Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kommentoi lastenlasten ulkonäköä
27.12.2020 |
Niin kauan kuin anopilla on ollut lastenlapsia on myös heidän ulkonäköään kommentoitu ja vertailtu. Mieheni on anopin lapsista lyhin ja perinyt vankan lihaksikkaan ruumiinrakenteensa isältään. Muut mieheni sisarukset ovat pitempiä ja hoikempia, ja samoin myös heidän lapsensa. Omista lapsistani kaksi on tulleet isäänsä ja varsinkin heidän ulkonäköään anoppi kommentoi ja vertailee. Anoppi kutsui poikaani jatkuvasti pätkäksi koska oli lyhyempi kuin nuorempi serkkunsa, vaikkakin kasvoi +käyrällä. 3-vuotiaan tytön kohdalla kommentointi tuntuu karanneen käsistä. Jo tytön syntyessä pahoitteli isältä perittyä ruumiinrakennetta. Tämä on kuultu nyt useamman kerran. Nyt kahtena viimeisenä tapaamisena on kutsunut tyttöä persjalkaiseksi tytön kuullen. Vielä tyttö ei ymmärrä mutta pian tulee se päivä että ymmärtää. Lasten ulkonäköä kommentoidaan jollain tavalla lähes joka tapaamisella ja ahdistaa ajatella mitä lapsille puhutaan meidän poissa ollessa. Muutenkin anoppi on itsekeskeinen ja hankala. Yritti mm. saada oman äitini valehtelemaan meille ja tekemään meidän selän takana toisin kuin oli lasten hoidosta sovittu.
Olen päättänyt että itse en halua enää anoppia nähdä kuin äärimmäisessä pakkotilanteessa. Mies saa myös sanoa anopille että kommentointi saa riittää. Ahdistaa hirveästi, että anoppi jatkaa kommenttien laukomista vielä jatkossakin, mutta en halua myöskään lapsilta riistää toista mummoa. Miestä ärsyttää äitinsä kommentointi, mutta ei näe sitä niin suurena ongelmana kuin minä. Ei sanoisi äidilleen mitään jos en sitä pyytäisi.
Kommentit (38)
Millä oikeudella anoppi arvostelee toisten ulkonäköä. Kannattaa sanoa suoraan että ei saa enää ikinä sanallakaan sanoa mitään lasten ulkonäöstä. Ellei se ole positiivista. Tai sanoa anopille, että onko sille kukaan koskaan sanonut, että sillä on ruma naama. Sanoa suoraan anoppia rumaksi, niin eiköhän se siitä lopeta toisten ulkonäön kommentoinnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ollut näissä tilanteissa eikä hyväksy äitinsä puheita, mutta ei ymmärrä millainen vaikutus puheilla voi lapseen olla. Mielestäni miehen olisi keskusteltava äitinsä kanssa koska kyse on meidän yhteisistä lapsista eikä ongelma ole vain minun ja anopin välinen. Toki jos mies ei puhu tai anoppi ei siitä ymmärrä niin on minun itseni tehtävä asia selväksi.
Anoppi ei taida ymmärtää, että oman parinvalintansa seurauksena geenit jatkuvat sellaisina kuin jatkuvat. Kysy, miksi hän ei valinnut pitkää ja hoikkaa miestä itselleen?
Vierailija kirjoitti:
"Ahdistaa hirveästi, että anoppi jatkaa kommenttien laukomista vielä jatkossakin, mutta en myöskään halua riistää lapsilta toista mummoa." Itse en kyllä olisi tästä jälkimmäisestä tuossa tilanteessa enää huolissani, koska anoppihan tekee sen itse omalla toiminnallaan, et sinä. Jos ei osaa olla vahingoittamatta lapsia, ei tarvitse lapsia nähdäkään. Se vahinko ja vaurio, joka lapselle tuollaisesta kommentoinnista helposti syntyy, on niin äärettömän paljon suurempi haitta kuin se, ettei toinen mummo ole aktiivisesti mukana elämässä. Anopille on myös syytä sanoa asiasta hyvin napakasti. Mies ei vaikuta hahmottavan tilanteen vahingollisuutta, ja vaikuttaa haluavan päästä tilanteessa mahdollisimman helpolla (= näyttää mieluummin antavan lasten kärsiä kuin joutuu itse konfliktin osapuoleksi).
Hullu piirre tilanteessahan on kaiken päälle se, että mummon inhoamat piirteethän on peritty hänen itsensä valitsemalta mieheltä (?).
Puhut asiaa. Valitettavasti minulla ei juurikaan ole miehen tukea tässä asiassa. Hän on kyllä samaa mieltä siinä että anopin ei saisi puhua noin, mutta ei ymmärrä kuinka vahingollisia puheet voivat olla. Lähinnä vain pyörittelee silmiään ja saattaa käskeä äitiänsä olemaan hiljaa, mutta eiväthän nämä anoppiin tehoa. Tuntuu raskaalta olla yksin näiden asioiden kanssa voimakasluontoista anoppia vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei taida ymmärtää, että oman parinvalintansa seurauksena geenit jatkuvat sellaisina kuin jatkuvat. Kysy, miksi hän ei valinnut pitkää ja hoikkaa miestä itselleen?
Anoppi on eronnut lastensa isästä jo lähes 40 vuotta sitten. Olenkin miettinyt, että ehkä tässä on takana jotain vanhoja kaunoja, mutta ehkä se on kaukaa haettua. Turha tässä on toisaalta yrittää ymmärtää idiootin aivoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on ihan samanlainen. Kysyi tyttäreni ollessa 11-vuotias, että joko sinulla on alkanut kuukautiset, kun olet noin iso. Toisesta tyttärestäni kommentoi tämän aikana, että olet kuin äitisi, mutta äitisi oli kauniimpi sinun ikäisenäsi. Minulle sanoo aina, että voisit laihduttaa viisi kiloa ja kasvattaa takaisin pitkät hiukset ja laittaa vaaleat raidat. Sitten jouluna ihmettelee, että miksi vain minä käyn muistamassa häntä. Ja tämä kaikki on totta eikä provo!
Vierailija kirjoitti:
Jos pokka riittää niin rupea kommentoimaan noissa tilanteissa anopin ulkonäköä. Esim. Persjalka kommenttiin että on se kuitenkin hyvä että ei ole perinyt anopin perunanenää tmv. Tietysti aikuinen tapa olisi sanoa suoraan ettei ole asiallista kommentoida negatiiviseen sävyyn lasten tai kenenkään muunkaan ulkonäköä. Heti siinä tilanteessa. Mutta aina vaan ei jaksa olla aikuinen näiden ilkeiden ja typerien tahkoaivojen kanssa. Ja yleensä kun itse ottaa sen aikuismaisen tavan toimia niin se vastaus on että "leikillänihän minä, mitä tuosta nyt suuttumaan, vähästäpä sitä loukkaannutaan, tosiasianhan vaan totesin jne". Ja jatkossa jatketaan ihan samalla tyylillä, ainoastaan lisätään että "voi voi sanon nyt tämän vaikka mirkku ei tykkää heh heh". Yleensä näissä tilanteissa se takaisin veetuilu on ainoa mikä tehoaa.
Tämä on just niin prikuulleen anopin käytöstä. Tuo naureskeleva ja vähättelevä asenne. Olisi helpompaa jos anoppi olisi tahallaan ilkeä kommentteineen. Nyt hän laittaa laukomisensa vitsien piikkiin, jolloin mieskin vähättelee ja haluaa painaa villaisella äitinsä puheet.
Itse mietin monesti, että miksi joku vanhempi ihminen saa sanoa ihan mitä sattuu loukkaavaa, mutta muiden pitäisi vaan antaa asian olla ja käyttäytyä paremmin. Jos itse käyttäytyisin samalla tavalla, ei sitä kukaan hyväksyisi ja painaisi villaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos anoppi ei ymmärrä kerrasta lopettaa noita puheita, niin suojele lapsiasi. Älä vie heitä tuollaisen ihmisen vaikutuspiiriin. Lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin aikuiset uskovat.
Mä olen joutunut puuttumaan epäasialliseen kommentointiin myös. Nyt ei olla enää anopin kanssa tekemisissä, toki meillä on tuossa takana paljon muutakin kuin epäasiallinen kommentointi. Mutta lasten paras ja oma henkinen hyvinvointi on tärkeämpiä kuin anopin tarve "kertoa totuuksia".
Mulla isä on tällainen kommentoija ja äiti hiljaa katselee vierestä. Isä kommentoi koko ikäni ulkonäköäni millon olin liian laiha tai lihava, ikinä en kelvannut. Kun täytin 30 poistin elämästäni kaikki sellaiset ihmiset, joiden kanssa ei ole aidosti kiva olla, joten vanhempani saivat jäädä myös. Olen jälkeenpäin miettinyt miten hyvä päätös tämä oli, koska nyt ei ole sellaista mahdollisuutta, että lapseni joutuisi kokemaan tätä samaa. Lastani eivät ole koskaan nähneet ja hyvä niin.
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pokka riittää niin rupea kommentoimaan noissa tilanteissa anopin ulkonäköä. Esim. Persjalka kommenttiin että on se kuitenkin hyvä että ei ole perinyt anopin perunanenää tmv. Tietysti aikuinen tapa olisi sanoa suoraan ettei ole asiallista kommentoida negatiiviseen sävyyn lasten tai kenenkään muunkaan ulkonäköä. Heti siinä tilanteessa. Mutta aina vaan ei jaksa olla aikuinen näiden ilkeiden ja typerien tahkoaivojen kanssa. Ja yleensä kun itse ottaa sen aikuismaisen tavan toimia niin se vastaus on että "leikillänihän minä, mitä tuosta nyt suuttumaan, vähästäpä sitä loukkaannutaan, tosiasianhan vaan totesin jne". Ja jatkossa jatketaan ihan samalla tyylillä, ainoastaan lisätään että "voi voi sanon nyt tämän vaikka mirkku ei tykkää heh heh". Yleensä näissä tilanteissa se takaisin veetuilu on ainoa mikä tehoaa.
Tämä on just niin prikuulleen anopin käytöstä. Tuo naureskeleva ja vähättelevä asenne. Olisi helpompaa jos anoppi olisi tahallaan ilkeä kommentteineen. Nyt hän laittaa laukomisensa vitsien piikkiin, jolloin mieskin vähättelee ja haluaa painaa villaisella äitinsä puheet.
Itse mietin monesti, että miksi joku vanhempi ihminen saa sanoa ihan mitä sattuu loukkaavaa, mutta muiden pitäisi vaan antaa asian olla ja käyttäytyä paremmin. Jos itse käyttäytyisin samalla tavalla, ei sitä kukaan hyväksyisi ja painaisi villaisella.
Meillä anoppi ei heitä ilkeyksiä vitsinä, vaan totuutena. Ja totuuden saa aina sanoa. Ainakin omasta mielestään. Kun onhan se universaali totuus, että mun miehen parta on törkeä ja mun paita ruma. Kokee ilmeisesti velvollisuudekseen kertoa totuuksia, vaikka ihan varmasti tajuaa loukkaavansa. Ihan rehellisesti ilkeydestä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi ei ymmärrä kerrasta lopettaa noita puheita, niin suojele lapsiasi. Älä vie heitä tuollaisen ihmisen vaikutuspiiriin. Lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin aikuiset uskovat.
Mä olen joutunut puuttumaan epäasialliseen kommentointiin myös. Nyt ei olla enää anopin kanssa tekemisissä, toki meillä on tuossa takana paljon muutakin kuin epäasiallinen kommentointi. Mutta lasten paras ja oma henkinen hyvinvointi on tärkeämpiä kuin anopin tarve "kertoa totuuksia".
En viekään. Välttelen anoppia niin paljon kuin mahdollista. Mutta en voi estää miestäni viemästä lapsia äidilleen. Kommentointi ei ole jatkuvaa, mutta sitä tapahtuu usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei voi niitänäitä jutellessaan tietää, mistä kukanenkin loukkaantuu.
Kannattaa siis rauhallisesti ja ystävällisesti kertoa anopille, että hänen puheensa loukkaavat ja nykyaikana ei ole enää tapana kommentoida toisten ulkonäköä ja tätä opetetaan jo päiväkodissa ja koulussakin, että muut asiat ovat henkilössä tärkeämpiä.
En siis usko, että anoppisi tahallaan on ilkeä tai haluaa pahoittaa teidän mielenne. Hän ei vain ymmärrä ja ole tullut ajatelleeksi.
Minullakin on tapana sanoa mitä ihmeellisimpä mieleenjuolahtaneita juttuja ääneen. Joskus joku minulle on huomauttanut ja silloin vasta olen alkanut miettimään mitä tulin sanoneeksi. Jälkeenpäin on hävettänyt kamalasti, mutta siinä tilanteessa pidin sanomisiani vähän vitsinä ja huumorina jne.
suorasuu minäkin kirjoitti:
Aina ei voi niitänäitä jutellessaan tietää, mistä kukanenkin loukkaantuu.
Kannattaa siis rauhallisesti ja ystävällisesti kertoa anopille, että hänen puheensa loukkaavat ja nykyaikana ei ole enää tapana kommentoida toisten ulkonäköä ja tätä opetetaan jo päiväkodissa ja koulussakin, että muut asiat ovat henkilössä tärkeämpiä.
En siis usko, että anoppisi tahallaan on ilkeä tai haluaa pahoittaa teidän mielenne. Hän ei vain ymmärrä ja ole tullut ajatelleeksi.
Minullakin on tapana sanoa mitä ihmeellisimpä mieleenjuolahtaneita juttuja ääneen. Joskus joku minulle on huomauttanut ja silloin vasta olen alkanut miettimään mitä tulin sanoneeksi. Jälkeenpäin on hävettänyt kamalasti, mutta siinä tilanteessa pidin sanomisiani vähän vitsinä ja huumorina jne.
Ja höpönlöpö. Hyvät käytöstavat ovat aina olleet ja toisten ulkonäön kommentointi ei ylipäätään ole oikeutettua. Näin on opetettu aina kaikissa fiksuissa perheissä.
Terkuin 53-vuotias nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ahdistaa hirveästi, että anoppi jatkaa kommenttien laukomista vielä jatkossakin, mutta en myöskään halua riistää lapsilta toista mummoa." Itse en kyllä olisi tästä jälkimmäisestä tuossa tilanteessa enää huolissani, koska anoppihan tekee sen itse omalla toiminnallaan, et sinä. Jos ei osaa olla vahingoittamatta lapsia, ei tarvitse lapsia nähdäkään. Se vahinko ja vaurio, joka lapselle tuollaisesta kommentoinnista helposti syntyy, on niin äärettömän paljon suurempi haitta kuin se, ettei toinen mummo ole aktiivisesti mukana elämässä. Anopille on myös syytä sanoa asiasta hyvin napakasti. Mies ei vaikuta hahmottavan tilanteen vahingollisuutta, ja vaikuttaa haluavan päästä tilanteessa mahdollisimman helpolla (= näyttää mieluummin antavan lasten kärsiä kuin joutuu itse konfliktin osapuoleksi).
Hullu piirre tilanteessahan on kaiken päälle se, että mummon inhoamat piirteethän on peritty hänen itsensä valitsemalta mieheltä (?).Puhut asiaa. Valitettavasti minulla ei juurikaan ole miehen tukea tässä asiassa. Hän on kyllä samaa mieltä siinä että anopin ei saisi puhua noin, mutta ei ymmärrä kuinka vahingollisia puheet voivat olla. Lähinnä vain pyörittelee silmiään ja saattaa käskeä äitiänsä olemaan hiljaa, mutta eiväthän nämä anoppiin tehoa. Tuntuu raskaalta olla yksin näiden asioiden kanssa voimakasluontoista anoppia vastaan.
Nyt kasvatat selkärangan.
Koska tiedät suunnilleen, mitä tai minkätyyppistä on tulossa, käy mielessäsi keskustelut läpi etukäteen ja vaikka peilin ääressä harjoittelet sopivia kommentteja. - Samaan tapaan kuin koulussa harjoitellaan suulliset esitykset etukäteen. Anoppi alkaa varoa sanomisiaan, kun huomaa, ettet olekaan nujerrettavissa
T. nim. anopin kanssa selviytynyt tällä metodilla oltuani ensin vuosikaudet tyrmistynyt tuppisuu :D
Itsellä ensimmäinen lapsi, vasta vauva 9 kk. .itselläkin jo valitettavasti kokemusta asiasta. Millainen tyyppi sanoo vastasyntyneen äidille, että "onpa sillä vauvalla pieni leuka, toivottavasti ei tule purentaongelmia"...yms.. Itseä on alkanut ärsyttää kun vauvan joka ikinen piirre tuntuu olevan suurennuslasin alla, että mistä se ja se tulee. Miten voisi sanoa loukkaamatta, mutta nasevasti sammakoita suustaan päästelevälle, mutta ilmeisesti hyväntahtoiselle anopille, että nämä ulkonäkö kommentit voisi jatkossa jättää vähemmälle kun lapsi kasvaa ja alkaa ymmärtää puhetta. En taida olla ainut herkkänahkainen,joka ottaa nämä henkilökohtaisesti ja surettaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos pokka riittää niin rupea kommentoimaan noissa tilanteissa anopin ulkonäköä. Esim. Persjalka kommenttiin että on se kuitenkin hyvä että ei ole perinyt anopin perunanenää tmv. Tietysti aikuinen tapa olisi sanoa suoraan ettei ole asiallista kommentoida negatiiviseen sävyyn lasten tai kenenkään muunkaan ulkonäköä. Heti siinä tilanteessa. Mutta aina vaan ei jaksa olla aikuinen näiden ilkeiden ja typerien tahkoaivojen kanssa. Ja yleensä kun itse ottaa sen aikuismaisen tavan toimia niin se vastaus on että "leikillänihän minä, mitä tuosta nyt suuttumaan, vähästäpä sitä loukkaannutaan, tosiasianhan vaan totesin jne". Ja jatkossa jatketaan ihan samalla tyylillä, ainoastaan lisätään että "voi voi sanon nyt tämän vaikka mirkku ei tykkää heh heh". Yleensä näissä tilanteissa se takaisin veetuilu on ainoa mikä tehoaa.
Minä en lähtisi tähän samallamitalla-systeemiin varsinkin jos ne lapsenlapset on siinä paikalla, vaan toteaisin asiallisesti ja napakasti, että tuollainen kommentointi on asiatonta ja huonotapaista ja sen pitää loppua.
Minun anopillani on kaksi lastenlasta: meidän tyttö ja miehen veljen tyttö, he ovat melkein samanikäiset. Meidän tyttö näyttää minulta, on pitkä, vaalea, siro ja kapeakasvoinen. Serkkutyttö näyttää mummoltaan, on pieni, tumma, pyöreä ja pullea. Kasvonpiirteetkin ovat samat kuin mummolla. Arvatkaapas, kumpi on anopin mielestä kaunis ja kumpaa osataan vain arvostella? Tietysti itseensä ihastunut ihminen näkee omat piirteensä kauneimpina, mutta oman tytön puolesta vituttaa ja surettaa mummon typerät puheet.
Mun vanhemmille kanssa on äärettömän tärkeää, että lastenlapset ovat kauniita ja hoikkia.
Eivät oppineet sitten mitään siitä, että useampi sisaruksistani sairastui teininä syömishäiriöön.
Olen opettanut lapseni nauramaan isovanhemmilleen sen lisäksi, että sanon isovanhemmille jotain tosi loukkaavaa heidän ulkonäöstään, jos arvostelevat lastenlapsiensa ulkonäköä.