Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erosta katkeroitunut ystävä.
22.05.2014 |
Ystäväni erosi pari vuotta sitten miehestään, ero oli hyvin riitaisa, kuviossa myös lapsi.Tänään taas tavattuamme havaitsin, ettei ystäväni ole pystyny juuri muusta puhumaankaan viimeiseen pariin vuoteen. On todella katkera, hautoo kaiken maailman kostosuunnitelmia, vakoilee exäänsä jne. Puhuu, puhuu, puhuu ja puhuu tästä. On jotenkin niin katkera, että itsellekin tulee olo, ettei ole lupaa olla onnellinen tai ettei voi mainita edes pienistä positiivisista asioista.
Rakentavasti olen yrittänyt sanoa, että eikö olisi jo aika jatkaa eteenpäin? Tällä saa aikaiseksi vain suuttumuksen ja raivonpuuskan.
Missä raja oikein kulkee? Mihin asti ystävän pitää ymmärtää ja mukauttaa omaa käytöstään tai puheitaan toisen vihaisuuden ja katkeruuden takia?
Kommentit (3)
Kiitos vastauksestasi nro 2. En ole suoraan sanonut, että pitäisi jatkaa eteen päin, vaan yrittänyt juuri vetoamalla lapsen ja ystäväni hyvinvointiin. Olen yrittänyt myös toteamalla, että ymmärrän kuinka raskasta on, mutta puhuttaisiinko välillä jostain mukavemmasta. Ystäväni on tuolloin sitä mieltä, että kukaan ei ymmärrä hänen tuskaansa ja vaikuttaa haluavan vain "likasaavin" johon purkaa pahaa oloaan. Järjen ääntä tai kritiikkiä ei saisi yhtään esittää, vaan pitäisi yhdessä haukkua ja manata tätä exää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa kaikki torjuvat tuota hänen purkautumistaan ehdottamalla että puhutaanko jostain mukavasta, kun ei tunnu tepsivän.
Kenties voisit kysyä häneltä jotain sellaista, mikä auttaisi hänet tarkastelemaan omaa tilannettaan ulkopuolelta tai eri näkökulmasta. Esim. että nyt kun erosta on 2 vuotta niin ajatteleeko hän siitä eri lailla kuin silloin heti eron jälkeen. Tai sitten voisit sanoa että sulla on ollut tosi raskasta, saat olla ylpeä itsestäsi että olet jaksanut ja pärjännyt noin hyvin mutta tajuan jos asiat vielä sattuu...
Tai ylipäätään jotain myötätuntoista joka silti luo vähän hopeareunaa sen synkän pilven yläpuolelle.
Alue: Aihe vapaa
Älä sano hänelle, että pitäisi jo päästä eteenpäin, koska se on niin kovaa kritiikkiä tällä hetkellä, ettei se voi mennä perille. Hänhän on ilmeisesti vain pahenemaan päin, eli nimenomaan rakentaa elämänilonsa kostoajatuksille yhä edelleen. Tietysti sekin vaikuttaa, jos lapsen takia pitää olla tekemisissä, ja haavat eivät pääse paranemaan kun uusia tulee koko ajan.
Vetoa lapsen hyvinvointiin. Äidin on pakko kehittää toinen strategia, koska lapsi kärsii tuosta. Lupaa auttaa ja laita rajoja, ettei sinulle voi niitä katkeria fantasioitaan markkinoida.
Ja sitten tietysti voisit myös alkaa vaatia, että voitte puhua myös myönteisistä asioista edes jonkinverran. Jos hän haluaa edelleen eroa käsitellä, suostu keskustelemaan kipua aiheuttaneista kokemuksista, mutta älä silti suostu myrkkyastiaksi.
Kunnioituksen puutteestahan tuo hiukan viestii, ja ettei välitä muiden tarpeista. Vai oliko erossa tai sen syissä jotain erityisen inhottavia piirteitä? Kyllähän parissa vuodessa jo jotain kehitystä pitäisi tapahtua.