Lue keskustelun säännöt.
olenko hullu, kun haluaisin olla TODELLA SAIRAS ja päästä osastolle?
26.05.2014 |
Vanhemmat yritti saada mut osastolle masennuksen ja epätyypillisen syömishäiriön (oksentelen, paastoan, ahmin) takia osastolle, mutta sanoivat etten ole tarpeeksi sairas (tai eivät nyt suoraan sanoneet, mutta kiertoteitse kyllä).
En tiiä miksi, mutta siitä tuli kamala olo. Olo, etten oo tarpeeksi sairas tai tarpeeksi onnistunu syömishäiriössä (oh god, miten siinä voi edes onnistua?). Kuitenkin, mulle tuli heti ajatuksia että "vielä mä näytän noille, en syö enään mitään tai jos syön, oksennan KAIKEN ulos" ja muuta tän suuntasta. Pieni järjen ääni sanoo että hei, lopeta toi, mutta toinen vahvempi 'ääni' haluaa olla sairaampi. Enkä tiiä miksi, kuka nyt hemmeti sairas haluais olla? Mikä mua vaivaa? Jotenki päässäkin vaan pyörii kuvat "ihanan sairaista" tyttöjen ja poikien kuvista nenämahaletkuissa jne.
Apua älkää haukkuko mua nyt ihan lyttyyn, vaan kertokaa onko muilla koskaan ollu tällästä D--: Irl en kuitenkaan ole näistä asioista avoin, en puhu mun asioista kenellekkään muulle paitsi lääkäreille (niukin naukin).
Kommentit (14)
[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 21:34"]
Mun siskolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja välillä itse haluaa hoitoon, lähinnä masennuskausina. Ei ole väärin haluta apua, mutta sairaalassa olo ei mitään ruusuista ole.
[/quote]
Kyllä mä tiedän ettei siellä ole ruusuista, eikä se apu jotenki ole ainoa mitä mä haluan... Tai ehkä mä haluan että mut otetaan tosissaan, en tiiä. Ääh, ei tässä oo mitään järkeä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sepä siskollakin on hakusessa, että joku ottaisi tosissaan! No itsemurha yritysten jälkeen otetaan tosissaan...
Niin ja mieli haluaa olla sairas, koska se on tuttua ja turvallista.
2
Ehkä tuo kaipuu olla niin sairas että pääsisit osastohoitoon on yksi osa sairautesi oiretta. Olisiko sinun mahdollista päästä esim. avohoidon päivätoimintaan?
Et ole hullu, olet vain nuori ja ymmärtämätön. Minä olen ollut todella sairas ja osastolla 3 viikkoa (en syömishäiriön takia, vaan sydänsairauden) ja siellä oli kamalaa. Olin todella onnellinen kun pääsin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli joskus tavallaan sama ongelma, elin todella paskassa suhteessa ja elämä oli muutenkin onnetonta. Yritin hakea apua masennukseen, sitä en saanut ja samana iltana napsin sellaisen määrän lääkkeitä( tämä ex oli huumeiden käyttäjä, itse en) että norsukin olisi kupsahtanut---> 4pvää koomassa sairaalassa letkuissa ja kun siitä tokeni, loppui noi ajatukset täysin ja herääminen olikin kliseisesti loppuelämäni ensimmäinen päivä. Nykyään kaikki on aivan toisin ja yritän päivittäin muistaa olla kiitollinen että olen tässä nyt ja suht terveenä, suht vähillä vaurioilla selvinneenä.
Ap, mulla on samat fiilikset. Elämä on vaikeaa, sairastan tosi vaikeita juttuja psyykkisesti ja napsin lääkkeitä päivittäin pakon edessä. Haluaisin jonnekin hetkeksi rauhoittumaan, jonnekin jossa joku muu huolehtisi asioista ja saisi edes ruoan eteen valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat ehkä huomiota ja huolenpitoa osaksesi sairaudellasi, mikä on ihan ok. Varmaan olet jäänyt joskus paitsi ja nyt yrität kompensoida.
Ei siinä mitään epänormaaliakaan ole.
Syömishäiriöt on usein peruja kontrollintarpeesta, halusta hallita omaa vartaloa ja elämää, kun se ehkä jollakin muulla alueella on riistetty.
Halu olla hyvä jossakin, halu saada joku asia omaan hallintaan.
Siksi on luonnollista, että tuntee itsensä loukatuksikkin, kun sanotaan, ettet ole tarpeeksi sairas.
Onhan se isku juuri siihen mitä kovasti on yrittänyt saavuttaa. Tulee pettymyksentunne, ettei ole tarpeeksi hyvä tässäkään, ja tarve kontrolloida entistä enemmän vartaloaan.
Toivoisin vain, että kaikki sairastuneet ymmärtäisivät, että he ovat hyviä juuri sellaisina kuin on. Haluaisin, että he ymmärtäisivät olevansa arvokkaita ihmisiä, vaikka sitä ei koskaan olisi heille kerrottu.
Toovoisin, että kenekään ei tarvitsisi tuhota itseään saadakseen kaikille meille välttämätöntä huomiota, hyväksyntää ja välittämistä.
Toivoin ap, että pääsisit hoitoon ja saisit siellä tukea sairaudestasi toipumiseen. Käytkö jo terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kuulostaa siltä että susta tuntui että sun sairautta vähäteltiin kun ei otettu osastolle, muttei se niin ole, osastolle otetaan lähinnä niitä jotka ovat itselleen tai toisille vaaraksi (psykoosissa olevat, välittömässä itsemurhariskissä olevat) ja valitettavasti nykyään kaikille painotetaan avohoitoa.
Saatko kuitenkin apua sairauksiisi? Lääkärillä käyt, mutta esim. keskusteluapua tai psykoterapiaa? Siellä voisit tulla kuulluksi. Se on kyllä harmi että usein ihmisen hätään ei vastata, osittain resurssien puutteesta sekin varmaan johtuu. Mutta vaadi keskusteluapua/terapiaa, siihen sulla on oikeus, lääkityksen lisäksi. Ei tarvitse olla vielä sairaampi, vaan sun kuuluu saada apua.
Jos et ole eläimille allerginen, suosittelisin jonkun elävän olennon hoivaamista. Koira tai kissa tai poni/hevonen, ratsastusterapiakin. Kun pääsee irti siitä omaan napaan tuijottamisesta ja saa hyväksyntää ja rakkautta siitä riippumatta, minkä näköinen tai painoinen on tai miten kovasti yrittää itselleen tai muille kelvata tai miten paljon suorittaa. Mitä huonompi päivä, sitä enemmän esim. koira hakee läheisyyttä ja lohduttaa. Koiran tai kissan hoivaaminen ja silittely saa mielen rauhoittumaan, hyvänolon hormonit erittymään ja mielialan kohoamaan, tästä on ihan tutkimusnäyttöäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 22:06"]
Jos et ole eläimille allerginen, suosittelisin jonkun elävän olennon hoivaamista. Koira tai kissa tai poni/hevonen, ratsastusterapiakin. Kun pääsee irti siitä omaan napaan tuijottamisesta ja saa hyväksyntää ja rakkautta siitä riippumatta, minkä näköinen tai painoinen on tai miten kovasti yrittää itselleen tai muille kelvata tai miten paljon suorittaa. Mitä huonompi päivä, sitä enemmän esim. koira hakee läheisyyttä ja lohduttaa. Koiran tai kissan hoivaaminen ja silittely saa mielen rauhoittumaan, hyvänolon hormonit erittymään ja mielialan kohoamaan, tästä on ihan tutkimusnäyttöäkin.
[/quote]
Oi, tuo toimii, kokemusta on!
Käyn nykyään polilla aina sillon tällön juttelemassa (muutaman kerran kuukaudessa) juttelemassa. Ap
Mun siskolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja välillä itse haluaa hoitoon, lähinnä masennuskausina. Ei ole väärin haluta apua, mutta sairaalassa olo ei mitään ruusuista ole.