"Kyllä karma hoitaa"

Onko karmaa vai ei, mutta puolen vuosisadan elämänkokemuksella sanon, että kyllä se elämä näpäyttää muita tuhoavia kuspäitä ihan kunnolla ja totuus tällaisten ihmisten luonteesta ja teoista tulee lopulta julki. Tähän voi mennä vuosia, jopa kymmeniä vuosia, mutta se tapahtuu.

Toisen maailmansodan jälkeen länsi-saksasta kehittyi nopeasti korkean elintason teollisuus- ja hyvinvointivaltio. Itä-saksasta tuli taas mikä siitä tuli.

Mitenkäs se karma suhteutuu tähän?

Vierailija kirjoitti:

Onko karmaa vai ei, mutta puolen vuosisadan elämänkokemuksella sanon, että kyllä se elämä näpäyttää muita tuhoavia kuspäitä ihan kunnolla ja totuus tällaisten ihmisten luonteesta ja teoista tulee lopulta julki. Tähän voi mennä vuosia, jopa kymmeniä vuosia, mutta se tapahtuu.

Entäpä, jos ne "kuspäät" ovatkin todellisuudessa mukavia & kilttejä, mutta muiden mustamaalaamia ja oikeasti niitä kiusattuja?

Itse olen huomannut sen, että muutamat jutut on kalahtaneet kintuille, kun olen ollut vahingoniloinen. Esimerkiksi nauroin räkäisesti, kun veljeni tytär tuli raskaaksi 18-vuotiaana. Vuoden päästä varmaan veljeni nauroi räkäisesti, kun oma tyttäreni tuli raskaaksi  19-vuotiaana. 

Ei karma ole pelkästään negatiivista. Toisia auttamalla varmistaa sen, että myös positiivista karmaa kertyy.

Ja ei todellakaan tulisi edes mieleen rukoilla toisille onnettomuuksia, itsellesi siinä vain käy huonosti. Kun jotain vihaa noin valtavasti, heillä on myös valtaa sinuun. He eivät välttämättä edes tiedä vihastasi tai välitä siitä. Sinua se syö, ei häntä tai heitä. Olisi tietty mukava kuulla myös toisen puolen näkemys asiasta. 

Ihmisille sattuu ja tapahtuu hyviä ja huonoja asioita. Jotkut ihmiset sitten kehittelevät tapahtumien ympärille erilaisia syy-seuraus ajatusrakennelmia.

Esimerkiksi Silvio Berlusconi on luultavasti omasta mielestään elänyt ihan mukavan ja yltäkylläisen elämän. Ei hän mistään sanomisistaan tai tekemisistään joudu sen suurempaan vastuuseen.

Ihmisillä on vaikeuksia hyväksyä katkeruuden tunnetta joten yksi sopeutumiskeino on ajatella että se mu.l.kku tulee syntymään muurahaiseksi joka tallataan pian syntymän jälkeen. Eli kyse on mukavuudenhalusta ja ikävien tunteiden kieltämisestä.

Minä en kyllä jaksaisi odottaa seuraavaan elämään, se on kakkapuhetta ja itsensä pettämistä. Vaikka uskonkin jälleensyntymään, niin minua hiertää ajatus siitä, että kaikki tämä homma pitää aloittaa alusta. Kävelemään oppiminen, koulu ja kaikki muu. Jos mahdollista niin haluaisin syntyä seuraavaksi vaikka kärpäsenä. Ja olla siellä kuuluisassa katossa, missä se sitten lieneekään milloinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut sen, että muutamat jutut on kalahtaneet kintuille, kun olen ollut vahingoniloinen. Esimerkiksi nauroin räkäisesti, kun veljeni tytär tuli raskaaksi 18-vuotiaana. Vuoden päästä varmaan veljeni nauroi räkäisesti, kun oma tyttäreni tuli raskaaksi  19-vuotiaana. 

Ei karma ole pelkästään negatiivista. Toisia auttamalla varmistaa sen, että myös positiivista karmaa kertyy.

Ja ei todellakaan tulisi edes mieleen rukoilla toisille onnettomuuksia, itsellesi siinä vain käy huonosti. Kun jotain vihaa noin valtavasti, heillä on myös valtaa sinuun. He eivät välttämättä edes tiedä vihastasi tai välitä siitä. Sinua se syö, ei häntä tai heitä. Olisi tietty mukava kuulla myös toisen puolen näkemys asiasta. 

Mitä nauramista (räkäisesti=vahingoniloisesti?) raskaudessa on? Raskaudessa on kysymys siitä, että joku uusi ihminen on syntymässä. Kun on vieläpä sukulainen, voihan olla, että juuri tämä "räkäisesti" nauramasi lapsi on se henkilö, joka vanhuudessasi on sinua auttamassa, ihminen, jota tarvitset selviytyäksesi.

Ei hoida.

Aloittajalle kerron:

Kaikella on tarkoituksensa, Kaikella..

Nykyisen inkarnaationsa kärsijät maksavat edellisessä (edellisissä) inkarnaatioissaan kerryttämäänsä painolastia.

Älä siis liikaa surkuttele kehitysmaan nälkää näkevää ja sairauksista kärsivää pientä lasta, hän luultavasti oli edeltävässä elämässään lapsia hyväksikäyttävä kuvotus.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle kerron:

Kaikella on tarkoituksensa, Kaikella..

Nykyisen inkarnaationsa kärsijät maksavat edellisessä (edellisissä) inkarnaatioissaan kerryttämäänsä painolastia.

Älä siis liikaa surkuttele kehitysmaan nälkää näkevää ja sairauksista kärsivää pientä lasta, hän luultavasti oli edeltävässä elämässään lapsia hyväksikäyttävä kuvotus.

Ei hyvän tähden. Toivottavasti tämä kommentti oli oikeasti huonoa huumoria. Minä nimittäin valitettavasti tiedän hörhöpiirejä, jotka oikeasti empatian sijaan uskovat tällaiseen scheisseen. Sitten millään ei olekaan enää mitään väliä, koska ”mitäs läksit edellisessä inkarnaatiossa, nyt olet ansaitusti holokaustin uhri”. 😳

Karma onneksi tasaa tilit jo tässä elämässä. Tuskin mitään muuta onkaan kuin tämä elämä. 

Sitä niität, mitä kylvät..

No tämä on sitä samaa sarjaa, että elämä ei anna enempää taakkaa kuin jaksat kantaa. Kyllä se vain aika monelle antaa enemmän. Tällaiset ihmiset sitten sairastuvat tai tekevät itsemurhan tms. Tai sanoisitko näin esimerkiksi Koskelan tapauksen uhrista? Kyllä taisi saada osakseen pikkuisen enemmän kuin jaksoi kantaa. 

Olen itsekin miettinyt karmaa ja sen tarkoitusta. Olen joutunut kärsimään paljon ja kokemaan nöyryytyksiä, minkä vuoksi tunnen tai tunsin aikanaan empatiakyvyttömyyttä muita kohtaan. Mutta sitten lueskelin karmasta ja aloin miettimään, että mitä jos sillä kaikella on ollut joku tarkoitus, joku syy.. Kenties olin edellisessä elämässäni ilkeä ja ahdistin muita, ja opetukseksi maksan tässä elämässä sen vuoksi. Ja ajattelen, että vain ymmärtämällä perusasia, eli se ettei minun tule inhota muita tai kääntää päätäni pois hädänalaiselta, olen oppinut läksyni. Jos käperryn katkeruuteen ja omahyväiseen itsekeskeityyteen, en ole oppinut läksyäni ja joudun uudelle kierrokselle. Tiedättekö niitä ihmisiä jotka selvisivät keskitysleireistä, mutta jotka siitä huolimatta eivät menettäneet ihmisyyttään tai kykyään tuntea empatiaa muita kohtaan.. heillä on karma tehnyt täyden kierroksen ja seuraavassa elämässä he ovat rauhallisia ja onnellisia. Tasapainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle kerron:

Kaikella on tarkoituksensa, Kaikella..

Nykyisen inkarnaationsa kärsijät maksavat edellisessä (edellisissä) inkarnaatioissaan kerryttämäänsä painolastia.

Älä siis liikaa surkuttele kehitysmaan nälkää näkevää ja sairauksista kärsivää pientä lasta, hän luultavasti oli edeltävässä elämässään lapsia hyväksikäyttävä kuvotus.

Ei hyvän tähden. Toivottavasti tämä kommentti oli oikeasti huonoa huumoria. Minä nimittäin valitettavasti tiedän hörhöpiirejä, jotka oikeasti empatian sijaan uskovat tällaiseen scheisseen. Sitten millään ei olekaan enää mitään väliä, koska ”mitäs läksit edellisessä inkarnaatiossa, nyt olet ansaitusti holokaustin uhri”. 😳

Juu, tässähän on oikeastaan oletuksena, että maailma ei koskaan muutu paremmaksi, vaan osan ihmisistä kuuluukin olla pahoja, koska aina jonkun kohtaloksi tulee syntyä sinne kehitysmaan savimajaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitaa jos on hoitaakseen - minä rukoilen eräälle ihmiselle pahaa ja kärsimystä joka aamu herätessäni ja illalla nukahtaessani, elämäni loppuun saakka.

Harmi kannaltasi.

Kaikki energia ja ajatukset, mitä suuntaat itsestäsi ulospäin toisiin, palaa lopulta takaisin sinuun ja kokemuspiiriisi. Joko tässä elämässä tai seuraavassa.

Parasta on kehittää itsessään rakkauden ymmärryksen ja myötätunnon tunteita muita kanssa eläjiään kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle kerron:

Kaikella on tarkoituksensa, Kaikella..

Nykyisen inkarnaationsa kärsijät maksavat edellisessä (edellisissä) inkarnaatioissaan kerryttämäänsä painolastia.

Älä siis liikaa surkuttele kehitysmaan nälkää näkevää ja sairauksista kärsivää pientä lasta, hän luultavasti oli edeltävässä elämässään lapsia hyväksikäyttävä kuvotus.

Ei hyvän tähden. Toivottavasti tämä kommentti oli oikeasti huonoa huumoria. Minä nimittäin valitettavasti tiedän hörhöpiirejä, jotka oikeasti empatian sijaan uskovat tällaiseen scheisseen. Sitten millään ei olekaan enää mitään väliä, koska ”mitäs läksit edellisessä inkarnaatiossa, nyt olet ansaitusti holokaustin uhri”. 😳

Juu, tässähän on oikeastaan oletuksena, että maailma ei koskaan muutu paremmaksi, vaan osan ihmisistä kuuluukin olla pahoja, koska aina jonkun kohtaloksi tulee syntyä sinne kehitysmaan savimajaan. 

Luoja hoitaa kyllä tasapainon hyvän ja pahan välillä.

Omilla toimillaan ja ajatuksillaan voi kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka pitkän ja tuskallisen inkarnaatioiden sarjan asettaa itselleen kuljettavaksi ennen lopullista vapautumistaan.

Mitä enemmän Jumala löytää iloa ja kauneutta sielustasi, sitä enemmän hän asettaa maalliselle taivalluksellesi kärsimyksiä ja vastoinkäymisiä. Niiden tarkoituksena on kuitenkin kehittää ymmärrystäsi ja sisäistä voimaasi sekä valmistella sinua liittymään ikuiseen valoon.

Vrt. Jeesuksen kohtalo ristin kantamisineen ja ristiinnaulitsemisineen.

Mikään elämässä ei ole sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

kun se KARMA EI HOIDA! Narsisti isäni on perseillyt 76 vuotta ilman mitään karmaa. Hakannut ja piinannut lapsiaan, vaimoaan, sukulaisiaan, naapureitaan. Tehnyt tuhansia phoinpitelyitä. Kiusannut ja rääkännyt.

Ja SILTI sillä on aina loistotuuri ja onni ja selviää kaikesta. Päässyt hirveistä rikoksista kuin koira veräjästä koska kaikki pelkää häntä. On niinkuin se sarjahukuttaja: koko yhteisö pelkäsi sitäkin kauhuissaan ja kukaan ei uskaltanut soittaa poliisille.

Isäni on hyökkäillyt aikuisten lastensa kimppuun ja heidän kumppneiden kimppuun, edelleen terrorisoi naapureitaan, on siis täysi HULLU.

Ja mitä tekee karma, ei yhtään mitään.

Yhden inkarnaation kohdalla pitää kyllä paikkansa, että hyvä vetää puoleensa pahaa ja vice versa.

Se on kuin maagisesti toimiva luonnon tasapainotila.

Ehkä sinun ja lähipiiriisi kuuluvien oli edellisten inkarnaatioidenne takia tarpeen kokea tämän kaltainen kohtalo vastaanottavalla puolella olevana.

Isäsi kyllä saa vielä nauttia kylvämästään sadosta, vaikka tuskin vielä tässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitaa jos on hoitaakseen - minä rukoilen eräälle ihmiselle pahaa ja kärsimystä joka aamu herätessäni ja illalla nukahtaessani, elämäni loppuun saakka.

Olet sairas. Rukoilet mitä tahoa, saatanaako?

Ihan vaan elämää ja kohtaloa.

Miten elämää voi rukoilla? Olet sekaisin.

Rukoilla/anoa/pyytää. En kuitenkaan läheskään niin sekaisin kuin minua rääkännyt ihminen.

Miksi et käy omin käsin kostamassa/teetätä jollakin kostoa?

Se olisi paha virhe.

Tarkoituksena tuossakin kun on kehittää uhrissa ymmärrystä ja henkistä voimaa.

Olen myös itse kokenut todella pahoja asioita lapsuudessani. Vapautuminen niiden luomasta valtavasta painolastista alkoi kuitenkin vasta silloin, kun kykenin karistamaan vihan tunteet sisältäni, pyrin ymmärtämään ja lopulta annoin anteeksi.