Lue keskustelun säännöt.
Nauttiiko joku oikeasti juhlista??
28.05.2014 |
Koulun päättäjäiset vielä jotenkin menevät, mutta muut juhlat ja niiden järjestelyt... Onko se jonkun mielestä oikeasti ihanaa?
Aina sama kelvollisten vaatteiden haaliminen ja huoltaminen, ylikierroksilla käyvien lasten kaitseminen, yhdentekevä small talk... En tiiä, olisin mieluummin menemättä. En viihdy.
Kommentit (21)
Öö, miksi puhelet ihmisten kanssa yhdentekeviä? Mä tykkään seurustella mukavien ihmisten kanssa ja juhlissa yleensä saa jutella aikas rennosti, kun joku muu on laittanut ne juhlat. Omissa on toki enemmän työtä, mutta mä pyrin nekin aina hoitamaan mahdollisimman pitkälle etukäteen. Ja omiin voi kutsua pelkästään niitä tuttuja ihmisiä, joista todella pitää, jos sulle ne ihmiset on tosi yhdentekeviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn! Näkee sukulaisia ja ystäviä ja uusia tuttavuuksia. Lapsetkin jo kivassa iässä ja viihtyvät hekin.
Oletko tosissasi tämän kysymyksen kanssa? Kyllä tähän maailmaan mahtuu näköjään yksinkertaista porukkaa ...
Onko vaikea kuvitella että ihmiset nauttisivat hyvistä ruoista ja seurasta. Ei kaikki ole erakko introvertteja ja monilla on hyvinkasvatetut, asiallisesti käyttäytyvät lapset.
Nyt kun ajatellaan, niin mäkin taidan olla vaan nauttivinani. Järjestän ja osallistun, kun odotetaan. Mut oikeasti taitaa vaan stressata ja ahdistaa.
Rakastan juhlia! :) Ihan sama onko itse järjestetty vai olenko vieraana, tunnelma on aina hyvä, ihmiset hyvällä tuulella, kivaa nähdä pitkästä aikaa sukulaisia ja ystäviä, kivaa laittautua nätiksi :) Sais olla enemmänkin juhlia, ne piristää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää puhua yhdentekeviä? Tapasin taidenäyttelyn avajaisissa argentiinalais-ruotsalaisen pojan ja minuutin päästä keskustelimme argentiinalaisten perhekäsityksestä ja väkivallasta ja miesten rooleista.
Nautin juhlista, oikeasti. Tosin minulla ei olekaan kaitsettavana lapsia, ei rauhallisia eikä ylikierroksilla käyviä.
Juhlien järjestäminen on kivaa. Tykkään suunnitella, kokeilla ja tehdä erilaisia tarjoiluja. Tykkään siitä kun vieraat viihtyvät. Onnistuneiden juhlien jälkeen on kiva vaihtaa rennot kotivaatteet, nostaa jalat pöydälle ja herkutella juhlaruuilla.
Menen mielelläni muiden juhliin. Tykkään pukeutua nätisti, laittaa hiukset, meikin, kengät ja muut asusteet viiimeisen päälle. Tykkään vaihtaa kuulumisia sukulaisten kanssa ja nautin yleensä tunnelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:04"]
Miksi pitää puhua yhdentekeviä? Tapasin taidenäyttelyn avajaisissa argentiinalais-ruotsalaisen pojan ja minuutin päästä keskustelimme argentiinalaisten perhekäsityksestä ja väkivallasta ja miesten rooleista.
[/quote]
Sä varmaan käytkin sivistyneiden ihmisten juhlissa etkä wt-pingottajien kulissibileissä, joissa tärkeintä on että kaikki on kuin blogissa tai elokuvassa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:04"]Miksi pitää puhua yhdentekeviä? Tapasin taidenäyttelyn avajaisissa argentiinalais-ruotsalaisen pojan ja minuutin päästä keskustelimme argentiinalaisten perhekäsityksestä ja väkivallasta ja miesten rooleista.
[/quote]
Kivat puheenaiheet avajaisjuhliin, olisit juntti jäänyt kotiin pilaamasta tunnelmaa. Noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmasti jotkut, ihmiset kun ovat erilaisia. Mä en tykkää yhtään mistään vähänkään isommista ja "juhlavimmista" juhlista. Sellaisista epämuodollisista ja pienistä vaan, joihin ei tule kuin ihan lähimmät sukulaiset. Vaikka lasten synttärit ym.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:04"]
Miksi pitää puhua yhdentekeviä? Tapasin taidenäyttelyn avajaisissa argentiinalais-ruotsalaisen pojan ja minuutin päästä keskustelimme argentiinalaisten perhekäsityksestä ja väkivallasta ja miesten rooleista.
[/quote]
Sä varmaan käytkin sivistyneiden ihmisten juhlissa etkä wt-pingottajien kulissibileissä, joissa tärkeintä on että kaikki on kuin blogissa tai elokuvassa.
[/quote]Käyn kaikenlaisissa juhlissa mutta en kiinnitä huomiota kuin ihmisiin, isoihin ja pieniin. Ihan sama mitkä esineet minua ympäröivät, paitsi taidenäyttelyissä tietty :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:09"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:04"]Miksi pitää puhua yhdentekeviä? Tapasin taidenäyttelyn avajaisissa argentiinalais-ruotsalaisen pojan ja minuutin päästä keskustelimme argentiinalaisten perhekäsityksestä ja väkivallasta ja miesten rooleista.
[/quote]
Kivat puheenaiheet avajaisjuhliin, olisit juntti jäänyt kotiin pilaamasta tunnelmaa. Noloa.
[/quote]Poika kertoi liikuttavan jutun. Hän kertoi että ei ole koskaan nähnyt leffaa ET ja haluaisi kovasti nähdä sen. Nimittäin Argentiinassa pojat eivät itke ja kun perhe oli muuttanut Ruotsiin, kovaakin kovempi isoveli oli mennyt elokuviin ja tämä poika oli käynyt isänsä kanssa hakemassa isoveljen autolla kotiin. Ja isoveli oli itkenyt koska leffa oli niin liikuttava. Poika kertoi että muuton syy oli väkivallan kierteen katkaisu, isä ei halunnut hakata poikiaan ja lähettää heitä armeijaan töihin kuten suvussa oli tehty jo sukupolvien ajan. Se oli hieno keskustelu ja halasimme toisiamme lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan samaa mieltä tuollaisista virallisemmista sukujuhlista. Jäykistelyä yleensä kaikki!
Joku sanoi tuossa nauttivansa keskustelusta ihmisten kanssa, mutta c'moon, ei ventovieraiden tai puolituttujen kanssa mitään syvällisiä keskusteluja saa aikaan! Kun ihmiset kuljeskelevat ympäriinsä ja vaihtavat muutaman lauseen per ihminen, se on väistämättä sellaista läpä-läpä-läpä-onpa nyt kylmää, on se hullua kun viime viikolla oli hellettä ja nyt tällainen kylmyys -pölinää.
Kuka oikeasti nauttii tuollaisesta small talkista?
Ja sukulaisten kuulumiset.... ei paljon kiinnosta, noin toden sanoakseni. Ne sukulaiset, joiden kanssa olen kiinnostunut olemaan tekemisissä (joita ei ole kovin montaa, koska olen sukuni nuorin ja esim. serkkujani vähintään 10 vuotta nuorempi), ovatkin sellaisia, joiden kuulumiset tiedän ilman sukujuhliakin, koska olemme muutenkin tekemisissä. Ja loppujen tekemiset ovat aika yhdentekevää sanahelinää ja nopeasti kuultu.
MUTTA onhan niitä toki muunlaisiakin juhlia, ap! YSTÄVIEN KANSSA on kiva juhlia. Istua iltaa pitkän kaavan kautta, syödä hyvää ruokaa hitaasti ja nautiskellen samalla hyviä viinejä. Siitä tykkään kyllä - sekä olla vieraana että emäntänä. Rennot illanistujaiset ovat mukavia ja ihan toista maata kuin tuollaiset "virallisluontoiset sukujuhlat".
Minä käyn aika harvoin juhlissa. Lähinnä ne ovat näitä sukulaisten synttäreitä vuosittain ja sitten rippijuhlia tai yo-juhlia. Suku on aika pieni, minun puoleltani 4 perhettä vain, ja hajaantunut niin, että ei usein nähdä. On tosi kiva sitten tavata juhlissa ja nähdä, kuinka muksut on kasvaneet, ja päivittää kuulumiset. Ei meidän suvun juhlissa tarvitse lainkaan pönöttää. Sama koskee miehen puolen juhlia, sillä puolella paikalla on tavallisesti 5 perhettä.
Meillä on ostettuna tyylikkäät klassiset juhla-asut, joita käytämme kaikissa hienommissa juhlissa. Välillä ompelutan hameeseen uuden kuosikankaan, jotta se uudistuisi ja tuntuisi minustakin uudelta. Lapselle nyt tietysti täytyy välillä uutta ostaa, kun pituutta tulee lisää. Ei ole meillä ongelmaa noissa juhla-asuissa. Ja jos on joku arkisempi juhla, riittää tavallisemmat siistit asut.
En kyllä tykkää juhlia vieraassa porukassa. Tarkoitan sellaisia juhlia, joihin on kutsuttu 200 henkeä, joista ei tunne ketään muita kuin juhlasankarin jotenkuten, ja istumakartan mukaan joutuu istumaan sivuhuoneessa oven takana ja odottamaan ruokaa kaksi tuntia. Tämmöisissäkin olen ollut. Ei ollut hauskaa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:28"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:09"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 17:04"]Miksi pitää puhua yhdentekeviä? Tapasin taidenäyttelyn avajaisissa argentiinalais-ruotsalaisen pojan ja minuutin päästä keskustelimme argentiinalaisten perhekäsityksestä ja väkivallasta ja miesten rooleista.
[/quote]
Kivat puheenaiheet avajaisjuhliin, olisit juntti jäänyt kotiin pilaamasta tunnelmaa. Noloa.
[/quote]Poika kertoi liikuttavan jutun. Hän kertoi että ei ole koskaan nähnyt leffaa ET ja haluaisi kovasti nähdä sen. Nimittäin Argentiinassa pojat eivät itke ja kun perhe oli muuttanut Ruotsiin, kovaakin kovempi isoveli oli mennyt elokuviin ja tämä poika oli käynyt isänsä kanssa hakemassa isoveljen autolla kotiin. Ja isoveli oli itkenyt koska leffa oli niin liikuttava. Poika kertoi että muuton syy oli väkivallan kierteen katkaisu, isä ei halunnut hakata poikiaan ja lähettää heitä armeijaan töihin kuten suvussa oli tehty jo sukupolvien ajan. Se oli hieno keskustelu ja halasimme toisiamme lopuksi.
[/quote]
Perheen sisäiset tärkeät asiat käännetään joksikin kevyeksi sosiaalipornoksi, en arvosta tälläistä.
Mulla on kai vähän huonot sosiaaliset taidot, mutta juhlissa kaikki tuntuvat vaan liitelevän seurueesta ja puheenaiheesta toiseen, joten merkityksellisen ja kiinnostavan sekä syvällisemmille tai henkilökohtaisemmille tasoille etenemään ehtivän keskustelun aikaansaaminen siinä ympäristössä tuntuu ihan mahdottomalta. Mulle taas tuollainen kommunikaatio on vierasta ja turhauttavaa.
Oikeastaan ainoa kiva juttu juhlissa on hyvä ruoka, silloin harvoin kun erityisruokavalioni on huomioitu. Yleensä ei ole, joten lähinnä katson vaan kun muut syövät kaikkea hyvää.
Toisaalta sillä rahalla, jolla tekisi ne karjalanpaistit koko suvun juhliin, syö muutaman kaikkein läheisimmän ihmisen kesken erittäin hienosti ihan huippuluokan ravintolassa, jos iso suku, niin matkustaa jopa tekemään tämän ulkomaille. Itse nautin tällaisista juhlista sekä järjestäjänä että vieraana huomattavasti enemmän kuin noista perinteisistä, jotka ovat mulle ihan pakkopullaa. Vieraana niihin tulee vielä osallistuttuakin ihan kohteliaisuudesta se minimimäärä vuodessa jonka voi vielä tehdä olematta kohtuuttoman töykeä, mutta itse en ole sitten ylioppilasjuhlieni mitään juhlia enää suostunut järjestämään.
Riippuu kovasti juhlista. En voi sanoa nauttivani sukujuhlista, mutta nautin kuitenkin sukulaisteni seurasta.
Ystävien järjestämistä juhlista nautin pääsääntöisesti aina. Oli aihe mikä hyvänsä.
Me rakastamme juhlia. Tai "juhlia" sillä harvoin on niitä pönötyskekkereitä. Mutta meillä käy illallisvieraita vähintään 2x kuukaudessa jolloin syödään pitkän kaavan mukaan ja vietetään tuntikausia aikaa ystävien kanssa.
3 yo juhlat on järjestetty, on pyöreitä vuosia (appikset, omat vanhemmat, me itse) - ensikuussakin järjestettävänä, hautajaisia jne. Onhan niistä vaivaa mutta on ihana tehdä:) Vanhimmat lapsetkin on saaneet juhlista sivubisneksen, heillä on catering ja hoitavat kymmeniä juhlia tuntemattomien tilaamana omien lisäksi:D
Toki juhlista on kuluja (suvun puolesta järjestettävistä lähinnä, omat ei harmita) mutta viis siitä.
En minäkään viihdy. Koulun kevätjuhlat ovat jo riittävän rankat. En viihdy häissä enkä syntymäpäivillä. En pidä valmistautumisesta enkä koe saavani mitään näistä juhlista. Lisäksi olen niin tassukka, etten koskaan uskalla kieltäytyäkään, kun pelkään loukkaantumisia. Suvussa kun on näitä juhlahulluja, joiden mielestä kieltäytyminen mistä syystä tahansa on vakava loukkaus.