Mustasukkaisuus miehen exästä, vaikka syytä ei ole. Kuinka helpottaa omaa oloa?
Otsikossa tulikin kysymys jo pähkinänkuoressa. Olen siis ollut tosi pitkään sinkkuna. Takana on pitkä sinkkujakson sen takia, että muutama vuosi sitten läpikävin hyvin kivuliaan eron. Nyt olen tavannut ihanan miehen, jonka kanssa minulla on älyttömän hauskaa, kemiat kohtaavat, seksi on hyvää ja joka vaikuttaa välittävän minusta oikeasti.
Ongelma on oma mustasukkaisuuteni, jonka kumpuamisen syytä en ymmärrä. Tunnen alemmuutta esimerkiksi ajatellessani miehen exää. Hän on uskomattoman kaunis ja työelämässä menestynyt, paljon ns. "laadukkaampi" nainen, kuin minä. Tiedän olevani todella hauskaa seuraa, olen hyväsydäminen ja mielenkiintoinen persoona. Olen ihan kivannäköinen, mutta en todellakaan mikään kaunotar ja iän tuomia merkkejäkin on jo ilmaantunut. Mitä enemmän ihastun tähän mieheen, sitä enemmän vertailen itseäni muihin hänen elämässään oleviin naisiin ja kohta oikeasti stressaan itseni hautaan. Se aiheuttaa välillä ihan uskomattoman pahaa mieltä.
Onko kukaan ollut koskaan tässä tilanteessa ja miten ihmeessä saisin itseni hyväksymään sen, että olen hyvä tällaisena?
Kommentit (16)
Aika auttaa. Minulla tuo vein muutaman vuoden.
Hoida pääsi kuntoon. Terveellä ihmisellä ei tuossa tilanteessa olisi mitään syytä mustasukkaisuuteen. Sulla on joku mielenterveysongelma.
Mulla auttoi kun tajusin että ovat jo eronneet ennen minua eikä mies olisi mun kanssa jos ei halua. Aika auttaa.
Taidan tietää kuka olet, ja sinulla onkin syytä huoleen.
Ongelma ei ole kuitenkaan sinussa vaan kumppanissasi. Ei ole rehellinen, eikä tule koskaan olemaan. Pitää edelleen yhteyttä kaikkiin eksiinsä, myös minuun. Kannattaa luottaa aina vaistoonsa ja koksa sinulla on epävarma olo, siihen on olemassa ihan aito syy ja perustelu.
Niin olin minäkin mustasukkainen exän takia suhteemme alussa. Oli ensimmäinen suhde missä olin ihan tosissaan, menettämisen pelko oli siis suuri joten siitä se kumpusi. Pitkään stalkkasin tätä ex-naista somessa ym. Ärsytti kun hän oli niin kaunis ja mietin millaista elämää hän vietti mieheni kanssa. Mutta oikeasti, aika auttaa. Enää ei herätä mitään tunteita eikä tuo ei käy edes mielessäni pitkiin pitkiin aikoihin.
Ap, se panee sitä exäänsä sun selkäsi takana ja sä tiedät sen. Mitä nopeammin hyväksyt sen sitä parempi itsellesi. Ja saatat ehkä voida pitää tasoasi paremman miehen. Ainakin hetken.
Jos on kyse ns normimustasukkisuudesta, eikä mistään sairaalloisesta, niin aika auttaa ja se, mitä paremmin miehen tuntee.
Edellinen parisuhteeni päättyi pettämiseen, joten tuntosarveni olivat tosi pystyssä, kun mieheen tutustuin. Ja koska miehellä oli samoja kokemuksia, niin hän ymmärsi olla avoin. Ihmettelin viikon tuntemisen jälkeen, kun hän esitteli minulle facebookinsa. Jossain vaiheessa antoi kaikki salasanansa ja jakoi sijaintinsa. Epäluulo häiveni pikkuhiljaa, se ei vaatinut stalkkamista eikä tietojen lukemista, vaan miehen vilpitön avoimuus riitti siihen.
Olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta, enkä ole enää tippaakaan mustasukkainen, en edes epäluuloinen.
Kyse ei ole siitä, että mies olisi tehnyt mitään, mikä oikeuttaisi mun tuntemukseni. Hän ei ole millään tavalla käyttäytynyt mitenkään, että minun pitäisi tuntea mustasukkaisuutta tai alemmuutta tms. Oli aika ilkeää ja inhottavaa kommentointia tuossa yllä, että hän muka pettäisi minua. Vaikka ovatkin ilmiselviä trolleja, niin silti ihmetyttää, että miksi joku oikeasti haluaa yrittää pahoittaa moisesti toisen mielen? Pettäminen ei muutenkaan olisi siis fyysisesti edes mahdollista olosuhteiden vuoksi, joten siitä ei voi edes villeimmissä teorioissakaan olla kyse. Kyse ei ole siis siitä, että edes pelkäisin, että voisiko jotain tapahtua, vaan on vain vaikea yrittää hyväksyä se, että tämä minun mieheni on joskus ollut paljon kauniimman ja menestyneemmän kanssa, että kuinka minä voin koskaan riittää hänelle. Toisaalta olen yrittänyt miettiä, että ehkä olen vain valloittavampi persoona, tai vaikkapa super hauskaa seuraa, mutta ei se tietenkään lohduta, kun vertailee itseään niihin miehen exän ansioihin, mitä hän on tehnyt.
Jotkut tuolla puhuivat myös mielisairaudesta. Miltä mielisairaudelta tämä sitten kuulostaa? Ja korvien välissä se vika on, aivan varmasti, sitä en todellakaan kiistä. Siihen juuri kaipaisinkin niitä neuvoja, että miten tästä voisi "parantua", tai onko jotain niksejä, miten sitä omaa itsetuntoaan voisi kohottaa?
-ap
Älä suotta ole mustis beibe, ex on sen verran ongelmainen persoona että sulla ei ole mitään syytä olla huolissasi.
Mistä tiiät ettei ole syytä, onko mies puhunut eksästään tai ollut yhteydessä tähän?
Valitettavasti tiedän mistä on kysymys. Ei ole kyse mielisauraudesta vaan siitä, että vaistosi on oikeassa. Miehesi ei ole lopettanut yhteydenpitoa entiseen ja palaavat yhteen het, kun/jos nainen sitä haluaa. Miksi kiellät nämä tosiasiat? Sille on syynsä miksi koet olosi epävarmaksi. On hölmöä ajatella että luonne olisi viehättävämpi kuin exällä. Miksi ajattelet näin? Luulen että tiedän edellen tapauksen, ja miehestä ei tule koskaan uskollista, eikä vika ole sinun. Ja jos olet tapaus ketä luulen (voi olla väärässäkin), et ole valitettavasti hänen ikäskaalaansa. On kiinnostunut paljon nuoremmista naisista ja sekin on vähän epänormaalia.
Jos mies on valinnut sinut, niin mikä mättää? Ei se tilanne muutu vaikka olisit kuinka mustasukkainen. Se exä on mitä on, ja sinä olet sinä. Mene hetki kerrallaan ja rakenna teille omannäköistä elämää, ja ole oma itsesi. Tai muuten menetät sen miehen, ja aivan turhan takia.
Mustasukkaisuus kuuluu rakkauteen. Näin se vaan on, jos todella jotain rakastaa. Sitten, kun alkuhuuma asettuu, niin ei enää ole niin väliä, onko joku ex sinua parempi. Muista, että näet vain pintaa. Miehesi on joutunut näkemään ex:än ilman meikkiä, krapulassa, aaamuisin henki haisevana, norotaudissa, tukka likaisena, raivona ja vaikka mitä.
Ap, sä mietit liikaa. Miksi edes vertaat itseäsi johonkin tuntemattomaan? Eiköhän sillekin erolle ole hyvät syyt joten nyt pää pystyyn siellä.
Se exä on exä varmasti ihan syystä. Eikä tarvitse olla muuta syytä kuin että ovat miehesi kanssa ihan erilaisia ihmisiä. Ehkä ovat alkaneet seurustella nuorena ja kasvaneet erilleen. Kliseistä, mutta sitä oikeasti tapahtuu paljon. Ehkä näet hänestä nyt ne ”parhaat” puolet, mutta jos tuntisit hänet paremmin, näkisit että ihan tavallinen ihminen hänkin on, hyvine ja huonoine puolineen. Tiedän ettei ole helppoa, mutta yritä vaan keskittyä miehesi ja sinun suhteeseen. Äläkä stalkkaa exää somessa, siellähän esitellään yleensä vaan niitä elämän parhaita puolia, vielä sopivasti liioitellen. Siellä on niin helppo antaa itsestään ihan eri kuva kuin mitä todella on.
Vaikuttaa psyykkisen sairauden ensioireilta. Hakeutuisin oman terveyskeskuslääkärin juttusille.