hei te vapaaehtoisesti lapsettomat, kysymys

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 20:10"]

Sisaruksillani on yhteensä kuusi lasta joten en koe huonoa omaatuntoa siitä että en hanki lisää lapsenlapsia äidilleni. Hänellä niitä on kyllä jo tarpeeksi :)

Anoppini taas on asia erikseen. Hänellä ei ole vielä lapsenlapsia ja näyttäisi siltä että mieheni siskokaan ei ole jälkikasvua hankkimassa. Anoppi siis saattaa jäädä lapsenlapsettomaksi.

Omatunto soimaa jonkin verran mutta soimatkoon.

[/quote]

Meillä sama homma, mies on ainoa lapsi.

Anoppi ei ole koskaan mitään sanonut, mutta sokea ämpärikin tajuaa, että kyllä tuo lapsenlapsia olisi toivonut.

Onko kellään vaikuttanut toisin päin? Siis että on tiennyt haluavansa lapsia mutta suree sitä ettei tulevia isovanhempia kiinnosta?

En lukenut muita viestejä, joten voi olla,että joku on jo sanonut saman.

Itseni kohdalla, molemmilla veljilläni on lapsia. Olen ainoa tyttö. Keskustelin äitini kansa että en välttämättä halua lapsia, johon äitini vastasi että "ei ne kaikki halua".

Siinä kaikki. En aio tehdä lapsia.

Olen 30-vuotias nainen enkä halua lapsia. En tunne syyllisyyttä valinnastani, elän itseäni, en muita varten.

Ei ole tarvinnut tuntea syyllisyyttä, eikä omat vanhemmat ole koskaan asiasta syyllistäneet. Itselle ne lapset kuitenkin tehdään, eikä isovanhemmille.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 20:02"]

välillä tuntuu vähän pahalta, varsinkin kun äitini puhuu minulle lasten hankkimisesta, en ole vanhemmilleni siis sanonut etten lapsia luultavasti tule hankkimaan. minulla tosin ei ole "hätää" asiasta, sillä siskollani on kaksi lasta, ja luultavasti lisää tulee. myös pikkusisareni vauva kuumeilee, joten siskot hoitanee minun puolestani tuon lapsenlapsettamisen.

jos olisin ainut lapsi, olisi paine varmasti suurempi ja saattaisi asia surettaa minua enemmän.

[/quote]

Oivallinen esimerkki yhdyssanojen tärkeydestä :DDD Vai että pikkusiskon vauva kuumeilee... kyllä kannattaa sitten ehkä jonkun muun niitä kakaroita vääntää, jos on vakavakin kuume ja vauvalle käy huonosti :(

Kas kumma, minä asun täällä pääkaupunkiseudulla eikä kukaan minun lapsettomien tuttujen vanhemmista edes halua lapsenlapsia, asenne on vähän sellainen että kuka nyt enempää lapsia haluaa tänne ahtaaseen etelään hankkia, pakokaasujen ja hälinän keskelle jossa jokainen juoksee vain helpon ja nopean rahan perässä.

Ehkä maalla on eri meininki?

Eikö nuo tuon ikäiset vanhukset nyt tajua että tänä päivänä lastenhoito vaikeutuu ja elintaso laskee sen takia, koska molempien vanhempien käytävä töissä, ja äitiyslomalaisilta lähtee vielä helpommin nykyaikana työpaikat alta tai tehtävät muuttuvat ainakin epämieluisammiksi, ja parissa kolmessa vuodessa työnkuva muuttuu ja tekniikka kehittyy niin jäävät valitettavasti jälkeen oltuaan pitkään poissa ja olen jopa kuullut tapauksista kun äidit laitetaan varastohommiin aiemmista osastopäälliköiden viroista, palattuaan äitiyslomalta ja sanottu ettei heillä nyt oikein muuta sopivaa heille ole! Aiemmin perhe pärjäsi miehen palkalla ja vaimo pystyi olla kotona lasten kanssa, ja saattoi vielä olla varaa lastenhoitajaan. Ai niin mutta kun omat tai miehen vanhemmat ne vaan silti "haluaa lapsenlapsia kun muillakin on"! Jos joku niitä niin kovasti haluaa ja siihen painostaa niin käskekää heidän maksaa menetettyä palkkaa ja ylläpitää samaa elintasoa tulevalle äidille kuin hänen töissä käydessä, katsotaan että kauanko ne sitten vielä niitä lapsenlapsia on vaatimassa! :D

Minä ja mieheni olemme uraihmisiä, olemme aina olleet ja viihdymme töissä sekä vastaavasti myös kotona, silloin kun kotona olemme. Matkustamme paljon työssä ja vapaa-ajalla, olemme kohta nelikymppisiä ja meidän kummankaan vanhemmat eivät pahemmin lapsista välitä, pitävät kurittomia lapsia nykyriesana ja ympäristöhaittana lähinnä ja ovat silminnähden tyytyväisiä siihen että menestymme ja voimme hyvin, mutta kun vanhempani olivat olleet suvun kanssa joissain juhlissa ja kun muut siinä kehuneet lapsiaan ja lähinnä heidän tuottamia lapsenlapsia niin isäni maininnut kun joku kysynyt mitä kuuluu, että kun minut eli tyttärensä valittu sellaiseen johtajakoulutukseen johon valitaan vain 1-2 henkilöä per vuosi, sitten hänen veljensä eli minun setä oli sanonut jotenkin kateellisen oloisena (huom: koska tämän oma tytär makaa vain kotona ja toimii synnytyskoneena, ilman koulutusta ja ilman yhtäkään vakityöpaikkaa elämänsä aikana) että niillähän ei kuitenkaan ole edes lapsia. Isäni oli sanonut että kun minä ja mieheni reissataan töissä ja vapaa-ajalla niin minne me lapset siksi aikaa laitettaisi, lentokentän säilytyslokeroon, vai? Minun ja miehenikin vanhemmat reissaavat mielellään ja mieluiten mahdollisimman lapsivapaissa paikoissa, joten tuo oli isältäni osuva  piikikäs kommentti minun sedälle! ;D

Tunnen perheen, jossa on kolme aikuista lasta, jotka lähestyvät viittäkymppiä. Yksi näistä kolmesta jäi lapsettomaksi, vaikka olisi halunnut lapsia. Tuli vaan keskenmenoa toisen perään. Kaksi muuta sisarusta on uraihmisiä ja vapaaehtoisesti lapsettomia. Vanhat vanhempansa pitävät ihanaa vanhaa sukutaloa, joka on ollut suvulla tosi pitkään. Ilmeisesti mitään tätejä ja setiäkään ei ole elossa tai olemassa, jotka sitten perisivät. Olen miettinyt miten surullista on kun se aivan ihana talo menee aikanaan valtiolle ja minne lie huutokauppaan. :-/

Ja tämä ei ole nyt kommentti sen puolesta, että näiden olisi ollut pakko lisääntyä talon takia vaan pelkkä toteamus siitä, että jotenkin se herättää surun tunteita, että jokin jatkuvuutta edustanut vuosisatoja (?) suvussa ollut vain menettää merkityksensä. Sitten kun uudet omistajat astuvat sisään, sen talon ja suvun tarina lakkaa.

Serkkuni kakarat ovat suoraan sanottuna ihan hulluja ja kasvattamattomia, ja kun ne käy isovanhemmillaan niin koko talo ja piha on remontissa sen jälkeen. Kun käymme kylässä kun tuo porukka paikalla niin viimeksikin ne oli ehtineet tukkia kaikki pikkuautot ja muut lelut tädin tekemään täytekakkuun kun silmä välttänyt 10 sekunniksi. Toivat valtavan pitkän puutarhaletkun eteiseen koska halusivat uida lattialla eikä pihalla puhallettavassa altaassa joka heille hankittu, vettä ehti tulla muutaman kymmentä litraa, ehdin pelastaa kenkämme eteisestä! Koiratkaan eivät saa olla rauhassa kun nämä lapset repivät niitä korvista, tassuista ja hännistä, joten pakenevat naapuriin tai lähimetsään piiloon kun tämä poppoo tulee kylään ja palaavat kun näkevät ja kuulevat että heidän autonsa kadonnut paikalta!

Eli eikä mikään ihme nämä isovanhemmat tokaisivat ihan kypsinä toisilleen keittiössä omasta lapsestaan, hänen puolisostaan ja lapsenlapsistaan että "v-u painuis nuo saatanan hullut jo kotiinsa täältä ja toivottavasti eivät tule takaisin vähään aikaan!" Satuin nimittäin kuulemaan tuon vahingossa, heidän tietämättään.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 01:14"]

Tunnen perheen, jossa on kolme aikuista lasta, jotka lähestyvät viittäkymppiä. Yksi näistä kolmesta jäi lapsettomaksi, vaikka olisi halunnut lapsia. Tuli vaan keskenmenoa toisen perään. Kaksi muuta sisarusta on uraihmisiä ja vapaaehtoisesti lapsettomia. Vanhat vanhempansa pitävät ihanaa vanhaa sukutaloa, joka on ollut suvulla tosi pitkään. Ilmeisesti mitään tätejä ja setiäkään ei ole elossa tai olemassa, jotka sitten perisivät. Olen miettinyt miten surullista on kun se aivan ihana talo menee aikanaan valtiolle ja minne lie huutokauppaan. :-/

Ja tämä ei ole nyt kommentti sen puolesta, että näiden olisi ollut pakko lisääntyä talon takia vaan pelkkä toteamus siitä, että jotenkin se herättää surun tunteita, että jokin jatkuvuutta edustanut vuosisatoja (?) suvussa ollut vain menettää merkityksensä. Sitten kun uudet omistajat astuvat sisään, sen talon ja suvun tarina lakkaa.

[/quote]

Jotkut suvut saattavat olla niin sairaita ja heillä niin huonot geenit, että luonto hoitaa asian keskenmenolla/-menoilla. Suvunjatkaminen on siinä tapauksessa erittäin huono asia, etenkin materian kuten talon tai omaisuuden takia.

Tiedän pariskunnan jonka molemmat suvut hyvin sairaita ja samat huonot periytyvät geenit, heillä kamala paine saada lapsia ja turvautuivat lopulta hormonihoitoihin ja ties mihin keinojuttuihin, ja molemmat lapset ovat sairaita, heikkoja, jotain tauteja joista en tiedä kummemmin mutta aiheuttaa kai jotain rappeutumisia ja lyhyttä elinikää. Molemmat vanhemmat aina poissa töistä sairaiden lasten takia, joten tuo on huono tilanne työnantajallekin.

Minulla on kyllä huono omatunto siitä etten saa lapsia .Minä tosin en varsinaisesti ole vapaaehtoisesti lapseton vaan lapseton koska en ole löytänyt miestä, enkä nyt niin valtavasti lasta halua että raskaaseen yksinhuoltajuuteenkaan tieten tahtoen ryhtyisin. 

Meillä tosiaan äiti melkein aina kun nähdään itkien suree sitä, että ei saa lapsenlapsia. Kyllähän se sydämestä ottaa :( Mutta minkä minä tälle voin, näin on mennyt minun elämäni, ja nyt ikää jo 40. Minulla on myös pari vuotta nuorempi pikkuveli, mutta hän ei ole koskaan edes seurustellut eikä haluakaan seurustella, eikä halua lapsia. On sellainen aika erakko tietokonenörtti. Eli lastenlapsettomaksi kyllä nyt vanhempani jäävät, valitettavasti. 

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 01:24"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 01:14"]

Tunnen perheen, jossa on kolme aikuista lasta, jotka lähestyvät viittäkymppiä. Yksi näistä kolmesta jäi lapsettomaksi, vaikka olisi halunnut lapsia. Tuli vaan keskenmenoa toisen perään. Kaksi muuta sisarusta on uraihmisiä ja vapaaehtoisesti lapsettomia. Vanhat vanhempansa pitävät ihanaa vanhaa sukutaloa, joka on ollut suvulla tosi pitkään. Ilmeisesti mitään tätejä ja setiäkään ei ole elossa tai olemassa, jotka sitten perisivät. Olen miettinyt miten surullista on kun se aivan ihana talo menee aikanaan valtiolle ja minne lie huutokauppaan. :-/

Ja tämä ei ole nyt kommentti sen puolesta, että näiden olisi ollut pakko lisääntyä talon takia vaan pelkkä toteamus siitä, että jotenkin se herättää surun tunteita, että jokin jatkuvuutta edustanut vuosisatoja (?) suvussa ollut vain menettää merkityksensä. Sitten kun uudet omistajat astuvat sisään, sen talon ja suvun tarina lakkaa.

[/quote]

Jotkut suvut saattavat olla niin sairaita ja heillä niin huonot geenit, että luonto hoitaa asian keskenmenolla/-menoilla. Suvunjatkaminen on siinä tapauksessa erittäin huono asia, etenkin materian kuten talon tai omaisuuden takia.

Tiedän pariskunnan jonka molemmat suvut hyvin sairaita ja samat huonot periytyvät geenit, heillä kamala paine saada lapsia ja turvautuivat lopulta hormonihoitoihin ja ties mihin keinojuttuihin, ja molemmat lapset ovat sairaita, heikkoja, jotain tauteja joista en tiedä kummemmin mutta aiheuttaa kai jotain rappeutumisia ja lyhyttä elinikää. Molemmat vanhemmat aina poissa töistä sairaiden lasten takia, joten tuo on huono tilanne työnantajallekin.

[/quote]

No nämä ei ole mitenkään sairaita, vaan tosi ihania tyyppejä koko perhe. Olen tuntenut nämä koko ikäni. En halunnut viitata siihen, että tämä olisi jotenkin väärin, ettei heidän sukunsa jatku tai että heidän olisi pitänyt toimia toisin. Ainoastaan tunnen sellaista haikeutta ja surumielisyyttä siitä, että heidän sukunsa tarina päättyy.