Lue keskustelun säännöt.
"Kivoja" asioita mitkä sinun mielestäsi tuntuu hirveän vastenmieliseltä pakkopullalta?
Minulla tällaisia on esim. mökkeily ja joulu. Silti aina ihmiset yrittävät pakottaa kerta toisensa jälkeen mökkeilemään ja viettämään joulua.
Mitä on sinulla yleisesti kivaksi miellettyjä asioita mitä inhoat mutta aina tuntuu että niistä olisi "pakko" tykätä?
Kommentit (1397)
Suomalainen voi parhaiten, kun tuijottaa kengänkärkiään ja eristäytyy puhumattomuuteen.
Tästä kansallisaarteesta johtuvat suomalaisten kaikki ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähityö. Haluan jatkaa tätä etätyötä työurani loppuun saakka, mutta ei. Heti kun mahdollista, pitää siirtyä taas takaisin "normaaliin". En halua! Haluan olla yksin ja keskittyä työnteköön!
Tällä hetkellä "melkein kaikki." Ei juurikaan huvita kotoa lähteä mihinkään ja kivaksi tarkoitetut asiat ovat menettäneet makunsa. Ihmisten tapaaminen, kyläily, raittiin ulkoilman ja siitä energisen olon saaminen...
Joulun oltiin kylässä vain tapanina eikä ruoka ollut lainkaan hyvää. Olisi vain ollut parempi pysyä kotona.
Antaa ukolle pillua. Kaljanhajuisena hönkii niskaan ja vihjailee.
Kaikki työpaikan virkistystilaisuudet sekä työ- että vapaa-ajalla, häät ym. isot juhlat, ravintolaillat isolla porukalla ja seksi. Seksistä ei tarvitse stressata kun pysyy sinkkuna, ensin mainituista luistamiseen joutuu keksimään tekosyitä ettei pidettäisi epäkohteliaana tai outona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki työpaikan virkistystilaisuudet sekä työ- että vapaa-ajalla, häät ym. isot juhlat, ravintolaillat isolla porukalla ja seksi. Seksistä ei tarvitse stressata kun pysyy sinkkuna, ensin mainituista luistamiseen joutuu keksimään tekosyitä ettei pidettäisi epäkohteliaana tai outona.
Tässäpä syy, miksi olenkin tykännyt tästä korona-ajasta. Ei ole tarvinnut keksiä kieltäytymiseen tekosyitä. (Olen siis toinen kirjoittaja, mutta samat inhokit.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hierojalla käynti. En voi sietää vieraiden ihmisten kosketusta, saati sitten maaten yläosattomissa naama siinä pöytärinkulassa puristuneena.
Vierailija kirjoitti:
Kampaajalla käynti. Olen ainoa tuntemani ihminen, joka venyttää käyntivälejä siksi, että se ei ole mukavaa. Ensinnäkin pelkään, ettei lopputulos miellytä (koska niinkin on käynyt monta kertaa). Ja toiseksi en pidä kampaamoiden tuoleista, niskaa painavista pesualtaista, hiostavista suojaviitoista ja hiusten kiskomisesta leikattaessa.
Nämä kaikki, ja lisäksi vielä se, että en tykkää kampaajan kanssa juttelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mahdolliset hoitolahoidot ja kampaamokäynnit, joista ilmeisesti iso osa ihmisistä (naisista ainakin) nauttii. Minusta vain todella inhottavaa ja epämukavaa, ja aina sai pelätä mikä on lopputulos (joka kerta huonompi kuin itse tehden). Muutaman kerran siis olen kokeillut, kunnes totesin että hirveää paskaa eikä minun ole niissä pakko käydä.
En tiedä mikä minussa on vialla, mutta koen ettei Suomessa palvelutaso yksinkertaisesti riitä vastaamaan tarpeisiini mitä tulee esim. kauneushoitolakäyntiin. :/ Maksan esim. kasvohoidosta 60€, ja siinä sitten makaan ja koitan rentoutua, kun kasvojani käsittelee ihminen, jolla on tahroja työasussa ja kädet epäsiistit tai hieman tupakalta haisevat. Jos kysyn tai puhun jotain, kädet ihollani pysähtyvät yleensä kokonaan, kun työntekijä miettii vastausta, luontevaa keskustelua ei vaan synny. Sitten kokeillaan (koska sitähän se on, jossei säännöllisesti käy) hoitolakohtaisia ihonhoitotuotteita, joita työntekijä itse mainostaa maasta taivaisiin, mutta tulee kuitenkin valinneeksi vääränlaisen juuri minun iholleni. "Oho hups", kun muistutan erityisen herkästä ihostani (joka kyllä kestää mukisematta mm. K-kosmetiikkaa), ja äkkiä punoittavalta naamalta aineet pois karhealla pyyhkeellä jossa on liian kuumaa vettä kostutuksena. Sitten hierontaa, joka saa aikaan pyörryttämisen tunteen, ja lopuksi kassalle. Kassalla pakolliset pakkomyynnit juuri käytetyistä, mahdollisesti epäsopivista/keskinkertaisista tuotteista, pakollinen leimakortti (kellä on varaa käydä kymmenessä hoidossa puolen vuoden tai vuodenkaan sisään..?) ja ehkä jokin halpa tuotenäyte kotiin fiilisteltäväksi. Kiitti moi- eikä koskaan enää, ainakaan tuonne.
t. erityislahjakkuuteni on laadunvalvonta
Juuri näin. Kävin kerran. Naama alkoi kutittamaan jos siellä kosmetologilla aivan järkyttävästi. Pesi sen pois ja laittoi jotain toista tilalle.
Tulin kotiin, joudun pesemään kaiken pois heti ja seuraavina päivinä koko naamaiho kuoriutui pois, kuten jos olisi pahasti itsensä auringossa polttanut. Suuria valkoisia ihopalasia hilseili pois.
Never again. Parempi tulos kun sotkee sokeria oliiviöljyyn ja hieroo sillä ja pesee sen pois. Halvempaa ja helpompaa.
Olen siis mies. Yhden ainoan kerran noin kolmekymppisenä menin kosmetologille kylpylässä. Se oli mutsin suosittelusta ja hänen alennuskupongillaan. Tarkoitus oli parantaa jotakin epämääräistä punotusta otsassa ja muuallakin. Käyntiin sisältyi jotakin puhdistelua, puristelua ja aineiden levittelyä naamalle.
Lopputulos oli vielä pahempi ja laajempi punotus. Kävin lopulta ihotautilääkärillä, joka määräsi suullisesti otettavia antibiootteja kuukaudeksi. Niillä punotus parani alle viikossa. Toki söin loppuun kuurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keikoilla käyminen. Ystäväni on innokas livemusiikin seuraaja ja saa joskus ylipuhuttua minut seurakseen keikalle/konserttiin. Järkyttävimmät hetket koin kun erään useissa laulukilpailuissa toisen sijan napanneen neitokaisen keikka järjestettiin kotipaikkakuntani konserttisalissa. Ensinnäkin paikka tuommoisen poppirenkutuksen esittämiseen oli väärä, ja toisekseen olo oli koko ajan kiusallinen kun konserttiyleisö napotti penkeissään kuin tatit maassa ja esiintyjä tömisteli pienellä lavalla edestakaisin käsillään hutkien. Lopulta kannusti yleisöä bailaamaan mukana jolloin tottelevaisesti nousimme ylös ja otimme pieniä sivuaskelia ahtaiden penkkirivien välissä. Kerrassaan kammottavaa.
Toisen kerran lähdin mukaan joulukonserttiin. Oli kauniita joululauluja pohjoisessa asuvasta mummosta ja avaruudesta ja ties mistä mutta oli yhtälailla niin pitkästyttävää että meinasin nukahtaa.
Nautin kyllä suuresti musiikista esimerkiksi autolla ajaessa tai kotona hengaillessa, mutta livemusiikissa joku rassaa. Olen käynyt useilla keikoilla, myös niiden artisitien ja bändien keikoilla joista pidän mutta kun ei. Kaikki tuntuu hirveän teennäiseltä ja ärsyttävältä. Pitää jonottaa keikkapaikalle ja sieltä pois. Musiikki soi liian kovalla tai on miksattu päin peetä. Ja auta armias jos keikkaseurana sattuu olemaan artistin Suurin Fani, jolloin tottakai täytyy jäädä jonottamaan johonkin ylihinnoiteltuun meet&greetiin pääsyä että Suuri Fani pääsee puristamaan idolinsa hikistä kättä ja tyrkkäämään kouraan jonkun halpis suklaarasian ja itseaskarrellun taideteokse samalla kun itse törötät paikallasi vaivaantuneena ja vaihdat painoa jalalta toiselle.
Kerran minut juksattiin erääseen seminaariin/yleisötapahtumaan, jossa puhui eräs tunnettu suomalainen ihmissuhdeasioiden guru.
Itse puhuja heitti ihan asiallista ja mielenkiintoistakin settiä, mutta puheen lomassa oli vieressäistujien kesken käskettynä jatkuvasti jotakin ihme koskettelua ja puolelta toiselle heilumista. Molemmin puolin oli jotakin nitroille ja kamferitipoille tuoksahtavia mummoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pubissa oleilu kaljaa juoden. Lopetin sen kyllä jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta miksi edes ollenkaan niissä pubeissa tuli käytyä joskus viikonloppuisin.
Auringonpaiste on siedettävää ainoastaan silloin, jos saan olla sisällä eivätkä säteet osu minuun suoraan eivätkä minkään peilaavan pinnan kautta.
Lasten laulu on ihan hirveää.
Vierailija kirjoitti:
tuttavien / ystävien kanssa lomailu, varsinkin perheiden kanssa. Miksi ihmeessä haluaisin lomailla jonkun ystäväni miehen kanssa, jota hädintuskin tunnen ja yrittää sovittaa kaikkien aikataulut yhteen tai edes jotenkin yhteen, koska sen takia kai on lähdetty sinne yhdessä. Haluan olla lomalla rauhassa.
Tämä! Olen kohdallani tehnyt lapsiperheille selväksi, että heidän Esco-Jennican aikataulut eivät ole meidän perheen aikatauluja. Ei meillä kotona eikä lomilla. Olen saanut olla sittemmin rauhassa; välit meni.
Ja olen perheellinen itsekin.
Häät, olen kylläkin ollut aika harvoin, muuta joka kerta on ollut äärimmäisen tylsää.
Lahjat. Sekä antaminen että saaminen.
"Yllätykset".
Samat.