Työttömän ikisinkun köyhä ja yksinäinen joulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä pitää tehdä itse asioiden eteen jotain, ei voi olla "Joka vuosi sama kuvio". 

Näille ihmisille pitäisi määrätä edunvalvoja joka pitäisi asiat järjestyksessä. Se olisi kaikille parasta.

Olen itse säästänyt kohtuullisen muutaman kympin pääoman pätkätöillä, vajailla tunneilla ja paskapalkoilla. MItään tukia en ole koskaan ottanut vastaan poislukien opintotuki nuorena. Tutkintoon sekään ei johtanut kun oli ongelmia päässä ja jäi opinnot kesken. Mitään ammattia ei ole, ei perhettä ei vakinaista työtä. Jonkinlainen asunto sentään on.

Elämä toki oli ja meni (ne parhaat vuodet kun olisi pitänyt olla oikeissa töissä ja perustaa perhe) mutta enpä ole ainakaan köyhä eikä erityistä surkeutta tarvitse valittaa jouluna. Aika yksinäinen olen mutta siihen on jo tottunut.

Joulu ei paljoa merkitse muutenkaan eikä mitkään muutkaan "juhlat". Ei ole mitään aihetta mihinkään juhliin. Alkoa tai mitään nautintoaineita en käytä paitsi kahvia.

Joskus ollut tuloista puhetta kun veroviranomaiset tiedusteli että kuinka sitä elellään niin sain kuulla että onhan nuo ihan kohtuu tulot. Luulivat että puhuin kuukausitulosta kun tarkoitin vuosituloja. Eivät ole sen koommin kyselleet mitään.

Eli aika pienellä rahalla olen elänyt ja saanut vielä säästettyäkin

Sinä olet siis lähtenyt liikkeelle hyvin vähällä ja pystynyt sen vuoksi elämään hyvin vähällä, et ole hankkinut ylläpidettävää omaisuutta etkä perhettä, mutta olet sentään kelvannut töihin, vaikkakin pienellä palkalla. Siinä on selitys: kun ei ole ylämäkiä, ei pysty olemaan alamäkiäkään.

Pelkkä työttömyys voi rikkoa aikuisen ihmisen elämän niin, että hän joutuu jopa olemaan hyvin vähällä ruoalla jopa säännöllisesti. Sairastuminen tai läheisen sairastuminen on toinen vaarallinen tapahtuma. Veitsenterällä ovat myös yksinyrittäjät, nekin, joiden yrityksellä ei ole velkaa, ja erityisesti ne, joiden liiketoiminta on vaatinut investointeja - kun lama iskee, esimerkiksi työvälineitä ei pysty realisoimaan, kun kaikilla on sama tilanne. Nämä ovat sellaisia tilanteita, joita ei sinun pieneen mieleesi ole koskaan tupsahtanut, joten niitä ei voi olla olemassakaan, vai mitä?

Nyt minua kiinnostaa se, miksi veroviranomaiset ovat kyselleet, millä sinä elät. Mikä on aiheuttanut sen, että heillä on aihetta tulla vaatimaan selityksiä?

Ja siihen loppui tämä keskustelu, ei tullut vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä Suomessa on pielessä. Aloittaja selvästi hakee myötätuntoa ja sen sijaan saa syyllistämistä. Ongelmahan ei niinkään ole aineellisen puute Suomessa vaan yhteisöllisyyden. Siihen päälle kiusaamista ja vähättelyä, voi v***u mitä porukkaa palstoilla jouluaattona.

Mielestäni ongelma on se, että hyvinvointivaltio on antanut ihmisistä tulla kermaperseitä. Mihinkään ei olla tyytyväisiä. Valtion (eli muiden ihmisten) pitäisi kustantaa lisää ja lisää, pitäisi maksaa puhelimet ja viihteet köyhille ja sekään ei välttämättä riitä. Sitten syytetään rikkaampia siitä, että eivät maksa enenpää veroja, eivät anna enenpää rahaa köyhille.

Mielestäni näiden valittajien pitäisi välillä katsoa muita maita, varsinkin maita joissa on oikeasti köyhiä. Siellä oikeasti toivotaan, että saisivat puhdasta vettä tai monipuolista ruokaa, niitä asioita mitkä kermaperse-suomalaisköyhille on näköjään itsestäänselvyys.

Sori, mutta vaan ärsyttää näin jouluna, kun tietää, että maailmalla jotkut eivät saa edes ruokaa jouluksi ja taas tällä mammapalstalla jotkut itkee sitä, kun eivät saaneet turhia joululahjoja tai sitä priima-jouluruokaa.

Tiedän kyllä maita joissa 1/3 ihmisistä elää ilman sähköä, juoksevaa vettä tai sisävessaa. Noissa erona on se, että jouluna jos jollain sukulaisella on yksinäistä tai köyhää suku tulee paikalle, järjestää kattauksen ja lahjat sekä tunnelman tietysti. Jos joku sukulainen meinaakin yksin joulun viettää niin järkytys se muille on ja tällaisen "rynnäkön" aihe. Ja nyt siis puhutaan todella köyhistä ihmisistä.

Ei siellä joulun ideana ole vertailla elämänhallintataitoja tai ylpeillä sillä miten hienosti vedettiin taas tämäkin joulu askeettisesti ilman ulkopuolisten apua. Muistaakseni se ei edes ole joulun sanoma, ei pakanoilla, kristityillä, eikä kristityistäkään protestanteilla tai ortodokseilla.

En voi olla ihmettelemättä, millaisen paskamyrskyn ap:n viesti aiheutti. Ap ei todellakaan haikaillut minkään täydellisen unelmajoulun perään tai väittänyt, että muilla on velvollisuus järjestää sille kunnollinen joulu. Ap vaan jakoi meille palan elämäänsä kertomalla vähän jouluun liittyvistä ajatuksistaan ja toiveistaan. Mitä pahaa siinä on? 

Olen ollut yli 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja yksinäisenä, mutta silti ei ole ikinä ollut vaikeuksia hankkia jouluksi jouluruokia, lahjoja ja juomia. En käy leipäjonoissa, en osta tarjoustuotteita. Olen kai jotenkin outo, kun olen tottunut siihen, että jos jotain tarvitsee tai haluaa niin siihen pitää säästää ja sen eteen pitää nähdä vaivaa.

Tuloni (tuet) ovat pienet, mutta elämällä jonkin aikaa hieman niukemmin voin sitten näinä erityispäivinä panostaa hieman enemmän. Ei tulisi mieleenkään valittaa asiasta ja olen kiitollinen, että yhteiskunta takaa kaltaisilleni ihmisille mahdollisuuden hyvää elämään vaikka tällä hetkellä emme olekaan tämän yhteiskunnan tuottavia jäseniä. Asuminen maksetaan, eläminen maksetaan, terveydenhuolto maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yli 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja yksinäisenä, mutta silti ei ole ikinä ollut vaikeuksia hankkia jouluksi jouluruokia, lahjoja ja juomia. En käy leipäjonoissa, en osta tarjoustuotteita. Olen kai jotenkin outo, kun olen tottunut siihen, että jos jotain tarvitsee tai haluaa niin siihen pitää säästää ja sen eteen pitää nähdä vaivaa.

Tuloni (tuet) ovat pienet, mutta elämällä jonkin aikaa hieman niukemmin voin sitten näinä erityispäivinä panostaa hieman enemmän. Ei tulisi mieleenkään valittaa asiasta ja olen kiitollinen, että yhteiskunta takaa kaltaisilleni ihmisille mahdollisuuden hyvää elämään vaikka tällä hetkellä emme olekaan tämän yhteiskunnan tuottavia jäseniä. Asuminen maksetaan, eläminen maksetaan, terveydenhuolto maksetaan.

Ehkä sinullekin koittaa vielä joskus sellainen vuosi, jolloin joulua ennen on pakko käyttää säästöt johonkin muuhun. Ehkä useampikin.

Kaikesta saamastaan hyvästä voi muuten olla kiitollinen, vaikkei sitä erikseen mainitsisi jokaisessa viestissä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yli 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja yksinäisenä, mutta silti ei ole ikinä ollut vaikeuksia hankkia jouluksi jouluruokia, lahjoja ja juomia. En käy leipäjonoissa, en osta tarjoustuotteita. Olen kai jotenkin outo, kun olen tottunut siihen, että jos jotain tarvitsee tai haluaa niin siihen pitää säästää ja sen eteen pitää nähdä vaivaa.

Tuloni (tuet) ovat pienet, mutta elämällä jonkin aikaa hieman niukemmin voin sitten näinä erityispäivinä panostaa hieman enemmän. Ei tulisi mieleenkään valittaa asiasta ja olen kiitollinen, että yhteiskunta takaa kaltaisilleni ihmisille mahdollisuuden hyvää elämään vaikka tällä hetkellä emme olekaan tämän yhteiskunnan tuottavia jäseniä. Asuminen maksetaan, eläminen maksetaan, terveydenhuolto maksetaan.

Et outo, vaan kaikessa omahyväisyydessäsi oikein tyypillinen ihminen, jolle ei - vielä - ole tapahtunut mitään sellaista katastrofia, josta et yllättäen selviäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä pitää tehdä itse asioiden eteen jotain, ei voi olla "Joka vuosi sama kuvio". 

Näille ihmisille pitäisi määrätä edunvalvoja joka pitäisi asiat järjestyksessä. Se olisi kaikille parasta.

Olen itse säästänyt kohtuullisen muutaman kympin pääoman pätkätöillä, vajailla tunneilla ja paskapalkoilla. MItään tukia en ole koskaan ottanut vastaan poislukien opintotuki nuorena. Tutkintoon sekään ei johtanut kun oli ongelmia päässä ja jäi opinnot kesken. Mitään ammattia ei ole, ei perhettä ei vakinaista työtä. Jonkinlainen asunto sentään on.

Elämä toki oli ja meni (ne parhaat vuodet kun olisi pitänyt olla oikeissa töissä ja perustaa perhe) mutta enpä ole ainakaan köyhä eikä erityistä surkeutta tarvitse valittaa jouluna. Aika yksinäinen olen mutta siihen on jo tottunut.

Joulu ei paljoa merkitse muutenkaan eikä mitkään muutkaan "juhlat". Ei ole mitään aihetta mihinkään juhliin. Alkoa tai mitään nautintoaineita en käytä paitsi kahvia.

Joskus ollut tuloista puhetta kun veroviranomaiset tiedusteli että kuinka sitä elellään niin sain kuulla että onhan nuo ihan kohtuu tulot. Luulivat että puhuin kuukausitulosta kun tarkoitin vuosituloja. Eivät ole sen koommin kyselleet mitään.

Eli aika pienellä rahalla olen elänyt ja saanut vielä säästettyäkin

Sinä olet siis lähtenyt liikkeelle hyvin vähällä ja pystynyt sen vuoksi elämään hyvin vähällä, et ole hankkinut ylläpidettävää omaisuutta etkä perhettä, mutta olet sentään kelvannut töihin, vaikkakin pienellä palkalla. Siinä on selitys: kun ei ole ylämäkiä, ei pysty olemaan alamäkiäkään.

Pelkkä työttömyys voi rikkoa aikuisen ihmisen elämän niin, että hän joutuu jopa olemaan hyvin vähällä ruoalla jopa säännöllisesti. Sairastuminen tai läheisen sairastuminen on toinen vaarallinen tapahtuma. Veitsenterällä ovat myös yksinyrittäjät, nekin, joiden yrityksellä ei ole velkaa, ja erityisesti ne, joiden liiketoiminta on vaatinut investointeja - kun lama iskee, esimerkiksi työvälineitä ei pysty realisoimaan, kun kaikilla on sama tilanne. Nämä ovat sellaisia tilanteita, joita ei sinun pieneen mieleesi ole koskaan tupsahtanut, joten niitä ei voi olla olemassakaan, vai mitä?

Nyt minua kiinnostaa se, miksi veroviranomaiset ovat kyselleet, millä sinä elät. Mikä on aiheuttanut sen, että heillä on aihetta tulla vaatimaan selityksiä?

Kai se veronviranomaisia on kiinnostanut miten elän kun en ole kovin paljoa veroja maksanut, siis tuloistani. Ja joo on sitä harmaan talouden puolellakin oltu, tehnyt lumitöitä, vaihtanut autoon renkaita, pessyt pihalaatoituksia jne. sitä parin kympin seteliä vastaan. Veroasioista en ole jaksanut näissä huolehtia. 

 Syksyisin mennyt yleensä pari kolme kuukautta marjanpoiminnassa , se on monena vuonna ollut pääasiallinen tulonlähde. 

Sellaisiin tuloihin kuin mitä nämä sossun asiakkaat joka kuukausi nostavat en ole juuri koskaan päässyt, monesti jäänyt  jopa kolmannekseen siitä tai alle.

Mutta eipä tässä nyt ehdi enempää höpötellä, pitää lähteä töihin. Ja mitään työetuisuuksia kuten lomia, ruokailuja, terveydenhuoltopalveluja, lisäpalkkoja erikoisista työajoista jne. en ole koskaan saanut. Myös eläkettä on kertynyt hyvin vähän mutta onhan tuota rahaa säästynyt jospa sitä sitten selviää vanhempana kun kunto menee huonommaksi. Tai sitten ottaa vaan kohtalonsa lopullisesti omiin käsiinsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä pitää tehdä itse asioiden eteen jotain, ei voi olla "Joka vuosi sama kuvio". 

Näille ihmisille pitäisi määrätä edunvalvoja joka pitäisi asiat järjestyksessä. Se olisi kaikille parasta.

Olen itse säästänyt kohtuullisen muutaman kympin pääoman pätkätöillä, vajailla tunneilla ja paskapalkoilla. MItään tukia en ole koskaan ottanut vastaan poislukien opintotuki nuorena. Tutkintoon sekään ei johtanut kun oli ongelmia päässä ja jäi opinnot kesken. Mitään ammattia ei ole, ei perhettä ei vakinaista työtä. Jonkinlainen asunto sentään on.

Elämä toki oli ja meni (ne parhaat vuodet kun olisi pitänyt olla oikeissa töissä ja perustaa perhe) mutta enpä ole ainakaan köyhä eikä erityistä surkeutta tarvitse valittaa jouluna. Aika yksinäinen olen mutta siihen on jo tottunut.

Joulu ei paljoa merkitse muutenkaan eikä mitkään muutkaan "juhlat". Ei ole mitään aihetta mihinkään juhliin. Alkoa tai mitään nautintoaineita en käytä paitsi kahvia.

Joskus ollut tuloista puhetta kun veroviranomaiset tiedusteli että kuinka sitä elellään niin sain kuulla että onhan nuo ihan kohtuu tulot. Luulivat että puhuin kuukausitulosta kun tarkoitin vuosituloja. Eivät ole sen koommin kyselleet mitään.

Eli aika pienellä rahalla olen elänyt ja saanut vielä säästettyäkin

Sinä olet siis lähtenyt liikkeelle hyvin vähällä ja pystynyt sen vuoksi elämään hyvin vähällä, et ole hankkinut ylläpidettävää omaisuutta etkä perhettä, mutta olet sentään kelvannut töihin, vaikkakin pienellä palkalla. Siinä on selitys: kun ei ole ylämäkiä, ei pysty olemaan alamäkiäkään.

Pelkkä työttömyys voi rikkoa aikuisen ihmisen elämän niin, että hän joutuu jopa olemaan hyvin vähällä ruoalla jopa säännöllisesti. Sairastuminen tai läheisen sairastuminen on toinen vaarallinen tapahtuma. Veitsenterällä ovat myös yksinyrittäjät, nekin, joiden yrityksellä ei ole velkaa, ja erityisesti ne, joiden liiketoiminta on vaatinut investointeja - kun lama iskee, esimerkiksi työvälineitä ei pysty realisoimaan, kun kaikilla on sama tilanne. Nämä ovat sellaisia tilanteita, joita ei sinun pieneen mieleesi ole koskaan tupsahtanut, joten niitä ei voi olla olemassakaan, vai mitä?

Nyt minua kiinnostaa se, miksi veroviranomaiset ovat kyselleet, millä sinä elät. Mikä on aiheuttanut sen, että heillä on aihetta tulla vaatimaan selityksiä?

Kai se veronviranomaisia on kiinnostanut miten elän kun en ole kovin paljoa veroja maksanut, siis tuloistani. Ja joo on sitä harmaan talouden puolellakin oltu, tehnyt lumitöitä, vaihtanut autoon renkaita, pessyt pihalaatoituksia jne. sitä parin kympin seteliä vastaan. Veroasioista en ole jaksanut näissä huolehtia. 

 Syksyisin mennyt yleensä pari kolme kuukautta marjanpoiminnassa , se on monena vuonna ollut pääasiallinen tulonlähde. 

Sellaisiin tuloihin kuin mitä nämä sossun asiakkaat joka kuukausi nostavat en ole juuri koskaan päässyt, monesti jäänyt  jopa kolmannekseen siitä tai alle.

Mutta eipä tässä nyt ehdi enempää höpötellä, pitää lähteä töihin. Ja mitään työetuisuuksia kuten lomia, ruokailuja, terveydenhuoltopalveluja, lisäpalkkoja erikoisista työajoista jne. en ole koskaan saanut. Myös eläkettä on kertynyt hyvin vähän mutta onhan tuota rahaa säästynyt jospa sitä sitten selviää vanhempana kun kunto menee huonommaksi. Tai sitten ottaa vaan kohtalonsa lopullisesti omiin käsiinsä

Yksin koko ikänsä vaatimattomissa oloissa eläneellä tyypillä, jolla "jonkinlainen asunto" on ainoa vakinainen asia elämässä ja joka tekee pimeitä töitä, ei tosiaankaan voi olla kummoista tietoa siitä, mikä hieman tavallisemmat ihmiset voi ajaa köyhyyteen.

Olisipa meille hyvin toimeentuleville ikisinkuillekin jotain tapahtumia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yli 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja yksinäisenä, mutta silti ei ole ikinä ollut vaikeuksia hankkia jouluksi jouluruokia, lahjoja ja juomia. En käy leipäjonoissa, en osta tarjoustuotteita. Olen kai jotenkin outo, kun olen tottunut siihen, että jos jotain tarvitsee tai haluaa niin siihen pitää säästää ja sen eteen pitää nähdä vaivaa.

Tuloni (tuet) ovat pienet, mutta elämällä jonkin aikaa hieman niukemmin voin sitten näinä erityispäivinä panostaa hieman enemmän. Ei tulisi mieleenkään valittaa asiasta ja olen kiitollinen, että yhteiskunta takaa kaltaisilleni ihmisille mahdollisuuden hyvää elämään vaikka tällä hetkellä emme olekaan tämän yhteiskunnan tuottavia jäseniä. Asuminen maksetaan, eläminen maksetaan, terveydenhuolto maksetaan.

Ehkä sinullekin koittaa vielä joskus sellainen vuosi, jolloin joulua ennen on pakko käyttää säästöt johonkin muuhun. Ehkä useampikin.

Kaikesta saamastaan hyvästä voi muuten olla kiitollinen, vaikkei sitä erikseen mainitsisi jokaisessa viestissä. 

Varmasti voi koittaa, mutta se on elämää. Jos rahaa menee johonkin pakolliseen tai akuuttiin niin se on sitten vaikkapa ketjun aiheena olevista joulujärjestelyistä pois. Ikävää, mutta ei se maata kaada. Montaa asiaa en mun tämän hetkisessä elämässä keksi joihin olisi pakko säästöt käyttää heti, mutta ehkä niitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yli 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja yksinäisenä, mutta silti ei ole ikinä ollut vaikeuksia hankkia jouluksi jouluruokia, lahjoja ja juomia. En käy leipäjonoissa, en osta tarjoustuotteita. Olen kai jotenkin outo, kun olen tottunut siihen, että jos jotain tarvitsee tai haluaa niin siihen pitää säästää ja sen eteen pitää nähdä vaivaa.

Tuloni (tuet) ovat pienet, mutta elämällä jonkin aikaa hieman niukemmin voin sitten näinä erityispäivinä panostaa hieman enemmän. Ei tulisi mieleenkään valittaa asiasta ja olen kiitollinen, että yhteiskunta takaa kaltaisilleni ihmisille mahdollisuuden hyvää elämään vaikka tällä hetkellä emme olekaan tämän yhteiskunnan tuottavia jäseniä. Asuminen maksetaan, eläminen maksetaan, terveydenhuolto maksetaan.

Et outo, vaan kaikessa omahyväisyydessäsi oikein tyypillinen ihminen, jolle ei - vielä - ole tapahtunut mitään sellaista katastrofia, josta et yllättäen selviäisikään.

Mikä se katastrofi näin niinkuin rahanmenon kannalta olisi?

Tämä köyhäpä osti lähikaupan joulutajouksesta laatikot a 3.15e/ 700g , puolet syön nyt joulun pyhinä ja puolet laitan pakkaseen uudenvuoden pyhiksi, leipasin ohrarieskasia pari pellillistä hinta 1.50 e yhteensä, pikkupullia tein 50kpl -hinta yhteensä2e. Olin ostanuta tarjouslohen 3viikkoa sitten 8e kg ja laittanut paliksi pakkaseen, siitä sain graavilohta jouluksi ,hinta yhdelle. Tarjouskinkkua 6 kg. Mustikkakiiseeliä riisipuuron päälle ,ihan itse tein. Jne.

Ei jouluherkut kalliksi tule ,,, siis alle 30e kaikki yhteensä moneksi päiväksi. Itse on kiva tehdä ,mukavaa ja hyödyllistä , sitten välillä hilipaista 5 km ulkoilulenkille.

Ei LUOJA LAISKOJA ELÄTÄ.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa meille hyvin toimeentuleville ikisinkuillekin jotain tapahtumia. 

Mitä tarkoitat? Teille sopivia tapahtumia on vaikka kuinka paljon, tai ainakin enemmän kuin köyhille ikisinkuille, koska voitte osallistua myös maksullisiin tapahtumiin. 

Ei noita etäjoulutapahtumiakaan ole tarkoitettu pelkästään huono-osaisille, vaan niihin voi hyvin osallistua vaikka olisi rikas perheellinen, jonka koko elämässä ei ole tapahtunut mitään kynnen katkeamista pahempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yli 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja yksinäisenä, mutta silti ei ole ikinä ollut vaikeuksia hankkia jouluksi jouluruokia, lahjoja ja juomia. En käy leipäjonoissa, en osta tarjoustuotteita. Olen kai jotenkin outo, kun olen tottunut siihen, että jos jotain tarvitsee tai haluaa niin siihen pitää säästää ja sen eteen pitää nähdä vaivaa.

Tuloni (tuet) ovat pienet, mutta elämällä jonkin aikaa hieman niukemmin voin sitten näinä erityispäivinä panostaa hieman enemmän. Ei tulisi mieleenkään valittaa asiasta ja olen kiitollinen, että yhteiskunta takaa kaltaisilleni ihmisille mahdollisuuden hyvää elämään vaikka tällä hetkellä emme olekaan tämän yhteiskunnan tuottavia jäseniä. Asuminen maksetaan, eläminen maksetaan, terveydenhuolto maksetaan.

Et outo, vaan kaikessa omahyväisyydessäsi oikein tyypillinen ihminen, jolle ei - vielä - ole tapahtunut mitään sellaista katastrofia, josta et yllättäen selviäisikään.

Mikä se katastrofi näin niinkuin rahanmenon kannalta olisi?

Sinun tapauksessasi - 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja köyhänä - ei katastrofeja ihan helposti synny, koska muuttujia on niin vähän. Leikitään nyt kuitenkin mielikuvituksella, kun kerran haluat. Oletetaan, että käyt polkupyörälläsi kaupassa ja asioilla kymmenen kilometrin matkan pari kertaa viikossa. Sitten polkupyöräsi rikotaan niin perusteellisesti, ettei siitä ole edes varaosiksi. Tällaisia pikkukatastrofeja on miljoonia erilaisia, ja kun kaksi kappaletta sattuu yhtaikaa - polkupyörän rikkoja vaikka vie porstuasta ainoat kävelyyn sopivat kenkäsi - alkaa jouluruokien teko tuntua kaukaiselta.

Sinun muuten ei kannata tarttua juuri polkupyöräesimerkkiin, koska vaikkei se juuri sinua koskettaisikaan, kyllä sinullekin löytyy omanlaisesi ongelma. Tarkoitukseni on antaa sinulle esimerkki siitä, että kukaan ei ole turvassa katastrofilta, et edes sinä, vaikka elätkin ihan hiljaa ja melkein hengittämättä.

Köyhät köyhiä nokkimassa siitä miten ollaan oikeaoppisesti köyhiä. Tuskinpa näillä kritisoijillakaan on varaa sanoa mitään kun lapsesta asti ovat nauttineet maksuttomasta koulutuksesta, terveydenhuollosta ja asumismahdollisuuksista vuokralla. Kannattaa laskea kaikkien nauttimiensa etuisuuksien hinta, pulittaa se yhteiskunnalle ja muuttaa metsän keskelle elämään omavaraisesti niin on varaa kritisoida muita yhteiskunnan hyväksikäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yli 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja yksinäisenä, mutta silti ei ole ikinä ollut vaikeuksia hankkia jouluksi jouluruokia, lahjoja ja juomia. En käy leipäjonoissa, en osta tarjoustuotteita. Olen kai jotenkin outo, kun olen tottunut siihen, että jos jotain tarvitsee tai haluaa niin siihen pitää säästää ja sen eteen pitää nähdä vaivaa.

Tuloni (tuet) ovat pienet, mutta elämällä jonkin aikaa hieman niukemmin voin sitten näinä erityispäivinä panostaa hieman enemmän. Ei tulisi mieleenkään valittaa asiasta ja olen kiitollinen, että yhteiskunta takaa kaltaisilleni ihmisille mahdollisuuden hyvää elämään vaikka tällä hetkellä emme olekaan tämän yhteiskunnan tuottavia jäseniä. Asuminen maksetaan, eläminen maksetaan, terveydenhuolto maksetaan.

Et outo, vaan kaikessa omahyväisyydessäsi oikein tyypillinen ihminen, jolle ei - vielä - ole tapahtunut mitään sellaista katastrofia, josta et yllättäen selviäisikään.

Mikä se katastrofi näin niinkuin rahanmenon kannalta olisi?

Sinun tapauksessasi - 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja köyhänä - ei katastrofeja ihan helposti synny, koska muuttujia on niin vähän. Leikitään nyt kuitenkin mielikuvituksella, kun kerran haluat. Oletetaan, että käyt polkupyörälläsi kaupassa ja asioilla kymmenen kilometrin matkan pari kertaa viikossa. Sitten polkupyöräsi rikotaan niin perusteellisesti, ettei siitä ole edes varaosiksi. Tällaisia pikkukatastrofeja on miljoonia erilaisia, ja kun kaksi kappaletta sattuu yhtaikaa - polkupyörän rikkoja vaikka vie porstuasta ainoat kävelyyn sopivat kenkäsi - alkaa jouluruokien teko tuntua kaukaiselta.

Sinun muuten ei kannata tarttua juuri polkupyöräesimerkkiin, koska vaikkei se juuri sinua koskettaisikaan, kyllä sinullekin löytyy omanlaisesi ongelma. Tarkoitukseni on antaa sinulle esimerkki siitä, että kukaan ei ole turvassa katastrofilta, et edes sinä, vaikka elätkin ihan hiljaa ja melkein hengittämättä.

Toisen katastrofi on toisen välillinen epämukavuus.

Mä en elä hiljaa. Mä elän vaatimattomasti. Harrastan, näen kavereita, matkustelen lähitienoilla ja joskus kauempanakin, vietän juhlia ja välillä myös vain istun asunnossani. Ehkä pitäisi alkaa elämään jotenkin toisella tavalla, jotta voisin noita rahatilanteeni romauttavia katastrofeja helpommin kohdata. Ja vaikka mulla onkin rahaa säästössä niin kieltämättä vaikka pesukoneen hajoaminen veisi rahaa pois jostain muusta ja pitäisi taas säästää uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yli 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja yksinäisenä, mutta silti ei ole ikinä ollut vaikeuksia hankkia jouluksi jouluruokia, lahjoja ja juomia. En käy leipäjonoissa, en osta tarjoustuotteita. Olen kai jotenkin outo, kun olen tottunut siihen, että jos jotain tarvitsee tai haluaa niin siihen pitää säästää ja sen eteen pitää nähdä vaivaa.

Tuloni (tuet) ovat pienet, mutta elämällä jonkin aikaa hieman niukemmin voin sitten näinä erityispäivinä panostaa hieman enemmän. Ei tulisi mieleenkään valittaa asiasta ja olen kiitollinen, että yhteiskunta takaa kaltaisilleni ihmisille mahdollisuuden hyvää elämään vaikka tällä hetkellä emme olekaan tämän yhteiskunnan tuottavia jäseniä. Asuminen maksetaan, eläminen maksetaan, terveydenhuolto maksetaan.

Et outo, vaan kaikessa omahyväisyydessäsi oikein tyypillinen ihminen, jolle ei - vielä - ole tapahtunut mitään sellaista katastrofia, josta et yllättäen selviäisikään.

Mikä se katastrofi näin niinkuin rahanmenon kannalta olisi?

Sinun tapauksessasi - 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja köyhänä - ei katastrofeja ihan helposti synny, koska muuttujia on niin vähän. Leikitään nyt kuitenkin mielikuvituksella, kun kerran haluat. Oletetaan, että käyt polkupyörälläsi kaupassa ja asioilla kymmenen kilometrin matkan pari kertaa viikossa. Sitten polkupyöräsi rikotaan niin perusteellisesti, ettei siitä ole edes varaosiksi. Tällaisia pikkukatastrofeja on miljoonia erilaisia, ja kun kaksi kappaletta sattuu yhtaikaa - polkupyörän rikkoja vaikka vie porstuasta ainoat kävelyyn sopivat kenkäsi - alkaa jouluruokien teko tuntua kaukaiselta.

Sinun muuten ei kannata tarttua juuri polkupyöräesimerkkiin, koska vaikkei se juuri sinua koskettaisikaan, kyllä sinullekin löytyy omanlaisesi ongelma. Tarkoitukseni on antaa sinulle esimerkki siitä, että kukaan ei ole turvassa katastrofilta, et edes sinä, vaikka elätkin ihan hiljaa ja melkein hengittämättä.

Toisen katastrofi on toisen välillinen epämukavuus.

Mä en elä hiljaa. Mä elän vaatimattomasti. Harrastan, näen kavereita, matkustelen lähitienoilla ja joskus kauempanakin, vietän juhlia ja välillä myös vain istun asunnossani. Ehkä pitäisi alkaa elämään jotenkin toisella tavalla, jotta voisin noita rahatilanteeni romauttavia katastrofeja helpommin kohdata. Ja vaikka mulla onkin rahaa säästössä niin kieltämättä vaikka pesukoneen hajoaminen veisi rahaa pois jostain muusta ja pitäisi taas säästää uudestaan.

Selvä juttu, sinä et edes halua ymmärtää. Sinun todellisuutesi on mielestäsi kaikkien muidenkin todellisuus ja poikkeamat yksinomaan niiden koettelemien ihmisten omaa syytä. Mutta autuaita ovat tietämättömät, kuten on jo aiemmin todettu. Ja pimeiden töiden tekeminen tosiaan helpottaa asiaa.

Köyhän tietokoneesta senverran. On miltei pakko olla joku laite. Korona-aikana kirjaston tietokoneissa on rajoitettu käyttöaika ja suurin osa koneista on pois käytöstä. Hankalaa hoitaa asioita jos on jonoa ja koneen käyttöaika lyhyt. Menee pois päältä ja pitää kirjautua uudelleen. En tiedä huoliiko uudestaan heti saman käyttäjän.

Jos kirjastot ovat siis edes koko ajan auki.

Onhan se muutenkin kirjastossa hankalaa henkilökohtaisia asioita hoitaa kun takana joku saattaa katsella. Samoin pitää ottaa kaikki tarvittavat paperit mukaan ja sitten huomaa, että joku puuttuu. Asia jää kesken.

Verkkopankissa näkee tilin saldon, jos on joku utelias jne.

Senverran pitää kunnioittaa köyhänkin ihmisen yksityisyyttä, että saa kotona rauhassa hoitaa omat asiansa, oli se sitten työkkäri tai pankki tms.

En kadehdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yli 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja yksinäisenä, mutta silti ei ole ikinä ollut vaikeuksia hankkia jouluksi jouluruokia, lahjoja ja juomia. En käy leipäjonoissa, en osta tarjoustuotteita. Olen kai jotenkin outo, kun olen tottunut siihen, että jos jotain tarvitsee tai haluaa niin siihen pitää säästää ja sen eteen pitää nähdä vaivaa.

Tuloni (tuet) ovat pienet, mutta elämällä jonkin aikaa hieman niukemmin voin sitten näinä erityispäivinä panostaa hieman enemmän. Ei tulisi mieleenkään valittaa asiasta ja olen kiitollinen, että yhteiskunta takaa kaltaisilleni ihmisille mahdollisuuden hyvää elämään vaikka tällä hetkellä emme olekaan tämän yhteiskunnan tuottavia jäseniä. Asuminen maksetaan, eläminen maksetaan, terveydenhuolto maksetaan.

Et outo, vaan kaikessa omahyväisyydessäsi oikein tyypillinen ihminen, jolle ei - vielä - ole tapahtunut mitään sellaista katastrofia, josta et yllättäen selviäisikään.

Mikä se katastrofi näin niinkuin rahanmenon kannalta olisi?

Sinun tapauksessasi - 15 vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ja köyhänä - ei katastrofeja ihan helposti synny, koska muuttujia on niin vähän. Leikitään nyt kuitenkin mielikuvituksella, kun kerran haluat. Oletetaan, että käyt polkupyörälläsi kaupassa ja asioilla kymmenen kilometrin matkan pari kertaa viikossa. Sitten polkupyöräsi rikotaan niin perusteellisesti, ettei siitä ole edes varaosiksi. Tällaisia pikkukatastrofeja on miljoonia erilaisia, ja kun kaksi kappaletta sattuu yhtaikaa - polkupyörän rikkoja vaikka vie porstuasta ainoat kävelyyn sopivat kenkäsi - alkaa jouluruokien teko tuntua kaukaiselta.

Sinun muuten ei kannata tarttua juuri polkupyöräesimerkkiin, koska vaikkei se juuri sinua koskettaisikaan, kyllä sinullekin löytyy omanlaisesi ongelma. Tarkoitukseni on antaa sinulle esimerkki siitä, että kukaan ei ole turvassa katastrofilta, et edes sinä, vaikka elätkin ihan hiljaa ja melkein hengittämättä.

Toisen katastrofi on toisen välillinen epämukavuus.

Mä en elä hiljaa. Mä elän vaatimattomasti. Harrastan, näen kavereita, matkustelen lähitienoilla ja joskus kauempanakin, vietän juhlia ja välillä myös vain istun asunnossani. Ehkä pitäisi alkaa elämään jotenkin toisella tavalla, jotta voisin noita rahatilanteeni romauttavia katastrofeja helpommin kohdata. Ja vaikka mulla onkin rahaa säästössä niin kieltämättä vaikka pesukoneen hajoaminen veisi rahaa pois jostain muusta ja pitäisi taas säästää uudestaan.

Selvä juttu, sinä et edes halua ymmärtää. Sinun todellisuutesi on mielestäsi kaikkien muidenkin todellisuus ja poikkeamat yksinomaan niiden koettelemien ihmisten omaa syytä. Mutta autuaita ovat tietämättömät, kuten on jo aiemmin todettu. Ja pimeiden töiden tekeminen tosiaan helpottaa asiaa.

Olen eri, mutta laitan lusikan soppaan. Hiljainen köyhä, kerroit, että syksyllä poimit marjoja muutaman kuukauden, oletettavasti olet siis melko terve.

Oletetaan tilanne, että sairastut juuri silloin, että et pysty marjastamaan. Lisäksi juuri samaan aikaan myös se oletettu kulkuväline polkupyörä hajoaa ja ainoat kumisaappaat myös.

Siinä on jo kolme eri asiaa, jotka estävät ylimääräisen tulon, marjastamisen.

Joudut kuluttamaan ehkä koko säästösi. Tai suuren osan.

Sairautesi vaatii lääkärissäkäyntejä. Niihin menee rahaa ja oletetut loput säästösi. Tai joudut ensimmäisen kerran elämässäsi turvautumaan Kelan "palveluihin". Olet silloin se nyt ylenkatsomasi "huono ihminen".

Oletetaan, että kaikista hoidoista huolimatta sairautesi on sellainen, että jatkossa et pysty pimeitä töitä tekemään siinä määrin kuin ennen. Ehkä et lainkaan.

Säästöt menneet ja lisätienestit.

No, oli ainakin pieni katastrofi.

Tietenkään en tätä toivo, mutta kunhan kirjoitin.

Buha haa kärsi, kärsi,, meilläpä syötiin kinkkua, rosollia, laatikoita yms herkkuja, lahjoja tuli pilvin pimein,, että on ihanaa viettää perheen kesken joulua!!!