Olen kateellinen muiden helposta elämästä

Itse olen köyhästä ja rikkinäisestä perheestä.nytten olen yrittäjä joka joutuu venymään moneksi mutta taloustilanne ihan ok.omasta mielestä olen kohtelias ,mutta tuntuu jos jollain on työttömyyttä tai pieni eläke niin minulle saa olla sitten inhottava ja nimitellä.en ole kenenkään pomo siis työllistän itseni,mutta en valita kenellekkään vähistä unista tai stressin aiheuttamasta vatsavaivoista tai huonosta omastatunnosta kun työ menee usein perheen edelle.joten raha ei tee onnelliseksi kyllä se helpottaa elämää mutta ei tämä ole helppo elämä.

 "Lakkaa kadehtimasta muita kun faktaa on se että sä olet vain laiska ja saamaton ihminen. Ei kellään muulla ole sen helpompaa."

SE että on syntynyt rikkaan pillusta, vrt. köyhän pillusta ei tee mitään?

Yleensä rikkaat lapset/nuoret saa keskittyä kaikkeen kivaan, siihen mikä kiinnostaa. Ei siihen mitä on pakko tehdä. Jos tulee takapakkeja (ei onnistukaan jossain asiassa), on perhe taas rahoittamassa uutta prjoketia.

Mielestäni tässä yksi oleellinen näkökulma myös: itse ansaittuja ja omin ponnisteluin saavutettuja asioita arvostaa enemmän. 

Jos kaiken saa aina helposti ilman tinkimistä tai vaivannäköä, ei saavutetut asiat tunnu välttämättä kovinkaan hyvältä. Onnellisuuteen kuuluu olennaisesti aina kiitollisuuden tunne, hyvin vilpitön sellainen. Ihminen joka ei osaa olla kiitollinen mistään, tuskin on kovinkaan onnellinen vaikka hänellä olisi kaikki mahdollinen hyvä elämässään.

Usein omien saavutusten arvostaminen ja kiitollisuuden kautta hyvien asioiden vaaliminen näkyy ihmisessä positiivisuutena joka säteilee ympäristöön. Ap:lta tämä ominaisuus selvästi puuttuu.

Mulla on vähä sama ajatus, että tuntuu kuin muiden elämä olisi helpompaa. Eli se siis on vain mun päänsisällä? Tai asenteesta kiinni? Ainakin nämä ihmiset hehkuttavat Facebookissa onnellisuuttaan ja elämäänsä. Itse en aina päivitä edes sitä. Onko se sitten vaan esitystä ja oikeasti nekin stressaa joka asiaa kuten minä? En usko, koska heillä tuntuu kaikki aina järjestyvän parhain päin. Varmaan siihen vaikuttaa se positiivinen asenne. Se vaan on niin vaikea pitää yllä positiivista asennetta, kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Mulla on nyt varmaan muutenkin on jotain burnoutin tai masennuksen oireita, että siksikin elämä tuntuu niin vaikealta ja suossa tarpomiselta. Elämästä on kadonnut ilo, kun ei voi tehdä sitä mistä nauttisi.

Mutta kyllä vain se raha tuo onnea. Raha luo turvallisuutta, joka luo onnellisuutta. Itse olen kaveripiirissä huomannut, että kyllä niillä sinkuilla on huonompi taloudellinen tilanne. Monilla on autot, talot ja matkustellaan, koska mies on töissäkäyvä. Kyllähän se helpottaa opiskelijatyttösen arkea, kun pääsee rahasta huolimatta tekemään kaikkea kivaa, matkustelemaankin, kun mies maksaa. Ja nimenomaan ne, joilla on autot, talot jne. on aina mies, ihan jopa opsikelijallakin. Että kyllä siinä muiden rahoilla elellään. Ja tuollaiset positiiviset kokemukset luo lisää sitä hyvää oloa, jaksaa taas arkea paremmin. Mutta rahattomalla ei ole varaa lähteä mihinkään.

Rahasta tulee tärkeää siinä vaiheessa, kun sitä ei ole...

Kauteus on luonteenpiirre eikä liity mihinkään todelliseen - kateellinen on aina jollekin jostakin kateellinen, vaikka omat asiat olisivat kuinka hyvin tahansa (minulle on mm eräs ollut kateellinen siitä että olen traagisestsi menettänyt miehen - sain ilmeisesti vaikeimpina aikoina liikaa sympatiaa). 'Helppo elämä' on puolestaan hyvin suhteellinen käsitys ja lähinnä asennekysymys: moni kovan elämän elänyt mummeli on ollut sitä mieltä että heillä on ollut helppoa esim. siksi että kaikki 14 lasta ovat pysyneet hengissä sodasta, evakkoretkestä ja nälästä huolimatta. Onnellisuuden kannalta luulisin että tärkeintä olisi tunne siitä että hallitsee sen oman elämänsä ja saa kokea että pärjää omillaan. Rikkaisiin perheisiin syntyneet eivät välttämättä tätä pääse kokemaan ja siten voivat helposti jäädä myös vaille sitä tunnetta että olisivat oman elämänsä herroja.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 11:55"]

Jos kaiken saa aina helposti ilman tinkimistä tai vaivannäköä, ei saavutetut asiat tunnu välttämättä kovinkaan hyvältä. Onnellisuuteen kuuluu olennaisesti aina kiitollisuuden tunne, hyvin vilpitön sellainen.

[/quote]

Kyllä minä olen ainakin onnellinen minulle tärkeistä asioista ihan riippumatta siitä, ovatko ne tulleet helposti vai vaikeamman kautta. Hyvät asiat ovat hyviä asioita. Kärsiminen ei valitettavasti tuo elämääni mitään lisäarvoa.

Tyytyväisyys omasta hyvästä on tosiaan tärkeää. Toisaalta en osaa oikein kutsua tuota tunnetta kiitollisuudeksi, kun kiitollisuudella on mielestäni aina jokin kohde, jolle se osoitetaan. En usko jumaliin tai kohtaloon, jotka jakelisivat hyvää ihmisille jostakin korkeuksista. -21

:) ihmisten elämä voi näyttää helpolta mutta kyllä melkeen jokainen on itse onnensa rakentanut eikä ole syntynyt kultalusikka suussaan.

Ja oikeesti toi 2000e kuussa käteen.. mä saan 1700e (mies tienaa hieman enemmän mutta ei mitään järkyttäviä summia) ja olen siihen ihan tyytyväinen. ei sillä juhlita mutta kyllä kerta vuoteen etelässä käydään, 2 autoa on ja velkaa omakotitalosta (3 lastakin huollettavana)

Kyllähän mä loppukuusta mietin että mitä voi ostaa ja mitä ei ja hankin suurimman osan vaatteista ja lasten harrastusvälineistä kirppiksiltä.. Mutta elämä on täynnä valintoja.. kaikkeen ei vaan ole varaa ja siihen on sopeuduttava.

Mä menin töihin pikaruokaravintolaan kun 16 vuotta täytin ja yläaste loppui. Töitä tein iltaa ja viikonloppua monta vuotta kun ensin luin ylioppilaaksi ja sitten merkonomiksi. Äiti oli köyhä yh joten omat rahani tienasin ja ikinä ei ollut mistään pulaa vaan elelin työnteolla herroiksi verrattuna moniin kavereihin. (vaikka osalla kavereista se pappa maksoikin kaiken, en silti ollut kateellinen tai katkera niille)

Juuri niin se on, että kateellinen löytää aina jonkun kohteen tunteilleen. Jos kateellinen luonne saa haaveilemansa kaukomatkan, hän on hetken päästä kateellinen jostain muusta. Km

Tämä on sitä luonnon valintaa. AP:n kaltaiset luuserit vain pähkäilee miksi muilla on ja itsellään ei, kuitenkaan tekemättä asialle mitään.

Kun se on vaan sattumaa, että millaiseen perheeseen syntyy. 30, yritä tajuta, että en mä ole niille kateellinen, jotka ovat tyhjästä ponnistaneet, vaan niille jotka ovat saaneet rikkaan perheen. Onko ongelmia luetun ymmärtämisessä?

Mitä Se kateus sulle antaa? Eikö olisi fiksumpaa ja mielekkäämpää käyttää sama energia oman elämänlaadun parantamiseen kuin tuhlata elämä suremalla tuollaista. Kateudella pilaat kaiken mutta oma valintahan tämäkin.

Hyvin harvalla on varakkaat vanhemmat jotka tukevat taloudellisesti. Kyllä se on jokaisen omista valinnoista kiinni millaiseksi elämä muovaantuu. Suomessa on kyllä köyhänkin mahdollista opiskella hyvään ammattiin. Ja aika harvassa ovat myös ne, jotka puolison siivellä elelevät leveästi. Ihme ruikutusta tuollainen kateus. Jos omaan elämään ei ole tyytyväinen, niin sille voi aina tehdä jotain. Itsekin opiskelen nyt työn ohessa korkeakoulututkintoa ja ikääkin on jo 36v. Ja lapsia neljä. Miehellä on hieman parempi palkka kuin minulla mutta mitään varakkaita ei todellakaan olla. Onnellisia ollaan ja siihen ei rahaa tarvita.

Elämä on lyhyt. Kamalaa jos pitää tuhlata se köyhäilyyn.

Mun ainoa elämä.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 12:28"]

Hyvin harvalla on varakkaat vanhemmat jotka tukevat taloudellisesti. Kyllä se on jokaisen omista valinnoista kiinni millaiseksi elämä muovaantuu. Suomessa on kyllä köyhänkin mahdollista opiskella hyvään ammattiin. Ja aika harvassa ovat myös ne, jotka puolison siivellä elelevät leveästi. Ihme ruikutusta tuollainen kateus. Jos omaan elämään ei ole tyytyväinen, niin sille voi aina tehdä jotain. Itsekin opiskelen nyt työn ohessa korkeakoulututkintoa ja ikääkin on jo 36v. Ja lapsia neljä. Miehellä on hieman parempi palkka kuin minulla mutta mitään varakkaita ei todellakaan olla. Onnellisia ollaan ja siihen ei rahaa tarvita.

[/quote]

Mutta sinulla on mies! Et ole yksin. Ja vielä neljä lastakin tuomassa elämään iloa. Helppo siinä on sitten omaakin elämää rakentaa vielä lisää. Olet todella onnekas.

Siis aivan kauheeta. Tätä mäkin oon ihmetelly, että miten ihmeessä ei meidänkään kk palkat riitä mihinkään vaikka sitä rahaa oikeesti tulee paljon. kaipa nämä elämisen kulut syö tilit ja mitä suuremmat tulot niin sen suuremmat menot.

Ei se ole rikas jolla paljon on, vaan se jolta vähän puuttuu.

Kyllä harvassa on niin rikkaat perheet, että rahaa riittää aikuisten lasten hurvitteluihin! Omien lasteni ja työni kautta tunnen kymmeniä perheitä enkä nyt äkkiseltään muista yhtäkään tuollaista perhettä.

Itse olen ollut lapsuuteni, kouluikäni ja nuoruuteni hyvin tiukilla rahan suhteen; johtuen vanhempieni sairasteluista. Henkistä tukea kyllä olen saanut ja osaa antaa sille suuren arvon.

Opintolainalla opiskelin itselleni ammatin, samoin mieheni. Alusta alkaen itse olemme hankkineet oman asunnon.

Toivottavasti olen osannut kasvattaa omat lapseni positiivisuuteen ja itse yrittämiseen elämässä.

Kateellisuutta en ymmärrä ollenkaan; jokaisella on oma elämänsä. Sinun elämääsi ei kukaan muu voi elää etkä sinä muiden elämää. On sinun oma asiasi, minkälaiseksi elämäsi muodostuu niillä edellytyksillä, jotka on.

Ok. Minä tulen yh-perheestä ja mies duunariperheestä. Olemme opiskelleet yliopistossa ilman tukia. Säästin koko lukioajan kesätöistä saamani rahat ja tein välillä jotain töitä, esim siivoustyötä, myös opiskeluaikana. Varsinkin miehen perheellä on omaisuutta ja rahaa paljon enemmän kuin monilla akateemisilla, koska ovat pihejä, mutta eivät ole tukeneet poikaansa mitenkään. Päinvastoin, luulevat että raha kasvaa puussa meillä ja ollaan leuhkoja, vaikka miestäni vaatimattomampaa ihmistä saa hakea.

Minusta sinä olet tottunut liian helppoon. Kateus on luonteenpiirteesi. Tiesitkö, että koulumenestykseen vaikuttaa minun nähdäkseni pelkästään kuri? Ne lapset, joilla on kuri, pärjäävät paremmin. Ne joiden vanhemmat ovat vastuuntuntoisiia.

Tuletko sossupummiperheestä? Heidän ajattelutapansa on yleensä tuo että saan palkkaa 2 euroa (kun vähentävät palkastaan mitä saisivat asumistukea ja sossutukea jos eivät kävisi töissä, liioitellen tukia mutta antamatta kuitenkaan työpaikaansa jollekin toiselle, koska todellisuudessa mikään ei kelpaa.

Kyse ei ole siitä, että muilla on helpompaa ja rikkaat perheet, vaan siitä, että sä olet tekmisen sijasta päättänyt vain kadehtia ja valittaa. Teitä on paljon, jotka ette tee vaan valitatte. Kaikella sillä valittamiseen menneellä ajalla ja energialla tekee töitä ja siinä sivussa vaikka tuplamaisterit.

Opintoja voi suorittaa töiden ohessa tai opinto- ja asumituella sekä opintolainalla rahoitettuna. Niin ne muutkin tekee, jos ei ole perhettä tukena.

Jos taas ei ole motivaatiota kuin kadehtia, niin sillehän ei voi mitään.