Lue keskustelun säännöt.
Joskus tulee haikea tunne kun olet katsonut oikein hyvän tv-sarjan viimeisen jakson, mikä sarja aiheutti sinulle tämän olon?
Ja oliko tämän sarjan loppu sellainen kuin toivoit?
Kommentit (1001)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pentulive (vaikka ei se ollutkaan varsinainen tv-sarja). Haikea mieli tuli kun loppui.
Vierailija kirjoitti:
Niitä on ehtinyt olla paljon, niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin, sillä muistan erilaisia tv-sarjoja siinä viidenkymmenen vuoden ajalta. Nyt viimeisimmäksi Kotikatu: sain juuri äsken viimeisen jakson ladattua FlickFetchillä Yle Areenasta ja siirsin koko viimeisen, kahdeksannentoista kauden ulkoiselle kovalevylle. Oli se urakka, kesti neljä ja puoli vuotta, mutta nyt on koko sarja tallessa: 18 kautta ja 588 jaksoa.
En ihan kerinnyt alusta alkaen mukaan - sarja alkoi 1995 ja aloitin säännöllisen seuraamisen vasta joskus vuosituhannen vaihteessa - mutta äkkiä siitä tuli jokaviikkoinen ilo ja huvi ja roolihahmoista kuin omia tuttuja ja sukulaisia. Vuonna 2007 laajakaistan hankkimisen jälkeen minusta tuli vakikirjoittaja Ylen Kotikatu-keskustelupalstalla, ja antauduin kiihkeästi keskusteluun mukaan. Vähän liian kiihkeästikin, voisi varmaan joku kanssakeskustelija ärähtää. :D Viimeisen jakson näin "muutaman" muun kanssa Ylen Isossa Pajassa joulukuuussa 2012, jossa vietettiin sarjan haikeaa lopetusta katsojien, näyttelijöiden kuin ohjaajien ja muun teknisen henkilökunnan kanssa.
Ei Kotikatu kokonaisuutena ihan maaliin asti kantanut, ne pari kamalaa tuotantokautta siinä loppupuolella saippuajuonenkäänteineen ja katastrofisine kuvaustavan muutoksineen olivat minullekin melkein se viimeinen pisara, mutta jaksoin kuitenkin pysyä mukana siihen viimeiseen osaan saakka. Viimeiselle kaudelle vaihdettiin ohjaajaa ja muutenkin suitsittiin pahimpia saippuamaisuuksia, joten lopulta Kotikadusta jäi ihan hyvä maku suuhun. Katselin äsken sarjan viimeisen varttitunnin ja haikeana muistelin sarjan henkilöitä ja tapahtumia.
Naapurilähiö, Koivuharju, Puhtaat, valkeat lakanat ja Kotikatu. Nuo sarjat tulevat ensimmäisinä mieleeni, kun muistelen suomalaisia (draama)tv-sarjoja, joita tiiviisti seurasin ja joiden loppuminen teki todella haikean olon.
Joo, samaa mieltä. Kotikadun pari viimeistä kautta olivat aika kummallisia. Mutta onneksi loppu oli ihan ok. Mutta Puhtaat valkeat lakanat sarjasta tykkäsin todella paljon. Katsoin sitä jo lapsena äidin ja isän kanssa. Ja myöhemmin ostin koko sarjan kun se tuli dvd-boksina myyntiin. Oli vähän surullinen loppu, kun muutama sarjan henkilöistä kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Line of Duty. Paras evö!
Huikea kässäri ja todella hyvät näyttelijät.
Peaky Blinders oli toinen - varsinkin ne neljä ekaa kautta. Sitten meni överiksi.
Häh, eikö Peaky Blindersiin tuu enää uusia kausia?
Poikasena 80-luvulla Ritari Ässän loppuminen oli kova paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
One Tree Hill/Tunteet pelissä. En ole koskaan tuntenut muita sarjan faneja (paitsi siskoni), mietin vaan, onkohan täällä yhtään?
Oli pakko tähän kirjottaa, koska katson taas uusintana varmaan miljoonatta kertaa. Sarjan loppumisesta on jo kymmenen vuotta, mutta on ehdottomasti oma lemppari ja paranee jokaisella katselukerralla. Edelleenkin tulee pala kurkkuun joka jaksossa.
Sarjalla on omasta mielestäni tavallaan kaksi lopetusta; neljännen kauden jälkeen sarjan olisi ihan hyvin voinut lopettaa, kun koulut loppuu ja sarja oli kuitenkin high school -maailmaan keskittynyt. Se toi omanlaisensa tyhjyyden, koska sarja jatkui kuitenkin tuosta vielä viisi kautta, jossa käsiteltiin henkilöiden elämää aikuisina. Niitä jaksojakin oppi kyllä rakastamaan, ja sarjan loppuminen tuntui silloin parikymppisestä pahalta. Olihan sitä tullut teinistä asti kuitenkin seurattua. Lopetus oli hyvä, niin kuin mielestäni tällaisessa teinidraamassa kuuluukin olla, kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Paitsi onneksi Dan. You didn't deserve your redemption!
Mainittakoon vielä, että on se jännä miten mielipiteet sarjan ihmissuhteista ja asioista vaihtuu vanhemmiten. Niitä, kenestä tykkäsin teininä en voi enää näin kolmekymppisenä sietää.
Olympialaisten päättyminen. Joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskiseen kuvataan paraikaa uusia jaksoja. 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Historian paras animaatiosarja Bojack Horseman. Niin haikean upea loppukohtaus, sydämestä otti.
Myös australialainen sarja Please like me. Tuntui kuin eroaisi ystävistään, riipaiseva viimeinen jakso muutenkin juonenkäänteiden osilta.
Vierailija kirjoitti:
Sarjalla järkyttävän tyhmä nimi, mutta Kotilieden lämpöä (Home Fires).
Sarjan 2. tuotantokausi loppui kyllä tosi kutkuttavan dramaattiseen kohtaan, todella harmi ettei sille tehty jatkoa. 3. kausi oli kuulemma kyllä suunnitteilla, mutta jätettin sitten näyttelijöidenkin pettymykseksi toteuttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, ainoa sarja jonka muistan aiheuttaneen haikean olon oli Game on Thrones vaikkakin aloitin sen katsomisen kun viimeinen kausi julkaistiin. Koin tavallaan faniuden pikana. Taso laski kuin lehmän häntä 4 kauden jälkeen mutta olin aivan myyty noiden ensimmäisten kausista . Ja se vasta turhautti kun olet aivan täpinöissään jostain sarjasta jonka parhaat päivät ovat jo ohi mikä tuntuu siltä kuin tulisit valomerkin jälkeen juhliin. Silloin ei tiedä mihin sitä intoa purkaisi.
Muita sarjoja en muista jotka olisivat minuun vaikuttaneet. Monet muut sarjat epäonnistuvat siinä missä Game of thrones onnistui eritoten mainittakoon loistava dialogi ekoilta kausilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anne with an E. Loistava sarja, joka jäi ilman 4. tuotantokautta ja tarina jäi kesken. Käsittämätön päätös tuottajilta.
Vierailija kirjoitti:
The Big Bang Theory
Sama täällä. Paljon parjattu sarja, mutta mulle todella rakas ja TBBT on lempparisarjani kautta aikojen. Niin lämmin ja sympaattinen hyvänmielenohjelma. Kiinnyin hahmoihin aivan liikaa, ja samaistun moniin heistä :D Ikävä on.
Ihmemies Mäggaiver. Jäi mitityttämään peten kohtalo
Jo vähän vanhempi sarja Netflixissä, mutta unohtumaton: The Last Kingdom. Tosin kuulin vastikään, että saa jatkoa ilmeisesti ihan tänä keväänä. Aivan huikea sarja viikinkiajan Englannista, ennen kuin siitä tuli Englanti. Upeita näyttelijöitä, vakavasti otettavaa historiallista draamaa ja koko ajan tarina kulkee eteenpäin ihan huikein kääntein. Ja sitten siellä jossain pilkistelee sellaista pientä huumorinpoikasta, josta voi päätellä, että tuotantoryhmällä on ollut keskenään oikeastikin tosi hauskaa. Suosittelen lämpimästi, jos yhtään kiinnostaa historialliset sarjat!
Loistava ystäväni.
Scott & Bailey.