Ihmetyttääkö muitakin tää nykyajan deittailu?

Jos viestittely jää tyylille, että vuorotellen laitellaan viestiä tunnin-päivän kuluttua edellisestä viestistä, niin fiilis jää pintapuoliseksi. Mikäli osutaan samaan aikaan linjoille ja syntyy kunnon keskustelu, niin fiilis heti paljon parempi ja kiinnostuneempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vika todennäköisemmin ihan kaikissa muissa vai pelkästään sinussa, ap? Mitä luulet?

Oon aika varma ettei minussa, sen voi kertoa. Kukaan ei ole täydellinen, mutta tässä asiassa vika ei ole minussa.

Ap

Siitäpä onkin sitten hyvä jatkaa. Ei tarvitse muuta kuin opettaa kaikille muille että he deittailevat väärin ja sinä yksin osaat toimia oikein. Luulisi että pelkästään tämä aloituksesi saa suurimman osan tulemaan järkiinsä, vai mitä?

Vaikea on kaikkia opettaa, kun vastaanotto on mitä on, niinhän mä tuolla kirjoitin. Ja tuskin tuosta aloituksesta nyt ihmiset järkiinsä tulee🤔 Erikoinen väite, enkä sitä varten sitä tänne laittanutkaan.

Ap

Olet vain liian hyvä deittailemaan tavallisia kuolevaisia. Luovuta.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin saman erottuani keväällä pitkästä parisuhteesta. Liityin alkukesästä Tinderiin ja sain hyvin matcheja. Kirjoitellessa juttu luisti monen kanssa, treffeilläkin kävin viiden miehen kanssa. Kenenkään kanssa asiat eivät kuitenkaan edenneet kaverisuhdetta pidemmälle. Vikaa oli varmasti minussa yhtä paljon kuin miehissäkin, kumpikaan ei vain saanut tehtyä aloitetta mihinkään fyysiseen kanssakäymiseen. Tuntuu, että nettideittaillessa siihen on hirveän korkea kynnys. Kun ei tunne toista yhtään etukäteen, on vaikea viedä suhdetta luontevasti eteenpäin. Jumiudutaan vain kirjoittelemaan ja käymään treffeillä, joilla ei tapahdu mitään. On paljon helpompi tutustua toiseen jossain luonnollisessa yhteydessä, kuten töiden tai kavereiden kautta.

Millainen ihminen eroaa pitkästä suhteesta ja on jo parin kuukauden päästä etsimässä uutta suhdetta?

Totta tosiaan. Nuoria miehiä pelottaa ottaa naisiin kontaktia suoraan, mutta netin kautta otetaan helposti. Jouduttehan jokatapauksessa vastatusten jossain vaiheessa..ei ymmärrä

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin saman erottuani keväällä pitkästä parisuhteesta. Liityin alkukesästä Tinderiin ja sain hyvin matcheja. Kirjoitellessa juttu luisti monen kanssa, treffeilläkin kävin viiden miehen kanssa. Kenenkään kanssa asiat eivät kuitenkaan edenneet kaverisuhdetta pidemmälle. Vikaa oli varmasti minussa yhtä paljon kuin miehissäkin, kumpikaan ei vain saanut tehtyä aloitetta mihinkään fyysiseen kanssakäymiseen. Tuntuu, että nettideittaillessa siihen on hirveän korkea kynnys. Kun ei tunne toista yhtään etukäteen, on vaikea viedä suhdetta luontevasti eteenpäin. Jumiudutaan vain kirjoittelemaan ja käymään treffeillä, joilla ei tapahdu mitään. On paljon helpompi tutustua toiseen jossain luonnollisessa yhteydessä, kuten töiden tai kavereiden kautta.

Millainen ihminen eroaa pitkästä suhteesta ja on jo parin kuukauden päästä etsimässä uutta suhdetta?

Moni nykynainen ilmeisesti. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vika todennäköisemmin ihan kaikissa muissa vai pelkästään sinussa, ap? Mitä luulet?

Oon aika varma ettei minussa, sen voi kertoa. Kukaan ei ole täydellinen, mutta tässä asiassa vika ei ole minussa.

Ap

Siitäpä onkin sitten hyvä jatkaa. Ei tarvitse muuta kuin opettaa kaikille muille että he deittailevat väärin ja sinä yksin osaat toimia oikein. Luulisi että pelkästään tämä aloituksesi saa suurimman osan tulemaan järkiinsä, vai mitä?

Vaikea on kaikkia opettaa, kun vastaanotto on mitä on, niinhän mä tuolla kirjoitin. Ja tuskin tuosta aloituksesta nyt ihmiset järkiinsä tulee🤔 Erikoinen väite, enkä sitä varten sitä tänne laittanutkaan.

Ap

Olet vain liian hyvä deittailemaan tavallisia kuolevaisia. Luovuta.

En mä oo liian hyvä. Minussakin on virheitä niinkuin kaikissa ihmisissä. En ole täydellinen, ei kukaan ole. Saatko sä sensijaan jotain kiksejä tuosta v*ttuilusta?😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin saman erottuani keväällä pitkästä parisuhteesta. Liityin alkukesästä Tinderiin ja sain hyvin matcheja. Kirjoitellessa juttu luisti monen kanssa, treffeilläkin kävin viiden miehen kanssa. Kenenkään kanssa asiat eivät kuitenkaan edenneet kaverisuhdetta pidemmälle. Vikaa oli varmasti minussa yhtä paljon kuin miehissäkin, kumpikaan ei vain saanut tehtyä aloitetta mihinkään fyysiseen kanssakäymiseen. Tuntuu, että nettideittaillessa siihen on hirveän korkea kynnys. Kun ei tunne toista yhtään etukäteen, on vaikea viedä suhdetta luontevasti eteenpäin. Jumiudutaan vain kirjoittelemaan ja käymään treffeillä, joilla ei tapahdu mitään. On paljon helpompi tutustua toiseen jossain luonnollisessa yhteydessä, kuten töiden tai kavereiden kautta.

Millainen ihminen eroaa pitkästä suhteesta ja on jo parin kuukauden päästä etsimässä uutta suhdetta?

Aika monenlainen.

Itsellä parisuhde oli surkea usean vuoden ajan, niin kyllä sen eron oli jo käsitellyt etukäteen, jolloin ei tarvitse toipua vuosia... Aloin deittailla puolen vuoden kuluttua erosta ja se oli ihan sopiva hetki itselle, vanhat jutut ei vaivanneet tai kummitelleet mielessä.

Olen itse aika outo, tai, no, epätavallinen, epätavallisessa ammatissa ja etsin samansukupuolista kumppania (tai osapuilleen samansukupuolista, mutta ei edes aloiteta siitä aiheesta), ja minulla on Tinderistä vain hyvää sanottavaa.

Ehkä siksi, etten edes oleta, että kiinnostavia ihmisiä olisi muutamaa prosenttia enempää. Jos joku vielä kiinnostuu takaisin, se tilaisuus on käytettävä heti.

Ja jos päätyy treffeille asti ja se toinen edelleenkin kiinnostaa, on ihan mun oma moka jos en saa suuta sen vertaa auki, että saisin sanottua ”olet tosi söpö ja tapaisin mielelläni sut uudelleen”. Kädestäkin oppii tarttumaan ja tekemään suutelualoitteen, kun opettelee.

Deittailu on tosi rasittavaa, ihanan tyypin kohtaaminen ihanaa. Välillä tulee pakkeja ja välillä joutuu itse torjumaan. Mutta minnekään ei pääse tekemättä aloitetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus tavismiehenä on se, että kaikki on henkilöiden välisestä tasoerosta kiinni.

Eli lyhyesti sanottuna ne tyypit juttelee aktiivisesti kenen kanssa ei haluaisi koska ovat matalatasoisempia ja sitten ne joiden kanssa haluaisi jutella ei juttele mun kanssa koska ovat ok-tasoisia.

Nytkin jouluna sain uuden viestin naiselta vaikka en ollut vastannut hänen edelliseenkään viestiin 6 päivään.

Miksi tuo nainen on noin aktiivinen? Koska on 34v kahden lapsen äiti púllukalla kropalla.

Mitä tasokkaampi nainen on eli nuorempi/lapsettomampi/hoikempi niin sitä epätodennäköisempää on vastakaiun saaminen.

Kokemukseni mukaan omat teot ei vaikuta vaan pelkästään se minkälainen nainen vastapuolella on.

Tasosi on se minkä saat.

Näinhän se on, mutta toisaalta nettimaailmassa on ihan eri tasot, kuin oikeassa elämässä. Itse en ole koskaan nettipalveluja harrastanut, vaan oikeasta elämästä olen seurani hommannut, mutta sen verran olen deittipalvelujen tarjontaa ja vaatimustasoa käynyt vilkasemassa, että siihen tasoon, minkä olen oikeassa elämässä saavuttanut, ei minulla deittipalveluissa olisi mitään jakoa.

M37

Tinderiä käyttäneenä totean että kun sieltä sen oikea löytää, sen tietää. Valitettavasti sen löytämseen voi mennä aikaa kun joutuu käymään useamman yhteensopimattoman kanssa ulkona. Paljon mukavia ihmisiä tapasin kylläkin, mutta vain yhden rakkauden :)

Muutama vuosi sitten kävin paljon nettitreffeillä.

Vakio oli muutams viesti ja sitten nähtiin. Kävin n 100 treffeillä 2 vuoden aikana.

Muutama ohari tuli. Aina laitoin viestiä tuliko jotaim, eivät vastanneet. Yksi tyyppi näki mut ja sanoi tämä ei toimi. Sitten oli näitä, jotka kyselivät onko todellakin mulla 2 lasta. Harmi !

Käytöstapoja on toisille yritetty ja toiset eivät ole olleet vastaanottavaisella päällä

Jos haluu saada, on pakko antaa. Ainakin itsestään jotain. Jos molemmat ei jaa, niin ei se juttu toimi. Tästä klikkaa mielestäni nettisenssit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vika todennäköisemmin ihan kaikissa muissa vai pelkästään sinussa, ap? Mitä luulet?

Oon aika varma ettei minussa, sen voi kertoa. Kukaan ei ole täydellinen, mutta tässä asiassa vika ei ole minussa.

Ap

En ole ihan varma mitä tarkoitit päämäärättömällä keskustelulla? Itse olen 4-kymppinen sinkkunainen, enkä juuri treffeillä käy. Johtunee kai siitä että väsyin tenttaajiin. Jos treffeillä käynti tuntuu kuin poliisikuulusteluilta, homma karahtaa kyllä kiville. "Miksi oot eronnut?" "Miksi sulla ei oo lapsia?" "Vihaatko lapsia?" "Millä sä elät?" Tässä ne yleisimmät.

Voisin siis sanoa että kaipaan itse sitä päämäärätöntä jutustelua, hyvää kemiaa, huumoria vailla sen kummempaa vakavuutta. Aika sitten näyttää, onko suhteesta pidemmälle. Ehkä oon jo niin vanha, ettei pelkän statuksen ja saldon tivaaminen kiinnosta minua vaan tutustuisin mielummin ihmiseen itseensä kaiken sen kulissin takana. Oon introvertti ja ihmisen sielunmaisema kiinnostaa enemmän kuin työpaikkojen kysely.

Onhan siinä selkeä päämäärä -seksiä pitäisi saada ekalla (ja ainoalla) tapaamiskerralla ja mieluiten heti ilman ylimääräisiä jutteluita.

Nettitreffeistä tulee ymmärtää se, että vaikka tarjontaa on paljon, ei sieltä yhtään sen useampi ole juuri sinulle sopiva. Vaatii siis työtä ja aikaa haarukoida massasta ne tyypit, joiden kanssa edes voisi synkata. Tein itse sellaisen profiilin joka varmasti karkotti 95 % ihmisistä mutta erottui positiivisesti niille, jotka ovat ns. minun tyyppiäni. Tämä vähensi huomattavasti tuollaista hyvän päivän viesteilyä ja muutamassa kuukaudessa löysinkin sieltä sen oman kullan. Ihmiset tuntuu luulevan, että nettitreffit on karkkikauppa josta käydään hyllyltä valitsemassa uusi puoliso. Ei siellä niitä oikeita tule vastaan sen useammin kuin tosielämässä ja sen oikean erottaminen on määrän vuoksi työläämpää.

Näinhän se menee. Olin vastikään 4v sinkku ja menetin uskoni deittailuun. Olen vielä ihan kivan näköinen, toimeentuleva, savuton, koulutettu ja ystävällinen nainen. Kaiken järjen mukaan mun olisi pitänyt olla helppoa, tai ainakin helpompaa löytää kumppani. Mut ei. Ihmiset ei halua nykyään seurustella, vaan muut ihmiset on kertakäyttökamaa, halutaan kermat kakun päältä ja parisuhteen edut ilman sitoutumista.

Nykyisen mieheni kanssa lähdin treffeille siksi, etten keksinyt netflixistä katsottavaa. Niin leipääntynyt olin deittailuun. Mut hän teki jo ekalla tapaamisella selväksi, et haluaa tavata uudelleen, kolmansilla treffeillä kertoi ettei halua tavata enää muuta ja kuukausi ensi tapaamisesta aloitettiin seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Olin vastikään 4v sinkku ja menetin uskoni deittailuun. Olen vielä ihan kivan näköinen, toimeentuleva, savuton, koulutettu ja ystävällinen nainen. Kaiken järjen mukaan mun olisi pitänyt olla helppoa, tai ainakin helpompaa löytää kumppani. Mut ei. Ihmiset ei halua nykyään seurustella, vaan muut ihmiset on kertakäyttökamaa, halutaan kermat kakun päältä ja parisuhteen edut ilman sitoutumista.

Nykyisen mieheni kanssa lähdin treffeille siksi, etten keksinyt netflixistä katsottavaa. Niin leipääntynyt olin deittailuun. Mut hän teki jo ekalla tapaamisella selväksi, et haluaa tavata uudelleen, kolmansilla treffeillä kertoi ettei halua tavata enää muuta ja kuukausi ensi tapaamisesta aloitettiin seurustelemaan.

Siis muita, ei muuta :D

Minulle on jäänyt Tinderistä 4 hyvää kaveria, yksi, jonka kanssa edelleen parisuhteen edut ilman suhdetta. Muiden kanssa on tänäkin vuonna tullut reissailtua. ( Kotimaassa, kiitos Coronan)

Etsin parisuhdetta, mutta nautin väliajan siitä mitä tarjolla on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin saman erottuani keväällä pitkästä parisuhteesta. Liityin alkukesästä Tinderiin ja sain hyvin matcheja. Kirjoitellessa juttu luisti monen kanssa, treffeilläkin kävin viiden miehen kanssa. Kenenkään kanssa asiat eivät kuitenkaan edenneet kaverisuhdetta pidemmälle. Vikaa oli varmasti minussa yhtä paljon kuin miehissäkin, kumpikaan ei vain saanut tehtyä aloitetta mihinkään fyysiseen kanssakäymiseen. Tuntuu, että nettideittaillessa siihen on hirveän korkea kynnys. Kun ei tunne toista yhtään etukäteen, on vaikea viedä suhdetta luontevasti eteenpäin. Jumiudutaan vain kirjoittelemaan ja käymään treffeillä, joilla ei tapahdu mitään. On paljon helpompi tutustua toiseen jossain luonnollisessa yhteydessä, kuten töiden tai kavereiden kautta.

Millainen ihminen eroaa pitkästä suhteesta ja on jo parin kuukauden päästä etsimässä uutta suhdetta?

Mm. 100% miehistä. Eikä niiden tarvitse odottaa edes eroa vaan uusi etsitään jo suhteen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Totta tosiaan. Nuoria miehiä pelottaa ottaa naisiin kontaktia suoraan, mutta netin kautta otetaan helposti. Jouduttehan jokatapauksessa vastatusten jossain vaiheessa..ei ymmärrä

mies52v

Tämä. Aika moni mies tuntuu kuvittelevan, vai olenko väärässä, että ei niitä sosiaalisia taitoja ja sosiaalisia suhteita tarvitse live-elämässä ollenkaan harrastaa, kun kumppania etsii netistä. Senkun istuu kotona ja swaippailee. Ehkä siellä on taustalla ajatus, että kun treffeille saakka päästään, niin asiat vain itsestään soljahtavat. Ehkä nainen on jo niin ihastunut, ettei sitä haittaa sosiaalisten taitojen puute.

Mutta ei se niin mene. Vaikka olisi tutustunut verkossa, niin ennemmin tai myöhemmin tulee se tilanne, kun pitäisi osoittaa olevansa kiinnostava myös livenä.