Lue keskustelun säännöt.
Näkökulma alkoholin nauttimiseen lasten läsnäollessa
25.12.2020 |
Olen itse alkoholistin lapsi, ja lukenut mielenkiinnolla paljon keskusteluja puolesta ja vastaan, mitä tulee alkoholin juomiseen lapsiperheissä, etenkin juhlapäivinä. Yksi asia erityisesti pistää silmään alkoholimyönteisten puheista. Monet vetoavat siihen, että hieman alkoholia nauttinut vanhempi on mukava, rento ja hyvällä tuulella, eli kaikki voittavat. Ymmärrättekö te, että tämä on juuri se ongelma?
On täysin normaalia ja oletusarvo, että vanhempi on pääasiassa mukava ja kiva omalle lapselleen. Ei se ole alkoholin ansiota, vaan minimi lähtökohta hyvälle vanhemmuudelle. Ei se lapsi mitään voita siinä, että päihteitä käytettyään vanhempi pystyy olemaan rento ja hyväntuulinen.
Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että vain hyvin pieni osa alkoholisteista on niitä siltojen alla asuvia rappioalkoholisteja. Monet tuntuvat vetoavan myös siihen, että ovat "ihan normaaleja, töissäkäyviä ja rakastavia vanhempia", jotka nyt vaan tahtovat nauttia viinin mausta/rentoutua lasillisen kanssa/kruunata aterian/joku muu hyvältä ja viattomalta kuulostava selitys. Valtaosa alkoholisteista on juuri niitä perheellisiä äitejä ja isiä, jotka vilpittömästi kokevat vain vähän nauttivansa ja rentoutuvansa ja olevansa oikeutettuja siihen.
Alkoholisti on ihminen, joka ei tahdo tai pysty olemaan ilman alkoholiannostaan. Sillä ei ole väliä, millainen annos on kyseessä. Alkoholisti kokee, ettei voi rentoutua/juhlia/nauttia/jotain muuta ilman alkoholia.
Jos siis olet lapsiperheen vanhempi ja koet tämän kirjoituksen syyllistävänä tai koet tarvetta puolustella tai selitellä, suosittelen että ihan tosissasi pysähdyt miettimään omaa toimintaasi.
Mitä tapahtuu ja millainen ihminen sinä olet, mikäli jätätkin seuraavana juhlapäivänä päihteet käyttämättä?
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan dorka juttu.
Moni suomalainen juo maitoa ruoan kanssa. Jos heille sanoo, että tapa on typerä ja jopa vahingollinen, jokainen tuhahtaa: ”mutta kun minä tykkään siitä ja minä haluan!” Vaikka kuinka selittäisit että vesi olisi paljon terveellisempää, ei auta. Onko heillä siis ongelma, koska heidän on ”pakko” saada se maitolasillisensa?
Niinpä. Ei yhtään sen enempää kuin sillä, jonka mielestä lasi punaviiniä kruunaa hyvän pihviaterian.
Hyvänä esimerkkinä tuo ketju "Onko se muka kamalan traumaattista lapselle jos..."
Vanhemmat kilvan todistamassa, miten ovat niin hyviä vanhempia, kun muutaman viinilasin jälkeen ovat rentoja ja mukavia. Eikä kukaan kyseenalaista sitä, että millaisia he sitten ovat selvinpäin, jos kerran vaaditaan alkoholia siihen, että he kohtelevat omia lapsiaan hyvin...
Minäkin olen alkoholistin lapsi. Isän juominen ei ollut mitään tyyliä lasi viiniä ruualla vaan jotain muuta ja vähän enemmän. Hänkin oli tavallinen töissä käyvä isä.
Nyt kun minulla on lapsia, meillä voidaan juoda lasi tai pari viiniä, tai saunasiideri.
On tosi kurjaa, että olet alkoholistin lapsena saanut traumoja. On varmasti siksi hyvin vaikea käsittää, ettei muiden kodeissa ole samanlaista eikä kaikkien elämässä vaikkapa viini ole mitään muuta kuin elintarvike. Kun asuimme vuosia Saksassa ja Sveitsissä, mietin joskus koulun vanhempainillan viinitarjoilua katsoessani, että mitähän suomalaiset tästä tuumaisivat. Osalla suomalaisista on todella kieroutunut suhde alkoholiin ilmeisesti osin noista traumoista ja osin kummallisesta kulttuuristamme johtuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan dorka juttu.
Moni suomalainen juo maitoa ruoan kanssa. Jos heille sanoo, että tapa on typerä ja jopa vahingollinen, jokainen tuhahtaa: ”mutta kun minä tykkään siitä ja minä haluan!” Vaikka kuinka selittäisit että vesi olisi paljon terveellisempää, ei auta. Onko heillä siis ongelma, koska heidän on ”pakko” saada se maitolasillisensa?
Niinpä. Ei yhtään sen enempää kuin sillä, jonka mielestä lasi punaviiniä kruunaa hyvän pihviaterian.
Moni asia on vahingollista ihmiselle itselleen, mutta nyt puhuttiin vahingosta, jota aiheuttaa toisille, esim. omille lapsilleen, vain oman nautintonsa takia.
Voisitko linkittää tähän yhdenkin ketjun, jossa joku vetoaa olevansa parempi vanhempi, rennompi ja mukavampi ihminen, kunhan saa päivittäisen maitoannoksensa?
Tai kenties tutkimuksen siitä, miten lapset ja puoliso kärsivät, kun yksi perheessä juo maitoa?
Tai kenties jonkun aikuisen surullisen vuodatuksen siitä, miten paljon joutui lapsena kärsimään, kun isä joi maitoa aina aterialla?
Niimpä. Taas kerran päihdemyönteiset yrittävät kääntää keskustelua sivuraiteelle tekemällä naurettavia vertauskuvia.
Todella hyvä kirjoitus.
Suomessa on se uskomus että kun vaan hoidat työsi hyvin niin et voi olla alkoholisti. Monessa perheessä tissutellaan ja siitäkin jo lapset kärsii. Äiti ottaa vähän viiniä rentoutuakseen, ihan vaan lasillisen ja iskä korkkaa saunakaljan. Äkkiä menee se koko pullo ja useampi tölkki. Vähätellään alkoholimääriä ja luullaan että se pieni hiprakka ei näy lapsille.
Toinen käsittämätön selitys on se että opetetaan lapselle alkoholin fiksua käyttämistä. Alkoholi on päihde, pistää pään sekaisin. Kuka haluaa opettaa lapselle sellaista.
Ja vaikka kuinka opetat sille lapselle että viini ruoan kanssa on ok niin hän tuskin kaveriporukan kanssa siemailee sitä yhtä lasillista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholistille on ominaista jatkuva, usein toistuva ja pakonomainen alkoholin käyttö. Se että juhlissa, pari kertaa vuodessa, juo alkoholia, ei tee alkoholistia.
Kas kummaa, kaikki nämä "jos et pysty olemaan ilman yhtä lasillista..." puheet alkavat aina alkoholistien lapsilta.
Ei tarvitse pilata normaalien ihmisten elämää omilla traumoillaan, terapia on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa, että olet alkoholistin lapsena saanut traumoja. On varmasti siksi hyvin vaikea käsittää, ettei muiden kodeissa ole samanlaista eikä kaikkien elämässä vaikkapa viini ole mitään muuta kuin elintarvike. Kun asuimme vuosia Saksassa ja Sveitsissä, mietin joskus koulun vanhempainillan viinitarjoilua katsoessani, että mitähän suomalaiset tästä tuumaisivat. Osalla suomalaisista on todella kieroutunut suhde alkoholiin ilmeisesti osin noista traumoista ja osin kummallisesta kulttuuristamme johtuen.
Ja tässä yksi, joka kumoaa henkilön omat kokemukset kuittauksella siitä, että hänellä on oltava traumoja, koska hän on eri mieltä ja perustelee mielipiteensä asioilla, jotka laittavat kirjoittajan omat elämänvalinnat ikävään valoon.
Mistä sinä tiedät, millaista ap:n kodissa oli? Mistä päättelit, että hänellä on traumoja? Miksi kuvittelet, että hän ei ole nähnyt muiden perheiden toimintaa?
Tuleeko yllätyksenä, että myös ulkomailla on paljonkin alkoholisteja ja kärsiviä lapsia?
Muuten hyvä kirjoitus, mutta mua kyllä hämmentää se, että alkoholistiksi lasketaan kaikki, jotka haluaa ottaa vähänkin alkoa tietyissä tilanteissa? Kuvittelin aina, että alkoholismi = alkoholiriippuvuus. Jos mä haluan juoda Coca colaa jouluna, juhannuksena ja pääsiäisenä, niin se ei vielä tee musta Coca Cola addiktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistille on ominaista jatkuva, usein toistuva ja pakonomainen alkoholin käyttö. Se että juhlissa, pari kertaa vuodessa, juo alkoholia, ei tee alkoholistia.
Ymmärrätkö sinä, että alkoholismi ei ole on-off-tilanne, vaan hitaasti etenevä tila? Se, että henkilölle tällä hetkellä riittää pienempikin annos, ei todellakaan tarkoita, että käyttö olisi hallinnassa. Ominaista on nimenomaan tarve käyttää alkoholia, vaikka vain lasillinen. Toinen ominainen piirre on sairaudentunnottomuus, eli ulkopuoliset huomaavat ongelman vuosikausia ennen, kuin asianomaisella on mitään hajua omasta ongelmastaan.
T. alkoholistien kanssa työskentelevä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa, että olet alkoholistin lapsena saanut traumoja. On varmasti siksi hyvin vaikea käsittää, ettei muiden kodeissa ole samanlaista eikä kaikkien elämässä vaikkapa viini ole mitään muuta kuin elintarvike. Kun asuimme vuosia Saksassa ja Sveitsissä, mietin joskus koulun vanhempainillan viinitarjoilua katsoessani, että mitähän suomalaiset tästä tuumaisivat. Osalla suomalaisista on todella kieroutunut suhde alkoholiin ilmeisesti osin noista traumoista ja osin kummallisesta kulttuuristamme johtuen.
Ja tässä yksi, joka kumoaa henkilön omat kokemukset kuittauksella siitä, että hänellä on oltava traumoja, koska hän on eri mieltä ja perustelee mielipiteensä asioilla, jotka laittavat kirjoittajan omat elämänvalinnat ikävään valoon.
Mistä sinä tiedät, millaista ap:n kodissa oli? Mistä päättelit, että hänellä on traumoja? Miksi kuvittelet, että hän ei ole nähnyt muiden perheiden toimintaa?
Tuleeko yllätyksenä, että myös ulkomailla on paljonkin alkoholisteja ja kärsiviä lapsia?
En oikein ymmärrä, mikä tämän kirjoittajan pointti on.
Jos ap on alkoholismin kanssa ihan sinut, miksi hän kirjoittelee jatkuvasti tänne muita tuomitsevia kirjoituksia? Eihän hänkään voi tietää, millaista muiden ihmisten kodeissa oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole myöskään tervettä katsoa maailmaa ja muita vain niiden omien traumojen läpi/kautta. On ihan normaalia nauttia alkoholia aikuisena ihmisenä oli sitten lapsia tai ei. Oli joulu tai juhannus. Ei siinä ole mitään väärää tai kamalaa. Kukaan normaali ja järkevä ihminen ei vedä perseitä ja örvellä.
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä kirjoitus, mutta mua kyllä hämmentää se, että alkoholistiksi lasketaan kaikki, jotka haluaa ottaa vähänkin alkoa tietyissä tilanteissa? Kuvittelin aina, että alkoholismi = alkoholiriippuvuus. Jos mä haluan juoda Coca colaa jouluna, juhannuksena ja pääsiäisenä, niin se ei vielä tee musta Coca Cola addiktia.
Muuttaako colajuoma käytöstäsi tai luonnettasi?
Mitä tapahtuu, jos jätät colan juomatta?
Onko kukaan koskaan pyytänyt sinua olemaan juomatta colaa?
Millaiseksi tunnet olosi, jos esim. jouluna et saakaan jostain syystä colaa?
Tunnetko itsesi rennommaksi ja ystävällisemmäksi ihmiseksi, kun saat colaa?
Oletko ennen juhlapäiviä huolissasi, että muistat varmasti ostaa colan, koska muuten ateria ei tunnu kunnolliselta?
T. alkoholistien kanssa työskentelevä
Ja sitten on hyvä muistaa, että suurin osa ihmisistä on niitä, joille yksi lasi viiniä ihan oikeasti on yksi lasi viiniä, jotka ei oo missään kaltevalla pinnalla luisumassa kohti alkoholismia vaan homma on hallussa vuosikymmeniä. Sellaset juo ja pystyy juomaan kohtuudella, vaikka joisivat joka ainoa joulu elämänsä aikana jouluaterialla sen lasin tai pari viiniä. Eikä kukaan kärsi siitä, eivät he itse eivätkä heidän lähimmäiset.
Mutta vain Suomessa on tämä jeesusteleva ilmapiiri jossa on vain kaksi ääripäätä. Absolutisti ja rapajuoppo.
Muualla maailmassa aikuisilla ihmisillä on aikuisen ihmisen oikeudet nauttia vaikka lasi viiniä tai drinkki ilman että joku alkaa siitä vouhkaamaan tai tuomistemaan.
Minäkin haluan kerran vuodessa syödä muikunmätiä saaristolaisleivän päällä - haluan aivan ehdottomasti - mutten silti ajattele että olen siitä riippuvainen. En silti halua olla ilmankaan. Ja toki voit sanoa ettei kenenkään lapsi ole saanut traumoja mädin syömisestä, mutta ihan sama pätee siihen yhteen kuohuviinilasilliseen juhlassa. Ei se yksi lasi ketään traumatisoi. Jos sinun tuntemasi ihmiset eivät osaa lopettaa siihen, se on kyllä kurjaa, muttei se sitä tarkoita ettei kukaan muukaan siis saisi missään tilanteessa koskea kuohuviiniin.
Ihmisiä hukkuu jokin ja järviin joka vuosi, muttei niitäkään sen takia kuivata. Ihmisiä vain opetetaan uimaan ja käyttäytymään vastuullisesti veden äärellä.
Toiset meistä osaavat valmiiksi, toiset oppivat nopeammin ja jotkut eivät ikinä. Sellaista ihmisenä oleminen on.
Minä taas olen nähnyt vanhempieni juovan muutaman kerran vuodessa lasin viiniä ruuan kanssa. Eivät käyttäneet alkoholia muuten, ehkä joskus ottivat saunakaljan kesämökillä. Humalahakuisesti eivät ole juoneet ikinä.
Ja kun käytös ei ikinä muuttunut miksikään niin en osaa pitää tuota mitenkään pahana.
en puolusteke lasten seurassa juontia, mutta en kyllä pidä tuota mitenkään pahana, päin vastoin. Esimerkkinä fiksusta käytöstä.
Hulluilla on hullujen jutut