Kun yhdessäkin lapsessa on tarpeeksi...

Minä en ole tehnyt toista, yhden kanssa on mukavan helppoa. En jaksaisi sitä rumbaa, mitä monen kaverin perheessä on. Vanhemmat on sitten tosi kireenä koko ajan, kun ovat ihan poikki sen rumban pyörittämisestä.

Yhden kanssa on helppo matkustella, tehdä mitä vaan juuri lapsen ikään ja osaamistasoon sopivaa, jaksaa auttaa läksyissä, harrastuksiin kuskailut ei rasita niin paljon jne.

Minusta on tyhmää vetää itsensä ihan äärirajoille, jos jo valmiiksi tuntuu siltä, että ei jaksa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 09:26"]

...niin oletteko silti tehneet toisenkin? Joskus auvoisen tietämättöminä lapsiperhe-elämästä ajateltiin että pari-kolme lasta. Nyt yhden riehakkaan ja huonosti nukkuvan lapsen kanssa (jolla vielä ilmennyt isompana sairauksiakin), tuntuu että ideaalista on aivan pakko luopua ja siirtyä realiteetteihin: meistä ei ole toisen lapsen vanhemmiksi. Hieman harmittaa, mutta minkäs teet.

[/quote]

Äh , jos tekisitte sen toisen niin voisit todeta että joopa, kyllä meistä sittenkin oli kahden lapsen vanhemmiksi. Täyspäiset ja terveet aikuiset taatusti pystyvät hoitamaan useamman kuin yhden lapsen kunnialla.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 09:26"]

...niin oletteko silti tehneet toisenkin? Joskus auvoisen tietämättöminä lapsiperhe-elämästä ajateltiin että pari-kolme lasta. Nyt yhden riehakkaan ja huonosti nukkuvan lapsen kanssa (jolla vielä ilmennyt isompana sairauksiakin), tuntuu että ideaalista on aivan pakko luopua ja siirtyä realiteetteihin: meistä ei ole toisen lapsen vanhemmiksi. Hieman harmittaa, mutta minkäs teet.

[/quote]

Äh , jos tekisitte sen toisen niin voisit todeta että joopa, kyllä meistä sittenkin oli kahden lapsen vanhemmiksi. Täyspäiset ja terveet aikuiset taatusti pystyvät hoitamaan useamman kuin yhden lapsen kunnialla.

[/quote]

No, se on ehkä asia jota en lähtisi yrittämään oma mielenterveys ja parisuhde panoksena? Kun erittäin paljon kyseenalaistan jaksamisemme. Kun olemme varmaan ihmisiä, jotka liikaa arvostaa lapsetonta aikaa, helppoa liikkumista ja etenkin hiljaisuutta... Ja sitä, että ei tarvitse tuntea riittämättömyyttä.

En ole stressaantunut, vaikka minulla on neljä lasta. Minulla on tuuria ja suhteellisuudentajua. En suorita elämää. Sovin ison perheen äidiksi hyvin, ja nautin myös työstäni. Mies on ahkera ja kiva. Jos olosuhteet olisivat olleet huonommat, e olisi tehnyt näin montaa lasta.

Kyllä aloittajan kannattaa luottaa omaan tuntemukseensa asiasta. Olkaa onnellisia yhdestä lapsestanne ja elämästänne! Stressaantuneet vanhemmat eivät pysty antamaan lapselle sitä hyvää, mita haluaisivat, kun voimat on finaalissa.

Kaksi on luullakseni paljon helpompaa kuin yksi. Ikäero meillä 2v, eri sukupuoli mutta leikkivät, pelaavat, piirtävät yms. melkein kokoajan keskenään, aikuisen mukanaoloa tietenkin ajoittain koska se on mustakin hauskaa mutta koskaan eivät kärtä toistuvasti mua mukaan tai kysele mitä tehdään.  Samalla vaivalla  ruokailu, ilta-ja aamupuuhat menee yhdelle kuin kahdelle. Ainoa on tuo eri harrastukset ja osin eri kaverit  ja niihin kuskaaminen mutta  plussan puolelle jää. Jos kiukuttelevat on heillä jännä ilmiö, jos toinen on oikein raivona niin toinen heittäytyy megakiltiksi, ilmeisesti yrittää ottaa kaikki irtopropsit tilanteesta, mikä ei mua haittaa. Kolmannenkin voisin ottaa!

Meidän lapsi on jo 4v että ei tässä mitään kaveria enää saa. On onneksi itsekseen viihtyvä, ei tarvitse juurikaan olla leikkimässä ja löytää aina kaverin jos ulkona liikutaan ja muita lapsia paikalla. Minusta tämä nyt vaan on ollut aikamoista rumbaa: yli 3v pätkäöitä, yhtään ei voi luottaa että lapsi käyttäytyisi kun on niin raisu, sitten vielä vietetty useampia sairaalaöitä eri syistä. Huhhuh...

Jos rauhaa ja hiljaisuutta rakastatte niin älkää hankkiko lisää lapsia. Meillä on kaksi ihan helppoa, tervettä lasta mutta se MELUTASO kahden kanssa...!!! Huh huh. Ja kyllä kaikki sisarukset tappelevat keskenään enemmän tai vähemmän. Se on rasittavaa vaikka muuten ihania ovatkin. Tällaisissa asioissa pääset helpommalla jos tyydytte yhteen lapseen.

Meille tuli vahingossa toinenkin, imetysaikana kondomi hajosi enkä ottanut jälkiehkäisyä kun kuukautisetkaan eivät olleet alkaneet.

Pakko myöntää, että olin kyllä kauhuissani aluksi mitä tästäkin taas tulee, mutta hyvin on mennyt. Samalla vaivalla menee kaksi kuin yksi, mutta vaan tuplasti rakkautta 8-)

Tekisi mieli halata sinua, kun mietit myös järjellä asiaa. Olen liikaa nähnyt lähipiirissä sitä, että halutaan aina uusi ja uusi vauva vaikka jo ensimmäinen on hyvin vaativa. Tuloksena lapset ja vanhemmat kärsivät entistä enemmän. Jos oikeasti tuntuu, että yhdessäkin on hommaa niin sitten on. Jotkut lapset on hyvin vaativia. Tottakai vauvat ovat ihania, mutta pitäisi miettiä myös hieman pidemmälle, niinkuin näytätkin miettivän. Meillä on kaksi rauhallista poikaa, joiden kanssa elämä on helppoa verrattuna esim. tuttujen neljän katraaseen joilla kaikilla diagnooseja. Vanhemmat ovat avioeron partaalla, valitettavasti.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 09:26"]

...niin oletteko silti tehneet toisenkin? Joskus auvoisen tietämättöminä lapsiperhe-elämästä ajateltiin että pari-kolme lasta. Nyt yhden riehakkaan ja huonosti nukkuvan lapsen kanssa (jolla vielä ilmennyt isompana sairauksiakin), tuntuu että ideaalista on aivan pakko luopua ja siirtyä realiteetteihin: meistä ei ole toisen lapsen vanhemmiksi. Hieman harmittaa, mutta minkäs teet.

[/quote]

Äh , jos tekisitte sen toisen niin voisit todeta että joopa, kyllä meistä sittenkin oli kahden lapsen vanhemmiksi. Täyspäiset ja terveet aikuiset taatusti pystyvät hoitamaan useamman kuin yhden lapsen kunnialla.

[/quote]

No, se on ehkä asia jota en lähtisi yrittämään oma mielenterveys ja parisuhde panoksena? Kun erittäin paljon kyseenalaistan jaksamisemme. Kun olemme varmaan ihmisiä, jotka liikaa arvostaa lapsetonta aikaa, helppoa liikkumista ja etenkin hiljaisuutta... Ja sitä, että ei tarvitse tuntea riittämättömyyttä.

[/quote]

Kunhan pidät mielessä että se on oma valinta eikä mikään "minkäs teet"-juttu, joku jolle ei mahda mitään.

Luulen, että todella moni tilanteessasi oleva vain "tekee" lisää lapsia miettimättä asiaa, vaikka resursseja ei oikeastaan olisi. Nykyään on onneksi valinnan mahdollisuus ja on todella hienoa nimenomaan lasten kannalta, että joku harkitsee asiaa tarkasti. Itse halusin kolme lasta, mutta tokan jälkeen totesin, etten jaksa olla kolmelle sellainen äiti kuin haluan olla, enkä halua myöskään laskea kriteerejäni, joten kahteen jää. Ei ole mikään pakko hankkia toista lasta! Vaikka kuinka yhteiskunta ohjaa siihen. Yhden kanssa on ihanan helppoa ja vanhemmuus enimmäkseen hauskaa.

Ilmeisesti ihmismieli on aika taitava esittämään asiat parhain päin, jos kaksi lasta ei mukamas kuormita vanhempia yhtään enempää kuin yksi. :D