Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miks mua ahdistaa avoliitto?

Vierailija
28.05.2014 |

Tuntuu et mä en kykene siihen. Aina rupee leijumaan semmonen pieni ahdistuksen pilvi pään päällä kun rupeaakin ajattelemaan avoliittoa, enkä tiedä millä helvetillä sen sais pois tai lähteekö se koskaan itsestään pois... pelottavaa.

Mietin vaan et mistä se vois johtua?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
28.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko pakko muuttaa avoliittoon? Vastaus ei ole.

Vierailija
2/9 |
28.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:26"]

Onko pakko muuttaa avoliittoon? Vastaus ei ole.

[/quote]

 

Ei. Mut entä jos mä haluaisin kuitenkin omia lapsia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
28.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävisikö avioliitto paremmin?

Vierailija
4/9 |
28.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on sama juttu. Poikaystävä puhuu yhteenmuutosta, mutta mä haluisin saada sen tajuamaan että kihlat ensin. Haluan sitoutua avioliittoon enkä avoliittoon. Jos muutetaan avoliittoon ennen kihloja niin mies voikin ajatella että jaa, sainpa vaimon näin helpolla ja tässä se nyt on. 

Vierailija
5/9 |
28.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen kaksi kertaa tehnyt sen virheen, että vaikka avoliitto on ahdistanut, olen muuttanut yhteen kuitenkin.

Eikä kyse ole mistään liian nopeasta toiminnasta, molempien miehien kanssa olin seurustellut useamman vuoden.

Ja molemmilla kerroilla se syykin sitten selvisi. Miehet olivat yksinkertaisesti aivan vääriä mulle, onneksi en ehtinyt tekemään lapsia kummankaan kanssa.

 

Kolmas kerta oli sitten ihan erilaista, pätkääkään ei ahdistanut eikä mietityttänyt ja tässä sitä ollaan nyt seitsemän vuotta asusteltu, naimisiinkin ehditty ja lapsiakin on tullut. Eikä vieläään ahdista yhtään :)

 

suosittelen Ap:ta siis miettimään tarkkaan miksi ahdistaa ettei käy kuten mulle. Tai vielä pahemmin ja mene tekemään lapsia aivan väärän miehen kanssa.

Vierailija
6/9 |
28.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:35"]

Kävisikö avioliitto paremmin?

[/quote]

 

No mitenkä se tästä eroais? ei tietenkään pakko ois asuu saman katon alla. Mut pelottavan sitovalta sekin tuntuu... vaikka ois ihanaa olla jonkun oikean rakastamansa miehen kanssa kyllä naimisissa, jos mies kosisi. Pelkään vaan et kukaan ei suostu mun kanssa sellaseen elämään, et mä ja lapset asutaan eri osotteessa, ja mies eri, ja tapaa lapsia aina välillä ja mua vaikka oltaisiinkin yhdessä... Haluaisin luoda niille lapsille mahdollisimman normaalin perhe-elämän. Pelkään että niistä kasvaa vaan tällä taktiikalla yhtä epänormaaleja mitä minä...

 

;((

 

Harmittaa oikeasti ihan kauheasti!.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
28.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:38"]

Mä olen kaksi kertaa tehnyt sen virheen, että vaikka avoliitto on ahdistanut, olen muuttanut yhteen kuitenkin.

Eikä kyse ole mistään liian nopeasta toiminnasta, molempien miehien kanssa olin seurustellut useamman vuoden.

Ja molemmilla kerroilla se syykin sitten selvisi. Miehet olivat yksinkertaisesti aivan vääriä mulle, onneksi en ehtinyt tekemään lapsia kummankaan kanssa.

 

Kolmas kerta oli sitten ihan erilaista, pätkääkään ei ahdistanut eikä mietityttänyt ja tässä sitä ollaan nyt seitsemän vuotta asusteltu, naimisiinkin ehditty ja lapsiakin on tullut. Eikä vieläään ahdista yhtään :)

 

suosittelen Ap:ta siis miettimään tarkkaan miksi ahdistaa ettei käy kuten mulle. Tai vielä pahemmin ja mene tekemään lapsia aivan väärän miehen kanssa.

[/quote]

 

Kumpa mullekin kävis noin. Et löytyis se oikee mies sit jonka kanssa kaikki tuntuis hyvältä. Mut ei oo vielä ainakaan löytyny. Ja pelkään ettei kukaan koskaan tule olemaan mulle NIIN oikea et kykenisin tuohon...

 

Oon koittanu miettii syitä tähän mun ahdistukseen ja ensimmäisenä tulee mieleen oman lapsuuden perheen kotiolot. Mun vanhempien liitto ei ollu mitenkään hyvä liitto. Molemmat voi siinä huonosti. Etenkin äitin paha olo näkyi usein ulospäin. Hirmu epätasapainosta ja epänormaalia oli musta se meidän perhe-elämä ja niiden parisuhde arki... ja ne on yhdessä edelleen, vaikka oon 20v!

 

Ja koulussa sitten 5-9luokilla olin TOSI rajusti koulukiusattu. Mulla ei ollu yhtään ystävää ja iso joukko käänty mua vastaan ja mua kiusattiin vaikka millä tavalla. Ehkä siksikään mä en uskalla päästää ketään liian lähelle, koska pelkään että kuitenkin jotain pahaa tapahtuu ja mä menetän sen ihmisen, niin suojelen itteeni jo valmiiks sellaselta kaikelta... ja sit pelottaa myös et jos asiat ois liian hyvin. Se rupeaa ahdistamaan. Aina tarvitaan joku riita rikkomaan sitä hyvyyttä. Mutta sitten ei mulle hyvä mieli kyllä tuu siitä riitelystäkään, enkä haluis sitä ja haluaisin olla onnellinen mun onnesta...

 

Vittu mä oon NIIN loukussa! ;(

Vierailija
8/9 |
28.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sulla ap joku mies, jonka kanssa avoliittoa mietit? Vai ootko sinkku, joka pohtii mahdollsita avoliittoa joskus? Jos jälkimmäinen, niin voi olla, että ahdistus loppuu, kun se oikea löytyy.

 

Voisitko selvitellä vaikka ihan jonkun ammattiauttajan kanssa asioitasi?

 

Jos avoliitto ahdistaa, ei pidä muuttaa yhteen. Harkitse avoliittoa vasta, kun se oikeasti sinusta itsestä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta ja aidosti sitä haluat. muuten suhden ja yhdessäasuminen ei toimi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
28.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 12:33"]

Onko sulla ap joku mies, jonka kanssa avoliittoa mietit? Vai ootko sinkku, joka pohtii mahdollsita avoliittoa joskus? Jos jälkimmäinen, niin voi olla, että ahdistus loppuu, kun se oikea löytyy.

 

Voisitko selvitellä vaikka ihan jonkun ammattiauttajan kanssa asioitasi?

 

Jos avoliitto ahdistaa, ei pidä muuttaa yhteen. Harkitse avoliittoa vasta, kun se oikeasti sinusta itsestä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta ja aidosti sitä haluat. muuten suhden ja yhdessäasuminen ei toimi.

[/quote]

 

Oon tällä hetkellä ammattiavun piirissä, mutta toi nykynen terapeutti ei ainakaan tunnu hyvältä ja ei kunnolla ees käsitellä näitä asioita...

 

Ja oon tutustunu kyllä yhteen ihanaan kundiin ja viestitellään vasta, eli ei olla parisuhteessa tai avoliitossa yms. mut mietin vaan kaikkee tulevaa, kun musta tuntuu tältä... Musta TOSISSAAN tuntuu siltä että en ehkä pysty siihen, enkä laske tällä mitään semmosta lässynlää leikkiä et se menee varmaan vielä ohi. Vaan mä tosissani tarkotan sitä, mitä sanoin!

 

Mut haluuko kukaan mies tämmöstä joka ei pysty ehkä avoliittoon oman paskan lapsuutensa takia saatana!!!!! tai äidiksi omille lapsilleen... ;((

 

Mä oon ihan sekasin.

 

Ja mietin jopa, et miten kalliiks tulee toi jos perheellisinä asuttais eri osotteissa?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi viisi