Joensuun sosiologianopiskelijat ja HY:n joukkosurman suunnittelu?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:02"]Yliopistossa on usein jopa törkeämpää syrjimistä kuin muualla. Osa kuvittelee olevansa jotain ihme menestyjiä kun ovat oikein yliopistossa ja sitten katsotaan paheksuvasti sellaisia vähän luuserimman oloisia. Ydinporukka tosiaan pyörittää aineyhdistyksen tms. toimintaa ja aika helposti sää jätettyä ei-toivotut täysin ulkopuolisiksi. Moni on vielä yksin uudella paikkakunnalla ja siinä tosiaan voi syrjätyä täydellisesti.

[/quote]

Voin niin allekirjoittaa tämän! Oivana esimerkkinä on kaikissa vaaleissa "ystävälliseksi, kaikkien kanssa toimeen tulevaksi" itseään tituleeraava järjestöaktiivi, joka ei edes moikkaa minua vaikka ollaan samalla vuosikurssilla ja alkuaikoina jopa juteltu. Hän on oppikirjaesimerkki yliopistokiusaajasta: tyypillisesti mukatosikiva, mutta vain valitulle sisäpiirille ja niille kenestä voi hyötyä. Loput saavat sitten tuta sen oikean luonteen.

No ei kukaan henkisesti normaali ihminen mene mukaan suunnittelemaan mitään joukkomurhaa, vaikka jäisi ilman seuraa uudessa yliopistokaupungissa. Tai vaikka olisi jätetty ulkopuolelle. Tai kiusattu. Haloo...

Syyttömien ihmisten joukkomurhaaminen on aivan toisen luokan rikos ihmisyyttä vastaan kuin porukasta ulos sulkeminen, vaikka kiusaamista vastustankin.

Itsellänikin on ollut vaikeuksia löytää opinnoista omaa porukkaa, mutta siihen vaikuttaa monta tekijää ja myös oma persoonallisuuteni. Ei ole hetkeäkään käynyt mielessä, että syy yksinjäämiseeni olisi muiden harteilla. (En tietenkään tiedä, millainen tilanne on ollut syytetyn kohdalla.)

Joukkomurhaamisen suunnitteleminen on merkki järkkyneestä mielestä, johon kiusaaminen on voinut olla osasyy. Toisaalta mieleltään järkkynyt voi kokea olevansa "kiusattu" vaikkei kukaan olisi tahallisesti kiusannutkaan.

Mielenterveyspalveluihin vaadittaisiin lisää resursseja.

Allekirjoitan! Ja näitä tyyppejä on paljon. Osa ei keinoja kaihda menestyäkseen. 

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:13"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:02"]Yliopistossa on usein jopa törkeämpää syrjimistä kuin muualla. Osa kuvittelee olevansa jotain ihme menestyjiä kun ovat oikein yliopistossa ja sitten katsotaan paheksuvasti sellaisia vähän luuserimman oloisia. Ydinporukka tosiaan pyörittää aineyhdistyksen tms. toimintaa ja aika helposti sää jätettyä ei-toivotut täysin ulkopuolisiksi. Moni on vielä yksin uudella paikkakunnalla ja siinä tosiaan voi syrjätyä täydellisesti.

[/quote]

Voin niin allekirjoittaa tämän! Oivana esimerkkinä on kaikissa vaaleissa "ystävälliseksi, kaikkien kanssa toimeen tulevaksi" itseään tituleeraava järjestöaktiivi, joka ei edes moikkaa minua vaikka ollaan samalla vuosikurssilla ja alkuaikoina jopa juteltu. Hän on oppikirjaesimerkki yliopistokiusaajasta: tyypillisesti mukatosikiva, mutta vain valitulle sisäpiirille ja niille kenestä voi hyötyä. Loput saavat sitten tuta sen oikean luonteen.

[/quote]

Tulipa heti mieleen tämä keissi: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Opiskelija+s%C3%A4ikytti+toverinsa+leikkiaseella+Rovaniemell%C3%A4/1135249608472

Linkatusta jutusta ei ilmene, mutta tämäkin oli sosiologian opiskelija, joka oli pitkään netissäkin omalla nimellään erittäin aktiivinen. Kuulemma kaikki syrjivät ja potkivat päähän eikä ymmärtänyt ihmisiä. Ilmeinen asperger.

Johtopäätös: Sosiologiaa opiskelemaan hakeutuu myös ihmisiä, jotka eivät osaa olla toisten kanssa. Luulevat sieltä löytävänsä vastauksen aiheeseen eivätkä tietenkään löydä kuin pölyisiä kirjoja. Katkeroituvat siitä ja alkavat sekoilla.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:08"]

Tunnen pari nuorta joista jo lapsena näki että ovat outoja, teininä olivat kummallisia ja aikuisina sitä edelleen. Kaikilla ei kulje hissi vintille saakka.

[/quote]

Olen varmaan yksi näistä tapaamistasi kummajaisista. Tosin voin ilmoittaa, että hissi kyllä kulkee, kummallisuuksista huolimatta.

Pari kolme vuotta sitten tulin todenneeksi parille opiskelutoverille, että milloin lie Suomessa tapahtuu ensimmäinen yliopistoammuskelu. Pitivät varmaan puhettani sekopäisenä, lieköhän ajattelivat, että itse alkaisin ammuskella. Välillä yliopistolla oleminen ahdisti, koska tiesi, että kuka tahansa pystyisi tulemaan sisään, jos moista suunnittelisi. Monen näkemäni luentosalin etuosassa on kyllä hätäuloskäynti, mutta mitä jos joku tulisi ampumismielessä sisään ja alkaisi räiskiä hätäuloskäynti on aika avonaisesti tarjolla ja pakenijat helposti ammuttavissa.

Tällaisia ajatuksia olen ajatellut. Ilmeisesti huoleni ei ollut täysin turha.

Olen yliopisto-opiskelija ja mielestäni aivan tavallinen ihminen. Opiskelen humanistista alaa. Olen ollut muutamilla kursseilla samojen naamatuttujen kanssa. Näistä osa vaikuttaa todella sulkeutuneilta: eivät koskaan tervehdi (vaikka oltaisiin juuri edellisellä kerralla keskusteltu seminaarissa), eivät katso silmiin, jos jotain yrittää kysyä seminaarihuoneen ulkopuolella. Jos heihin törmää kirjastolla, näkee kaukaa kuinka he välttelevät jotta ei vaan tarvitsisi tervehtiä tai sanoa jotain.

Sosiaalisesti estyneihin ja varautuneisiin ihmisiin (jotka muuten aika usien sen ujouden takana halveksivat muita) on yksinkertaisesti vaikeaa tutustua.

Aika pian sitä luovuttaa tällaisten suhteen, ja juttelee niiden kanssa, joilta saa edes jotain vastakaikua. 

Oon itse ollut ainejärjestöaktiivi ja varsinkin jälkikäteen miettinyt, miksi se joidenkin mielestä velvoittaa olemaan kaikkien kaveri. Kyllä mä aina olin (ja olen edelleen) ihan normaalin ystävällinen kaikille ihmisille, mutta ei se kuitenkaan tarkoita, että pitäisi olla joku sosiaalityöntekijän korvike. Jotkut antoivat niin katkeraa palautetta, että kun ei järjestetä sitä ja tätä ja suunnilleen haeta jengiä kotoa niihin tapahtumiin - no, jos osallistuu jollain tavalla toimintaan, pystyy vaikuttamaan siihen, mitä tapahtumia järjestetään, ja jos seuraa tiedotusta, voi tulla mukaan niihin tapahtumiin.

Ainejärjestätoiminta oli tosi hyvä tapa tutustua erittäin kattavasti oman alan opiskelijoihin (iso aine), mutta kyllä välillä joidenkin vaatimukset hämmästyttivät. Ei vastuuta tutustumisesta ja kaveripiirin hankkimisesta voi kuitenkaan sysätä toisten harteille.

Ja tämä viestini ei ole tarkoitettu erityisesti vastaukseksi mihinkään viestiin tässä ketjussa, tulipa vain mieleen.

Miten reilun parinsadan ihmisen vuosikurssi voisi muka toimia siten, että kaikki olisivat toistensa kanssa hyvää pataa ja kavereita keskenään? Opiskelen itse yhteiskuntatieteitä ja voin sanoa, että hyvä jos tunnen n. 20 ihmistä vuosikurssiltani. Aina löytyy myös niitä yksilöitä jotka eivät halua päästää lähelleen ja jättäytävät kaikesta ohjelmasta vapaaehtoisesti pois.

Oon aloittanut samaan aikaan Joensuussa yo.opinnot eli 2009. Eri ala, mutta pienet piirit joten voi olla että jos kasvot näkisi niin tunnistaisin

Oon aloittanut samaan aikaan Joensuussa yo.opinnot eli 2009. Eri ala, mutta pienet piirit joten voi olla että jos kasvot näkisi niin tunnistaisin

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:38"]

Oon itse ollut ainejärjestöaktiivi ja varsinkin jälkikäteen miettinyt, miksi se joidenkin mielestä velvoittaa olemaan kaikkien kaveri. Kyllä mä aina olin (ja olen edelleen) ihan normaalin ystävällinen kaikille ihmisille, mutta ei se kuitenkaan tarkoita, että pitäisi olla joku sosiaalityöntekijän korvike. Jotkut antoivat niin katkeraa palautetta, että kun ei järjestetä sitä ja tätä ja suunnilleen haeta jengiä kotoa niihin tapahtumiin - no, jos osallistuu jollain tavalla toimintaan, pystyy vaikuttamaan siihen, mitä tapahtumia järjestetään, ja jos seuraa tiedotusta, voi tulla mukaan niihin tapahtumiin.

Ainejärjestätoiminta oli tosi hyvä tapa tutustua erittäin kattavasti oman alan opiskelijoihin (iso aine), mutta kyllä välillä joidenkin vaatimukset hämmästyttivät. Ei vastuuta tutustumisesta ja kaveripiirin hankkimisesta voi kuitenkaan sysätä toisten harteille.

Ja tämä viestini ei ole tarkoitettu erityisesti vastaukseksi mihinkään viestiin tässä ketjussa, tulipa vain mieleen.

[/quote]

Joissain ainejärjestöissä nuo aktiivit muodostavat pienen sisäpiirin, jotka eivät haluakaan muita mukaan. Tapahtumista hädin tuskin tiedotetaan missään tai aivan viime tipassa, rahat halutaan käyttää pienen piirin juhliin.

Tuo mimmi on helsinkiläinen? Mulla on jokunen tuttu, joka opiskeli Joensuun yliopistossa mutta asui koko ajan Helsingissä. Etenkin Joensuun oikiksessa on paljon tällaisia etätenttijöitä. Eivät pääse porukoihin tietenkään ja monia syrjitään jopa henkilökunnan toimesta, mutta jostain syystä he eivät silti suunnittele täysin viattomien sivullisten tappamista oman itsemurhansa sivutekona.

Pohdin myös omaa kahta tutkintoani, joista kumpikaan ei tuottanut mulle ainuttakaan opiskelukaveria. Eipä silti tullut mieleen mennä jonkin eri yliopiston tiloihin räjäyttämään ihmisiä.

Juu kaikilla on varmaan väkivaltafantasioita kiusaajiaan kohtaan. Huonona päivänä tulee toivotettua toiset helvettiin. Mutta että hankkii ja opettelee käyttämään aseita, etsii anonyymisti samanhenkistä seuraa, tekee kaikki nuo järjestelyt, säilöö kotiinsa tuollaista tavaraa, jatkuvasti tietoisena siitä, että haluaa ja aikoo tehdä elävistä tuntemattomista ihmisistä ruumiita... Tälle neidille ei heru kyllä tippaakaan sääliä.

Typerintä oli kyllä parivaljakon uhoaminen, että he tekevät jotakin suurta. Ovat jotakin. Joopa joo... Luuserit. :D