Oma lapsi vs. muiden lastenlapset

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 01:29"]

Sain ainokaiseni 36-vuotiaana ja mieheni, lapsen isä, on minua kymmenisen vuotta vanhempi. Olemme siis normaalia iäkkäämmät vanhemmat. Nyt on alkanut suuresti riepomaan, kun tapaamme miehen ystäviä, kavereita tahi moikkatuttuja, joita on paljon ja miestänikin paljon vanhempia, niin kuinka he kolmivuotiaan lapsemme nähdessään alkavat puhua omista lastenlapsistaan: "Oli taas niin rankkaa hoitaa 4-vuotiasta kaksi päivää." "Meillä oli lapsenlapsi 3 tuntia hoidossa ja oon ihan puhki." "Kyllä se ja se on niin vilpertti, etten jaksaisi kokonaista päivää hoitaa häntä." ym.

Juupa joo, mutta tämä on meidän ihan oma, läsnä liki 24/7 (max 6 tunnin hoitopäivää lukuunottamatta), me jaksamme kyllä hyvin ja meidän täytyykin jaksaa, on ihan eri hoitaa lapsenlastaan kuin omaa. En jaksa kuunnella jorinoita toisten lapsenlapsista, kun itsellä tämä on ihan oma. Ymmärrän tietysti heidän innostuksensa heistä ja niin pitääkin olla, mutta kun...

Kohtalotovereita? Ja tämä aloitus ei ole tarkoitettu "mummo"äidit vs. nuoret äidit, se sota käykööt toisella aloituksella. Kiitos.

Ja syy miksi olemme tehneet lapsemme niiiiiiiin kamalan vanhoina, on oma asiamme. Ihan vinkkinä: kaikki eivät lisäänny heti ensimmäisen potentiaalisen ihmisen tavatessaan.

[/quote]

Jaksoit kuitenkin piikitellä nuoremmille äideille loppusitaatissa ;)

Varmasti ihan hyvällä ja vilipittömin mielin ihmiset kertovat lapsenlapsistaan. Onhan teille yhteistä lapset, toiselle oma ja toiselle lapsenlapsi. Ja myös vilpittömästi moni tuon ikäinen ehkä ihailee teidän jaksamistanne ja on sitä mieltä, ettei itse enää jaksaisi. Otat varmaan ne hieman liian henk.koht.

Siis eli ei saa sanoa jos on itse väsynyt pienen lapsen hoidosta?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 01:29"]

 En jaksa kuunnella jorinoita toisten lapsenlapsista, kun itsellä tämä on ihan oma. Ymmärrän tietysti heidän innostuksensa heistä ja niin pitääkin olla, mutta kun...

Kohtalotovereita? Ja tämä aloitus ei ole tarkoitettu "mummo"äidit vs. nuoret äidit, se sota käykööt toisella aloituksella. Kiitos.

Ja syy miksi olemme tehneet lapsemme niiiiiiiin kamalan vanhoina, on oma asiamme. Ihan vinkkinä: kaikki eivät lisäänny heti ensimmäisen potentiaalisen ihmisen tavatessaan.

[/quote]

Kuulostatpa vallan herttaiselta ihmiseltä.... 

Totta kai jaksoin ;) En mä ole väsynyt, paitsi ehkä aamulla, kun kerta valvon vielä.

Ehkä otan liian henk.koht. tai sitten olen liian kyllästynyt kommentteihin, koska niitä tulee vähintään viisi per viikko, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Ja siis totta kai he ovat vilpittömällä ja hyvillä mielin, siitä ei ole epäilystäkään, hyviä tyyppejä (lähes) kaikki tyynni. Mutta kun aina ei vaan jaksa.

-ap-

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 01:33"]

Siis eli ei saa sanoa jos on itse väsynyt pienen lapsen hoidosta?

[/quote]

Toiset saavat tietysti. On vaan niin eri asia verrata isovanhemman väsymystä vanhempien mahdolliseen väsymykseen. Meillä sitä "normaalia"väsymystä kun ei ole. Lapsi on niitä harvinaisia tapauksia, jotka ei valvota eikä herätä öisin. Olen saanut liki täydet unet (6-7h) siitä asti, kun lapsi oli 2,5kk. Täysi-imetin kyllä ja illat olikin silloin yhtä tankkausta. Lähes aina nukahtanut helposti, pientä kiukkukautta lukuunottamatta eikä heräile öisin. Ollut täysin kuiva yli vuoden eli pissatkaan ei herätä öisin.

Temperamenttia ja energiaa lapselta kyllä löytyy, mutta ne laantuu riittävän ulkoilun kautta, päiväkoti ei todellakaan ole päivän ainoa ulkoilu.

Neloselle: paljon mielummin juttelen samassa tilanteessa olevien ystävien/kavereiden kanssa lasten jutuista, kehityksestä ym. kuin mulle liki ventovieraiden kanssa, jotka puhuvat lapsenlapsistaan, joiden elämässä he eivät ole todellakaan päivittäin. Totta kai puhun ja juttelen heidän kanssaan, mutta kai asia saa minua riepoa niiden keskusteluiden ulkopuolella? En tunne heidän heidän lapsiaan saatikka lapsenlapsia, ymmärrätkö?

Vaikutat aika hyökkäävältä. Jos et halua puhua heidän kanssaan, niin älä puhu. Mutta ei kai ketään voi siitä syyllistää, että ottaa omat lapsenlapsensa small talkin aiheeksi. 

Meilläkin on helppo lapsi, mutta kyllähän se tietty väsyttää paljon enemmän kuin ei olisi lasta ollenkaan.

Ettei sinulla vaan olisi jotain alemmuuskompleksia asiasta? Kuulostaa, että sinua vaivaa se, että olet itse siinä elämänvaiheessa, jota muut muistelevat lämmöllä mutta ovat jo sen ohittaneet.

Olisit kiitollinen ettei sinua luulla lapsesi isovanhemmaksi.

Mulle kehutaan aina, kuinka on hienoa, että isosisko vie veljiään pihalle... Ikää 23v, vanhin lapsi 4v ja nuoremmat kaksosia 1v. Äidilleni kehutaan, kuinka hän jaksaa, kun on niin villi lapsi, kun on vanhimman poikani kanssa pihalla, ylpeänä toteaa olevansa mummo.

Ja AP:n aloituksen pointti oli?

Oletko koskaan kuullut small talkista? Ei ne sillä mitään tarkoita, kunhan nyt vain puhuvat yhdistävästä tekijästä eli pienistä lapsista.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 07:49"]

Oletko koskaan kuullut small talkista? Ei ne sillä mitään tarkoita, kunhan nyt vain puhuvat yhdistävästä tekijästä eli pienistä lapsista.

[/quote]

Juurikin näin.

Jos taas toisella on lapsia ja toisella ei, puhuu se toinen helposti omasta lapsuudestaan tai vaikka kaverin lapsesta, jos joku samankaltainen tarina tulee mieleen.

Isovanhemmilla on varmasti ne lapsenlapset lähempänä lapsi-sanaa kuin ne omat, aikuiset lapset ja on luonnollista puhua samasta aiheesta.

Mulle tuli kanssa heti ekana mieleen, että teidän kanssa on hankala keksiä jotain juteltavaa, kun tapaatte.... Osaatteko itse small talkia? Mitä itse sanotte, kun tapaatte näitä kavereita? Jos tekään ette kysy heiltä mitään mielenkiinnosta, niin vaivaannuttava hiljaisuus katkaistaan puhumalla joko säästä... Tai sitten lapsista.

Ap on kade kun muut on jo tuossa "helpommassa" vaiheessa :)