Lue keskustelun säännöt.
Anoppi halusi laittaa meille joulupöydän
25.12.2020 |
Ja kutsui perheemme syömään. Tarjolla oli taskulämpimiksi lämmitettyjä valmiita laatikoita (ilman mitään tuunausta), raa`aksi jäänyttä kinkkua, sillipurkki, juusto ja makkaraviipaleita. Niin ja valmista rosollia muovilaatikosta.
Pointti tässä jutussa ei ole paheksua anoppia, hän tarkoitti hyvää, vaan sitä että ei tuollaisia ruokia huvita syödä lainkaan. Olen mielummin syömättä, kuin täytän muutenkin täyttä vatsaani noilla. Eihän sitä tarvitse kaikkea itse laittaa, mutta voisi nyt vähän edes tuunata valmiita, jos niitä tarjolle laittaa.
Vai mitäpä olette mieltä?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän pettymyksesi, itse ajattelen samoin ruuasta ja kattauksesta. Harmillista on että edes oma mieheni ei ymmärrä että toivoisin että pöytä katetaan kauniisti etenkin juhlapäivinä ja tämä aiheuttaa pettymystä ja riitaa.
Jos kyläpaikassa tarjotaan eineksiä muovirasiasta en minä siitä sen kummemmin harmistu, jos en nyt ruuasta erityisemmin nauti. Yritän ajatella että jokainen on tehnyt sillä hetkellä parhaansa ja ihmisten takia sinne on menty, seura on kuitenkin mitä parhainta.
Siis hetkinen... Miksi sinä et voi kattaa juhlavammin ja jättää jäkättämättä kun asia on sinulle tärkeä eikä miehelle? Miksi asiasta tulee riitaa? Miksi sinun mielipide on parempi ja oikeutetumpi kuin miehen?
Esimerkki tältä joululta, eiliseltä. Mies teki aamupala. Olin vielä nukkumassa kun kävi herättämässä aamupalalle. Ilahduin, nousin ja menin keittiöön aamupalalle. Oli tehnyt riisipuuroa. Pöytään oli katettu myös muita aamupalatarpeita hänen paikkansa ympärille ostorasioissa. Itse sai ottaa lautasen ja kahvimukin kaapista. En minä muuta olisi toivonut kuin että pöytä olisi katettu niin että olisin kokenut itseni tärkeäksi. En jäkättänyt aamupalakattauksesta, nielin pettymykseni ja koin että turha edes herättää tuommoiselle aamupalalle. Söin ja kiitin. Ei minun eikä mieheni mielipide ole toista tärkeämpi, koen vain että mieheni ei koskaan niitä huomio vaikka olen niistä kertonut. Kun itse katan pöydän voin kaata vaikka maidon posliinikannuun jos niin halua.
Mitä hittoa, tuossahan on paljon huomioimista! Ja itse kerroit, että asiasta tulee riitaa. Taidat olla aikamoinen prinsessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän pettymyksesi, itse ajattelen samoin ruuasta ja kattauksesta. Harmillista on että edes oma mieheni ei ymmärrä että toivoisin että pöytä katetaan kauniisti etenkin juhlapäivinä ja tämä aiheuttaa pettymystä ja riitaa.
Jos kyläpaikassa tarjotaan eineksiä muovirasiasta en minä siitä sen kummemmin harmistu, jos en nyt ruuasta erityisemmin nauti. Yritän ajatella että jokainen on tehnyt sillä hetkellä parhaansa ja ihmisten takia sinne on menty, seura on kuitenkin mitä parhainta.
Siis hetkinen... Miksi sinä et voi kattaa juhlavammin ja jättää jäkättämättä kun asia on sinulle tärkeä eikä miehelle? Miksi asiasta tulee riitaa? Miksi sinun mielipide on parempi ja oikeutetumpi kuin miehen?
Esimerkki tältä joululta, eiliseltä. Mies teki aamupala. Olin vielä nukkumassa kun kävi herättämässä aamupalalle. Ilahduin, nousin ja menin keittiöön aamupalalle. Oli tehnyt riisipuuroa. Pöytään oli katettu myös muita aamupalatarpeita hänen paikkansa ympärille ostorasioissa. Itse sai ottaa lautasen ja kahvimukin kaapista. En minä muuta olisi toivonut kuin että pöytä olisi katettu niin että olisin kokenut itseni tärkeäksi. En jäkättänyt aamupalakattauksesta, nielin pettymykseni ja koin että turha edes herättää tuommoiselle aamupalalle. Söin ja kiitin. Ei minun eikä mieheni mielipide ole toista tärkeämpi, koen vain että mieheni ei koskaan niitä huomio vaikka olen niistä kertonut. Kun itse katan pöydän voin kaata vaikka maidon posliinikannuun jos niin halua.
Miksi ja miten asiasta tulee riitaa, jos et asiasta muka sano? Kyllä sinä osoitat pakosti jollain tavalla mieltäsi.
Miksi sinä et huomioi miehen toivetta siitä, että asiat voi järjestää eri tavalla?
Mies-parka, kokkas sulle aamupalan kuvitellen et ilahdut. Mut sinä keksit vaan mikä on pielessä. Häpeäisit!
No oli kai siinä jotain, mitä voi ottaa ihan vähän. Esim täyttää lautasen vihreällä salaatilla, vähän juustoa ja jotain leipää.
Vierailija kirjoitti:
Ne valmislaatikot nyt vaan on ihan hevonvitunpaskaa, miksi niitä kukaan edes syö, parempi olisi ostaa vaikka roiskeläppä. Ja alikypsä joulukinkku ei ole mehevä vaan ällö.
Just näin. On todella köyhää vetää eineksiä joulunakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oli kai siinä jotain, mitä voi ottaa ihan vähän. Esim täyttää lautasen vihreällä salaatilla, vähän juustoa ja jotain leipää.
En oikein ymmärrä tälläistä pakkosyöttöä. On pakko ottaa jotakin, on pakko maistaa kaikkia tarjottavia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oli kai siinä jotain, mitä voi ottaa ihan vähän. Esim täyttää lautasen vihreällä salaatilla, vähän juustoa ja jotain leipää.
En oikein ymmärrä tälläistä pakkosyöttöä. On pakko ottaa jotakin, on pakko maistaa kaikkia tarjottavia jne.
Etkö ymmärrä yhtään lukemaasi??? Et taida olla kovin fiksu.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän pettymyksesi, itse ajattelen samoin ruuasta ja kattauksesta. Harmillista on että edes oma mieheni ei ymmärrä että toivoisin että pöytä katetaan kauniisti etenkin juhlapäivinä ja tämä aiheuttaa pettymystä ja riitaa.
Jos kyläpaikassa tarjotaan eineksiä muovirasiasta en minä siitä sen kummemmin harmistu, jos en nyt ruuasta erityisemmin nauti. Yritän ajatella että jokainen on tehnyt sillä hetkellä parhaansa ja ihmisten takia sinne on menty, seura on kuitenkin mitä parhainta.
Siis hetkinen... Miksi sinä et voi kattaa juhlavammin ja jättää jäkättämättä kun asia on sinulle tärkeä eikä miehelle? Miksi asiasta tulee riitaa? Miksi sinun mielipide on parempi ja oikeutetumpi kuin miehen?
Esimerkki tältä joululta, eiliseltä. Mies teki aamupala. Olin vielä nukkumassa kun kävi herättämässä aamupalalle. Ilahduin, nousin ja menin keittiöön aamupalalle. Oli tehnyt riisipuuroa. Pöytään oli katettu myös muita aamupalatarpeita hänen paikkansa ympärille ostorasioissa. Itse sai ottaa lautasen ja kahvimukin kaapista. En minä muuta olisi toivonut kuin että pöytä olisi katettu niin että olisin kokenut itseni tärkeäksi. En jäkättänyt aamupalakattauksesta, nielin pettymykseni ja koin että turha edes herättää tuommoiselle aamupalalle. Söin ja kiitin. Ei minun eikä mieheni mielipide ole toista tärkeämpi, koen vain että mieheni ei koskaan niitä huomio vaikka olen niistä kertonut. Kun itse katan pöydän voin kaata vaikka maidon posliinikannuun jos niin halua.
Miksi ja miten asiasta tulee riitaa, jos et asiasta muka sano? Kyllä sinä osoitat pakosti jollain tavalla mieltäsi.
Miksi sinä et huomioi miehen toivetta siitä, että asiat voi järjestää eri tavalla?
Mies-parka, kokkas sulle aamupalan kuvitellen et ilahdut. Mut sinä keksit vaan mikä on pielessä. Häpeäisit!
Ollaan oltu naimisissa yli 20v. Jos en nyt jouluna sano asiasta ja ala mielenosoitukseen se ei tarkoita etteikö asiasta olisi puhuttu ja kenties riideltykin jonain toisena hetkenä. Mies varmasti tietää toiveeni. Miten niin en huomioinut miehen toivetta järjestää asiat toisin? Nythän en kiukutellut vaan söin ja kiitin. Prinsessa en koe olevani.
Minä pistän paremmaksi: äitini kutsui veljeni ja hänen puolisonsa syömään joulupäivänä. Veli ilmoitti, että tullaan siinä klo 17-17.30 tienoilla, äiti vastaa ok. Minä menin mukaan vauvan kanssa, kun oli toivonut, että näkee vielä lapsenlapsensa kun ei ehtinyt edellisenä päivänä pitää "riittävästi" vauvaa sylissä.
No, ollaan 17.20 perillä. Ruokaa ei ole laitettu tarjolle, eikä pöytää katettu. Porukat oli syöneet jo. Syövät yleensä neljän maissa, joten osattiinkin jo epäillä, että saattaa käydä näin, mutta siihen ei varauduttu, että äiti väittää, ettei tiennyt, että ovat tulossa syömään kun eivät ilmoittaneet asiasta (vaikka oli siis itse kutsunut syömään). Isä kysyy keitetäänkö perunoita, sovitaan, ettei tarvitse vaan laatikot riittää. Isä laittaa kaupan valmislaatikot pöytään ja sanoo, että saa ottaa. Laatikot ovat kylmiä, eli ei edes laittanut niitä uuniin, vaan piti lämmittää mikrossa karjalanpaistin kanssa.
Taustoitan tekstiäni sen verran, että vanhemmillani ainoa itse tehty jouluruoka on ollut jo vuosia karjalanpaisti ja kaikki muut on kaupan: laatikot ja kinkku, joka ei muuten edes aina ole harmaasuolattua. Yleensä syödään porukoilla jouluateria jouluaattona, jolloin vien omat itse tekemien laatikoiden jämät ja kinkut sinne syötäväksi (teen aina 1-2 pv ennen jouluaattoa), että on "kunnon ruokaa", mutta tänä vuonna söin anoppilassa ja velikin oli omalla anopillaan, joten se ateriointi oli sen takia (veljen osalta) sovittu joulupäiväksi vanhemmilleni. Minä olin vain ylimääräisenä siellä todistamassa sitä häpeän määrää.
Ei tässä kukaan siis odottanut mitään itse tehtyjä laatikoita tai gourmet-ateriaa, mutta kun on kutsuttu syömään, niin oletin kyllä, että sitten kanssa syödään porukassa ison pöydän ääressä ja että pöytä on katettuna ja ruoat lämpimiä, eikä niin että MITÄÄN ei ole valmiina ja porukat on jo syöneet. Äiti oli siis minullekin jouluaattona sanonut, että veli tulee syömään joulupäivänä, että ei tässä mitään kommunikaatiokatkosta käynyt vaan äidiltä joku aivopieru. Kävi sääliksi veljeä ja hänen puolisoa, koska eivät olleet sinä päivänä lämmintä ruokaa syöneet ja sitten joutuivat vain lämmittämään eineksiä mikrossa, että ei edes uunissa lämmitettyä ruokaa ollut tarjolla. Viiniä sentään tarjottiin ja vauva tarjosi sekä veljelle että hänen puolisolle (lapsen kummi) viihdykettä loput ajasta, vaikka ruoasta olisi paha mieli jäänytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän pettymyksesi, itse ajattelen samoin ruuasta ja kattauksesta. Harmillista on että edes oma mieheni ei ymmärrä että toivoisin että pöytä katetaan kauniisti etenkin juhlapäivinä ja tämä aiheuttaa pettymystä ja riitaa.
Jos kyläpaikassa tarjotaan eineksiä muovirasiasta en minä siitä sen kummemmin harmistu, jos en nyt ruuasta erityisemmin nauti. Yritän ajatella että jokainen on tehnyt sillä hetkellä parhaansa ja ihmisten takia sinne on menty, seura on kuitenkin mitä parhainta.
Siis hetkinen... Miksi sinä et voi kattaa juhlavammin ja jättää jäkättämättä kun asia on sinulle tärkeä eikä miehelle? Miksi asiasta tulee riitaa? Miksi sinun mielipide on parempi ja oikeutetumpi kuin miehen?
Esimerkki tältä joululta, eiliseltä. Mies teki aamupala. Olin vielä nukkumassa kun kävi herättämässä aamupalalle. Ilahduin, nousin ja menin keittiöön aamupalalle. Oli tehnyt riisipuuroa. Pöytään oli katettu myös muita aamupalatarpeita hänen paikkansa ympärille ostorasioissa. Itse sai ottaa lautasen ja kahvimukin kaapista. En minä muuta olisi toivonut kuin että pöytä olisi katettu niin että olisin kokenut itseni tärkeäksi. En jäkättänyt aamupalakattauksesta, nielin pettymykseni ja koin että turha edes herättää tuommoiselle aamupalalle. Söin ja kiitin. Ei minun eikä mieheni mielipide ole toista tärkeämpi, koen vain että mieheni ei koskaan niitä huomio vaikka olen niistä kertonut. Kun itse katan pöydän voin kaata vaikka maidon posliinikannuun jos niin halua.
Miksi ja miten asiasta tulee riitaa, jos et asiasta muka sano? Kyllä sinä osoitat pakosti jollain tavalla mieltäsi.
Miksi sinä et huomioi miehen toivetta siitä, että asiat voi järjestää eri tavalla?
Mies-parka, kokkas sulle aamupalan kuvitellen et ilahdut. Mut sinä keksit vaan mikä on pielessä. Häpeäisit!
Ollaan oltu naimisissa yli 20v. Jos en nyt jouluna sano asiasta ja ala mielenosoitukseen se ei tarkoita etteikö asiasta olisi puhuttu ja kenties riideltykin jonain toisena hetkenä. Mies varmasti tietää toiveeni. Miten niin en huomioinut miehen toivetta järjestää asiat toisin? Nythän en kiukutellut vaan söin ja kiitin. Prinsessa en koe olevani.
Menkää hotelliin, ei tarvi kotona nysvätä prinsessalle palvelua.
Mistä oletatte ap.n olevan nainen? Tai että puoliso olisi mies?
Onhan niitä kaikenmoisia naimisia nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap sitä mieltä, että toivottavasti korona vie sinut, on yksi pas ka vähemmän tässä maailmassa. Kiitos. 🙏🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ei ilmeisesti osaa laittaa ruokaa. Siitähän se kertoo. Eihän kaikki ole ruoanlaittajia.
Anoppi ei osaa laittaa hyvää ruokaa. 17
Ei ehkä kannattaisi kutsua juhla- aterialle jos ei osaa mitään tehdä tai ei viitsi nähdä yhtään vaivaa. Kaupan valmislaatikoitten tuunaus on helppoa. Onhan erilaisia juustoja yms. joita voi laittaa tarjolle.
I feel you AP. Onkohan tuo joku tietyn ikäpolven naisten vastaisku jollekin. Mun äiti on ihan samanlainen, ikää nyt 70 mutta asenne ollut tuo jo vuosia, eli en usko että johtuu vanhuuden väsymyksestä. Tuntuu, että tahallaan ankeuttaa joulun kaikille.
Kuriositeettina kerrottakoon, että mun
äiti tyypillisesti aloittaa myös siivoamisen aattoaamuna, vaikka mun isä/ joku muu olisi jo siivonnut. Ah sitä joulun tuntua aattoaamuna kun imuri huutaa ja mattoja ei ole missään lattioilla.
Kyse ei myöskään ole siitä että olisi joutunut tekemään kaiken yksin. Minä ja siskot ollaan ainakin 20 vuoden ajat siivottu, laitettu ruokia ja leivottu mutta ei. Siskot onkin lakanneet tulemasta kotiin jouluna kun on niin ankeaa.
Mutta mä olen tilanteeseen jo tottunut enkä muuta odota. Isä säälittää kun on ruuanlaiton suhteen äidin armoilla. Ja tuo ruokapuoli nyt kun on jouluna aika iso juttu.
No juu, hän on siis keittiötyöntekijä tai jonkun sortin kokki ammatiltaan. Ja väen vängällä piti meidät saada syömään ”kerrankin”.
Ap
17:n savalinta oli yli kaiken! Olin tukehtua nauruun. Biologian tunnit olet kyllä nukkunut. Tai sitten olet löytänyt ihan erikoisen tamman.