Sosiaaliset taidot eivät kehittyneet

Sä olet varmasti mä =). Tunnen täsmälleen samoin.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 20:56"]

Olen 30-vuotias nainen ja melko ujo. Minulla on vain muutama ystävä, en saa pidettyä pitkiä ystävyyssuhteita yllä. Omat sosiaaliset taidot ovat heikot. Osaan puhua vain omista jutuista eikä minua oikein kiinnosta muut ihmiset. Katselen välillä muiden ystävyyksiä kadehtien, mistäköhän kaikesta jään paitsi kun en osaa rakentaa ystävyyssuhteita. Ongelma on se, että en oikeasti kiinnostu muista ihmisistä. mistäköhän sekin johtuu? Eipä minustakaan taida muut ihniset kiinnostua. Kumpa voisin olla jotenkin taitavampi. Olen kyllä supliikki mutta pidän ihmiset etäällä. Haluaisin ystäviä, olisiko vinkkejä, mistä voi aloittaa keakustelun ja miten siitä ujoudesta pääsisi yli? 

[/quote]

Ei sun ongelmasi ole ujous tai huonot sosiaaliset taidot. Sulla on jotain henkisiä blokkeja, joiden takia pidät ihmiset etäällä. Olet siis oikeasti epävarma ja siksi on turvallisempaa pitää kontrolli pysymällä etäisenä. Kannattaa lukea tällainen kirja, tästä on itselleni ollut paljon hyötyä: http://www.amazon.com/Models-Attract-Women-Through-Honesty-ebook/dp/B005EOTH24

Ok, tuo on pelimieskirja, mutta toisin kuin useimmissa alan teoksissa, siinä vastustetaan kaikenlaista manipulaatiota ja esittämistä. Kirjan parasta antia on siis osittain psykologiseen tutkimukseen perustuvat menetelmät, joilla ihminen saadaan kohtaamaan pelkonsa ja kasvamaan itsevarmemmaksi (mikä on tietysti kaiken A ja O epävarmalle miehelle, joka haluaa parantaa mahdollisuuksiaan naisten kanssa). Olet luultavasti skeptinen kirjan suhteen, mutta älä suotta. Mark Mansonin teokset ja blogikirjoitukset ovat myös naisten suuressa suosiossa ja hänen kirjoituksensa ovat nykyään suunnattu tasapuolisesti sekä miehille että naisille.

Myös terapia on jotain mitä sun kannattaa harkita. Mun mielestä joku 80-90 % ihmisistä hyötyisi jos kävisivät ainakin kerran-pari ammattilaisen kanssa puhumassa epävarmuuksistaan.

Ihan kuin minun suusta! :( Minulla on vain muutama hyvä ystävä. En osaa olla "porukassa". Joudun aina syrjityksi ja jätetyksi ulkopuolelle kun porukkaan tulee enemmän ihmisiä.

Ei nyt kannata alkaa suoraan diagnosoimaan mitän henkisä blokkeja yms. Esimerkiksi itselläni on todettu vähäinen sosiaalinen tarve, en nyt sitten tiedä kuinka "virallinen" tuo rekrytointipsykologin käyttämä temi on, mutta en yksinkertaisesti juurikaan tarvitse ihmiskontakteja .

Ehkäpä meillä on erona tuo "Katselen välillä muiden ystävyyksiä kadehtien, mistäköhän kaikesta jään paitsi kun en osaa rakentaa ystävyyssuhteita", itse kun en ystävyyssuhteita kaipaa ja asiantila on nykyisellään toivomallani mallilla.

Löydän itselleni huomattavasti mielekkäämpää ja laadukkaampaa aikaa puuhastelemalla ja seurustelemalla vain itseni kanssa.

Olen lähes kaikissa asiissa täysin itseriittoinen, olen korkeasti ja monipuolisesti koulutettu, opiskelen koko ajan lisää ja olen ollut hyvinkin korkeissa asemissa työelämässä. Hallitsen melko hyvin kaikki ne tehtäväkentät, joden kanssa joudun tekemisiin, omaan nimeomaan tarpeen päästä asioista perille ja sen takia yleninkin työelämässä hyvin nopeasti.

Olin työttömänä vuosia, eikä näytä juurikaan siltä, että koskaan pääsisin rekrytointitalojen soveltuvuuskokeista läpi.

Itserittoiseuuteni ilmeisestikin tulkitaan kyvyttömyydeksi tulla toimeen muiden kanssa, kyvyttömyytenä delegoida yms., mistä ei ole kyse. Päinvastoin, sain erittäin hyvää palautetta alaisiltani esimiestyöstäni

Olen hyvin ulospäinsuuntautunut ihminen ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa, en vain ole juuri lainkaankiinnostunut muista.

Tlannehan on se, että poikkeatpa liikaa muista mihin tahansa suuntaan, muut lokeroivat sinut helposti ulkopuolelle, joten joko totuttele pärjäämään omillasi, tai sitten leiki kiinnostuvasi muista.

Itse muuten olen yrittäjä nykyisin. On itse asiassa hauskaa huomata pesevänsä nämä töihin kelpuutetut luonteet substanssiosaamisessa 6-0 alueella kuin alueella.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 20:56"]

Olen 30-vuotias nainen ja melko ujo. Minulla on vain muutama ystävä, en saa pidettyä pitkiä ystävyyssuhteita yllä. Omat sosiaaliset taidot ovat heikot. Osaan puhua vain omista jutuista eikä minua oikein kiinnosta muut ihmiset. Katselen välillä muiden ystävyyksiä kadehtien, mistäköhän kaikesta jään paitsi kun en osaa rakentaa ystävyyssuhteita. Ongelma on se, että en oikeasti kiinnostu muista ihmisistä. mistäköhän sekin johtuu? Eipä minustakaan taida muut ihniset kiinnostua. Kumpa voisin olla jotenkin taitavampi. Olen kyllä supliikki mutta pidän ihmiset etäällä. Haluaisin ystäviä, olisiko vinkkejä, mistä voi aloittaa keakustelun ja miten siitä ujoudesta pääsisi yli? 

[/quote]Viimeisin alleviivattu on ristiriidassa kahden aiemman kanssa.

Et voi samaan aikaan haluta ystävää ja olla kiinnostumatta ihmisestä, sillä ystävä on ihminen.

Ongelmasi on siis sisäinen ristiriitaisuutesi tai kyvyttömyys ilmaista itseäsi niin että tulet ymmärretyksi.