Ootteko aikuisina koskaa sanonu suorat sanat lahjoista?

Aikuisena pitäs olla jo sen verran tapoja että pitää mölyt mahassaan

En ole mutta kerran vaihdoin miehen hankkimat kultakorut toisiin, koska ajattelin, että on harmi, jos kalliita koruja ei voi pitää. Olivat täysin sopimattomia mm. kaulakoru niin lyhyt, että kuristi kurkkua. Kiva, että olin miehen kuvitelmissa sellainen joutsenkaula:)

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena pitäs olla jo sen verran tapoja että pitää mölyt mahassaan

Miksi?

En osaa kuvitella että voisin loukkaantua tai pettyä lahjasta. Onneksi meidän lähipiirissä ei ole tapana mitään kallista ostaa, vaan jotain pientä käyttötavaraa yleensä. Aina kiitän kauniisti. Jos ei lahjalle löydy käyttöä, annan vähin äänin eteenpäin jossain vaiheessa tai laitan pois. En halua pahoittaa kenenkään mieltä, joka on halunnut vaan ilahduttaa minua. Makuja on monia joten aina ei toki mene lahjat nappiin. Mutta en anna mitään vaatimuslistoja vaan ostan itse itselleni tärkeät hankinnat.

Vierailija kirjoitti:

En ole mutta kerran vaihdoin miehen hankkimat kultakorut toisiin, koska ajattelin, että on harmi, jos kalliita koruja ei voi pitää. Olivat täysin sopimattomia mm. kaulakoru niin lyhyt, että kuristi kurkkua. Kiva, että olin miehen kuvitelmissa sellainen joutsenkaula:)

No ne lyhyet ketjut on halvempia kuin pitkät :)

Olen jo vuosia yrittänyt kertoa veljeni perheelle ettei lahjoja aikuisille, itse olen antanut vain lapsille jotain pientä. Silti nämä jaksaa kantaa selkä vääränä paljon krääsää meille ja etenkin vanhalle äidilleni, tavaroita joista kenellekään ei ole mitään hyötyä. No mulle aivan sama että heittävät rahansa hukkaan, vien tarpeettomat rojut kirpparille mutta saavat kyllä kerätä itse romunsa pois äitini talosta kun se aika tulee.

En voi sietää tuollaista kulutuskulttuuria.

Puoliso on vuosia yrittänyt nätisti sanoa äidilleen, että me ei tarvita mitään tavaraa (kuka viisikymppinen tarvitsee?) ja että jos jotain pitää hankkia, niin jotain kuluvaa tai lahjakortti. Ei onnistu ja joka vuosi menee kirpputorille näitä anopin ostoksia. Pitää olla paljon paketteja ja jokaisessa jotain pörrösukkaa, kippoa ja kuppia. Vääränkokoisia ja -näköisiä vaatteita, jostain saatuja ja kierrätettyjä rasvoja, vitsikkäitä sarjakuva-aiheisia tilpehöörejä, polyesteria polyesterin perään. Välillä tuntuu ymmärtävän asian ja komppaa, että ei osteta mitään turhaa. Sitten tulee joulu ja kaikki on taas unohdettu.

Itse kiitän jokaisesta lahjasta, mies on suorasukaisempi, minkä seurauksena anoppi usein sitten itkeä tirauttaa. Ei ole kivaa.

Lahjoja on monenlaisia ja en kyllä itse pidä suutani kiinni jos saan jonkun lahjan, joka on annttu vain koska pitää jotain antaa ja jos siihen on vielä kätketty välinpitämättömyyden ajatus.

Esim sain eräänä jouluna mieheni siskolta kulhon jonka reunassa oli halkeama. Siihen oli laitettu kortti, sori, rikki menny mut varmaa sulle kelpaa vaik hedelmille.

Ostin vanhojen hedelmien pussin ja vein niinee kulhon takaisin tapaninpäivänä.

Vaihtanut olen, esim kirjan, joka minulla jo oli, mutta siitäkin kiitin. Lisäksi siskoni oli pitänyt kuitin juuri siltä varalta, että olen jo lukenut tuon.

Miksi niistä pitäisi jotain sanoa? Miten sua,ap, haittaa saada lahja, joka ei miellytä?

t.kristallikissa

Ei ole tapana valittaa jos ilmaiseksi jotain saa. En ole lapsiakaan palauttanut synnärille vaikka niistä ei tullut mitään sellaista kuin halusin ja yksi oli tosi rumakin syntyessään. Olin vaan hiljaa ja olen yhä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tapana valittaa jos ilmaiseksi jotain saa. En ole lapsiakaan palauttanut synnärille vaikka niistä ei tullut mitään sellaista kuin halusin ja yksi oli tosi rumakin syntyessään. Olin vaan hiljaa ja olen yhä.

Nimenomaan. Olisipa törkeyden huippu suuttua sellaisesta, minkä ilmaiseksi saa. Paljon parempi mieli tulee antajalle, jos kiittää kauniisti pitipä lahjasta, taikka ei.

t.kristallikissa

Mutta toisaalta mun on helppo sanoa, kun sain mummiltani aikuisena joululahjaksi aina 500e. Ja kun sain lapsia, heidän lahjojensa ostoa varten mummi antoi 200e per lapsi. Siinä on aivan sama, mitä joku muu sitten antoi :) Mutta toisaalta en silti koe, että lahjasta voisi suuttua, tai ettäolisin saanut kiukkua nostattavia lahjoja ikinä.

t.kristallikissa

Mistäköhän se tulee, että lahjoja jaetaan jouluna?

Eihän sen pitäisi olla meteriaalinen juhla.

Mitä vanhemmaksi tullaan niin sitä vaikeammaksi lahjojen hankkiminenkin on.

Hirveää stressiä lahjojen takia.

Suorat sanat sanotaan ap silleen että ilmoitetaan ettei halua lahjoja eikä ota sellaisia vastaan. Sen jälkeen ei tartte enää sanoa mitään. Ratakisko väännetty.

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän se tulee, että lahjoja jaetaan jouluna?

Eihän sen pitäisi olla meteriaalinen juhla.

Mitä vanhemmaksi tullaan niin sitä vaikeammaksi lahjojen hankkiminenkin on.

Hirveää stressiä lahjojen takia.

Toi o kyllä ihan itse aiheutettua stressiä sitten. Fiksut pärjää ilmankin.

Puolisolle olen yrittänyt sanoa, ettei osta mitään vimpainta tai hilavitkutinta minulle. Tein sen aika selväksi aikoinaan. Haluan itse valita esim. käyttöesineet joita tarvitsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän se tulee, että lahjoja jaetaan jouluna?

Eihän sen pitäisi olla meteriaalinen juhla.

Mitä vanhemmaksi tullaan niin sitä vaikeammaksi lahjojen hankkiminenkin on.

Hirveää stressiä lahjojen takia.

Toi o kyllä ihan itse aiheutettua stressiä sitten. Fiksut pärjää ilmankin.

Toi stressi on juuri sitä, jos toiset ovat kiittämättömiä. Ei tyhjästä syntynyt.

Stressi on myös sitä, kun ei osaa oikein hankkia mitään. Jotain, kun pitäisi väkisin keksiä.

Mieheni äidillä on surkea maku ja ostelee meille aivan turhaa krääsää pienestä eläkkeestään. Nytkin jouluna lahjaksi tuli mm. ehkä kympin maksanut nikkelikoru (molemmilla nikkeliallergia eikä mitään tunnesidettä villieläimeen, joka oli korussa) sekä kirja, jonka omistamme jo (kysymällä olisi selvinnyt, meillä on oikeasti useita kirjahyllyjä täynnä kaikenlaista ja anoppi tietää tämän). Joka vuosi kiitämme lahjoista, mutta viemme ne kierrätykseen. Tänä vuonna krääsä ärsytti erityisesti, ja melkein sanoin suoraan mielipiteeni, mutta lopulta nielin ärsytykseni. Jos on ihan pakko tuhlata rahaa aikuisten lahjoihin, miksei antaisi sitten vaikka kahvia tms. käyttötavaraa? Miksi jotain halppiskrääsää tai huumorilahjoja? Äh.