Lue keskustelun säännöt.
Voittajafiilis: EX haluaa takaisin
28.05.2014 |
Tiesin, että se tulee katumaan päätöstään. Tiesin sen, niin TIESIN SEN! Hienoa. Tää tapahtui nopeammin kuin olisin osannut arvata, erosta 6kk aikaa ja nyt on hänen mieli täysin muuttunut. Olikin mun kanssa maailman onnellisin ja haluaa mut takaisin. No way. Mulla on jo uusi, ollut jo 4kk, ja nykyinen kohtelee mua todella hyvin. Mutta täytyy sanoa; vahingonilo ja voittajafiilis silti on. Niin kun roikuin siinä ihmisessä vuosia ja tein kaikkeni sitä miellyttääkseni, ja nyt on osat toisin päin.
Kommentit (52)
Juu, kyllähän sitä saa vahingoniloinen olla, ainakin tuossa tapauksessa.
Minä hyppisin riemusta, jos EX haluaisi minut takaisin. Ja menisin. Ja rakastaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:05"]
Mikä, mikä....ollaan het haukkumassa! Eikös se ole normaalia, että nauttii saamastaan huomiosta. Varsinkin, jos eron hetkellä on vielä tuntenut, että toinen on tekemässä virheen, vaikka itse onkin lopulta hyötynyt toisen virhepäätöksestä. Antaa nauttia.
[/quote]
On täysin normaalia nauttia toisen huomiosta, mutta tuntea vahingoniloa toisen epäonnesta, huonosta olosta jne. Normaali ihminen tuntisi empatiaa toista kohtaan ja tukisi ja kannustaisi siirtymään eteenpäin elämässä, eikä nauraisi voitonreimuisena päin naamaan. Pilkalla on tapana loppujen lopuksi osua omaan nilkkaan.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:12"]
Normaali ihminen tuntisi empatiaa toista kohtaan
[/quote]
Joo, no ap:hän kertoi että eksänsä kohteli huonosti ja nyksä hyvin, joten vaikeaa sitä varmaan on empatiaa tuntea kun toinen on ensin dissannut monta vuotta. Suodaan nyt ap:lle tämä fiilis, eksänsä sai monta vuotta nauttia päällepäsmärinä ja on nyt huuli pyöreänä että mitä, eikö kaikki naiset suostukaan siihen.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 14:23"]
Ap, oon aina miettinyt, et miten noita uusia löytyy niin nopeaa. Itse en voisi 2kk päästä erosta edes miettiä vielä uutta. Olitko eron jälkeen paskana, vai jatkoitko elämää suoraan eteenpäin?
[/quote]
Itselläni tilanne oli se, että suhde kesti 5v, josta 2 viimeistä vuotta oli käytännössä riutumista ja alamäkeä. Kun ero sitten tapahtui, niin olin jo melkolailla yli EXästä. Ei ollut vaikeuksia ihastua uuteen melkein saman tien.
Ap
[/quote]
No miksi sulla sitten on voittajafiilis, jos itekin halusit pois? Ei oikein kuulosta vakuuttavalta koko tämä juttu.
[/quote]
On se silti voittajafiilis, koska en olisi silti halunnut erota vaikka suhde meni ihan päin peetä. Uskoin sokeasti että EX olisi se oikea. Kun ero tuli, muutuin ihan sairaan vihaiseksi. Koin oloni myös hylätyksi. Uuden miehen kanssa on kuitenkin ollut onnellista ja olen oppinut paljon suhteista ja itsestäni. Olen löytänyt voimani uudestaan. Olen löytänyt itseni uudestaan. Ja nyt, kun EX vinkuu minua takaisin, ja tajusin ettei hänellä ole enää sijaa elämässäni, tajusin miten paljon olin jo rakentanut ilman häntä. Voittajafiilis, todellakin.
Ap
[/quote]
Ja nyt uskot sokeana, että uusi mies on se oikea muutaman kuukauden jälkeen...
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:12"]
Normaali ihminen tuntisi empatiaa toista kohtaan
[/quote]
Joo, no ap:hän kertoi että eksänsä kohteli huonosti ja nyksä hyvin, joten vaikeaa sitä varmaan on empatiaa tuntea kun toinen on ensin dissannut monta vuotta. Suodaan nyt ap:lle tämä fiilis, eksänsä sai monta vuotta nauttia päällepäsmärinä ja on nyt huuli pyöreänä että mitä, eikö kaikki naiset suostukaan siihen.
[/quote]
Eikö ap sitten ole ihan aikuinen ihminen, joka on itse tehnyt arvioita, valintoja, päätöksiä omasta elämästään olla tuossa suhteessa. Miksi aikuisia naisia näissä keskusteluissa typistetään lapsen asemaan.
Ja ihan oikeasti. Uusi suhde on kestänyt 4kk, en nyt ihan vielä heittäisi kärrynpyöriä miehen todellisesta luonteesta. Olihan entinen rakas puolisokin varmasti kilitti, ystävällinen ja huomioottava jne suhteen alussa. Eihän ap muuten olisi suhdetta edes aloittanut, eihän?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä täällä oikein dissataan? Ap:lla on ihan oikeus uuteen suhteeseen, onneen ja voittajafiilikseen. Miksei olisi?
Minä elin suhteessa, jossa minua ei arvostettu, mies oikein sitten jättikin. Itkin perään, mutta tapasin sattumalta jo viikon päästä uuden miehen. Ei ollut laastari vaan vihdoin oikea, kunnollinen, ihana mies, jonka kanssa nyt oltu yli 7 vuotta ja naimissakin.
Se exä kyllä tajusi virheensä, mutta siinähän vikisi. En hänenkaltaisiin päin enää jaksa katsoakaan. Ihmettelen lähinnä, mitä ikinä hänessä näinkään.
Onnea ap uuteen suhteeseen, nauti, ole onnellinen ja jaa ilosi maailman kanssa. :)
Minä myös toivotan ap:lle onnea elämässä.
Itsellä ex-mies jäi kiinni muista naisista. Se oli surkea suhde loppuaikoina muutenkin, aika vastaavanlaista, että minä yritin miellyttää ja tasoitella ja miehen mieli oli kuin tuuliviiri, pohjamudista ja raivoamisesta muutamissa hetkissä aivan ihmeelliseen lentoon. Apua ei voinut hakea, vaikka pari kertaa ehdotin. Kyllähän se itsetuntooni kolahdi kunnolla, kun lopulta tajusin millaista paskaa olin koittanut ja saanut sietää ja vastaanottaa kaikki ne vuodet. Ymmärsin lopultakin jättää ja lähteä lasten kanssa. Ex vonkui takaisin eikä millään tajunnut, miksi ei voitaisi olla taas yhdessä. Minulle nyt ei tullut tilanteesta voittajan fiilistä, vaan lähinnä inho ja oksennusreaktio ja "jätä mut rauhaan, juna meni jo".. Vonkuminen loppui vasta vuosi sitten, kun selvisi, että olen seurustellut uuden miehen kanssa jo jonkin aikaa. Tämä on aika erilainen parisuhde, kun vertaa vanhaan. Nyt vain ihmettelen, kuinka jaksoin edes yrittää sietää sitä entistä. Noh, lasten vuoksi. Olin liiankin sitkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:26"]
Mitä täällä oikein dissataan? Ap:lla on ihan oikeus uuteen suhteeseen, onneen ja voittajafiilikseen. Miksei olisi?
Minä elin suhteessa, jossa minua ei arvostettu, mies oikein sitten jättikin. Itkin perään, mutta tapasin sattumalta jo viikon päästä uuden miehen. Ei ollut laastari vaan vihdoin oikea, kunnollinen, ihana mies, jonka kanssa nyt oltu yli 7 vuotta ja naimissakin.
Se exä kyllä tajusi virheensä, mutta siinähän vikisi. En hänenkaltaisiin päin enää jaksa katsoakaan. Ihmettelen lähinnä, mitä ikinä hänessä näinkään.
Onnea ap uuteen suhteeseen, nauti, ole onnellinen ja jaa ilosi maailman kanssa. :)
[/quote]
Ap myötäilee ja vastaa jo itselleen! :D
Kiitos tsemppaamisista noille parille ylemmälle ihmiselle, en kirjoittanut niitä itse. Ja joku tuolla alempana kirjoitti, että nyt minä varmaan sokeana kuvittelen, että uusi mies on "se oikea". En kuvittele, sen verran kova kolaus oli entinen suhde, että varovaisesti olen antanut tunteideni kehittyä ja etenen hitaasti. Aika näyttää, onko uusi mieheni rakkauteni arvoinen. EX ei sitä ollut, ja siksi hieman myös nautin hänen takaisinkinuamisestaan. Myönnettäköön, säälittää hiukan myös, mutta vain hiukan. En ikinä haluaisi häntä takaisin. Eroa entisen ja nykyisen parisuhteen välillä on kuin yöllä ja päivällä, ja myös kyseiset miehet ovat todella erilaisia persoonia keskenään. EX oli ailahteleva jo suhteen alussa, mutta se paheni vuosien saatossa. EX myös oletti olevansa maailman napa, myös minun maailmani napa, ja jos ei saanut mitä halusi, niin kiukutteli ja tekeytyi vaikeaksi. Valehteli, puhui mustaa valkoiseksi. En voi vannoa, että uusi mieheni ei olisi samanlainen. Siksihän seurustelen hänen kanssaan ja katson mitä tapahtuu. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:12"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:05"]
Mikä, mikä....ollaan het haukkumassa! Eikös se ole normaalia, että nauttii saamastaan huomiosta. Varsinkin, jos eron hetkellä on vielä tuntenut, että toinen on tekemässä virheen, vaikka itse onkin lopulta hyötynyt toisen virhepäätöksestä. Antaa nauttia.
[/quote]
On täysin normaalia nauttia toisen huomiosta, mutta tuntea vahingoniloa toisen epäonnesta, huonosta olosta jne. Normaali ihminen tuntisi empatiaa toista kohtaan ja tukisi ja kannustaisi siirtymään eteenpäin elämässä, eikä nauraisi voitonreimuisena päin naamaan. Pilkalla on tapana loppujen lopuksi osua omaan nilkkaan.
[/quote]
Niinhän se osuikin. Exän nilkkaan.
Siskoni seurusteli 10 vuotta yhden miehen kanssa, kunnes erosi. Tämän jälk hyppi suhteesta suhteeseen seuraavat 12 vuotta kuuden eri miehen kanssa. Jokaisen kanssa noin 2 vuotta kerrallaan. Taas on tikut ristissä hänellä nykyisen miehen kanssa. On harkinnut jo eroa vakavasti, mutta ei vielä halua siksi erota kun sai ensimmäisen lapsensa pari vuotta sitten ja lapsi on niin pieni. Mutta ero tulee taas ihan varmasti kun lapsi kasvaa. Siskoni on aina syyttänyt näitä miehiä milloin mistäkin viasta. Kaikki miehet ovat olleet erittäin hyvin toimeentulevia ja työssäkäyviä.
en ymmärrä siis mistä kiikastaa, kun jokaisen kohdalla on kyllästynyt miehiin kahdessa vuodessa. T. Veli 35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voittaja taitaa sittenkin lopulta olla se ex-mies, teet hänelle palveluksen kun et ota häntä takaisin. Mieskin tajuaa tämän varmasti myöhemmin.
Jestas, kuinka monta katkeraa ex-miestä tänne oikein mahtuu, vai onko tuo dissaaja yksi ja sama? Ilmeisesti harmittaa, kun ex-vaimo ei jäänytkään odottamaan sinua kuten odotit, vaan tuhlaajapojan palatessa ei kukaan kutsunutkaan sisälle.
Olisihan se hauska voida mennä miten huvittaa, samalla kun rakastava puoliso kiltisti odottaisi kotona. Valitettavasti se nyt ei mene niin, kuten ap:n ex ja muutama muukin katkera täällä on saanut huomata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 15:12"]
Normaali ihminen tuntisi empatiaa toista kohtaan
[/quote]
Joo, no ap:hän kertoi että eksänsä kohteli huonosti ja nyksä hyvin, joten vaikeaa sitä varmaan on empatiaa tuntea kun toinen on ensin dissannut monta vuotta. Suodaan nyt ap:lle tämä fiilis, eksänsä sai monta vuotta nauttia päällepäsmärinä ja on nyt huuli pyöreänä että mitä, eikö kaikki naiset suostukaan siihen.
[/quote]
Minäkin jaan ap:n tuntemukset. Olin niin rakastunut exääni etten osaa sitä sanoin edes kuvailla, halusin mennä naimisiin ja saada lapsia. Kaikki kaatui parin vuoden seurustelun jälkeen, selvisi että miehellä oli toinen nainen. Pakkasi tärkeimmät tavarat, vähän vaatteita ja lähti. Puolen vuoden ajan keräsin itseäni kasaan, tiukkaa teki sekä taloudellisesti että henkisesti. Mies lähtiessään jätti kaikki asiat hunnigolle, laskut jäi minun maksettavaksi. Reilun puolen vuoden kuluttua lähdöstä (kun alkoi jo helpottamaan) olikin yht'äkkiä palaamassa häntä koipien välissä takaisin. Voi kun hän niiiiiiiiin rakastaa ja tahtoo kanssani kirkkohäät ja liudan lapsia. Haistatin pitkän vitun ja toivotin paskaa loppuelämää. Mielessäni mietin että sielläpähän kärsiköön.
Et tainnut paljon exästäsi välittää. Onko seurustelu sulle peliä, jossa on voittaja ja häviäjä...
Samaistun sinuun aloittaja ihan täysin! Onnea :D
Minut jätti exä ihan yhtäkkiä toisen naisen takia. Olin 4 kk ajan ihan murtunut ja rukoilin miestä takaisin. Muutama laastarikin eksyi matkaani, mutta yhtäkkiä huomasin päässeeni erosta yli ja eksä ei enää merkinnyt minulle mitään. Sitten kun vuorostani löysin uuden miehen, johan eksä tuli katumapäälle ja jaksoi mankua minua takaisin melkein puolen vuoden ajan. Ihan uskomaton kusipää!! Nyt olen ollut tuon uuden miehen kanssa onnellisesti yhdessä reilun vuoden verran. :) Ja huomaan selvästi eron millainen on kunnollinen parisuhde. En ymmärrä miten jaksoin siinä edellisessä kuusi pitkää vuotta! Eksän puolelta täydellistä henkistä pahoinpitelyä alusta asti. Mutta eihän sitä silloin nuorena ja tyhmänä ymmärtänyt.
Eksä nuolee edelleen näppejään, on työtön ja rahaton eikä vissiin sen uuden muikkelin kanssa mene kovin hyvin...
Teeskentele että otat sen muka takaisin ja dumppaat sen sitten! Se vasta muheva kosto olisi. Voi että mitkä fiilikset kun nyxän kanssa naureskelisitte partaanne kun viilaisitte sitä idioottia linssiin. Se vasta huikeaa vahingoniloa olisi.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 14:41"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 14:23"]
Ap, oon aina miettinyt, et miten noita uusia löytyy niin nopeaa. Itse en voisi 2kk päästä erosta edes miettiä vielä uutta. Olitko eron jälkeen paskana, vai jatkoitko elämää suoraan eteenpäin?
[/quote]
Itselläni tilanne oli se, että suhde kesti 5v, josta 2 viimeistä vuotta oli käytännössä riutumista ja alamäkeä. Kun ero sitten tapahtui, niin olin jo melkolailla yli EXästä. Ei ollut vaikeuksia ihastua uuteen melkein saman tien.
Ap
[/quote]
Jos olisit yli niin se exän kaipuu ei herättäisi sussa mitään. Vain tyhjyyttä.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 14:06"]Tiesin, että se tulee katumaan päätöstään. Tiesin sen, niin TIESIN SEN! Hienoa. Tää tapahtui nopeammin kuin olisin osannut arvata, erosta 6kk aikaa ja nyt on hänen mieli täysin muuttunut. Olikin mun kanssa maailman onnellisin ja haluaa mut takaisin. No way. Mulla on jo uusi, ollut jo 4kk, ja nykyinen kohtelee mua todella hyvin. Mutta täytyy sanoa; vahingonilo ja voittajafiilis silti on. Niin kun roikuin siinä ihmisessä vuosia ja tein kaikkeni sitä miellyttääkseni, ja nyt on osat toisin päin.
[/quote]
Hyvä, että et roiku enää. Onnea uuden rakkauden johdosta!
Mikä, mikä....ollaan het haukkumassa! Eikös se ole normaalia, että nauttii saamastaan huomiosta. Varsinkin, jos eron hetkellä on vielä tuntenut, että toinen on tekemässä virheen, vaikka itse onkin lopulta hyötynyt toisen virhepäätöksestä. Antaa nauttia.