Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
hei te vapaaehtoisesti lapsettomat, kysymys
29.05.2014 |
Tiedän kaksi eri perhettä, joissa kaikki (2-3) lapset ovat jäämässä lapsettomiksi, tietääkseni vapaaehtoisesti kaikki, osasta olen varma. Näissä perheissä nuorimmatkin sisarukset lähentelevät neljääkymmentä, joten aika vahvasti näyttää, ettei lapsia tulekaan. Osa ei ole edes parisuhteessa.
Tiedän kuitenkin, että molemmissa perheissä vanhemmat ovat todella odottaneet lasenlapsia ja haluaisivat isovahemmiksi. Mitään eivät tietenkään ole sanoneet, mutta pettymys on kuitenkin aistittavissa, koska lapsenlapsia ei olekaan tulossa.
Kysynkin siis teiltä vapaaehtoisesti lapsettomilta, oletteko tunteneet syyllisyyttä valinnastanne tai kokeneet velvollisuudeksi miettiä lasten hankintaa omien vanhempien takia? Enkä nyt sitten todellakaan tarkoita, että kenenkään pitäisi hankkia lapsia siitä velvollisuudesta! Kiinostaa vaan tietää, koska läheltä seuraan näitä perheitä, mutta en kehtaa kysellä ja udella.
Kommentit (54)
En ole kantanut asiasta huonoa omaatuntoa. Vähän sama asia kun vanhempani toivoivat minusta lääkäriä, mutta jaksoin lukea pääsykokeisiin vain kerran ja otinkin sitten paikan vastaan oikiksesta. Heidän lapsestaan ei tullutkaan sitä, mistä haaveilivat, mutta niinhän siinä usein käy. Jokaisella on oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan miettinyt lasten hankintaa vanhempieni kannalta. Teen omaa elämääni koskevat päätökset itsenäisesti sen mukaan, mikä on minulle parasta. Asiaa olisikin turha miettiä, koska maailmassa ei ole sellaista ihmistä, jonka toiveet saisivat minut hankkimaan lapsen.
Omien vanhempieni suuntaan en koe minkäänlaista velvollisuutta tai syyllisyyttä, koska veljelläni on kaksi lasta ja mahdollisesti tulee lisääkin. Appivanhempani taas jäävät kokonaan lapsenlapsettomiksi, koska mieheni on ainoa lapsi. Anoppi vihjaili ja uteli lapsentekoaikeistamme niin pitkään ja ärsyttävästi, että kieltäydyn tuntemasta syyllisyyttä hänenkään suhteensa. Enkä koskaan ole harkinnutkaan lasten tekoa kenenkään toisen mieliksi, se on ihan mahdoton ajatus jo senkin takia, että pelkään raskautta ja synnytystä aivan järjettömästi.
välillä tuntuu vähän pahalta, varsinkin kun äitini puhuu minulle lasten hankkimisesta, en ole vanhemmilleni siis sanonut etten lapsia luultavasti tule hankkimaan. minulla tosin ei ole "hätää" asiasta, sillä siskollani on kaksi lasta, ja luultavasti lisää tulee. myös pikkusisareni vauva kuumeilee, joten siskot hoitanee minun puolestani tuon lapsenlapsettamisen.
jos olisin ainut lapsi, olisi paine varmasti suurempi ja saattaisi asia surettaa minua enemmän.
Miksi siitä pitäisi potea huonoa omaatuntoa? Minä ne lapset kuitenkin hoitaisin pääsääntöisesti, en todellakaan jaksaisi sitä vain sen takia, että isoäiti pääsisi välillä hemmottelemaan omaa lastenlastaan.
Onneksi yksi sisaruksistani on jo lisääntynyt, todennäköisesti me loput neljä emme hanki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6
oho, vauva ei siis kuumeile, vaan vauvakuumeilee:D
Siis mitä vittua, että olenko harkinnut velvollisuudentunnosta hankkia lapsia?! Oletko aivan sairas! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin omalle äidilleni parikymppisenä, että en koskaan halua lapsia. Olin varma valinnastani jo silloin. Olen äitini ainoa lapsi enkä ole koskaan tuntenut isääni. Äiti totesi vain, että se on minun valintani, hän hyväksyy sen eikä puutu siihen. Äitini ei koskaan ottanut asiaa enää esille ja oli minua kohtaan yhtä rakastava joka ikinen päivä kuolemaansa asti. En todellakaan tuntenut, että hän olisi jotenkin pettynyt, kun en hankkinut lapsia. Ja vaikka äitini olisi sanonut mitä tahansa, en olisi muuttanut päätöstäni.
En ikinä hankkisi lasta sen takia että joku muu on sitä mieltä että minun pitäisi. Ei ikinä. Siitä olisi lapsen etu kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuntenut syyllisyyttä vaikka olen ainoa lapsi eli lapsenlapsia ei ole todellakaan tullut.
En koe syyllisyyttä, miksi kokisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 20:04"]Siis mitä vittua, että olenko harkinnut velvollisuudentunnosta hankkia lapsia?! Oletko aivan sairas! :D
[/quote]
Kannattais taas lukea aloituskin loppuun...........
Sisaruksillani on yhteensä kuusi lasta joten en koe huonoa omaatuntoa siitä että en hanki lisää lapsenlapsia äidilleni. Hänellä niitä on kyllä jo tarpeeksi :)
Anoppini taas on asia erikseen. Hänellä ei ole vielä lapsenlapsia ja näyttäisi siltä että mieheni siskokaan ei ole jälkikasvua hankkimassa. Anoppi siis saattaa jäädä lapsenlapsettomaksi.
Omatunto soimaa jonkin verran mutta soimatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja ainoa siskoni olemme vapaaehtoislapsettomia, ja meidän vanhemmat ovat ainakin ikionnellisia asiasta sillä he ovat eläkkeellä ja haluavat matkustella, rakastavat rauhaa ja saavat sisustaa talonsa ja pihansa aikuismaisesti ilman että tarvitsee ajatella että lapsenlapset juoksee johonkin kalliiseen isoon maljakkoon rikkoen sen tai hukkuvat pihalla olevaan isoon, melko syvään kukkaiskoriste-vesialtaaseen - joka on äidin silmäterä. Muunmuassa vanhempieni tutut olivat ensin leuhkana että kun heilläpä on pari lastenlasta ja että miten kivaa, mutta nyt muutaman vuoden jälkeen ovat ihan stressistä hajalla kun lapsenlapset työnnetään heille hoitoon vähän väliä ja nämä riehuvat, hajoittavat kaiken, eivät opi käytöstapoja (kun uusavuttomat vanhempansa ovat päättäneet vapaan kasvatuksen linjan näille), vanhempani ovat nähneet nämä lapset ja ovat sanoneet että luojan kiitos että te ette ole hankkineet, ja vanhempani ovat lisäksi hyvin fiksuja ja ymmärtävät maailman tilanteen siinä että täällä on ylikansoittunutta ja että lapset ovat nykyään huonokuntoisempia periytyvien sairauksien takia, ja meidänkin suvussa on tiettyjä periytyneitä sairauksia jonka takia emme myöskään ota riskejä.
Minusta tuntuu että äitini, joka viettää virkeitä eläkevuosia, on vain salaa tyytyväinen, ettei joudu lapsenpiaaksi.
Sitä voi joko pettyä muiden ihmisten valintoihin tai ymmärtää sen, että onnellisuus rakentuu omista valinnoista ja asenteesta... En ole vastuussa siitä, oivaltavatko vanhempani tämän.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 20:04"]Siis mitä vittua, että olenko harkinnut velvollisuudentunnosta hankkia lapsia?! Oletko aivan sairas! :D
[/quote]
Sinä olet ainakin tyhmä kun et ymmärtänyt kysymyksen pointtia :D
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 20:06"]
En ikinä hankkisi lasta sen takia että joku muu on sitä mieltä että minun pitäisi. Ei ikinä. Siitä olisi lapsen etu kaukana.
[/quote]
Hyvä ettet lisäänny. Aloituksessahan nimenomaan puhuttiin !TUNTEESTA!, jonka lapsettomaksi jäämisen päätös saattaa synnyttää, ei lasten hankkimisesta velvollisuuden tunteesta, vaan velvollisuuden tunteesta lapsen hankintaan. vittu mitä pösilöitä joka keskustelussa tänään liikkeellä.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 19:35"]
Tiedän kuitenkin, että molemmissa perheissä vanhemmat ovat todella odottaneet lasenlapsia ja haluaisivat isovahemmiksi. Mitään eivät tietenkään ole sanoneet, mutta pettymys on kuitenkin aistittavissa, koska lapsenlapsia ei olekaan tulossa.
[/quote]
Siis miten pettymys on aistittavissa? Vaikka eivät ole puhuneet tai valittaneet asiasta? Ehkä heitä v-tuttaa vain se että kun ihmiset kyselee heiltä koko ajan että milloin teistä tulee isovanhempia, ja siksi näyttävät pettyneiltä kun muut puuttuu asiaan? Ehkä ovat oikeasti vain iloisia siitä ettei heitä käytetä lastenhoitajina ja saavat elää omaa elämäänsä rauhassa??
Alue: Aihe vapaa
Vähän surettaa heidän puolestaan, mutta toinen siskoistani haluaa kovasti lapsia, joten toivon tosiaan, että hän pian saa niitä, niin pääsee vanhemmatkin mummoilemaan ja ukkeilemaan. Tosin kaikesta tästä suvunjatkamisaatteesta on mennyt aika lailla maku, kun vanhemmat erosivat eikä lapsuuteni ydinperhettä enää ole. Ei pahemmin huvittaisi pitää mitään häitä tai ristiäisiäkään, kun siellä vaan kyräiltäisiin.