lapset siivotaan, kun tehdään se hieman eri tavalla kuin hän. Aina on jotain huomautettavaa ja näin se kuuluisi oikeasti tehdä jne. Kun hän tulee kylään minun ja mieheni luo, muuten siistiin taloon, alkaa kokeilla joka pintaa sormella ja oikeasti etsimällä etsii sen jutun mikä ei ole tiptop (viimeksi liesituuletin...) ja alkaa sitten puunata sitä. Saattaa jopa samalla valittaa että tähän tämä vierailu taas meni, samalla kun itse pyörittelen silmiä ja sanon että täällä olisi nämä kahvit katettuna, kukaan ei taaskaan pyytänyt alkaa kotitarkastusta tai siivoamista. Jos haluaa itse heittäytyä siihen kotiorjan rooliin, niin minun puolesta saa, mutta en ole kyllä tuntemassa asiasta minkäänlaista syyllisyyttä.
En ole äitisi. Meillä ei tarvitse olla putipuhdasta. Valitettavasti tilanne meni meillä lasten jälkeen sellaiseksi, että mies väsyi yhdistelmään vuorotyö + vaativa arki erityislapsen kanssa, ja jätti käytännössä kokonaan kotityöt minulle. Olin pitkään kotona lasten kanssa. Tästä asetelmasta on ollut hyvin vaikea päästä eroon. Nyt taas ”lomalla” tämä asetelma korostuu, kun tämä kotiorja ei pääse mihinkään tätä vastuuta ja hoitamista pakoon. Perseestä on. Aina ei tarvise muuten syyllistää naisia, että ”Olet roolisi valinnut”. Kyllä se mies on meidänkin perheessä se, jonka pitäisi ensisijaisesti muuttua ja ottaa aikuinen rooli. Ja ei, erokaan ei aina ole kaikkeen patenttiratkaisu. Kunhan nyt olen purnannut tänne vähän, jotta en karjuisi lapsille, kun potuttaa. -ap
niin mies käy nytkin töissä ja sinä makaat kotona?
Mies on tällä hetkellä riennoissa. Lähti töiden jälkeen. Kiitos kysymästä. Minä tosiaan täällä vaan makoilen. Jätän lapset ruokkimatta ja hoitamatta. En vastaa, kun huutelevat äitiä milloin mihinkin asiaan. -ap
tuskin teet mitään, kun kärppänä olet vastaamassa.
vastaapa siihen miehen työ-kysymykseen?
Vastsushan on tuolla yllä. -eri
Ei hyvää päivää taas tätä marttyyriutta. Ensin opetetaan muu perhe odottamaan palvelua, sitten väsytään siihen passaamiseen ja aletaan vinkua, kun kukaan ei auta.
Lasten kohdalla keskityt nyt siihen, että pyydät heidät apuun. Omat jo aikuiset pojat eivät olleet oma-aloitteisia kotitöiden osalta, eikä mikään tehtävälista toiminut, mutta joka kerta tulivat kuitenkin tekemään, kun pyysin, että tarvitsen apua. Sama menetelmä toimi miehenkin kohdalla, en nalkuttanut, vaan pyysin tekemään. Nykyään mies mm. pesee omat pyykkinsä itse, ja hoitelee muitakin töitä. Asiassa auttaa varmaan sekin, että olemme kummatkin aika suurpiirteisiä. Ja jos ei jaksa, silloin ei tehdä.
Pienetkin lapset osaavat tehdä, kun neuvotaan, eikä olla heti korjaamassa.