Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko käsitöitä antaa lahjaksi enää lainkaan?
28.05.2014 |
Minä olen käsityöihminen ja usein vien tuliaisiksi ja annan lahjoiksi itsetehtyjä juttuja, sukkia, tumppuja, kaitaliinoja tms. Nyt olin varta vasten tehnyt sukulaisen maalaisromanttisesti sisustetulle mökille valkoisen virkatun pitsiliinan, olinpa salapoliisityöllä selvityttänyt heidän kuistinpöytänsä halkaisijankin.
Vein sen mennessäni viime viikonloppuna ja sain palata kotiini liina mukanani. Eipä kelvannut. Ei siinä mitään, mutta nyt on alkanut mielessä kaihertaa ajatus että näitä mun tekeleitäni pidetään enemmän rasitteena kuin kivana juttuna.
Pitäisköhän lopettaa käsitöiden teko lahjaksi, mitä mieltä av-raati on?
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:40"]
Ap vastaa eroonhankkimiskysymykseen:
Parasta olisi, jos tekeleen voisi antaa eteenpäin toiseen kotiin tai muuhun paikkaan, jossa sille on käyttöä. Ellei tällaista ole, lahjoituksena jollekin hyväntekeväisyyskirppikselle myytäväksi (SPR, Pelastusarmeija, FIDA ym). Kirpparilla omaan lukuun myynti on on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin viskaaminen roskikseen.
[/quote]
Ainakin meidän koulussa oppilaat tarvivat jatkuvasti materiaalia arpajaisiinsa joilla hankkivat rahaa leirikoulua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi moukkamaista lahjansaajalta! Vastaavia tapauksia valitettavasti löytyy. Tiedän yhden pariskunnan, jolle mummo oli kirjonut häätaulun lahjaksi. Vaikka en itsekään ole sellaisen tyylin ylin ystävä, niin en olisi IKINÄ tehnyt sitä mitä kyseinen pari: he palauttivat häiden jälkeen taulun mummolle ja sanoivat, ettei se ole heidän tyyliään. Mummo-parka. :(
Omalle veljelleni tein aikoinaan käsityön häälahjaksi. Olin vähissä rahoissa silloin ja vaikka hääpari ei toivonut mitään lahjoja (sai osallistua häämatkabudjettiin, jos halusi), niin ajattelin, että tuntuisi niin kolkolta antaa veljelle ja kälylle joku muutama kymppi häälahjaksi, kun kuitenkin jotain halusin antaa. Otin riskin ja kudoin sillä rahalla pienet, modernit ryijyt heidän vaaleaan kotiinsa sopiviksi. Tein sen kaikella lämmöllä ja rakkaudella ja lahja on (onneksi) edelleen tosi tykätty!
Ei sitä siis koskaan tiedä kuka arvostaa käsityölahjaa ja kuka ei. On silti käytöstapojen puutetta, jos ei osaa ottaa lahjaa kohteliaasti vastaan. Siitä pääsee kuitenkin eroon vaivihkaa joskus myöhemmin, ilman isoa numeroa...
Älä ihmeessä lopeta. Itse arvsotan eniten nimenomaan käsityölahjoja ja annan sellaisia itsekin. Nytkin on ompelukammarissa kankaisia leipäkoreja (Ne kun täyttää itseleivotuilla sämpylöillä tai vaikka kaelipullilla ja vie kyläpaikkaan tuliaisina niin ikinä ei ole kukaan kieltäytynyt!) ja keittiöpyyhkeitä odottamassa kesän vierailuja ja työn alla ristipistotaulu lapsenlapsen ristiäisiin.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:30"]Täällä yksi, joka ei pidä tuollaisista mutta en ikinä kehtaisi palauttaa lahjaa. Olen saanut käsitöitä lahjaksi, mutta totuus vaan valitettavasti on, että eivät ole yhtään minun tyyliä vaan enemmän lahjan antajan. Yritän aina miettiä itse lahjaa hankkiessa mihin toinen ei varmasti voi pettyä. Esim.jos hän kerää jotain astiasarjaa tms.
[/quote]Miksi alapeukku? Voiko ihminen päättää mikä miellyttää silmää ja mikä ei? Maalaan itsekin tauluja ja en anna niitä lahjaksi koska makuja on niin erilaisia. Annan lahjaksi vain jos on pyydetty ja tiedän tarkkaan, millainen taulun pitää olla.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:40"]
Ap vastaa eroonhankkimiskysymykseen:
Parasta olisi, jos tekeleen voisi antaa eteenpäin toiseen kotiin tai muuhun paikkaan, jossa sille on käyttöä. Ellei tällaista ole, lahjoituksena jollekin hyväntekeväisyyskirppikselle myytäväksi (SPR, Pelastusarmeija, FIDA ym). Kirpparilla omaan lukuun myynti on on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin viskaaminen roskikseen.
[/quote]
Ainakin meidän koulussa oppilaat tarvivat jatkuvasti materiaalia arpajaisiinsa joilla hankkivat rahaa leirikoulua varten.
[/quote]
Myös Patmos lähetyssäätiön järjestämä Joulun lapsi -keräykseen voi lähettää tumppuja, sukkia, pipoja, kaulahuiveja... Menevät todellakin tarpeeseen ja varmaan käyttöön köyhille lapsille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:05"]
Myös Patmos lähetyssäätiön järjestämä Joulun lapsi -keräykseen voi lähettää tumppuja, sukkia, pipoja, kaulahuiveja... Menevät todellakin tarpeeseen ja varmaan käyttöön köyhille lapsille :)
[/quote]
Onhan noita kohteita, pyrin vaan välttämään kaikkia, missä samalla tuetaan jotain uskontoa tai tehdään käännytystä. Jostain syystä pelastusarmeija on ok-listallani. Ja spr:n johtajien palkat ja suhmurointi on saanut hieman epäilemään sitä.
Olisko mitenkään mahdollista, että kysyisit lahjan saajalta etukäteen, tarvitseeko hän jotain tiettyä.
Mun täti on myös käsityöihminen ja tuo aina jotain omia tekeleitään. Kuten aiemmin joku sanoi, ne ovat hänen tyylisiään, eivät minun.
Arvostan, että joku on nähnyt kovasti vaivaa, mutta siltikään en osaa käyttää lapsiperheessä pellavaliinaa tai vääränkokoista joulukaitaliinaa. Ihan harmittaa.
Käsityöt ovat kyllä huippuihania, kun ne on osaavasti tehty lahjan saajan tyyliä ajatellen.
Villasukat on suht turvallisia, muuhun kyllä kysyisin etukäteen, tykkäisikö joku, jos tekisin (tosin mä olen ihan tumpelo, että mulla jo villasukkiin tuhrautuisi puoli vuotta).
Kaikki sisustusesineet, oli ne sitten kaupasta tai itsetehtyjä, on musta vähän huono lahja, jollei ole satavarma lahjan saajan mausta. Erityisesti kaikki sellainen, jota tulee pitää esillä (esim. taulut, ryijyt, liinat yms.). Joku tyynyliina/nimikirjailtu pyyhe/punottu pikkukori on jo helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:05"]
Myös Patmos lähetyssäätiön järjestämä Joulun lapsi -keräykseen voi lähettää tumppuja, sukkia, pipoja, kaulahuiveja... Menevät todellakin tarpeeseen ja varmaan käyttöön köyhille lapsille :)
[/quote]
Onhan noita kohteita, pyrin vaan välttämään kaikkia, missä samalla tuetaan jotain uskontoa tai tehdään käännytystä. Jostain syystä pelastusarmeija on ok-listallani. Ja spr:n johtajien palkat ja suhmurointi on saanut hieman epäilemään sitä.
[/quote]
Tottahan tuokin. Mutta käännyttäkööt vaikka kommunismiin mun puolestani. Ainakin lapset saavat varpaansa lämpimiksi, se on tärkeintä.
t.ohis
Moukkamaista palauttaa lahja.
Mutta, mutta. Itsekin inhoan yli kaiken virkattuja liinoja, joten en taatusti käyttäisi, vaikka lahjan kohteliaasti vastaan ottaisin. En tykkää virkkauksista, poppanoista yms. Taidokkaasti tehdyt villasukat olisivat enemmän mieleen, vaikka niitä itsekin kudon yli oman tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella epäkohteliasta palauttaa lahja. Mutta itse ajattelen lahjaa antaessani aina niin, että minulle ilo tulee siitä antamisesta ja jos olen itse lahjan tehnyt, niin tekemisestä. Minulle ei sinällään ole mitään väliä, jääkö lahja saajalle vai antaako hän sen eteenpäin - ennemmin jollekulle käyttöön kuin kaapin pohjalle lojumaan. Näin myös aina sanon, jos jotain itse tehtyä vien: jos et itse käytä, toivon, että pistät eteenpäin, kaverillesi, keräykseen, mihin vain, koska käyttöön minä käsityöni teen.
Ei liity suoraan aiheeseen, mutta tietääkö joku, pystyykö virkattuja pitsiverhoja valkaisemaan tai värjäämään itse?
Sain aikoinaan mummolta ylioppilaslahjaksi ihanat, pitkät pitsiverhot, mutta niitä ei ole tullut pahemmin pidettyä, koska ne ovat luonnonvalkoiset. Jos ne olisivat vaikka puhtaan valkoiset tai sitten vaikka kunnolla värikkäät, niin uskoisin käyttöä olevan enemmän. En ole uskaltanut ruveta operoimaan niitä, etten vain pilaa muuten niin rakasta lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma hukkuu tavaraan. Ihmisillä on varaa valita omaan kotiinsa ne itseä miellyttävät ja silti niitä on kaapeissa liikaa. Kaikelle ei vain enää löydy käyttäjää. Tavaralla ei enää ole arvoa, koska sitä riittää ja riittää, inflaatio.
Aiempi sukupolvi yritti kipata edeltäjiensä perintöliinat, kahvikupit, kaiverretut lusikat ja muut minulle. Yhden mummon kutoman pellavaliinan otin, vaikkei minulla ole sille sopivankokoista pöytää eikä varmaan tulekaan. Katsoo sitten jos oma lapseni keksii sille joskus paikan/käytön.
Älä lopeta. Jos yksi ei halua pitsiliinaa, niim se ei tarkoita etteivät muutkaan haluaisi. :) Mäkin annan yleensä itsetehtyjä juttuja. Viime talvena kaikki kaverit kulki mun tekemät lapaset käsissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin voinut tehdä, kuten aapeen tuliaislahjan saaja. Syynä ei ole se, että en arvosta käsitöitä, päinvastoin! Teen itsekin paljon käsitöitä. Syynä ei olisi sekään, että "ei miellyttäisi silmää", vaan yksinkertaisesti se, että meillä ei käytetä mitään pöytäliinoja missään - joku kaataisi niille kuitenkin kohta kahvia tai mehua ja sitten ne menisivät pilalle. Ja koska tosiaan arvostan käsityötä ja työn tekijän näkemää vaivaa, on käsityö mielestäni oikeutettu pääsemään käyttään ja näkyville, eikä vain kaappiin pölyttymään. Siksi olisin antanut liian takaisin siinä toivossa, että se löytäisi oikeamman kodin. Toki tekisin tämän vain jos antaja olisi läheinen ja tuttu - vieraan lahja päätyisi sinne kaapin perukoille tai kirpparille.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:44"]
Älä lopeta. Jos yksi ei halua pitsiliinaa, niim se ei tarkoita etteivät muutkaan haluaisi. :) Mäkin annan yleensä itsetehtyjä juttuja. Viime talvena kaikki kaverit kulki mun tekemät lapaset käsissä.
[/quote]
Lapaset on muuten ihan huiput! Vielä kun olisi sellaiset joilla voi ajaa autoa, niin olisi täydelliset talvikäsineet.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:35"]
Ei liity suoraan aiheeseen, mutta tietääkö joku, pystyykö virkattuja pitsiverhoja valkaisemaan tai värjäämään itse?
Sain aikoinaan mummolta ylioppilaslahjaksi ihanat, pitkät pitsiverhot, mutta niitä ei ole tullut pahemmin pidettyä, koska ne ovat luonnonvalkoiset. Jos ne olisivat vaikka puhtaan valkoiset tai sitten vaikka kunnolla värikkäät, niin uskoisin käyttöä olevan enemmän. En ole uskaltanut ruveta operoimaan niitä, etten vain pilaa muuten niin rakasta lahjaa.
[/quote]
Riippuu siitä, mitä materiaalina ne ovat. Jos virkkuulanka on luonnonkuitu, sen pystyy melkein varmasti värjäämään. Jos se on sekoitekuitua, väri tarttuu epätasaisesti ja lopputulos on ruma. Valkaiseminen on vaikeampaa: tekokuitua ei välttämättä pysty valkaisemaan ollenkaan ja moni luonnonkuitu ei kestä tehokkaampia valkaisuaineita, kuten klooria tai vetyperoksidia tai muita hapettimia. Lisäksi aurinko kellastaa verkot kohta uudelleen, joten valkoisista verhoista tulee nopeasti rumat, kun taas luonnovalkoinen pitää savynsä paremmin.
Niiden virkattujen verhojen kyllä kuuluu olla luonnonvalkoiset.
Täällä kanssa yksi, joka arvostaa käsityölahjoja. Saankin muutamalta ystävälta aina tasaisin väliajoin tumppuja ja villasukkia. Varmasti olisin arvostanut sitä pöytäliinaakin. Kuulostaa kyllä minusta kauniilta. Jos olisi ollut tosiaan sellainen, että ei olisi omaan tyyliin sopinut, niin olisin kiittänyt ja käyttänyt sitä silloin kun tekijä tulee vierailulle :) ei ois ollu iso vaiva.
Minäkin tykkään käsityölahjoista ja otan ilomielin vastaan :) teen myös itse toisinaan, mutta ne menevät lähinnä äidilleni, koska tiedän tarkalleen millaisista hän pitää. Muiden osalta olen vähän arka, koska pelkona on juuri tuo mitä sinulle kävi.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:40"]
Ap vastaa eroonhankkimiskysymykseen:
Parasta olisi, jos tekeleen voisi antaa eteenpäin toiseen kotiin tai muuhun paikkaan, jossa sille on käyttöä. Ellei tällaista ole, lahjoituksena jollekin hyväntekeväisyyskirppikselle myytäväksi (SPR, Pelastusarmeija, FIDA ym). Kirpparilla omaan lukuun myynti on on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin viskaaminen roskikseen.
[/quote]
Kiitos vastauksesta :)
Näitä keskusteluja lukiessa vaan välillä tulee esim lastenvaatteista hirveitä raivareita jos on lahjoja nähty kirppiksillä. Ja tosiaan tarkoitin esim. spr:n kirppistä, en itse yhden liinan takia rupea järjestelemään taikka keräämään tavaraa, että saisi tarpeeksi myytävää.