Elämäni on helvetti, koska olen rivienvälistälukija.

Sama täällä. Olen myös erityisen herkkä vaistoamaan ihmisten tunnetiloja vaikka he yrittäisivätkin peittää ne. Tämä joskus todella rasittavaa.

Niin on, todella rasittavaa. Asiaa ei auta, että erityisesti äitini viestii kaiken negatiivisen rivien välistä ja kaunaa minua kohtaan on paljon. Lähestulkoon kaikki viestintä on siis kieroutunutta. 

ap

Niin tai sitten vain kuvittelet kaiken

No mutta. Kyllähän normaali ihminen vaistoaa toisten tunteet. Ja se on kurjaa, jos on tuollainen äiti:( Mutta ihminen on- ei pitäisi niin neuroottisesti pohtia toisten tarkoituperiä, vaan elellä omiaan.

Itsepä elämästäsi teet helvettiä, ja tuo mitä aistit, voi olla ihan omien korvien välistä lähtevää. Vituttaa ihmiset jotka tulkitsevat ja pitävät tulkintojaan automaattisesti totena. Olin naimisissa tälläisen lapsellisen ääliön kanssa. Riita saattoi lähteä mistä tahansa liikkeelle, en edes tiedä. Saatoin sanoa jotain ihan tavallista, ja toinen veti herneet nenään. Siinä kun ihan hukassa pohdin, että mitä nyt, vastaus oli aina lopulta: niin et SANONUT, mutta tarkoitit! Ja minä olin entistä hämmentyneempi, että anteeksi mitä?? Ja kun selvittelyä jatkettiin, vasta-argumentti oli tyyliä "no miks minusta sitten TUNTUI siltä?" ...niin. Miksiköhän? Ei ainakaan minun eikä minun sanomisten takia. Jos kuulee mitä ei sanota ja jos tuntuu vaan pahalta, niin vika on useimmiten omien korvien välissä.

Onneksi pääsin eroon. Ihanaa olla nykyään parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ymmärtää asiat niinkuin ne sanotaan, eikä niinkuin miltä nyt sattuu tuntumaan. Ja ei ole mitään menneisyyden suodattimia korvien ja aivojen välissä. Kun kerran jo isovanhemmat toimi niin omien vanhempien khdalla ja ne sitten itsen kohdalla ja sitten vielä kaikki edellisetkin puolisot niin ihan varmasti minäkin toimin niin. Rasittavaa.

Niin, olen itse nainen...

^Oi, jollakin on samanlaisia kokemuksia. Minäkin erosin ja saa mies nyt epäluuloilla nyxänsä kanssa. Tosin puhuimme paljon asiasta joten jotakin kehitystä on saattanut tapahtua.

Täällä toinen!

Muistan tässä yksi päivä tilanteen, kun uusi markkinointi-ihminen tuli taloon. Olen meillä mainossunnittelija. Kun minut esiteltiin hänelle, hän vähän hämmentyi, ja sanoi sitten, että on nähnyt meidän mainoksia lehdissä (haparoiva, muisteleva ääni) ja paljon myös kilpailijoiden mainoksia (innostunut ääni). Sitten hän meni epävarman näköiseksi eikä sanonut mitään, aivan kuin olisi miettinyt, sanoiko hän jotain tyhmää ja mitä nyt pitäisi sanoa. Sen jälkeen hän alkoi takellella puhuessaan.

Minulle hänen käytöksensä viesti oli selvääkin selvempi:

Nainen on ihmetellyt lehdissä, miten meidän mainokset ovat niin kamalan näköisiä ja kilpailijoiden mainokset niin hienoja. Tai jotain vastaavaa, mutta peruspointti: minun tuotokseni - huono, kilpailijoiden tuotokset -hyvä.

Sanoin paikalla olleelle työtoverille joka oli koko ajan mukana, että onpa hienoa taas, kun tuollainen tyypi tulee taloon, joka heti alkaa arvostella, olkoonkin että vain nonverbaalisesti. Työkaveri oli aivan hölmistynyt, hän ei kertakaikkiaan nähnyt asiaa niin kuin minä. Hänen mielestään tilanteen viesti oli, että tyyppi oli nähnyt paljon mainoksia lehdissä.

Mielestäni tällä kertaa olin oikeassa. Piiloviestien lukijan elämä on kuitenkin juuri siksi helvetillistä, että välillä on oikeasti oikeassa ja välillä oikeasti väärässä. Koskaan ei tiedä, onko oma tulkinta vain oman epävarmuuden projisointia, vainoharhaisuutta, reviirin puolustelua jne. On kuitenkin paljon tilanteita, joissa olen tulkinnut esimerkiksi toisten ihmisten kesinäisen tilanteen jollain tavalla ja myöhemmin keskustelun toinen osapuoli on tilittänyt minulle antipatioitaan keskustelukumppaniaan kohtaan, jolloin tulkintani on satavarmasti todentunut oikeaksi. Niinpä en voi viedä omien tilanteidenkin tulkintoja vain oman vainoharhaisuuteni tai epävarmuuteni piikkiin, muutehan tulkitsisin väärin. sellaisetkin tilanteet, joissa en ole itse mukana.

Lisäongelma on, että kun ihmiset ympärillä eivät kykene samaan tulkintaherkkyyteen, on mahdotonta jakaa näkemyksiä kenekään kanssa, joten viime kädessä jää yksin, olipa oikeassa tai väärässä. Tunsin itseni aika hölmöksi siinäkin, kun työtoverille avauduin uudesta markkinointityypistä. Yleensä en niin teekään.

tämä on vittumaista ja viheliäistä elämää. Kuulen tosi helposti esimerkiksi sen, kun ihmisen valehdellessa hänen äänenkorkeutensa nousee ja ääni menee kireäksi. Mutta mitenpä esimerkiksi sanot pomollesi, että hei, äänestäsi kuulen että valehtelet, eli miksi edes keskustelemme tästä asiasta? Siinäpä sitten nyökyttelet, jotta toisella olisi hyvä mieli ja itse tiedät, että tämäkin homma jää taas kerran hoitamatta. :/

^On vainoharhaista, sori.

Joo, teidän seurassa on rasittavaa myös muilla! Uskon, että on raskasta, kun kehittelee toisten sanomisista kaikkia älyttömiä tulkintoja. Pitää aina olla teidänlaisten kanssa kieli keskellä suuta, kun ei ikinä tiedä, mistä taas loukkaannutaan tai lähdetään liioittelemaan. Mä ainakin yritän niillä sanoilla ilmaista itseäni.

Täällä kanssa, tosin miehen maileja ja viestejä luen kanssa välillä kuin piru raamattua :(

Numero kasi, toi että haparoivasta äänestä  teet tulkintoja siitä, mitä toinen piti sun työnjäljestä... huh huh. Entäs jos sille tuli jotain ihan muita aiheeseen liittymättömiä asioita mieleen ja silloin ääni yleensä haparoi, kun ajatus katkeaa.  Miten sä vältät tämmöiset tai teet sen "oikean" tulkinnat. Nythän sä päätit jo heti, että toi toinen tyyppi on ihan paska ja arvostelee sua, vaikka et mitään kysynyt häneltä suoraan. Olisit kysynyt, että mitä sä siinä hämmennyt ja haparoit, arvosteletko mun työtä? 

Rivienvälistä lukijat ovat ärsyttäviä, jokus toki onnistuvat, mutta yleensä "lukevat" omissa vainoharhaisuuksissaan mitä sattuu ja tulkitsevat asioita siltä pohjalta täysin väärin. Moni heistä kuuluu myös "vatvojiin". Menneitä vatvotaan, omia sanomisia ja tekemisiä vatvotaan, toisten sanomisia ja tekemisiä vatvotaan, ja sitten rivien välistä luetaan mitä omituisempia juttuja.

Joo, voi luoja. Mua jännittää yleensä tavata uusia työkaverita tai opiskelukavereita ja siinä saattaa vähän ääni värähtää tai haparoida! Voin myös sanoa jotain tyhmää. Kiva tietää, että siellä on joku yliluonnollisia voimia omaava joukko, joka tulkitsee siitä mun olevan vihamielinen ja arvosteleva. Jeee! Eipä enää jännitä.

Kokemusta on. Riidat ja erouhkaukset saattoivat alkaa aivan yllättäen aamulla. Silloin sain kuulla, kuinka kaikki mitä valveilla ollessani tein ja sanoin oli valheellista näyttelyä, koska nukkuessani olin kääntynyt häneen selin ja se kuulemma paljasti mitä mieltä todella hänestä olin, koska "kehonkieli ei valehtele."

Kyllä te erikoistulkitsijat teette meidän muidenkin elämästä yhtä helvettiä.

Juuh, mulla on yks kaveri, joka luulee ymmärtävänsä muiden ihmisten tunteita paremmin kuin muut. Käytännössä hän kuitenkin usein projisoi omat tunteensa keskustelukumppaniinsa ja sitten on lukevinaan sieltä jotain. Esimerkiksi kerran näimme yhteistä tuttuamme ja jälkeenpäin kaverini selitti, ettei ollut halannut tätä koska luki tämän kasvoilta vihamielisyyttä. Sitten tämä tuttumme sanoi minulle myöhemmin että olisi halunnut mennä halaamaan häntä, mutta kun kaverini kasvoilla oli jo valmiiksi torjuva ilme. :D

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 09:22"]

^On vainoharhaista, sori.

[/quote]

: D arvasin, että tänne joku juoksujalkaa tulee sanomaan näin ja muhii sitten itsetyytyväisyydessään.

 Nonverbaalisen viestinnän tulkinnassa on se ongelma, että et voi jälkikäteen esimerkiksi kirjoittamalla tuoda esiin ilmeitä, äänensävyjä ja muuta, joka tilenteeseen vaikuttaa. Jäljelle jää vain karkea runko, johon voi vain sanoa että höö, vainoharhaista.

Ongelmana on ylipäänsä se, että jos jälkikäteen pui tuollaista nanosekunneissa ohimenevää tilannetta, se tuntuu suhteellisuudentajuttomalta eli jo sitäkin kautta vainoharhaiselta.

En jäänyt silloin setvimään asiaa sen kummemmin enkä menettänyt öitä sen takia, miksi olisin, koska se oli vain ohimenevä tilanne, jonka aistin samalla tavalla kuin aistii, että varpunen näkyi silmäkulmassa, kun se meni ikkunan ohi. Onko sitä vainoharhaista huomata? Kieltämättä senkin pitkällinen setviminen jollain palstalla kuulostaisi siltä. -> on asioita, joita on mahdotonta käsitellä jälkikäteen ja piiloviestinnän ongelma on juuri siinä. siksi ihminen, joka niitä huomaa, jää aina altavastaajaksi.

Otin kuitenkin tämän yhden pikkutilanteen nyt esiin, jotta kerrankin muillekin hahmottuisi se, kuinka helvetin hankalaa on edes sen kuvaaminen. Pattitilanne.

Joka tapauksessa en pidä siitä uudesta tyypistä meillä töissä, hän on osoittautunut muissa asioissa vähän selkeämmin palikaksi.

Koska olen herkkä, pidän äänet ja ilmeet itse todella hyvin kurissa. Ehkä eniten vituttaakin se, että käytän itse paljon energiaa siihen, että puristan vastaavissa tilanteissa itsestäni vaikka väkisin aina sen "vau, tuo näyttää tosi hyvältä" tai "vou, tosi mielenkiintoista" tai "vau, näinkin tuon ilmoituksen telkkarissa, se oli mahtava" -kommentin itsestäni, vaikka tosiasiassa ajattelisin mitä. En siis itse aiheuta epämääräisiä inhottavia oloja ihmisille käyttämällä puoliynseitä äänensävyjä tai kriittisiä pitkin nenänvartta -silmäilyjä tai nenänraapimisia, jollen sitten oikeasti tahallani halua loukata.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 09:31"]

Joo, voi luoja. Mua jännittää yleensä tavata uusia työkaverita tai opiskelukavereita ja siinä saattaa vähän ääni värähtää tai haparoida! Voin myös sanoa jotain tyhmää. Kiva tietää, että siellä on joku yliluonnollisia voimia omaava joukko, joka tulkitsee siitä mun olevan vihamielinen ja arvosteleva. Jeee! Eipä enää jännitä.

[/quote]

Sun on syytä jännittää edelleenkin. Vihamielinen ja marttyrinen asenteesi haisee kilometrin päähän jo tekstistäsi, samoin se, ettet ole mikään ruudinkeksijä. Näiden asioiden havaitsemiseen ei tarvita erityistä herkkyttä. Ne huomaa kyllä kuka tahansa.

Yksi vastenmielisimmistä naistyypeistä on muuten se, joka jännittää uusia ihmisiä mutta ei ole ainoastaan kömpelö vaan silkkaa hermostuneisuuttaan avoimen riitaa haastava ja aggressiivinen, etenkin humalassa. Pari tällaistakin tapausta meillä on töissä ollut ja siinä jää kyllä huuli pyöreänä ihmettelemään, mikä on ihmisten kotikasvatuksen, itsehillinnän ja äo:n taso.

Aika moni kaltaisesi juntti on kieltämättä säälittävä ja uusia ihmisiä tavatessaan vain tyhmyyttään ja paniikkiaan  kömpelö, mutta toisaalta en jaksa kaltaisiasi ymmärtää, koska vaikka itse ujostelen uusia ihmisiä, olen sujuvasanainen ja osaan viestiä muutakin kuin mouhoavaa paniikkia, toisin kuten sinä. On vaikea tajuta ihmisiä, jotka eivät vaivaudu yrittämään samaa.

Minä näen liikennemerkeistä ja sähköpylväistä, mitä ne ajattelevat. Moni pitää vihreää valoa merkkinä siitä, että voi ajaa. Minun mielestäni vihreää valoa näyttävä liikennemerkki uskoo vihreisiin ja pitää kasvisruoasta.

Moni ei huomaa tällaisia merkkejä, mutta minä kyllä huomaan.

Toisten puheiden tulkitseminen "rivien välistä" on vainoharhaista. Tulkintasi syntyvät omassa päässäi eikä niillä ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sinä tulkitset maailmaa omasta vinkkelistäsi käsin. Ja mitä enemmän etsit merkityksiä toisen puheesta sen vähemmän opit häntä oikeasti tuntemaan. Ja sen vainoharhaisemmaksi tulet. Jos olet tuo ap, jonka äiti oli tuollainnen kaksoisviestijä, se selittää ongelmasi; lapsesta kasvaa sekava. Kannattaa mennä terapiaan ennen kuin sekoat "erityisyyteesi". Se helvetti ei sijaitse toisissa ihmisissä vaan sinussa itsessäsi.