Työkaverini onnistuu aina kaikessa.

homo

Hän on saanut perheessään kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi. Sieltä se lähtee.

Ei hän ole homo. Perheellinen ihminen. Ei ole edes homomainen, jos homot nyt on tietynlaisia. Puoliso on myös fiksu mukava ja kätevä ihminen.

Asenne ratkaisee, hän todennäköisesti osaa suhtautua asioihin positiivisesti. Ei kenenkään elämä pelkkää onnea ole, mutta oikealla asennoitumisella ja sillä että ei anna ikävien asioiden jäädä pyörimään päähän, vaan keskittyy hyviin, pääsee jo pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Asenne ratkaisee, hän todennäköisesti osaa suhtautua asioihin positiivisesti. Ei kenenkään elämä pelkkää onnea ole, mutta oikealla asennoitumisella ja sillä että ei anna ikävien asioiden jäädä pyörimään päähän, vaan keskittyy hyviin, pääsee jo pitkälle.

Mutta miten saada tuo asenne? Olen ystävällinen, koetan olla kohtelias, en juoruile ihmisistä, kuuntelen puolisoa, otan toiset huomioon jne. Silti tuntuu että en ole elämääni tyytyväinen, ja mitä enemmän huomioin muita sitä katkerampi olen.

Kyse on suhtautumisesta elämään.

Uskon, että sinun elämässäsi on paljon hyvää ja onnistuneita asioita. :)

Aloitetaan siitä, että mukavan työkaverin kanssa on kiva tehdä töitä.

Homo on. Saattaa olla perhekin homoilta vain jotenkin onnistuu kaikki kuin strömssössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenne ratkaisee, hän todennäköisesti osaa suhtautua asioihin positiivisesti. Ei kenenkään elämä pelkkää onnea ole, mutta oikealla asennoitumisella ja sillä että ei anna ikävien asioiden jäädä pyörimään päähän, vaan keskittyy hyviin, pääsee jo pitkälle.

Mutta miten saada tuo asenne? Olen ystävällinen, koetan olla kohtelias, en juoruile ihmisistä, kuuntelen puolisoa, otan toiset huomioon jne. Silti tuntuu että en ole elämääni tyytyväinen, ja mitä enemmän huomioin muita sitä katkerampi olen.

Sillä on kivoja ihmisiä ympärillä. Meillä ei. Munkin asenne on ollut aina aurinkoinen ja iloinen, mutta jostain syystä löysin itseni asumassa masentuneena vanhempien työhuoneessa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

j

Vierailija kirjoitti:

Asenne ratkaisee, hän todennäköisesti osaa suhtautua asioihin positiivisesti. Ei kenenkään elämä pelkkää onnea ole, mutta oikealla asennoitumisella ja sillä että ei anna ikävien asioiden jäädä pyörimään päähän, vaan keskittyy hyviin, pääsee jo pitkälle.

Mutta miten saada tuo asenne? Olen ystävällinen, koetan olla kohtelias, en juoruile ihmisistä, kuuntelen puolisoa, otan toiset huomioon jne. Silti tuntuu että en ole elämääni tyytyväinen, ja mitä enemmän huomioin muita sitä katkerampi olen.

Sillä on kivoja ihmisiä ympärillä. Meillä ei. Munkin asenne on ollut aina aurinkoinen ja iloinen, mutta jostain syystä löysin itseni asumassa masentuneena vanhempien työhuoneessa :D

Mä kans mietin että kuinkapaljon ne sen läheiset oikeesti venyy tän kaikessa onnistujan hyväksi? Ikinä en kyllä oo kuullu sen haukkuvan ketää läheistää tai olojaa. Työteliäs huusholli niillä on ja nähtävästi puhaltaavat yhtee hiilee.

Karisma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

j

Vierailija kirjoitti:

Asenne ratkaisee, hän todennäköisesti osaa suhtautua asioihin positiivisesti. Ei kenenkään elämä pelkkää onnea ole, mutta oikealla asennoitumisella ja sillä että ei anna ikävien asioiden jäädä pyörimään päähän, vaan keskittyy hyviin, pääsee jo pitkälle.

Mutta miten saada tuo asenne? Olen ystävällinen, koetan olla kohtelias, en juoruile ihmisistä, kuuntelen puolisoa, otan toiset huomioon jne. Silti tuntuu että en ole elämääni tyytyväinen, ja mitä enemmän huomioin muita sitä katkerampi olen.

Sillä on kivoja ihmisiä ympärillä. Meillä ei. Munkin asenne on ollut aina aurinkoinen ja iloinen, mutta jostain syystä löysin itseni asumassa masentuneena vanhempien työhuoneessa :D

Mä kans mietin että kuinkapaljon ne sen läheiset oikeesti venyy tän kaikessa onnistujan hyväksi? Ikinä en kyllä oo kuullu sen haukkuvan ketää läheistää tai olojaa. Työteliäs huusholli niillä on ja nähtävästi puhaltaavat yhtee hiilee.

Tuo yhteen hiileen puhaltaminen on se juttu, kukaan ei ole ikinä halunnu puhaltaa samaan hiileen mun kanssa. Ei eksä, vanhemmatkin pitää mun suunnitelmia älyttöminä, sisarukset kanssa. Pitää ehkä ottaa kaikista niistä tauko :)

Ihminen joka kohtelee muita hyvin (myös selän takana) ja ajattelee asioista positiivisesti voi hyvin ja kerää hyviä asioita ympärilleen. Aitoa onnea ja oikeaa rakkautta eikä vain pintaliitoa. Kateus, huonot teot ja sanat kerää ympärilleen likaista ryönää ja onnettomuutta.

Mutta kaikista ei voi ajatella myönteisesti vastoin omia ajatuksia. Esim mieheni. Hän ei koskaan ota huomioon minua. Pitäisikö minun siis ottaa asia myönteisesti? Parisuhdeterapeutin mukaan minun tulisi huomioida miestä ja kertoa hänelle että hän ottaa minut huomioon. Mies ei edelleenkään huomioi ja omasta mielestään hän ottaa minut huomioon tekemisissää, minulle ei vaan kuulemma kelpaa mikään tai en ymmärrä asioita.

Positiivisuus ei siis auta läheskään aina.

Vierailija kirjoitti:

Sillä on kivoja ihmisiä ympärillä. Meillä ei. Munkin asenne on ollut aina aurinkoinen ja iloinen, mutta jostain syystä löysin itseni asumassa masentuneena vanhempien työhuoneessa :D

Onpa hyvää keskustelua. Tässä on yksi hyvä pointti. Että oma asenne voi olla periaatteessa vaikka kuinka loistava ja oikea, mutta jos ympärillä koko ajan vedetään mattoa jalkojen alta ja ankeutetaan, niin siinä omassa asenteessa on oltava melko kohtuuttoman paljon voimaa, että sillä ponnistaa korkeammalle kuin mihin ympäristön lyttääminen lyö.

Älykkäämpi kuin sinä,osaa suunnitella ja suorittaa asiat helpommin.

Kattelin eilen taloa lapin kolkasta erään lehtijutun innoittamana. Ottas koiran ja pakenis paskanjauhajia. Ollu ku kemistä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kaikista ei voi ajatella myönteisesti vastoin omia ajatuksia. Esim mieheni. Hän ei koskaan ota huomioon minua. Pitäisikö minun siis ottaa asia myönteisesti? Parisuhdeterapeutin mukaan minun tulisi huomioida miestä ja kertoa hänelle että hän ottaa minut huomioon. Mies ei edelleenkään huomioi ja omasta mielestään hän ottaa minut huomioon tekemisissää, minulle ei vaan kuulemma kelpaa mikään tai en ymmärrä asioita.

Positiivisuus ei siis auta läheskään aina.

Entäpä jos lakkaat odottamassa huomionosoituksia mieheltäsi? Teet itse mitä teet hänen eteensä, mutta pyyteettömästi. Ja sitten keskityt elämässäsi muihin asioihin. Jos koko ajan odottaa toisilta kauheasti, niin katkeroituu väistämättä. Onnellisuus tulee itsestä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka kohtelee muita hyvin (myös selän takana) ja ajattelee asioista positiivisesti voi hyvin ja kerää hyviä asioita ympärilleen. Aitoa onnea ja oikeaa rakkautta eikä vain pintaliitoa. Kateus, huonot teot ja sanat kerää ympärilleen likaista ryönää ja onnettomuutta.

Aina, eli ikäänkuin samanhenkiset hakeutuvat toistensa seuraan.

Ja sen sijaan että etsisit samanhenkistä eli hyvää, kohteliasta, menestyvää ja onnistumisen seuraa, niin voit itse olla se hyvä seura, jonka luo muut samanhenkiset hakeutuvat.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kaikista ei voi ajatella myönteisesti vastoin omia ajatuksia. Esim mieheni. Hän ei koskaan ota huomioon minua. Pitäisikö minun siis ottaa asia myönteisesti? Parisuhdeterapeutin mukaan minun tulisi huomioida miestä ja kertoa hänelle että hän ottaa minut huomioon. Mies ei edelleenkään huomioi ja omasta mielestään hän ottaa minut huomioon tekemisissää, minulle ei vaan kuulemma kelpaa mikään tai en ymmärrä asioita.

Positiivisuus ei siis auta läheskään aina.

Komppaan toista vastaajaa. Sinä haluat muuttaa miestäsi. Onni ei tule sillä, että poljet jalkaa, kun muiden on muututtava sinulle mieleisiksi. Et voi muuttaa muita, sinulla ei ole vaikutusvaltaa heihin. Sen sijaan voit muuttaa vain itseäsi, sillä itseäsi voit määrätä.

Keskity omiin tekemisiisi ja siihen, että ne ovat sellaisia, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja jotka kuvastavat sitä millainen sinä haluat olla ja millaisen sinä toivot maailman ympärilläsi olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kaikista ei voi ajatella myönteisesti vastoin omia ajatuksia. Esim mieheni. Hän ei koskaan ota huomioon minua. Pitäisikö minun siis ottaa asia myönteisesti? Parisuhdeterapeutin mukaan minun tulisi huomioida miestä ja kertoa hänelle että hän ottaa minut huomioon. Mies ei edelleenkään huomioi ja omasta mielestään hän ottaa minut huomioon tekemisissää, minulle ei vaan kuulemma kelpaa mikään tai en ymmärrä asioita.

Positiivisuus ei siis auta läheskään aina.

Entäpä jos lakkaat odottamassa huomionosoituksia mieheltäsi? Teet itse mitä teet hänen eteensä, mutta pyyteettömästi. Ja sitten keskityt elämässäsi muihin asioihin. Jos koko ajan odottaa toisilta kauheasti, niin katkeroituu väistämättä. Onnellisuus tulee itsestä.

En odota mieheltä mitään koska en ole koskaan mitään siltä saanut. Tämä vaan tuli mieleen vastauksesta että asenne auttaa. Jos elää parisuhteessa jossa toinen on aina oikeassa ja tekee mitä haluaa, ei toisen asenne auta. Päinvastoin myönteinen suhtautuminen ruokkii vain katkeruutta koska kokee että toinen saa tahtonsa perille aina.