1 lapsi itsellä, miehellä ei. ei kokemusta lapsista, mutta haluaa omia.

Ei kai se nyt sen kummempi ole kuin jos olisitte molemmat lapsettomia ja tekisitte ensimmäistä, outo kysymys.

Meillä sama tilanne, aika näyttää miten käy. On riski, että sinä valmiina vanhempana joudut kantamaan myös jatkossa isomman vastuun perheestä, ellet tee miehelle selväksi, että perhe on teidän yhteinen vaikka toinen lapsista olisikin "vain" sinun. On tärkeintä kokea henkisesti, että mies ajattelee meidän (kaikkien) etua yhtälailla ja on valmis huolehtimaan myös minun "omasta" lapsestani. Silloin perheessä on hyvää yhteishenkeä.

Minkäikäinen lapsesi on? Miten paljon ja millä tavalla mies on osallistunut lapsesi hoitoon? Miten paljon viettää aikaa lapsen tai lapsen ja sinun kanssasi yhdessä?

Meillä mennyt hyvin, mies piti minun lapsia ihan ominaan jo ennen kuin yhteinen lapsemme syntyi. Myös koko miehen suku suhtautuu lapsiin samanarvoisesti, ovat jokaiselle tätejä, serkkuja, mummoa, pappaa ym. Tämä on ollut todella tärkeää meille kaikille

Miehesi olisi hyvä osoittaa että hän on valmis isyyteen ja parhaiten hän sen tekee osallistumalla täysipainoisesti sinun lapsesi elämään hoitamalla, huoltamalla ja leikkimällä lapsen kanssa. Jos ja kun saatte yhteisen lapsen niin pidä huoli että mies ihan alusta asti osallistuu myös vauvan hoitoon vaihtamalla vaippoja, röyhtäyttämällä, kylvettämällä, juttelemalla vauvalle ja sylittämällä jne. Näin sinulla on mahdollisuuksia antaa enemmän aikaasi myös esikoiselle ja vältytte vaikeilta mustasukkaisuuskohtauksilta. 

Rakkaus lapsiin - omiin ja toisten - tulee ja kasvaa siitä kuinka paljon niille antaa itsestään. Siksi sairaalloisista lapsista tulee usein vanhemmille se rakkain lapsi.