Kysy mitä tahansa AS-naiselta

Älkää sitten kysykö.

AP.

Mitä tarkoittaa AS-nainen?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:35"]

Mitä tarkoittaa AS-nainen?

[/quote]

Aspergerin omaava naisihminen.

No minkälainen sä olet? Mikä sua kiinnostaa eniten maailmassa? Mikä on sulle elämän tarkoitus?

Minkälaisia vaikeuksia sinulla on ihmissuhteissa?

Miten sait diagnoosin, hakeuduitko itse tutkimuksiin?

Kerrotko ihmisille diagnoosistasi? Milloin sait diagnoosin? Minä sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä, enkä ole kertonut kellekään. Vain aviomieheni tietää. En halua ihmisten (ystävien, tuttujen ja työkavereiden) tietävän, koska pelkään sen muuttavan heidän suhtautumistaan. Miten sinä olet ratkaissut tämän asian?

Ovatko kiinnostuksenkohteesi sulle tärkeämpiä kuin ihmissuhteesi?

Mä luulis että toi AS tarkottaa alastosuomea :DD

Mistä oikean AS-ihmisen tunnistaa? Serkkuni on nuori tyhjyyttä kokeva nykynainen, jonka parisuhteeton elämä tuntuu jokseenkin tyhjältä ja epätarkoituksenmukaiselta. Hän tuntuu haluavan selityksen tyhjyydelleen ja sille miksi ei ole kotonaan ihmisjoukoissa ja parisuhteet ovat kariutuneet ja nyt kolmikymppisenä ei ole parisuhteessa. Olen tosiaan tuntenut hänet lapsesta asti ja hän on herkkä introvertti (täysin normaalilla tavalla minun mielestäni), ymmärtää sanatonta viestintää enemmän kuin hyvin ja tekee joustavuutta ja oma-aloitteisuutta vaativaa akateemista työtä, joka sosiaalista osaamista ja paljon kontakteja useisiin yhteistyökumppaneihin eri projektien puitteissa. Hyvin on menestynyt työssään. Mitään muita OCD-piirteitä en ole havainnut kuin pakonomainen diagnoosin hakeminen (erilaisia psyyken häiriöitä on epäillyt aiemmin, mutta tästä innostui kaikkein eniten). Hän on minusta aina ollut ihan normaali ihminen ja nimenomaan ihmiskeskeinen, ei lainkaan asiakeskeinen ja hän on todella emotionaalinen, joskus järkevyyden kustannuksella. Hän vaan itse on sitä mieltä, että ei ole kuin muut ja on erilainen ja nyt keksinyt selityksen erilaisuudelleen. Nyt tänä keväänä hän maksoi pitkän pennin ja sai viikossa (!) pikadiagnoosin joltain pikadiagnoosiklinikalta pelkän haastattelun ja rasti ruutuun- tehtävän kautta. Hän oli niin pitkälle selvitellyt kaikki ominaisuudet ja oireet, että varmasti eläytyy niihin täysillä. Nyt julistaa assiuttaan ja vammaisuuttaan joka paikassa ja yhtäkkiä ei kykenekään yhtään mihinkään ja koko elämänsä on yksi tragedia.

Mitä mieltä olet? Voiko tällainen pikadiagnoosi oikeasti olla pätevä ja mitä mieltä olet näistä pikaklinikoista, joissa pitkän tutkimusketjun vaativan diagnoosin ja saa parissa päivässä ilman poissulkevia tutkimuksia? En pysty näkemään tässä diagnoosissa mitään järkeä ja varmasti se ei auta tätä ihmistä selviytymään sinänsä ihan normaaleissa vaikeuksissaan. Onkohan tällaisia hyvin epämääräisiä AS-diagnooseja paljon?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:40"]

No minkälainen sä olet? Mikä sua kiinnostaa eniten maailmassa? Mikä on sulle elämän tarkoitus?

[/quote]

Oon tämmönen suhteellisen normaali opiskelija. Eniten maailmassa kiinnostaa yhteiskunta ja sen rakenne. Kuinka ihminen on oikeasti saavuttanut tämmöisen valta-aseman luonnossa jne. Elämäni tarkoitus on kuolla.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:42"]

Minkälaisia vaikeuksia sinulla on ihmissuhteissa?

Miten sait diagnoosin, hakeuduitko itse tutkimuksiin?

[/quote]

Sain diagnoosin lapsena. Ihmissuhteet ovat minulle hankala paikka, sillä käyttäydyn todella kankeasti ja saatan möläyttää asioita päin naamaa.

Vastasin kysymyksiin väärin päin, anteeksi. :D

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:51"]

Kerrotko ihmisille diagnoosistasi? Milloin sait diagnoosin? Minä sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä, enkä ole kertonut kellekään. Vain aviomieheni tietää. En halua ihmisten (ystävien, tuttujen ja työkavereiden) tietävän, koska pelkään sen muuttavan heidän suhtautumistaan. Miten sinä olet ratkaissut tämän asian?

[/quote]

En halua kertoa ihmisille diagnoosistani. Yleensä minua pidetään vain hieman erikoisena persoonana, jolla on omituinen suhtautuminen maailmaan. Sain kummiskin diagnoosin joskus 4 ikävuoden paikkeilla, eli olen oppinut elämään herra Aspergerin kanssa. Yleensä kerron diagnoosistani vasta, kun uskon, että hän voisi aavistaa sen jo muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:51"]

Kerrotko ihmisille diagnoosistasi? Milloin sait diagnoosin? Minä sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä, enkä ole kertonut kellekään. Vain aviomieheni tietää. En halua ihmisten (ystävien, tuttujen ja työkavereiden) tietävän, koska pelkään sen muuttavan heidän suhtautumistaan. Miten sinä olet ratkaissut tämän asian?

[/quote]

En halua kertoa ihmisille diagnoosistani. Yleensä minua pidetään vain hieman erikoisena persoonana, jolla on omituinen suhtautuminen maailmaan. Sain kummiskin diagnoosin joskus 4 ikävuoden paikkeilla, eli olen oppinut elämään herra Aspergerin kanssa. Yleensä kerron diagnoosistani vasta, kun uskon, että hän voisi aavistaa sen jo muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 00:47"]

Mistä oikean AS-ihmisen tunnistaa? Serkkuni on nuori tyhjyyttä kokeva nykynainen, jonka parisuhteeton elämä tuntuu jokseenkin tyhjältä ja epätarkoituksenmukaiselta. Hän tuntuu haluavan selityksen tyhjyydelleen ja sille miksi ei ole kotonaan ihmisjoukoissa ja parisuhteet ovat kariutuneet ja nyt kolmikymppisenä ei ole parisuhteessa. Olen tosiaan tuntenut hänet lapsesta asti ja hän on herkkä introvertti (täysin normaalilla tavalla minun mielestäni), ymmärtää sanatonta viestintää enemmän kuin hyvin ja tekee joustavuutta ja oma-aloitteisuutta vaativaa akateemista työtä, joka sosiaalista osaamista ja paljon kontakteja useisiin yhteistyökumppaneihin eri projektien puitteissa. Hyvin on menestynyt työssään. Mitään muita OCD-piirteitä en ole havainnut kuin pakonomainen diagnoosin hakeminen (erilaisia psyyken häiriöitä on epäillyt aiemmin, mutta tästä innostui kaikkein eniten). Hän on minusta aina ollut ihan normaali ihminen ja nimenomaan ihmiskeskeinen, ei lainkaan asiakeskeinen ja hän on todella emotionaalinen, joskus järkevyyden kustannuksella. Hän vaan itse on sitä mieltä, että ei ole kuin muut ja on erilainen ja nyt keksinyt selityksen erilaisuudelleen. Nyt tänä keväänä hän maksoi pitkän pennin ja sai viikossa (!) pikadiagnoosin joltain pikadiagnoosiklinikalta pelkän haastattelun ja rasti ruutuun- tehtävän kautta. Hän oli niin pitkälle selvitellyt kaikki ominaisuudet ja oireet, että varmasti eläytyy niihin täysillä. Nyt julistaa assiuttaan ja vammaisuuttaan joka paikassa ja yhtäkkiä ei kykenekään yhtään mihinkään ja koko elämänsä on yksi tragedia.

Mitä mieltä olet? Voiko tällainen pikadiagnoosi oikeasti olla pätevä ja mitä mieltä olet näistä pikaklinikoista, joissa pitkän tutkimusketjun vaativan diagnoosin ja saa parissa päivässä ilman poissulkevia tutkimuksia? En pysty näkemään tässä diagnoosissa mitään järkeä ja varmasti se ei auta tätä ihmistä selviytymään sinänsä ihan normaaleissa vaikeuksissaan. Onkohan tällaisia hyvin epämääräisiä AS-diagnooseja paljon?

[/quote]

Kuullostaa epäammattimaiselta toiminnalta, jos pitää paikkansa. Ehkäpä voisit kyseenalaistaa hänelle hänen diagnosinsa, ja esittää josko kävisi hakemassa toisen mielipiteen joltakin todelliselta asiantuntijalta.

Jos löytyy 20 euroa ylimääräistä kukkaron pohjalta, osta hänelle lahjaksi tämä 978-0910707671 (isbn). Selvittää kohtuullisen hyvin milloin on kyse oireista ja milloin joku piirre juontaa juurensa muualta, eikä ole esimerkiksi AS-ominaisuus. Toisaalta voi myös varmistaa diagnosin, riippuu täysin henkilöstä.

Mitä opiskelet? Oletko koskaan seurustellut? Kiinnostaako seksi sinua/oletko lainkaan seksuaalinen?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 00:47"]

Mistä oikean AS-ihmisen tunnistaa? Serkkuni on nuori tyhjyyttä kokeva nykynainen, jonka parisuhteeton elämä tuntuu jokseenkin tyhjältä ja epätarkoituksenmukaiselta. Hän tuntuu haluavan selityksen tyhjyydelleen ja sille miksi ei ole kotonaan ihmisjoukoissa ja parisuhteet ovat kariutuneet ja nyt kolmikymppisenä ei ole parisuhteessa. Olen tosiaan tuntenut hänet lapsesta asti ja hän on herkkä introvertti (täysin normaalilla tavalla minun mielestäni), ymmärtää sanatonta viestintää enemmän kuin hyvin ja tekee joustavuutta ja oma-aloitteisuutta vaativaa akateemista työtä, joka sosiaalista osaamista ja paljon kontakteja useisiin yhteistyökumppaneihin eri projektien puitteissa. Hyvin on menestynyt työssään. Mitään muita OCD-piirteitä en ole havainnut kuin pakonomainen diagnoosin hakeminen (erilaisia psyyken häiriöitä on epäillyt aiemmin, mutta tästä innostui kaikkein eniten). Hän on minusta aina ollut ihan normaali ihminen ja nimenomaan ihmiskeskeinen, ei lainkaan asiakeskeinen ja hän on todella emotionaalinen, joskus järkevyyden kustannuksella. Hän vaan itse on sitä mieltä, että ei ole kuin muut ja on erilainen ja nyt keksinyt selityksen erilaisuudelleen. Nyt tänä keväänä hän maksoi pitkän pennin ja sai viikossa (!) pikadiagnoosin joltain pikadiagnoosiklinikalta pelkän haastattelun ja rasti ruutuun- tehtävän kautta. Hän oli niin pitkälle selvitellyt kaikki ominaisuudet ja oireet, että varmasti eläytyy niihin täysillä. Nyt julistaa assiuttaan ja vammaisuuttaan joka paikassa ja yhtäkkiä ei kykenekään yhtään mihinkään ja koko elämänsä on yksi tragedia.

Mitä mieltä olet? Voiko tällainen pikadiagnoosi oikeasti olla pätevä ja mitä mieltä olet näistä pikaklinikoista, joissa pitkän tutkimusketjun vaativan diagnoosin ja saa parissa päivässä ilman poissulkevia tutkimuksia? En pysty näkemään tässä diagnoosissa mitään järkeä ja varmasti se ei auta tätä ihmistä selviytymään sinänsä ihan normaaleissa vaikeuksissaan. Onkohan tällaisia hyvin epämääräisiä AS-diagnooseja paljon?

[/quote]

Kuullostaa epäammattimaiselta toiminnalta, jos pitää paikkansa. Ehkäpä voisit kyseenalaistaa hänelle hänen diagnosinsa, ja esittää josko kävisi hakemassa toisen mielipiteen joltakin todelliselta asiantuntijalta.

Jos löytyy 20 euroa ylimääräistä kukkaron pohjalta, osta hänelle lahjaksi tämä 978-0910707671 (isbn). Selvittää kohtuullisen hyvin milloin on kyse oireista ja milloin joku piirre juontaa juurensa muualta, eikä ole esimerkiksi AS-ominaisuus. Toisaalta voi myös varmistaa diagnosin, riippuu täysin henkilöstä.

[/quote]

En uskalla enää puhua hänelle koko asiasta. Hyvin kautta rantain kyseenalaistin tuon saamansa diagnoosin ja hän oli melkein laittamassa välejä poikki. Se tuntuu olevan todella herkkä asia, jota ei saa kyseenalaistaa.

Alatko suunnitella joukkomurhaa aina kokiessasi vastoinkäymisiä tai saadessasi omasta mielestäsi väärää kohtelua?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 01:10"]

Alatko suunnitella joukkomurhaa aina kokiessasi vastoinkäymisiä tai saadessasi omasta mielestäsi väärää kohtelua?

[/quote]

Monilla ihmisillä on asperger. Monilla ihmisillä on jotain vikaa päässä. Joskus jollain ihmisellä on molemmat. 

Ei ap

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 00:47"]

Mistä oikean AS-ihmisen tunnistaa? Serkkuni on nuori tyhjyyttä kokeva nykynainen, jonka parisuhteeton elämä tuntuu jokseenkin tyhjältä ja epätarkoituksenmukaiselta. Hän tuntuu haluavan selityksen tyhjyydelleen ja sille miksi ei ole kotonaan ihmisjoukoissa ja parisuhteet ovat kariutuneet ja nyt kolmikymppisenä ei ole parisuhteessa. Olen tosiaan tuntenut hänet lapsesta asti ja hän on herkkä introvertti (täysin normaalilla tavalla minun mielestäni), ymmärtää sanatonta viestintää enemmän kuin hyvin ja tekee joustavuutta ja oma-aloitteisuutta vaativaa akateemista työtä, joka sosiaalista osaamista ja paljon kontakteja useisiin yhteistyökumppaneihin eri projektien puitteissa. Hyvin on menestynyt työssään. Mitään muita OCD-piirteitä en ole havainnut kuin pakonomainen diagnoosin hakeminen (erilaisia psyyken häiriöitä on epäillyt aiemmin, mutta tästä innostui kaikkein eniten). Hän on minusta aina ollut ihan normaali ihminen ja nimenomaan ihmiskeskeinen, ei lainkaan asiakeskeinen ja hän on todella emotionaalinen, joskus järkevyyden kustannuksella. Hän vaan itse on sitä mieltä, että ei ole kuin muut ja on erilainen ja nyt keksinyt selityksen erilaisuudelleen. Nyt tänä keväänä hän maksoi pitkän pennin ja sai viikossa (!) pikadiagnoosin joltain pikadiagnoosiklinikalta pelkän haastattelun ja rasti ruutuun- tehtävän kautta. Hän oli niin pitkälle selvitellyt kaikki ominaisuudet ja oireet, että varmasti eläytyy niihin täysillä. Nyt julistaa assiuttaan ja vammaisuuttaan joka paikassa ja yhtäkkiä ei kykenekään yhtään mihinkään ja koko elämänsä on yksi tragedia.

Mitä mieltä olet? Voiko tällainen pikadiagnoosi oikeasti olla pätevä ja mitä mieltä olet näistä pikaklinikoista, joissa pitkän tutkimusketjun vaativan diagnoosin ja saa parissa päivässä ilman poissulkevia tutkimuksia? En pysty näkemään tässä diagnoosissa mitään järkeä ja varmasti se ei auta tätä ihmistä selviytymään sinänsä ihan normaaleissa vaikeuksissaan. Onkohan tällaisia hyvin epämääräisiä AS-diagnooseja paljon?

[/quote]

Asperger ei muuten ole mikään vamma. Toisilla ihmisillä aivot on "johdotettu" hieman eri tavalla. Aspergereja on ollut aina ja he ovat olleet tärkeitä ihmiskunnan kehityksenkin kannalta. Ihmisiä on erilaisia. 

Ei ap

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 01:17"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 00:47"]

Mistä oikean AS-ihmisen tunnistaa? Serkkuni on nuori tyhjyyttä kokeva nykynainen, jonka parisuhteeton elämä tuntuu jokseenkin tyhjältä ja epätarkoituksenmukaiselta. Hän tuntuu haluavan selityksen tyhjyydelleen ja sille miksi ei ole kotonaan ihmisjoukoissa ja parisuhteet ovat kariutuneet ja nyt kolmikymppisenä ei ole parisuhteessa. Olen tosiaan tuntenut hänet lapsesta asti ja hän on herkkä introvertti (täysin normaalilla tavalla minun mielestäni), ymmärtää sanatonta viestintää enemmän kuin hyvin ja tekee joustavuutta ja oma-aloitteisuutta vaativaa akateemista työtä, joka sosiaalista osaamista ja paljon kontakteja useisiin yhteistyökumppaneihin eri projektien puitteissa. Hyvin on menestynyt työssään. Mitään muita OCD-piirteitä en ole havainnut kuin pakonomainen diagnoosin hakeminen (erilaisia psyyken häiriöitä on epäillyt aiemmin, mutta tästä innostui kaikkein eniten). Hän on minusta aina ollut ihan normaali ihminen ja nimenomaan ihmiskeskeinen, ei lainkaan asiakeskeinen ja hän on todella emotionaalinen, joskus järkevyyden kustannuksella. Hän vaan itse on sitä mieltä, että ei ole kuin muut ja on erilainen ja nyt keksinyt selityksen erilaisuudelleen. Nyt tänä keväänä hän maksoi pitkän pennin ja sai viikossa (!) pikadiagnoosin joltain pikadiagnoosiklinikalta pelkän haastattelun ja rasti ruutuun- tehtävän kautta. Hän oli niin pitkälle selvitellyt kaikki ominaisuudet ja oireet, että varmasti eläytyy niihin täysillä. Nyt julistaa assiuttaan ja vammaisuuttaan joka paikassa ja yhtäkkiä ei kykenekään yhtään mihinkään ja koko elämänsä on yksi tragedia.

Mitä mieltä olet? Voiko tällainen pikadiagnoosi oikeasti olla pätevä ja mitä mieltä olet näistä pikaklinikoista, joissa pitkän tutkimusketjun vaativan diagnoosin ja saa parissa päivässä ilman poissulkevia tutkimuksia? En pysty näkemään tässä diagnoosissa mitään järkeä ja varmasti se ei auta tätä ihmistä selviytymään sinänsä ihan normaaleissa vaikeuksissaan. Onkohan tällaisia hyvin epämääräisiä AS-diagnooseja paljon?

[/quote]

Asperger ei muuten ole mikään vamma. Toisilla ihmisillä aivot on "johdotettu" hieman eri tavalla. Aspergereja on ollut aina ja he ovat olleet tärkeitä ihmiskunnan kehityksenkin kannalta. Ihmisiä on erilaisia. 

Ei ap

[/quote]

No sitä olen yrittänyt serkulleni selittää. Ja myös sitä, että diagnoosi on vain niitä ihmisiä varten, jotka eivät selviydy elämästään ilman tukitoimia, joita sillä saa. Periaatteessa kyse on tosiaan vain kimpusta ominaisuuksia, mutta serkku pitää itseään nyt kehitysvammaisena, vaikka on ihan normaali ihminen. Nyt joka asiaan on syynä toi asperger. Ei voi tehdä sitä eikä tätä, koska on sairas. On alkanut elää sellaista elämää, että jotenkin eläytyy diagnoosiin, että sellaiset asiat joita ennen on tehnyt ihan mutkattomasti, ovatkin yhtäkkiä tosi vaikeita. Ja kertoo diagnoosistaan suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle.