Olen kateellinen muiden helposta elämästä

Omia yliopistokavereita kun mietin, niin yksi sai tukea perheeltään. Hän tuli duunariperheestä ja sai asua vanhempiensa maksamassa asunnossa. Siis ilmaiseksi. Muut kävivät töissä ja tulivat aika köyhistä perheistä, tosin alani on sellainen, että perinteisesti sitä opiskelevat muutkin kuin varakkaiden lapset (humanistinen).

Kuules aika moni yliopistokoulutettukin saa vain tuon 2000 e käteen :)

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 11:10"]

Oi että, kun kaikki muut syntyvätkin miljönäärien perheeseen.

Ei tässä itelläkään ole mikään rahalllisesti rikas lapsuus ollut, mutta olen saanut muutoin onnellisen lapsuuden.

Korkeakoulun kävin ja asumis+ opintotuen jälkeen käteen jäi 120€ ja sillä mentiin kuukausi.

Älä viitti valittaa, olet vain laiska ja ahne, ja haluat kaikki ilman panostusta.

[/quote]

peesi tälle

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 12:32"][quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 12:28"]

Hyvin harvalla on varakkaat vanhemmat jotka tukevat taloudellisesti. Kyllä se on jokaisen omista valinnoista kiinni millaiseksi elämä muovaantuu. Suomessa on kyllä köyhänkin mahdollista opiskella hyvään ammattiin. Ja aika harvassa ovat myös ne, jotka puolison siivellä elelevät leveästi. Ihme ruikutusta tuollainen kateus. Jos omaan elämään ei ole tyytyväinen, niin sille voi aina tehdä jotain. Itsekin opiskelen nyt työn ohessa korkeakoulututkintoa ja ikääkin on jo 36v. Ja lapsia neljä. Miehellä on hieman parempi palkka kuin minulla mutta mitään varakkaita ei todellakaan olla. Onnellisia ollaan ja siihen ei rahaa tarvita.

[/quote]

Mutta sinulla on mies! Et ole yksin. Ja vielä neljä lastakin tuomassa elämään iloa. Helppo siinä on sitten omaakin elämää rakentaa vielä lisää. Olet todella onnekas.

[/quote]

Nyt on, mutta nuorempana ei ollut. Ihan joutusin omillani pärjäämään. Olin myös 7 vuotta yhden lapsen yh ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Ja ihan hyvää elämää vietin silloinkin, vaikka välillä taloudellisesti olikin tiukkaa. Omasta asenteesta on paljon kiinni. Elämässä on paljon hyviä asioita, joita voi tehdä ja joista voi nauttia ilman että niihin kuluu paljon rahaa.

Ap kotisi perintö sinulle ei taida olla rahattomuus vaan asenne, ettei köyhä voi sitä ja tätä.

Kuten moni muukin, opiskelin monta vuotta ihan ilman vanhempien tukia niinkuin yhtä lukuunottamatta kaikki tuntemani ihmiset. Kävin töissä koko opiskeluajan, itse asiassa olen tehnyt töitä 13-vuotiaasta asti, enkä todellakaan koeolevano mitenkään erityisen huonossa asemassa. Samanlaisista duunariperheistä lähes kaikki ovat, harvoilla on varakkaat vanhemmat ja vaikka olisikin, se ei takaa omaa elintasoa.

Muuta asennettasi. Ei muiden elämän helppoudesta tai vaikeudesta voi ulkopuolelta tietää mitään.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 11:37"]

Mua aina ärsyttää lukee tälläsiä alotuksia. Muiden ihmisten elämä ei ole niin helppoa,  toiset vaan ovat valmiita tekemään rutkasti töitä sen eteen että saavuttaa unelmansa. Sä olet liian laiska tekemään mitään niiden eteen, ja sitten mariset siitä kuinka sulla pitäis olla helpompaa. 

Hakiessani yliopistoon mä käytin 10 tuntia päivästä pääsykokeeseen valmistautumiseen, samoin kuin moni muu joka sinne halusi. Nyt opiskellessa teen paljon tötiä että saan opiskelut ja työt sovitettua yhteen, ja oho, joku muukin joutuu tulemaan toimeen viikonlopputöillä ja opintotuella! Ei juuri kukaan muukaan saa vanhemmiltaan mitään sponssia, riippumatta siitä oliko vanhemmat köyhiä vai ei. 

Lakkaa kadehtimasta muita kun faktaa on se että sä olet vain laiska ja saamaton ihminen. Ei kellään muulla ole sen helpompaa.

[/quote]

Peesi tälle. 

Mun huomio on juuri se että eniten sponssia saavat ne, jotka eivät ole jaksaneet opiskella tai poistua lapsuudenpaikkakunnalta. He jotka kadehtivat muita eniten.

Kaikki minun tuntemat yliopisto-opiskelejat tekevät helvetisti työtä. Ensinnäkin perse kiinni tuolissa puolen vuoden ajan 8-8. Kirjastossa. Sen jälkeen minuuttiaikataulua töiden ja opiskelun välillä.

Inhotan tällaisia aloituksia ja kateutta. Ja huom, en ole itse kunnianhimoinen enkä hyväpalkkaisessa työssä, koska se kunnianhimo puuttuu. Siksi minulla ei ole oikeutta kadehtia, enkä kadehdi, koska olen kuitenkin opiskellut ja sen verran työtä tehnyt että tiedän että mikään ei tule kenellekään helpolla.

Joku voi päästä herrakerhoon mutta siinäkin menettää varmasti sielunsa, omatuntonsa, jos kaiken saa anteeksi ja mokien jälkeen saa aina vaan parempaa liksaa.

Sulla on kyllä aikamoinen marttyyri-asenne. Kai ymmärrät, että SUURIN OSA opiskelijoista ei opiskele vanhempiensa rahoilla? Se on pieni prosentuaalinen määrä, joita vanhemmat sponssaa.

Mun kotiolot oli lapsena ihan hyvät ja olen ihan keskituloisesta perheestä, mutta vanhemmat tekivät ennen omilleni muuttoa selväksi, että rahahanat menee kiinni sitten kun muutan pois kotoa. Niin, no kirjoitin ensin ylioppilaaksi ja sitten valmistuin ammattikorkeakoulusta ihan ilman vanhempieni sponssaamista. Kelalta tuli opintotukea + kävin töissä sen verran kuin sai käydä ilman, että menettää tuet. Amk:ssa jouduin lisäksi ottamaan vikaksi vuodeksi opintolainaa.

En nyt ihan ymmärrä, miten se elämä on sua jotenkin enemmän kolhinut kuin ketään muuta, ethän sä edes yritä??

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 13:08"]

Sulla on kyllä aikamoinen marttyyri-asenne. Kai ymmärrät, että SUURIN OSA opiskelijoista ei opiskele vanhempiensa rahoilla? Se on pieni prosentuaalinen määrä, joita vanhemmat sponssaa.

Mun kotiolot oli lapsena ihan hyvät ja olen ihan keskituloisesta perheestä, mutta vanhemmat tekivät ennen omilleni muuttoa selväksi, että rahahanat menee kiinni sitten kun muutan pois kotoa. Niin, no kirjoitin ensin ylioppilaaksi ja sitten valmistuin ammattikorkeakoulusta ihan ilman vanhempieni sponssaamista. Kelalta tuli opintotukea + kävin töissä sen verran kuin sai käydä ilman, että menettää tuet. Amk:ssa jouduin lisäksi ottamaan vikaksi vuodeksi opintolainaa.

En nyt ihan ymmärrä, miten se elämä on sua jotenkin enemmän kolhinut kuin ketään muuta, ethän sä edes yritä??

[/quote]

Niin piti siis sanoa, ETTEI menetä tukia :D ja ihan omillani asuin sekä lukion- että amkin.

Kun  opiskelu ei takaa hyvää tulotasoa. Tiedätkö mitä on akateeminen työttömyys?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 12:47"]

Kuules aika moni yliopistokoulutettukin saa vain tuon 2000 e käteen :)

[/quote]

Joo ei toi 2000e käteen ole mikään huono. Itse sain urani alussa huomattavasti vähemmän ja olin silti onnesta soikeana, kun olin tottunut opiskeluajan tuloihin.

Opiskelu vaatii joustamista. Itse elän 1000€/kk sinkkuna. En tee töitä opiskelun ohella, kesällä sitten paahdetaan elämisrahat seuraavalle opintovuodelle. Valitsen opiskelun ja hetkellisen kituuttelun täysipäiväisen tulonlähteen sijaan, se on valinta jonka jokainen itse tekee.

Mutta mitenkäs tästä kateuden tunteesta pääsisi sitten eroon? Vihaan sitä tunnetta, ettei voi olla tyytyväinen siihen mitä on. En tiedä helpottaisiko se minulla sitten kun saisin opiskelut päätökseen ja pääsisin työelämään keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Vai olisinko sitten taas jostain muusta kateellinen? Yrittänyt olen ja tehnytkin asioita oman onneni eteen, nyt vain olen niin väsynyt siihen. Ongelma on nimenomaan se, että näyttää kuin muilla se onni ei olisi niin kamalan työn takana. Vai onko tämäkin mun oman pään sisällä? Tai ylipäätään minusta tuntuu, että minun täytyy tehdä enemmän töitä kaiken eteen, eikä siltikään onnistu. Se väsyttää.

En tiedä, ehkä koen vastoinkäymiset liian raskaasti enkä ole vielä entisestä toipunut, kun seuraava jo iskee. Positiivinen ihminen luultavasti tässä vaiheessa jo porskuttaa eteenpäin tyytyväisenä eikä anna vastoinkäymisten lannistaa itseään.

Huh huh kun kuulostaa kauhealta marinalta! Haluaisin tosissaan eroon tästä kateuden tunteesta ja pessimismistä, koska ne todellakin "syövät naista". Eihän noista tunteista mulle mitään hytötyä ole, mutta mieleen ne vain hiipivät salakavalasti.

Itselläni on toiminut tavoitteet. Ei unelmat, vaan tavoitteet. On se sitten opiskelua, työtä tai vapaa-aikaa koskevaa. Mikä tekisi sinut onnellisemmaksi kuin nyt? Itselläni oli kateuden kanssa ongelmia myös, kunnes tajusin, että kateuteni johtuu siitä, että tunnen itseni saamattomaksi, koska en tavoittele unelmiani. Tavoitteet voivat olla pieniä tai suuria. Jos nyt päätät, että ensi vuonna haet opiskelemaan alaa x, mutta raha-asia on kynnys, tee budjetti. Mihin kaupunkiin haet, paljonko siellä olisi asumiskustannukset, paljonko menee muihin laskuihin rahaa, ruokaan ym, ala säästämään tulevaa varten. Kyllä se siitä :)

-52

53, tuo on täysin normaalia ja menee ohi, kun valmistut ja menent tekemään mielekästä työtä oikealla palkalla.